in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille, matkustamiselle ja ihmisille.

Siivousta ennen kuolemaa

KirjeetMinimalismi

Sanomalehti Kalevassa haastateltiin tänään 19.7. ruotsinsuomalaista emeritapiispaa Tuulikki Koivunen Bylundia, joka täyttää 70 vuotta. Pääasiassa hän puhuu haastattelussa ihmisarvosta, mutta iästä puhuessaan hän sanoo ajattelevansa paljon tulevaa kuolemaansa, ”…jotta olisin valmis. Siivoan tarpeettomia tavaroitani pois, ”dödsstädar” niinkuin täällä sanotaan.”

Ihan hihkaisin kun tuon luin! En ole vastaavaa termiä suomeksi kuullut, enkä edes tuota ruotsinkielistä tätä ennen. Heti täytyi googlettaa lisää. Ruotsinkielentaitoni ei ole erinomainen, mutta ilmeisesti myös termiä döstädning käytetään yhtä lailla ja se voi tarkoittaa myös jonkun toisen ihmisen tavaroiden siivousta hänen kuolemansa jälkeen.

Expressen-lehden toimittaja Lars Lindström kirjoittaa döstädningistä kesäkuussa muun muassa, että se on vastuun ottamista omasta elämästään, tavaroistaan ja kuolemastaan. Erotella arvoton ja löytää arvokas. Kolumni on kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen, jos ruotsia taitaa.

Lindström mainitsi Ruotsissa lokakuussa ilmestyvän kirjan, Margareta Magnussonin The Gentle Way of Swedish Death Cleaning. Sen oikeudet on näköjään myyty jo 20 kielelle, Suomessa Tammelle. Kirjailija sanoo olevansa 80 ja 100 vuoden välimaastossa ja on alkanut vähentää tavaroitaan oman miehensä kuoltua. Kirjassa tullaan antamaan ohjeita mm. sellaisiin asioihin kuin miten toimia salaisuuksien kanssa, miten käsitellä kuvia ja kirjeitä sekä miten estää jälkikasvua tappelemasta tavaroista.

Kirja tulee painottamaan elämisen tärkeyttä, mikä kuulostaa loistavalta lähestymistavalta. Mielenkiinnolla odotan tuota kirjaa! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuoleman tajuaminen auttaa elämään. Ei sitä nyt koko aikaa pidä märehtiä, mutta elämän rajallisuuden ymmärtäminen varmasti saa olemaan läsnä tässä hetkessä. Jokainen uusi päivä kun on ihme. Että tänäänkin heräsin ja tämän päivän saan elää!

Yksi lisämotiivi vain ihanan ja tärkeän omistamiselle – ja siis kaiken turhan tavaran hävittämiselle – on sekin, että kun (toivottavasti vasta jokusen vuosikymmenen päästä) kuolen, niin kenenkään läheiseni ei tarvitse mitään sekalaista tavarakaaosta setviä. Muutakin tekemistä ja ajattelemista heillä varmasti siinä vaiheessa on kuin nakata roskiin tavaraa joka ei heille merkitse mitään. Tai lukea jotain teiniangstipäiväkirjaani tai vanhoja rakkauskirjeitä. Tai kantaa iänikuisia koulupapereitani paperinkeräykseen.

En todellakaan halua että hirveä siivousurakka on viimeisin mitä minusta muistetaan. En halua että joku joutuu käyttämään aikaansa sotkujeni selvittämiseen. Tosiasia on, että joku muu jossain vaiheessa nämä ihanatkin tavarat tässä ympärilläni joutuu käymään läpi. Aivan yhtä hyvin voin itse ainakin miettiä mitkä niistä ovat turhia. Oikeastaan se on suorastaan velvollisuuteni. Itse asiassa teen sen myös takuulla paljon paremmin ja vaivattomimmin itse.

Mikä parasta, mitä aiemmin ennen kuolemaansa turhan siivoaa, sitä kauemmin ehtii nauttia ihanasta huushollista ympärillään. Minä nautin joka päivä, ei minulla ole enää hirveän monta turhaa tavaraa eikä varsinkaan sotkuja. En onneksi tiedä milloin kuolen, mutta aivan varmasti jonain päivänä. Aikaa nauttia elämästä on aina enemmän tänään kuin huomenna.

Mainokset
Jätä kommentti »

Kesäasioita

Kesakirjat

… Eikö heinäkuu ole pikemminkin kuukausi, jolloin kesästä on tullut tyyntä rutiinia? Jolloin ei – kuten toukokuussa – tarvitse joka päivä ja hetki ihmetellä, että puissa on lehdet, vaan voi luottaa että lehdet ovat tallella vielä huomennakin?

– Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi

Kesät ovat erityisiä, ne erottuvat nykyään entistä selvemmin muusta vuodesta. Ne ovat myös keskenään erilaisia, jokaisesta jää erilainen fiilis ja tiedän jo mitä tästä kesästä jää päällimmäisenä mieleen.

  • Loma! Elämäni ensimmäinen pitkä palkallinen kesäloma, joka tuntuu aivan käsittämättömältä luksukselta. Nautin joka hetkestä ja parasta on se, että olen lomalla hurjan ihanasta työstä.
  • Kirjat! Olen listannut lukemani Luettuihin kirjoihin, suositella voin jokaista kirjaa. Erityisen positiivisia yllätyksiä ovat olleet Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sekä Noora Lintukankaan Viihdy omassa arjessasi. Mia Kankimäen kerronta hymyilytti hirveästi ja vei mukanaan ihan täysillä Japaniin ja asioihin, jotka ovat minulle uppo-outoja. Vai ovatko sittenkään? Tuhat vuotta vanhoja, mutta niin samoja. Viihdy omassa arjessasi puolestaan oli yllättäen (vähintään) puoliksi kundaliinijoogakirja, en yhtään osannut odottaa sitä. Plus tietysti KonMari! Sehän oli hyvä kirja! Mitä muuta muka tarvitaan ylimääräisistä tavaroista luopumiseen, kuin päätös siitä, tuottaako tavara minulle iloa? Ei mitään. (PS. Hidasta elämää -sivustolla on Storytel-sivustolle koodi (ainakin tässä kirjoituksessa), jolla saa kuunnella 30 päivää ilmaiseksi äänikirjoja. Sieltä löysin KonMarin sähköisenä kirjana.)

Kesa2Pipari

  • Torkkuminen auringossa! Lukeminen viltin päällä täydellisen kokoisella takapihapläntillä kukkien keskellä, kissat valjaissa kaverina loikoilemassa. Olen ihastellut ensin lemmikkejä ja voikukkia, nyt juuri niittyleinikkejä, apiloita ja päivänkakkaroita. Nurmikkoakaan ei raaski usein leikata, että kukat saavat kukkia ja siili möngertää iltahämärissä kukkien seassa. Amppeleissa loistaa kesä kaikissa mahdollisissa väreissä ja mansikat kypsyvät. Herneet kasvavat ja alppiruusukin teki vaivalloisesti pari kukkaa, ehkä ensi vuonna vähän enemmän. Ainakin se näyttää terveeltä ja tekee kovasti uusia lehtiä. Akileijat aukeavat ihan kohta ja juhannusruusu on täynnä nuppuja.

Kesa3Tapetti

  • Suunnittelematon tapetointi! Kaikki alkoi viattomasti yhdestä koivukuvioisen sammutuspeitteen ympärille maalatusta linnunlaulupuusta ja johti kolmeen muuhun upeaan seinään. Tuo ikkunaseinä odottaa vielä keltaista maalia ja eteiseen on suunnitelmia maalinjämien käyttämiseksi. Kesäsää on ollut aivan täydellinen tähän mennessä, sopivasti aurinkoisia vilttipäiviä ja sateisia tapetointipäiviä.
  • Tavaran karsiminen! Edelleen… Vieläkin löytyy yllätyksiä. Asetin juuri tavoitteeksi, että jouluna ei enää löydy yhtään yllätystä. Kotona ei ole yhtään laatikkoa, jossa on ylimääräistä tavaraa. Sitä varten pitää vielä käydä läpi muutamia aarrelaatikoita ja käsityötarvikkeitakin on.
  • Leipominen ja ruoka! Ihania hitaita päiviä; sämpylöitä, kakkua, piirakoita, hyvää ruokaa. Kirjastosta tarttui mukaan Sikke Sumarin Nami namaste, josta olen testannut monta ohjetta. Ylirapsakoita sämpylöitä, parsakaali-aurajuustopiirakkaa, mustikka-kaardemummakakkua…

Mitkä kesäasiat tuottavat teille iloa tänä kesänä?

Jätä kommentti »

Free the birds – hyviä tekoja

Linnut1

.

Linnut2

.

Linnut3

.

Linnut4

.

.

.

.

.

PS. Minulla on jälleen läppäri, mikä ihana, ihana asia!

Kirjoitanhan taas pian? Kirjoitan.

Jätä kommentti »

Shrine


ShrineEka

Shrinet, eli pyhäköt tai pyhätöt ovat Pakistanissa hyvin yleisiä. Niitä tuntuu olevan joka mutkan takana — suuria ja pieniä, kaupungeissa ja maaseudulla pienissäkin kylissä. Ne on yleensä rakennettu pyhimysten haudoiksi ja muistoksi.

Shrinet ovat mielenkiintoinen ilmiö, jota on vaikea selittää yhdessä pienessä matkakertomuksen osassa. Ne ovat sekoitus islamia, spiritualismia (suufilaisuus) ja kansanperinnettä. Islam on Pakistanissa varsin monimuotoista ja shrinet ovat hyvin suosittuja tavallisten muslimien keskuudessa, varsinkin maaseudulla. 

Jossakin lukemassani artikkelissa Pakistanin muslimit jaettiin moskeijoiden muslimeihin ja pyhäkköjen muslimeihin. Tällainen jako pitänee osittain paikkaansa, mutta samat ihmiset voivat käydä molemmissa. Pyhimyksiä rukoillaan ja heidän ajatellaan olevan välikappaleita Jumalan ja ihmisen välillä.

Shrine

Shrine2

Kävimme kahdessa eri shrinessa. Näissä pienissä on ihanan rauhallinen ja hiljainen tunnelma, eikä paljonkaan ihmisiä. Multanissa näin valtavan suuren shrinen ulkopuolelta ja turvatoimet ja väentungos oli jotain aivan toista. 

Tämä kaunis shrine on hyvin lähellä miehen kotikylää ja näkyy heidän kotinsa katolle iltavalaistuksessa kauniisti. Nuo valoköynnökset näkyvät päiväkuvissakin. Ihan parhaita hetkiä reissussa oli istua siellä kodin katolla pimeässä illassa, kuunnella limittäisiä rukouskutsuja, azaan, lähistön moskeijoista ja sitten heinäsirkkojen siritystä ja sakaalien huutoa.

Pyhäkkö on rakennettu 1900-luvun alussa. Tänne on haudattu pyhimyssisarukset, nainen ja mies.

Yogi2

Yogi

Kuvan mies, yogi, on asunut ja pitänyt huolta shrinesta vuosikymmeniä. Hän on hylännyt tavanomaisemman elämäntyylin ja on omistautunut paikalle. Hän huolehtii myös paikan eläimistä, puhveleista ja muista. Shrinessa oleskelee myös muita ihmisiä, tämä on tavallinen käytäntö.

ShrineInside

ShrineInside2

ShrineDetail

Tykkään näistä geometrisista koristeista ja kauniista kirjaimista, joita on kaikkialla. Pakistanissa puhutaan virallisena kielenä urdua, mutta nämä koristeelliset kalligrafiset tekstit ovat pätkiä Koraanista arabiaksi. Tykkään myös noista väreistä! Kauheasti kaipaan värejä tämän pitkän valkoisen ja hajuttoman talven jälkeen. Oli ihana kun joka puolella oli valtavasti väriä ja koristeita.

ShrineInside5

Tässä on hauta shrinen sisällä. Sen ääreen ihmiset pysähtyvät hetkeksi rukoilemaan.

ShrineDoor

ShrineDoor2

ShrineDetail2

Aiemmin vanhoina hyvinä aikoina kiertävä tivoli tuli tämän shrinen maille. Tapahtuma, ors, oli joka vuosi vehnänkorjuun jälkeen kesäkuussa. Se kesti kolme päivää ja oli tärkeä huvi ihmisille, kun maalla ei juuri muita huvituksia ollut. Tivolin mukana saapui myös sirkus ja kansanmusiikin esittäjiä sekä monenlaisia kauppiaita. Ihmisillä maalla on noista tivoliajoista hyviä ja nostalgisia muistoja.

ShrineWindow2

ShrineWindow1

ShrineWindow3

Aika pitkään jaksaisin tuijotella näitä haalentuneita, aikaa nähneitä yksityiskohtia.

ShrineMosque

Shrinen alueella on myös moskeija ja niitä puhveleita.

Pihvelit

ShrineDrummer

Rumpu, dhol, on hyvin ikoninen ja merkittävä soitin shrineissa. Sitä soitetaan erityisesti torstaisin, mutta myös muulloin. Tämä rumpali soitti sitä aina välillä. Ennen dholin soittajat siirtyivät vehnänkorjuun aikaan pellolta pellolle puimakoneen perässä, nykyään vähemmän. Rummun soittamisella juhlistettiin sadonkorjuuta.

ShrineTop

Shrine1

ShrineJuttu

Torstai on siis tärkein päivä pyhäköissä. Ihmiset tulevat erityisesti torstaisin tuomaan öljyä näihin lamppuihin, sytyttämään ne. Sitten he rukoilevat, tai esittävät toiveita pyhimyksille.

Pyhäkköjen perimmäinen viesti on rauha ja rauhanomainen elo ihmisten kesken, yli kaikkien rajojen. Jokainen on tervetullut shrineen, myös naiset. Ketään ei käännytetä shrinesta pois, se on tärkeä periaate. Tämä asenne huokuikin noista paikoista, olivat äärettömän rauhoittavia keitaita kaiken hektisyyden keskellä. 

Toisenkin shrine-kirjoituksen kuvat ovat jo valmiina, tulossa siis blogiin pian! Läppärini on jo korjaantunut (jee!), mutta saan sen kulkeutumaan tänne vasta myöhemmin, siksi näin hidas tahti reissukuvien julkaisussa. Tämä kaikki on tabletilla hitaampaa ja kuvankäsittely pitää tehdä toisaalla. Mutta pikkuhiljaa! Kaikki kuvat muuten klikkaantuvat isommiksi.

Jätä kommentti »

Vaatekaappi

2017/04/img_7451.jpg

Tein sen! Muutaman vuoden tuumailun ja kierrättämisen, ostamattomuuden ja harkitun ostamisen jälkeen tiedän täsmälleen mitä vaatteita omistan. Minulla oli liikaa vaatteita enkä tykännyt ajatella vaatteita enkä pukeutumista. Nyt huomaan tykkääväni.

Pakistanista ostin useamman vaatteen (kuvassa), joita olen pitänyt jo todella paljon sekä töissä että kotona. Reissun jälkeen sain virtaa siivota loput entisistä. Kierrätin ja laitoin roskiin uusiin nähden ehkä nelinkertaisen määrän vaatteita. Kaikki ne viimeiset joille olin vielä antanut armoa. Sittenkun-vaatteet, silloinkun-vaatteet, nuhjuiset kotivaatteet.

Kaapissa nykyinen määrä näyttää pieneltä, mutta numeroina isolta. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Vaatekaappiperiaatteitani ovat:

* En osta mitään. Se tarkoittaa että olen viimeisten vuosien aikana ostanut hyvin hitaasti harkiten. Ei kertakäyttöistä, vaan pitkäikäistä. Aion jatkaa samaa rataa enkä ainakaan kesällä oikeasti osta yhtään vaatetta.

* Pukeutumisen pitää olla helppoa ja kivaa. Että vaatteita ei ole liikaa ja käytän kaikkia mitä minulla on.

* Komerossa on vain ihania vaatteita — lempivaatteita. 

* Koti on ihana paikka, siellä asuvat ja käyvät tärkeimmät ihmiset. Eli siellä pukeudutaan ihanimpiin vaatteisiin.

* Rakastan värejä! 

Listaan tähän kaikki kommentteineen, inspiraatioksi muille ja inventaarioksi itselle. Tähän palaan ja tätä päivitän, jos suunnittelen jonkun uuden vaatteen ostamista. 

Tällä hetkellä minulla on:

Sisävaatteet:

4 yövaatetta (joista pidän käytännössä kahta, pohdintaan…)

7 hihatonta toppia (joista huonoimmat saa nakata luutuksi tämän kesän jälkeen)

6 hihatonta paitaa/tunikaa (lähinnä töissä jonkun alla pidettäviä)

5 t-paitaa (Kesä tulee joskus?!)

7 neulepuseroa: 2 lyhythihaista, 2 pitkähihaista, 2 Irlannista ostettua paaaaksua ja 1 itseneulottu kirjoneule jota en juurikaan pidä mutta en vaan raaskinut vielä…

15 siistiä yksistään pidettävää yläosaa, puseroa, tunikaa tai paitaa, joita pidän töissä ja kotona

7 (neule)takkia tai muuta topin tms. päällä pidettävää sisäyläosaa (aika monta…)

10 mekkoa tai liivihametta, hah! Näistä lisää listan alla.

1 mustat suorat housut, 1 mustat farkkumaiset, 3 farkut, 3 lyhyemmät kesäfarkut

2 lyhyttä farkkuhametta, sininen ja musta.

Takit: 1 mummin vanha (tosi kovan pakkasen) kelsiturkki, 1 musta (normipakkasen) talvitakki, 1 lappapuuronpunainen (kevään/syksyn) villakangastakki, 1 punainen ulkoilutoppatakki, 1 viininpunainen poncho sille ajalle kun vielä tarttee jonkun takintapaisen.

Kengät: 1 keltaiset ihanat pitkävartiset Sorelit (kovan pakkasen talvikengät), 1 punaiset matalat talvikengät (tosi kovasti käytetty, loppuun?), 1 raidalliset kumpparit, 1 korkeakorkoiset talvisaappaat, 3 syys-/kevätnilkkurit korolla, 1 hyvät kävelykengät, 1 huonot kesäisemmät kävelykengät (miksi?), 3 sandaalit erikorkuisilla koroilla, 3 jalkaan tökättävät kesäkengät, 1 Crocsit takapihakävelyyn. Kesäkengistä parit on lähes loppuunpidettyjä, nakkaan luultavasti pois syksyllä.

Huiveja… huivit ovat tämänhetken paheeni! En laskenut, mutta ovat siististi hengareissa ja naulakossa, niin olkoot nyt.


Urheiluvaatteita yksi hyllyllinen.
En jaksa niitä tähän listata, mutta pidän niitä oikeasti vain urheillessa eri vuodenaikoina. Paitsi toisia joogahousuja pidän joskus kotona muutenkin. Näihin kuuluu mm. uimapuku, lenkkarit, vaelluskengät, kahdet joogahousut ja topit, plus paitoja ja housuja juoksuun, collogehousut kävelyyn, huppari ratsastamiseen ja printtipaidat kesän kaksiin frisbeegolfkisoihin :) Yhteensä 24 ulko- ja sisävaatetta enkä uusia tartte tällä hetkellä.

Yhdessä säilytyslaatikossa sadekamppeet, pipot, lapaset jne.

Alusvaatteet ja sukat

Muutamia huomioita:

* Olen aivan älyttömän iloinen että olen tässä pisteessä! Tiedän missä kaikki vaatteeni ovat ja mitä minulla on. Missään eteisen komerossa ei luuraa yhtään piilossa. Nyt kevään, kesän ja syksyn tuumaan ja katselen ajatuksella miten nämä toimivat.

* Mekkomäärä on aivan käsittämätön verrattuna siihen mikä on mekkopäivä/housupäivä-suhde. No yksi näistä on juhlamekko, yksi on hautajaismekko, yksi töissä pidettävä liivihame. Kaksi on ihanaa kotikesämekkoa, joita pidän koko ajan kesällä takapihalla kissojen kanssa istuessa. Kaksi on muuten vaan kivoja kotimekkoja, joista toisen melkein heivasin, koska en pidä sitä usein. Lopuille kolmelle annan armonaikaa syksyyn asti, jos en kesällä keksi miten niitä pidän tai miten muokkaan, niin syksyllä saavat mennä. Ai niin ja kymmenen lisäksi kansallispuku. Plus uintimekko, jonka lasken urheiluvaatteisiin, koska sen puen päälle aina ja vain kesän uintireissuilla uinnin jälkeen.

* Minulta puuttu kevät-/syksytakki. Joka kevät ja syksy mietin tarttenko sellaista. En vissiin kun kerta vuosikaudet olen pärjännyt ilman. Siirryn keväällä kuitenkin aika äkkiä takittomaksi ja esim. nyt pidän vaaleanpunaista ohutta villakangastakkia ja seuraavaksi siirryn ponchoon.

* Päivitän listaa tänne ehkä kesän lopulla, kyllä näissä vielä turhia on.

Mikä teillä on vaatetilanne? Oletteko tyytyväisiä? Onko teillä tapana inventoida vaatevarastoa? Tiedättekö montako vaatetta teillä on? Mitä vaatekaappiperiaatteita teillä on?

4 Kommentit »

Nämä saat heittää roskiin tänään

2017/04/img_7403-0.jpg

Huoli pois! Reissukuvia on tulossa lisää, mutta välillä taas tässä, oleellisen äärellä.

Netissä on vaikka minkälaisia hyviä siivouslistoja mistä tavaroista roinan hävittämistä voi aloittaa. Mutta mitä useamman vuoden homma on jatkunut, sitä vaikeammaksi se käy. Rojusta on helppo luopua, mutta entäs siitä tavarasta jota on tähän asti säästänyt sen vuoksi, että se on jollakin tapaa käyttökelpoinen, mutta sitä ei voi jostain syystä myydä tai antaa kenellekään? Tai siitä, joka on tähän asti välttänyt kaikki seulat ja saanut armonaikaa, mutta ei sitä oikeasti koskaan tarvita?

Tämän päivän huokailujen, tuumaustuokioiden (ja roskisreissun) jälkeen kirjoitin listan. Aina välillä laatikoidentutkimispäivä jaksa ihmetyttää. Miten tällaisia voi vielä löytyä vuosien jälkeen? 

Ole viisaampi! Nämä kaikki saat siis ihan hyvällä omallatunnolla heittää roskiin:

* Rumat vähän käytetyt vihkot ja lehtiöt, vaikka niissä olisi tyhjiä sivuja jäljellä.

* Kaikki yhdistysten, järjestöjen, liittojen tai minkä tahansa puljun jäsenetuvihkot, säännöt ja sen sellaiset.

* Ylimääräiset toimivat kynät, viivottimet ja pyyhekumit. Montako tarvitset? Eikä tarvitse rakentaa mitään loppuelämän varastoa, kymmenen vuoden suunnitelmakin on ihan ok.

* Lasten piirustukset ja päiväkotimuistot rullalla, laatikoissa, kansioissa. Kerää parhaat yhteen kansioon tai albumiin joululahjaksi. Leikkaa niistä suurista A3-kokoisista keskelle piirretyt ötökät ja laita reunat roskiin. Ota hiihtokilpailun kunniakirjasta osia ja liimaa ne talteen. Isot lapset ilahtuvat kansiollisesta siististi järkättyjä muistoja ja sellaisena niitä tulee ihailtuakin joskus.

* Kaikki saamasi lahjat mistä et tykkää, mutta mitä ei voi myydä tai antaa kenellekään. Siinäkin tapauksessa että joku on tehnyt ne itse ja käyttänyt niiden tekemiseen aikaa. Voit toki keksiä niille uutta käyttöä tai kierrättää materiaalit. Kukaan ei muista, kukaan ei pahastu ja jos muistaa tai pahastuu, niin entä sitten? Pieni sivujuonne tähän liittyen: Virkkasin kerran ala-asteella lempiopettajalleni tyynyn joululahjaksi ja tämä opettaja antoi sen minulle takaisin kun hän oli jo vanha ja minä olin jo aikuinen. Hän sanoi että hänellä on sellainen tapa. Minusta se oli ihana asia ja tuossa se tyyny futonilla nytkin minua hänestä muistuttaa.

* Vanhat lompakot ja viimevuotiset (ja sitä edellisvuotiset…) kalenterit. 

* Puhelinten ym. laitteiden pahviset ja muoviset myyntipakkaukset. Haloo! Myös työsellaisten. Myös vuokramodeemin. Ei ne sitä pakkausta halua takasin.

* Omat vanhat opiskelumateriaalit parista tutkinnosta. Niitä ei lueta koskaan. Säästä se yksi paras essee josta sait ihanaa palautetta.

* Kaikki kangaskassit, vaatteet ja asusteet missä on pienikin tahra joka ei lähde pois. Vaikka kuinka tykkäät just siitä teekaupan kassista.

* Ihan kaiken mikä aiheuttaa huokauksen seuraavana päivänä. Sen jälkeen kun olet kantanut vaatteita Konttiin, lähettänyt myytyjä tavaroita postissa, lajitellut paperit, pahvit ja metallit. Jos pää meinaa levitä kun pitäisi vielä yksi kierrätysreissu tehdä, niin silloin saat länttäistä kaiken lopun muovipussiin ja viedä sekajätteeseen. Maapallo ei siihen kassilliseen kuole ja mielenterveytesi säilyy. Olet hyvä ihminen.

2 Kommentit »

Matkalla Harappaan

MatkallaHarappaan2

Vain kuvia tänään kertomassa tarinaa.

MatkallaHarappaan3

MatkallaHarappaan4

Ei juurikaan kiire melkein kenelläkään.

MatkallaHarappaan1

Jätä kommentti »

Appelsiineja! Appelsiineja!


Appelsiineja1

Siis appelsiineja! Tätä odotin reissulta melkein eniten ja appelsiinit olivat yksi syy siihen, miksi reissasimme juuri tähän aikaan vuodesta Pakistaniin. Appelsiiniaika oli loppumaisillaan ja nämä viimeiset appelsiinit ovat tosi makeita ja hyviä.

Appelsiinipuutarha

Appelsiinipuita näkyi Faisalabadista Multaniin ajaessa joka paikassa. Osasta puista appelsiinit oli jo poimittu pois ja tähän puutarhaan osuimme juuri sopivasti – loppusadonkorjuu oli suunniteltu seuraavalle viikolle. Multan on muuten Pakistanin mangokaupunki, seuraava reissu on haaveissa tehdä mangoaikaan.

Paikallisilla jotka asuvat appelsiinialueilla on appelsiinien syömisestä samantapaisia muistoja lapsuudesta kuin meillä vaikkapa mansikoiden popsimisesta suoraan pellolta. Siellä kavereiden kanssa istuivat puiden juurella sopivan lämpiminä kevätpäivinä ja pitivät appelsiininsyöntibileitä.

Appelsiinipoika2

Appelsiinipuutarhoille voi pysähtyä noin vain. Tämäkin me vain bongattiin matkan varrelta. Paikallisetkin pysähtyvät näille ja usein tien varsilla puiden lähellä on pieni myyntipöytä joista appelsiineja voi ostaa.

Tämä ystävällinen nuori mies kertoili meille puutarhasta ja vei meidät parhaiden appelsiinipuiden luo maistelemaan. Hän oli vuokrannut koko puutarhan täksi satokaudeksi noin tuhannella eurolla. Appelsiiniaikaan hän poimii appelsiinit joka aamu ja vie ne läheiseen kaupunkiin tukkumarkkinoille, jossa hän myy ne päivän hintaan kauppiaille.

Appelsiineja2

Appelsiineja3

Oranssin ja vihreän yhdistelmä on vaan jotenkin niin kaunis! Oli myöhäinen iltapäivä kun Harappan jälkeen tähän pysähdyimme, niin että auringonvalo osui tosi nätisti puihin ja hedelmiin. Nämä appelsiinit olivat sellaisia keskikokoisia, jos vertaa Suomessa myytäviin. Ero on älyttömän hyvän maun lisäksi se, että näistä kuori lähtee tosi helposti käsin irti, kuten parhaista mandariineista täällä.

Me syötiin appelsiineja pellolla ja saatiin myös mukaan matkalle, eikä mies huolinut mitään maksua niistä. Ehdottomasti elämäni parhaat appelsiinit! En ole koskaan ennen syönyt appelsiineja suoraan puusta.

Appelsiiniteltta

Appelsiinipoika

Tässä teltta ja poseeraus pyssyn kanssa :) Alapuolella näkyy siis lintuja, korppeja nämä taisivat olla. Myös esimerkiksi papukaijat tykkäävät kuulemma appelsiineista ja ilmakivääri on lintujen pelottelemiseksi, eikä ampumiseksi. 

Korpit

Appelsiinipuutarha2

Venhapelto

Puutarhojen lähellä ja puiden allakin viljellään kaikenlaista, tässä puutarhassa oli alullaan maissia. Maissi oli yleinen näky Punjabin maaseudulla, kuten myös vehnä ja sokeriruoko. Riisiä siellä kasvatetaan yleisesti myös.

Reissun paras päivä siis! Muutenkin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia syötiin paljon, porkkanoista meille puristettiin tuoremehua joka aamu. Mutta nämä appelsiinit! Ihania!

Jätä kommentti »

Harappa

Harappa24


Harappa5

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan reissutunnelmia! Pari päivää kotiintulon jälkeen Ompusta hajosi emolevy ja koneettomalla tiellä ollaan edelleen. Suuttui vissiin kun oli käyttämättä yksin pari viikkoa. Niinpä kuvankäsittely blogikuntoon kestää hetken, kun en kotona voi sitä tehdä. Mutta tässä ensimmäisiä kuvia (pitäisi kliketiklik onnistua isommaksi).

Kävimme siis helmi-maaliskuun vaihteessa Pakistanissa, treffasimme miehen perhettä ja minä näin hänelle tärkeitä asioita ja paikkoja. Olen muutaman vuoden ajan saanut tutustua monimuotoiseen maahan, kulttuuriin ja kieleen, joista en ennen tiennyt juuri mitään. Oli tosi ihana päästä käymään siellä kaiken haaveilun ja suunnittelun jälkeen.

Olimme Punjabin maakunnassa, suurimman osan ajasta Faisalabadin lähellä ja kävimme myös Multanissa. Matkalla Multaniin pysähdyimme Harappassa, josta nämä ensimmäiset kuvat ovat. 

Harappa21

Harappa oli noin 4000 vuotta sitten yksi Indus-kulttuurin suurista keskuksista. Paikalla on tehty kaivauksia 1920-luvulta lähtien ja kaivaukset on lopetettu 1990-luvulla. Nyt paikalla on museo, jonne paikalliset pääsevät tutustumaan 20 rupian (vajaat 20 senttiä) hinnalla ja ulkomaalaiset pulittavat lystistä 500 rupiaa :) ”Ihan oikein”, sanoi tähän muuten sitten isäni, joka on viisas mies.

Harappa1

Koska meitä oli kahden paikallisen lisäksi minä yksi ulkomaalainen, niin meille tungettiin tarjottiin mukaan kierrokselle turvamies, museon portilla vahtia pitävä poliisi. Hän olikin oikein hyvä opas, kertoili meille paljon kaikenlaista sitä mukaa kun opasti meitä reittiä pitkin.

Harappa2


Harappa8


Harappa3

Ennen kaivausten aloittamista brittien siirtomaavallan aikaan näitä ilmeisen hyväkuntoisina säilyneitä tiiliä käytettiin Lahore-Multan -rautatien rakentamiseen. Onneksi joku tajusi jossain vaiheessa että ovatkin pikkuisen turhan arvokkaita tiiliä siihen tarkoitukseen.


Harappa4


Harappa9


Harappa7


Harappa15


Harappa6

Tässä kuvassa yläpuolella näkyy nykyistä Harappaa. Se on hyvin pieni kaupunki verrattuna siihen mitä se aikoinaan oli. 

Harappa10


Harappa11

Nämä suuret, vanhat puut kasvavat kuulemma tyypillisesti karussa, hedelmättömässä maassa. Ne ”tykkäävät raunioista” ja niitä näkee usein muun muassa hautausmailla. Jotenkin olivat kovin rauhoittavia katsella.

Harappa13

Seutu Harappan ympärillä on tyypillistä punjabilaista maaseutua. Peltoja ja puita silmänkantamattomiin. Tykkäsin valtavasti tuosta maaseutumaisemasta, autossa radiosta kuului jo tutunkuuloista perinteistä pakistanilaista musiikkia ja sain istua ja katsella ympärilleni rauhassa. Matka Faisalabadista Multaniin oli ehdottomasti reissun paras päivä! Harappan jälkeen nimittäin pysähdyimme appelsiinipuutarhaan syömään appelsiineja suoraan puusta, siitä olin haaveillut varmaan pari vuotta. Appesiinien kuvia onkin tulossa blogiin seuraavaksi.  

Harappa12


Harappa14

Tuon ystävällisen poliisimiehen kävelyä oli hulvatonta seurata. Hän huiteli menemään kivääri huolettomasti olallaan, liekö siinä ollut edes panoksia? Kierroksen päätyttyä hänelle tarjottiin asiaankuuluvasti vähän rahaa kiitokseksi opastuksesta. Tarjoukseen hän oli ensin vastannut (asiaankuuluvasti) tomerasti kieltäytyen, koska ”ulkomaalainen saattaisi luulla että täällä otetaan vastaan lahjuksia”.  Tarina kertoo, että lopulta hän kuitenkin (asiaankuuluvasti) hyväksyi muutaman rupian. 


Harappa17

Vanhan moskeijan rauniot 1500-luvulta. 

Harappa16

Hautausmaa moskeijan raunioiden vieressä on nykyisen Harappan kaupungin käytössä oleva.

Harappa18

Hautausmaalla oli miehiä töissä ja heillä siellä dieselillä toimiva aika retro vesipumppu.

Harappa19

Museoalue oli kauniisti rakennettu, puisia polkuja pitkin pääsi kiertämään koko alueen. Kierroksen lopussa oli myös sisämuseo, jossa oli esillä kaivauksissa löytyneitä upeita astioita ja muita esineitä Harappan kukoistuskaudelta. Niitä ei valitettavasti saanut kuvata, vaikka kovasti lupaa kyseltiin.


Harappa20


Harappa22


Harappa23

Tässä kuvassa on hymyilevä museo-opas poliisimme kanssa. Ihmisistä Pakistanissa oli ihana ottaa kuvia, he asettuivat aina iloisina kuvaan ja poseerasivat ylpeinä kun heitä joku ulkomaalainen halusi kuvata. Koko kahden viikon aikana en nähnyt ketään muuta ulkomaalaista ja ihmiset suhtautuivat minuun ihanalla, ystävällisellä uteliaisuudella. Voi kun me kaikki kaikkialla! 

Jätä kommentti »

Mitä tapahtui tammikuussa?

priority

Tammikuussa ostin…

  • …silmälasit. Suunnittelin ostoa varmaan vuoden, kun entisissä alkoi pikkuhiljaa pinnoitteet mennä ihan kauhean näköisiksi. Joulukuussa päätin, että en kehtaa enää töissä pitää. Luultavasti olen vuosien varrella sen verran hinkannut laseja paidan helmaan ja saanut kuumia höyryjä uunista naamalleni, että pinnat menivät pilalle. Selvisin lasien ostosta onneksi reilusti alle kahdellasadalla, toivottavasti pysyvät hyvänä monta vuotta. Nyt sitten pesen lasit huolella aamuisin ohjeiden mukaan ja otan aina pois päästä kun alan keittiöhommiin, aamen!
  • …en sitten muuta tavaraa. Näihin ostoksiinhan minä en laske normaaleja kuluvia juttuja, kuten ruokaa, kissanhiekkaa, pesuaineita jne. Paitsi jos ostan jotain normaalista poikkeavaa tai ”ylimääräistä” (esimerkiksi jotain kosmetiikkaa jos entinenkin on olemassa).
  • …(eikun sain ilmaiseksi) uudet hanskat ja säärystimet, äiti kutoi ihanat lämpimät.

Tammikuussa joogasin…

  • …kollegan vinkin perusteella Adrienen kanssa, jes! Revolution – 31 days of yoga meni yhdessä hujauksessa ja onneksi tuolla Adrienen Youtube-kanavalla on muitakin videoita (ilmaisia!), seuraava 3o päivän setti on jo hyvässä vauhdissa. Mielipaikka oli lähes koko tammikuun remonttilomalla ja muutenkin oli vielä joogarutiini hakusassa, niin tämä tuli tosi hyvään saumaan. Ihastuin noihin Adrienen hyväntuulisiin videoihin, oikein odotan joka päivä että millainen joogaharjoitus tänään tehdään. Tässäpä maistiaisiksi kaikille sopiva kolmen minuutin rannejooga mykkäelokuvan tyyliin.

Tammikuussa siivosin…

  • …vieläkin ristipistotarvikkeita myyntiin kirppikselle, muutamia vaatteita Konttiin ja turhaa roskaa roskiin. Ihan U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A, mitä edelleen löytyy! Sisääntulevan tavaran virta on pysäytetty aikaa sitten – juuri mitään en osta, ilmaista en ota, lähes kaikki posti (laskut, lehdet ym.) tulee sähköisenä – ja silti ihan roskaylläreitäkin tulee vastaan. Kuten esimerkiksi postin Priority-tarroja pari rullaa noin neljän vuoden takaa, jolloin oikeasti tarvitsin niitä rullakaupalla. Siis Priority-tarroja, joita saa postista ilmaiseksi kun tarttee ja joita kaiken hyvän lisäksi ei enää vuodenvaihteen jälkeen ole edes tarttenut, kun 1. ja 2. lk yhdistyivät.

Tammikuussa myös…

  • …treffasin mooooonta ystävää ja parhaita moneen kertaan <3
  • …kävin kampaajalla, Oulussa on ihanan Emilian uusi Ekokampaamo!
  • …kirjoitin kalenteriin joka ilta mistä tänään olen kiitollinen. Niitä lauseita on kiva lukea näin jälkeenpäin. Aurinkokin paistoi näköjään tammikuussa aika monena päivänä ja linnut alkoivat laulaa.

Mitä teidän alkuvuoteen kuuluu?

Jätä kommentti »