in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille ja ihmisille.

Neljä tavista ulkoruokinnassa

 

Onpa ihana kirjoittaa pitkästä aikaa neljän taviksen illallisistakin! Tänä vuonna tulee kuusi vuotta täyteen tavistelua, ei meinaa käsittää. Kokoonnumme siis noin kerran kuussa ja kokkailemme vuoron perään toisillemme. En tiedä onko kukaan enää kärryillä monesko kerta meillä on menossa, mutta jossain viidenkymmenen tuntumassa mennään.

Kuukausi on nääs välillä pikkuisen pitkä, kun aikatauluja yritetään säätää, mutta väliäkö hällä! Tänään saatiin ulkonasyömiskierros loppuun, se taidettiin aloittaa viime kesänä. Seuraavaksi syödään herkkuja taas Murmelin luona.

Ja klik, klik, kuvateksteissä näkyy missä ollaan syöty tai ruokaa noudettu, jokainen on valinnut paikan omalla vuorollaan. Kaikki kuvat ovat nyt ihan kännykkäkuvia, en ole kameraa raahannut mukana. Illallisia näistä ei kyllä tainnut olla yksikään, vaan aamiaista, brunssia ja lounaita on nautittu.

Tänään ei tarttekaan enää syödä mitään, jos vaan sulattelisi kynttilänvalossa kaikessa rauhassa. Ihanaa loppiaista ihmiset!

 

1 kommentti »

Paris! Marseille!

Olen niin onnellinen että olen päässyt Pariisiin ja Ranskaan vaikka kuinka monta kertaa, sen lisäksi että asuin siellä aikoinaan pari vuotta. Silloin sinne Pariisin kylkeen jäi puoli sydäntä ja kaikki on aina niin ihanan tuttua kun siellä käy.

Tämä viimeisin reissu tehtiin marras-joulukuun vaihteessa, maanantaista perjantaihin. Pariisiin pääsi halvalla, menopaluu Helsingistä alle satasen yhdeltä. Majoitus Airbnb:n kautta neljännessätoista arrondissementissa, Denfert-Rochereaun aukiolle pääsee kätevästi Orlybussilla.

Reissun tarkoitus oli lomailla, eli keskityttiin lähinnä syömään ja käveleskelemään ja ihastelemaan plus tsekkaamaan muutama nähtävyys. Syötiin muun muassa falafelia Marais’n juutalaiskorttelissa, perinteistä ranskalaista Les Invalidesin lähellä, pakistanilaista Montparnassella (ihanaa chaita pitää saada aina kun mahdollista…) ja tietysti croissantteja ja patonkia ja juustoja pilvin pimein. Yksi aiemmin hyväksi havaittu paikallinen jäi käymättä kun myöhästyttiin lounasajasta, mutta vinkiksi tähän sekin jos joku joskus tarttee. Laitoin linkit TripAdvisoriin, kun se vaan on niin kätevä reissatessa ruokapaikkoja etsiessä.

Aurinko paistoi joka päivä! En keskittynyt ollenkaan ottamaan kuvia, niinpä tässä vain muutamia tunnelmapaloja. Kliketiklik saa jokaisen isommaksi.

Keskiviikkona pistäydyttiin huippunopealla TGV-junalla Marseillessa (750 km, himpun verran yli kolme tuntia suuntaansa). Siellä oli kesä! Seitsemän tunnin täsmävisiitti, olipa hauskaa katsella maisemia junan ikkunasta (ja syödä…). Marseillessa en ole koskaan ennen käynyt, siellä nautittiin lämpimämmästä ja käveleskeltiin vanhassa Le Panierin kaupunginosassa…

…tsekattiin ne pari kirkkoa…

 

 

… ja istuttiin iltaa satamassa terassilla auringon laskiessa ja tietysti syötiin hyvin.

Marseille vaikutti ihanalta sekamelskalta, kaunis kaupunki jonne joskus mennään uudestaan.

marseillem

 

Jätä kommentti »

…ja sitten alkoi uusi vuosi

uudenvuodenruusumanteli

Rakastan uusia alkuja, uusia aamuja, uusia mahdollisuuksia ja niiden myötä saapuvia tai ainakin kuviteltuja uusia armoja ja armollisuuksia. Vuodenvaihteen tunnelmissa tsekkasin tämän blogin ainoita vuoden viimeisen ja ensimmäisen päivän kirjoituksia neljän vuoden takaa – se oli melkoinen mutkakurvimäen käännekohta.

Kaikkea sitä ihmisen elämässä onkin ehtinyt neljässä vuodessa tapahtua! Uusia opiskeluja kolmella alalla ja yksi uusi ammatti, kaksi uutta kotia, uusi töi, uusia ihmissuhteita ja ihan love actually, uusia kissoja, vanhoja kissoja sekä matkoja aika moneen uuteen maahan. Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä muiden läheisten elämässä on samaan aikaan tapahtunut. Aika paljosta olen myös luopunut. Ei ihme jos joskus yöllä päässä surraa, eikä nukuta, vaikka kuinka joogaa.

Isoista muutoksista huolimatta elämä on kuitenkin tuntunut seesteiseltä ja oikeaan suuntaan virtaavalta. Uteliaana hyppäsin tähänkin uuteen vuoteen, niinkuin jokaiseen päivään. Ihan joka aamu ensimmäinen ajatus mielessä on että Hyvää huomenta uusi aamu! ja että Tähän saan taas herätä! On se suuri ihme että elämä jatkuu aina vaan ja sain taas uuden päivän.

En tykkää tehdä uudenvuodenlupauksia mutta tykkään miettiä mikä on tärkeää. Haluan keskittyä tärkeisiin asioihin tänäkin vuonna. Nämä listassa olevat eivät ole mitään minulle uusia juttuja ja se on minusta oikein. Tuntuisi oikeastaan hullulta jos nyt yhtäkkiä keksisin jonkun ihan uuden suunnan näitten vuosien ja pohdiskelujen jälkeen. Pitkäjänteisyyttä! Haaveita! Matkan varrelta poimitaan mukaan ne uudet asiat mitkä auttavat päämääriin pyrkimisessä ja jätetään pois kaikki turha.

  • Liikkuminen on normaalimpi olomuoto kuin paikallaan oleminen.
  • Liikkuminen ja syöminen tapahtuu ilman kelloa, mittareita tai kirjanpitoa. On tosi vapauttavaa opetella kuuntelemaan kehoaan, mieltään ja sieluaan, että mitäs ne juuri nyt tarvitsevatkaan voidakseen hyvin.
  • Aika ei ole minun. On vain aikaa, jota saan lahjaksi joka päivä ja joka on tarkoitus käyttää mahdollisimman hyvin.
  • Enemmän myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan, siis myötätuntoa nainen!
  • Älä valita! Äläkä siis kertakaikkiaan valita.
  • En osta mitään. Eli ostan mahdollisimman vähän tavaraa. Mietin kenelle raha menee ja miten ostos maapalloon vaikuttaa.
  • Minä kirjoitan.
  • Hengitä, loista, anna!
  • Olen kiitollinen kaikesta, aina, koko ajan, joka päivä.

Palaan näihin vuoden mittaan ja kirjoitan auki mitä nämä eri asiat minulle merkitsevät ja miten niitä käytännössä toteutan.

Ihanaa tätä vuotta ihmiset! <3

 

 

 

2 Kommentit »

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

emmiitarantakudottujenkujienkaupunki

 

Luin tässä jouluhyssyssä kirjan. Emmi Itärannan ensimmäinen, Teemestarin kirja, on yksi lemppareitani ikinä. Ihastuin siinä jo kieleen, hän kirjoittaa niin kauniisti! Todella taitavaa ja vivahteikasta tekstiä. Emmi Itäranta on kirjoittanut molemmat kirjansa samanaikaisesti sekä suomeksi että englanniksi. Varasin juuri Teemestarin kirjan kirjastosta englanniksi, että saan maistella senkin.

Tässä toisessa, Kudottujen kujien kaupungissa, kieli on yhtä ihanaa. Monia lauseita makustelin yhä uudelleen ja uudelleen. Maailma on ihan eri eivätkä kirjat liity toisiinsa. Tässäkin kirjassa maailman piirteet aukaistaan lukijalle taitavasti ja itse tarina vie mennessään. Juuri tällaisiin kirjoihin tykkään uppoutua silloin tällöin. Molemmissa pohditaan ihmiskunnan ja yhteiskunnan ongelmia ja epäkohtia, mutta maailma jossa kaikki tapahtuu, ei ole tämä tuttu.

Hyvästit oli sanottu moneen kertaan, mutta aina haudattu toisiin sanoihin, eikä niitä lopulta ollut sanottu kertaakaan. Niin me tulemme tänne yhä uudelleen jäähyväiset askeliamme painaen. Ne ovat ikuisesti myöhässä ja poissa paikoiltaan: mennyt hetki, jota emme tunnistaneet silloin, kun se oli ulottuvilla, ja jonka aavetta emme siksi koskaan lakkaa kantamasta mukanamme.

PS. Kajaanin kaupunginteatteri esittää Teemestarin kirjaan pohjautuvaa näytelmää Veden muistista vielä helmi-maaliskuussa, kannattaa käydä katsomassa! Kävin tytön kanssa katsomassa näytelmän Kempeleessä marraskuussa kun olivat vierailulla. Ollaan siis molemmat luettu kirja ja tykättiin kovasti.

PPS. Sattumoisin osui juuri silmään Emmi Itärannan vuodenvaihteen kirjailijapuheenvuoro Helsingin sanomissa 30.12.16.

Jätä kommentti »

Joulu <3

piparijoulu1

Pipari

mantelijoulu1

Manteli

Täällä ollaan edelleen ihan joulutunnelmissa. Minä niin hirveästi rakastan joulunaikaa, aina vaan, joka vuosi! Tänä vuonna oikein ajatuksen kanssa mietin, mikä sen joulutunnelman tuo. En ole mikään jouluvalmistelija nimittäin, joka hulluna jouluksi etukäteen jotainmitään tekee.

Nyt kun katson ympärilleni tässä futonilla kirjoittaessa, niin se joulutunnelma istuu joulukuusessa, leijailee hämyisessä valaistuksessa, kynttilöissä, jouluvaloissa ja muissa ikkunakoristeissa. Ikkuna on kyllä koko vuoden lähes samanlainen, sitä reunustaa joukko jouluisia ja kesäisiä valoja sulassa sovussa kuivattujen kukkakimppujen ynnä muiden kanssa. Keittiön pöydälle on jäänyt pähkinöitä, suklaata, joulukukka-asetelma ja piparitalojen jämät. Itse rakennettiin piparipyramidi, jota vartioivat Stormtrooperit, kissa-armeija ja ewokit… Sälekaihdinten raosta vilkkuvat takapihalla männyssä valot.

Kuusen valot ja muutkin loistavat yötä päivää ja välillä nukutaan kuusen alla futonilla jos siltä tuntuu. Välillä saattaa olla töitä ja välillä heräillään hissukseen. Joulufiilis jatkuu tammikuuhun, just puhuttiin, että nuuttina aikaisintaan kuusi kannetaan pois. Ei ole mikään kiire siivota joulua jonnekin, töistäkin on tammikuussa paljon mukavampi tulla kotiin kun täällä odottaa joulukuusi ja rauhaisa tunnelma.

En oikeasti ymmärrä joulustressiä eikä joulun tarvitse olla minulle mitenkään valmis etukäteen. Leivon vaikka joulupäivänä jos huvittaa, siitähän se joulun tuoksu tulee. Vaikka tykkään perinteistäkin, niin esimerkiksi jouluruuat eivät ole sellaisia joiden pitäisi olla aina samat. Lempiruokia jokaiselle jouluna tietysti! Lahjojakin vähän, ajatuksella annettuja ja pääasiassa aineettomia. Jos ei tänä vuonna, niin ehkä seuraavana tai jollekin vaikka juhannuksena.

Tuntuu ikävältä lukea ja kuunnella kun ihmisillä on niin paljon kiirettä ja väsymystä joulun alla. Tämä levähtäminen on ihanaa, mutta ei joulunalusajan tai muun vuoden kiireen kustannuksella. Siksikin juuri mietin tänä vuonna mikä sen joulun tuo, koska arkeni olen jo melkoisen viipyileväksi muuttanut muulloinkin. Mutta viipyilevyys kuusentuoksussa on vielä ihanampaa.

piparijoulu2

Pipari

mantelijoulu2

Manteli

Jätä kommentti »

Joogasta

merimarseillem

Marseille ja meri! Lisää kuunvaihteen reissukuvia Pariisista ja Marseillesta on tulossa blogiin.

Olen hirveän vähän kirjoittanut mitään ikinä joogasta, vaikka jooga on ihan elintärkeää minulle. Olen kyllä aloittanut monta kertaa, mutta helposti tuntuu että en osaa mitään joogasta kirjoittaa.

Minä joogaan kotona ja minä joogaan Mielipaikassa. Olen aloittanut joogan aikoinaan kuntosalilla ja onnekseni siellä pääsin aivan ihanien joogaohjaajien tunneille. Sitten muutama vuosi sitten löytyi astangajooga ja astangasalista tuli joogakoti joksikin aikaa.

Sittemmin olen kokeillut muutakin joogaa, opettajien johdolla esimerkiksi yinjoogaa, kundaliinijoogaa ja ilmajoogaakin. Kerran kävin Kadermossa ihanalla astangaretriitillä. Yogaia on loistava palvelu myös. Siellä on tunteja laidasta laitaan, muutakin kuin joogaa, esimerkiksi hyviä kahvakuulatunteja.

Mitään sellaista joogaa en ole vielä kokeillut, joka ei olisi tuntunut hyvältä! Yritän opetella kuuntelemaan kroppaa ja mieltä ja tehdä aina sellaisia harjoituksia joita sillä hetkellä tarvitsen. Tammikuussa tuntui että joku ympyrä sulkeutui, kun Mielipaikka avattiin ja sieltä löytyvät juuri ne samat ihanat joogaopet joihin aikoinaan kuntosalin joogassa tutustuin.

Astangassa opin hengittämään ja astangan suloinen rutiinimaisuus kummittelee tällä hetkellä taas sen verran mielessä, että rakennan omaa pientä joogaharjoitusta, jota tekisin säännöllisesti kotona. Janne Kontalan kirja Joogan sydän on siinä rakentelussa apuna just nyt.

Tänä aamuna kävin hathajoogatunnilla hengittämässä ja viimeisetkin reissujäykkyydet tuntuivat häviävän kropasta. Seuraavaksi ehkäpä niitä reissukuvia Pariisista ja Marseillesta on luvassa tänne blogiin!

Jätä kommentti »

Tämän vuoden ostokset

manteli10

Party is over! Manteli the Queen täytti juuri kymmenen vuotta, juhlistimme synttäriä sushilla ja serpentiineillä.

Tammikuussa päätin, että tänä vuonna en osta tavaraa. Huhtikuuhun asti pidin kirjaa, sitten meni ihana elämä blogin kirjoittamisen edelle ja kirjanpito jäi. Ihan nollassa ei tavaran ostaminen ollut, mutta asenne on selkeästi tullut jäädäkseen. Olen ostanut tänä vuonna niin vähän tavaraa, etten koskaan aikaisemmin!

Huhtikuuhun mennessä olin ostanut juoksulenkkarit sekä yhden juhlavaatekokonaisuuden. Huhtikuussa kirjoitin että seuraava ostos olisi ohut musta neuletakki työvaatteeksi. Sen ostinkin keväällä yhden pidemmän työkeikan edellä ja samalla ostin mustat housut. Ostin myös yhden vaalean läpinäkyvän tunikan ja sen alle vaalean topin. Näiden lisäksi olen ostanut muutaman alusvaatteen sekä viime viikolla takin ja huivin.

Vaateostoksiin olen tyytyväinen, heräteostoja olivat ainoastaan tunika ja toppi. Olen miettinyt vaatteitani tosi paljon vuoden aikana – mikä toimii, mikä ei ja millaisia vaatteita haluan ja tarvitsen. Hirmu vähällä pärjää hyvin! Pitkän ajan tavoite on saada järkevä vaatekaapin sisältö ja ensin vuoden aikana käyn kaiken läpi vuodenajoittain, myös täällä blogissa. 

Marraskuussa ostin sen kirjan kielenopiskeluun, josta kirjoittelin huhtikuussa. Viime viikolla ostin kalenterin ensi vuodelle. Olen pari vuotta käyttänyt taas paperikalenteria, en osaa tällä hetkellä millään käyttää sähköistä.

Muita tänä vuonna ostettuja juttuja olen tässä parin päivän ajan muistellut, niitä on niin vähän, että luulen muistavani kaiken. Ostin yhden laukun, yhdet korvakorut, pari pientä keittiötyövälinettä ja Mantelille synttärilahjaksi kissanlelun. Uusi ulkojouluvalosarja hommattiin rikkoontuneen tilalle takapihan joulumäntyyn sekä uusi pyykinpesukone (vanha hajosi savuna ilmaan…). Ilmaiseksi saatiin telkkari ja digiboksi. Lisäksi kissat perivät ihanalta koiralta söpön pedin.

Vaikka ostoksia tulikin, niin olen hirveän tyytyväinen siihen, että en ole ostanut omasta mielestäni turhaa enkä varsinkaan heräteostoksia. En muita kirjoja enkä kenkiä, en yhtään koriste-esinettä, ristipistotarviketta, astiaa, pyyhettä tai muuta kodintekstiiliä, kynttilöitä, kyniä, paperia tai tilpehööriä.

Pidän tulevana vuonna täällä kirjaa ostoksista. Ilman kirjanpitoa on vaikea muistaa ja haluan vielä seurata mitä ostan. En edelleenkään halua ostaa enkä ottaa enempää tavaraa. Kotona on vieläkin mistä vähentää, kirjoitan myös siitä.

Palasin siis tänne nurkkaan ja kirjoittelen edelleen yksinkertaistamisesta, minimalismista ja vastuullisesta kuluttamisesta sekä ihanasta maailmasta, joogasta, kissoista, kirjoista ja käsitöistä. Tervetuloa lukemaan! 

 

1 kommentti »

Oupsin jouluvaihto

JouluvaihtoRitvaltaPistely

Ei kuulemma riitä että täällä lukee että elossa ollaan jos ei muita elonmerkkejä näy. Joulu on kyllä semmoista aikaa, että viimeistään silloin blogikin herää eloon. Tarkoitus oli pitää joku järjestys näissä ristipistovaihdoissakin, mutta ihanasta synttärivaihdosta ei ollutkaan kuvia vielä, niin laitetaan nyt tämä ihana jouluvaihto ensin.

Ritva pisteli kauniin joulukoristeen ja lisäsi pakettiin kaikkea muutakin huippua. Mukia piti hetki tuijottaa, ennenkuin tajusin, että kuvahan on täältä. Pikkuisen ovat sisarukset tuosta kasvaneet! Ritva ompeli mukille mukinalusenkin, voi mikä kissa! Lisäksi sain pipareita ja piparimuotit, Tampereen tallipihalta suklaata ja teetä ja sydämenmuotoisen teesiivilän. Nam!

JouluvaihtoRitvaltaKissa

JouluvaihtoRitvalta

JouluvaihtoRitvaltaRuusa1

JouluvaihtoRitvaltaRuusa2

JouluvaihtoRitvaltaRuusa3

Ruusa tuli tarkastamaan paketin, melkoinen drama queen tämä tupsukorvainen prinsessa on. Kaunis kuin mikä ja tietää sen. Neiti käyttäytyy todella kissamaisesti, tulee silitettäväksi jos suvaitsee ja mököttää sujuvasti pitkään jos kaikki ei mene mielen mukaan.

Tasapuolisuuden nimissä alla tuore kuva Nikistä ja sitten vielä molemmista keittiön matolla. Nikki on oikea pehmokolli, sylivauva, joka tunkee syliin heti kun joku istahtaa hetkeksi paikoilleen. Toisin kuin siskonsa, Nikki ei välitä vähääkään siitä onko käytös kissamaista, pääasia että huolto pelaa.

Molemmat rakastavat ihmisiä ja nukkuvat sitä tyytyväisempinä ihmisten lähellä, mitä enemmän kotona on väkeä. Tottuivat ilmeisesti kesällä siihen, että täällä ravasi milloin kukakin ihana ihminen kissoja hoitamassa, kun me vakihoitajat ravattiin milloin missäkin reissussa. Tylsin asia maailmassa molempien mielestä on se, kun olen yksin kotona, eikä täällä tapahdu mitään jännittävää. Silloin raadellaan pöydälle unohtuneita leipäpusseja, varastetaan lankakeriä ja kiskotaan lattiakaivojen kannet irti…

Nikki

RuusaNikki

Ai niin, jouluvaihdossa pistelin itse Marialle pikkuisen enkelin.

OupsinJouluvaihtoMarialle

Wildflower Stitchery & More: Wish Upon a Star
JCS Christmas Ornaments 2008 -lehti
30 count pellava + DMC:n langat

8 Kommentit »

Hyvin elossa

Jarvi

.

Ei mitään tarvetta

kuvata maailmaa

– vaan katsoa.

.

Ei mitään tarvetta

selittää ajatuksia

– vaan tuntea.

.

Ei mitään tarvetta

kirjoittaa elämästä

 – vaan elää.

.

5 Kommentit »

Neljän taviksen illallinen XX

NeljanTaviksenIllallinenXX_Alkuruoka

NeljanTaviksenIllallinenXX_Juomat

Nyt vallataan nurkka taas! Ihana heinäkuu on hurahtanut melkein kokonaan ja on ollut täynnänsä vaikka mitä mukavia kesäjuttuja. On se ihmeellistä, että kesästäkin voi oppia näin paljon tykkäämään, viime kesänä pääsin jo hyvään vauhtiin.

Tavisillallisia meillä on ollut vaikka kuinka monta sitten helmikuisen (ups…), josta olen viimeksi kirjoitellut. Maaliskuussa tavisteltiin Satun luona, huippuherkkuja oli meille tarjolla taas. Satun kotona on lämmin tunnelma ja keittiössä jotenkin ihana valo, vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta. Valo muistui mieleen nytkin ensimmäisenä kun aloin miettimään mitä siellä syötiinkään.

Alkupaloiksi saimme Väinämöisen palttoonnappeja ja juustoleipää, tai siis leipäjuuston nimellä se tarjoiltiin toki kun täällä päin Suomea ollaan. Pääruokana oli mielettömän hyviä aurajuustolihapullia, jugurttikastiketta ja salaattia, tosi hyvä yhdistelmä oli tämä. Jälkkäriksi lakritsipommikakku, joka oli tietysti ihan taivaallisen hyvää. Kyllä meillä kaikki ruuat aina on huippuja, mutta jälkkärit on huipuimpia!

Mahtavan tuulinen päivä täällä tänäänkin. Aurinko paistaa ja aamulla oli kiva herätä avoimesta ikkunasta kuuluvaan tuulen kahinaan. Vaikka kesä tuntuu hienolta, niin kyllä syksyihmiselle nämä tuuliset ja viileämmät päivät tuovat sen kaivatuimman tuulahduksen. Eilen juoksulenkillä joen rannoilla pietaryrtit tuoksuivat ja tuosta ikkunasta näkyy jo punertavia pihlajanmarjoja. En haikaile vielä syksyn perään, toistaiseksi riittää tuo tuulen mukana hiipivä lupaus tulevasta ♥

NeljanTaviksenIllallinenXX_Paaruoka

NeljanTaviksenIllallinenXX_Kakku

Jätä kommentti »