Elokuun raportti on helppo, vaikka tuleekin näin jälkijunassa. En ostanut mitään tavaraa, päättäväisesti kuin Pipari the Brave kieltäydyin ostamasta. Lahjaksi sain kummitytöltä hänen tekemänsä ihanan taulun sateenkaaren väreissä, se on sateenkaaren väreihin järjestetyssä kirjahyllyssäni nyt! Myin muutamia käsityötarvikkeita ja frisbeegolfkorin käytön puutteessa.
Tarvetta tai muka-tarvetta ja varsinkin halua ostoksille oli kyllä, lähdin nimittäin syyskuun alussa kuukaudeksi tänne maailmalle, Tanskaan harjoitteluun. Ensimmäinen reaktio matkatavaroita suunnitellessa oli että tartten hulluna kaikkea vaatetta. Mutta niin vaan kävi että lähdin pienellä käsimatkatavaralla ja viikon olen pärjännyt edelleenkin ostamatta yhtään vaatetta.
Vähän huvittavuuteen asti tämä ostamattomuus kyllä menee. Otin esimerkiksi mukaan vain kahdet kengät, ne 15 vuotta vanhat sandaalit töihin sisäkengiksi ja ihanat ikivanhat Vagabondin tennarit/kävelykengät, joista toisesta pohja on jo osittain irronnut. Tavoite on löytää täältä yhtä hyvät, että saan jättää nuo Tanskaan roskikseen. Toivottavasti eivät hajoa ennen sitä. Sandaaleista puolestaan kukaan ei huomaa että ovat niin vanhat, nahka näyttää ihan uudelta!
Otin mukaan kolmet housut – mustat työhousuiksi, farkut muulloin käytettäväksi ja joogahousut kotikäyttöön. Mustat työhousut ovat siisteyden rajoilla, en usko että kukaan ulkopuolinen näkee niissä mitään vikaa työn touhussa, mutta ovat aika hirveät omaan silmään, nyppyiset ylhäältä ja sisäsaumoista elastaanihaituvat tunkevat läpi. Miksi, oi miksi tehdään tuollaisia housuja (ja miksi ne ostin)? Maailman mukavimmat jalassa, nii-in, mutta sen verran lyhytikäiset (plus se kierrätyskelvoton elastaani, kaiken pahan alku ja juuri…) että en vaan voi ostaa samanmoisia uusia, vaikka mielessä kävi lähtiessä. Joogahousut ovat ne bambuiset ihanat kohta 10 vuotta vanhat, joihin on alkanut tulla reikiä ja saumat hiutuvat puhki. Hyvin ovat palvelleet!
Töissä on onneksi käytössä työpusero jee! Se on hyvän mallinen, sopivan väljä ja pitkä, peittää housujen kriittisimmät puutteet. En tiennyt lähtiessä mikä on tilanne työvaatteitten suhteen, mutta jos puseroa ei olisi ollut, olisin joutunut ostamaan pari t-paitaa.
Takkiasia mietitytti eniten. Minulla kun ei ole syys-/kevättakkia, vaan olen käyttänyt ponchoa. Villainen kaunis poncho ei ole kovin käytännöllinen täällä missä poljen pyörällä joka päivä viiden kilometrin työmatkan eestaas ja vettä sataa ja tuulee! Niinpä nappasin mukaan urheiluvaatelaatikostani sen kohta 20 vuotta vanhan Haglöfsin ohuen kuoritakin, jonka ostin Partioaitan muuttoloppuunmyynnistä Kolmiotalosta Oulusta. Olen käyttänyt senkin kirjaimellisesti puhki sivusaumasta jo lähinnä juoksulenkeillä ja vaellusreissuilla. En ole kuitenkaan heittänyt sitä pois kun on ollut loistava aikoinaan partioleireillä ja vieläkin lenkkeillessä. Se on yllättäen aavistuksen tiukkakin (lähes 20 vuotta vanha nääs…), mutta ajaa asiansa näköjään! Poncho on myös mukana kaupungilla kävelyä varten (ja sateenvarjo).
Takki, housut ja kengät ovat siis kesto-ostoslistalla ja jos vaan löydän jotain mitä kelpuutan ja raaskin ostaa, niin hankin täältä. Yläosia otin mukaan kaksi toppia, kaksi t-paitaa, 2 lyhythihaista ja yhden pitkähihaisen tunikan/puseron, neuletakin sekä hihattoman kotitunikan. Niitten lisäksi mukana on yöpaita, alusvaatteita tarpeeksi, neljät sukat ja villasukat. Minulla on pyykinpesumahdollisuus noin kerran viikossa ja sukkia ym. pesen käsin palasaippualla useammin. Matkustamisen plus viikon asumisen perusteella tämä vaatemäärä on riittänyt hyvin, ainoa mitä olen kaivannut viileämpinä päivinä on kotineuletakki tämän hihattoman päällä pidettäväksi, semmoinen ei mahtunut enää laukkuun millään.
Olen katsellut vaatteita täälläkin jo sillä silmällä, mutta en vaan pysty ostamaan mitä tahansa. Ostamattomuus ei siis ole mitenkään kärsimystä minulle siinä mielessä että haluaisin ostaa sitä ja tätä mutta en voi koska olen päättänyt. Minua ei vaan ollenkaan huvita ostaa mitään, vaatetta varsinkaan! Kun näen vaatteessa lapun ”Made in Bangladesh” tai Kiina tai muu, mieleen nousee vaan kysymyksiä. Missä olosuhteissa näitä tehdään? Lasketaanko tehtaan päästöt kiinalaisiin jokiin, joiden varrella asuvat kuolevat syöpään? Kuka tästä saa rahat? Kauanko tämä vaate kestää ja mitä tälle sitten teen? Minusta nämä ovat hyviä, pysäyttäviä kysymyksiä joita mielelläni mietin. Tosiasia on, että minulla on kuitenkin vaatteita vielä päälle laitettavaksi, ei siis hätäpäivää.
PS. Tässä vielä Outi Les Pyyn hyvä juttu elastaanista, kannattaa lukea myös kommentit!
PPS. Tanska-kuvia Instagramissa @mantelipipari.
in angulo cum libro 
Jätä kommentti