Loka-, marras- ja joulukuun ostokset

Niputan kolme viimeistä kuukautta yhteen koska vuosi loppuu just ja analyysikin koko vuoden tavaraostoksista on tulossa ihan pikapikaa!

LOKAKUU

Lokakuussa ostin uuden puhelimen. Tanskan reissussa meni viimein hermot vain hetken kestävään akkuun ynnä muihin ongelmiin ja päätin että Suomessa ostaisin uuden puhelimen. Maksan sitä nyt 15,81 euroa per kuukausi eli tulen laskemaan sen ostoksiin mukaan.

Muuta tavaraa en ostanut lokakuussa, merkkasin kaiken Tanskassa ostamani syyskuulle, vaikka pari päivää olin siellä vielä lokakuun puolellakin.

MARRASKUU

Marraskuussa ostin siitäkin edestä. Ostin talvikengät (71,92 euroa, 20%:n alennuksesta). Minulla ei ollut talvikenkiä ollenkaan, kulutin vanhat puhkirikki viime talvena. Näitten lisäksi on pitkävartiset Sorelit, joita voi pitää kunnon pakkasella. Ostin Riekerit, sopivat jalalleni eli pystyn niillä kävelemään kilometrikaupalla.

Ostin myös farkut (79,95), en vaan osannut olla ilman yksiäkään kapealahkeisia farkkuja. Päädyin Lee Coopereihin, ne on sentään tehty niinkin lähellä kuin Virossa, jospa kestäisivät ikuisuuden!

Tanskasta paluun jälkeen iski vuosikausien tauon jälkeen viherkasvikaipuu. Nyt on kolme kissankestävää joita en laske tavaroiksi, mutta niille ostamani suojaruukut kyllä. Maksoivat yhteensä 34 euroa. Minulla ei ollut yhtään suojaruukkua ja toivon että estävät Mantelia kaivamasta multaa paremmin kuin aluslautanen… Näyttää toimivan!

Manteli sai synttärilahjaksi kissanminttulelun, 4,89 euroa.

Vierailin ystävän kanssa Louhittaren luolassa, sukkalankoja ostin pari vyyhtiä 41,90 eurolla, ihania! Niistä pitäisi tulla kolmet sukat, ekat aloitettu. Sukkalangat ovat ainoita käsityötarvikkeita mitä sallin itseni ostaa :)

Ostin myös uuden paistinpannun. Niitä oli ennestään kaksi, toinen iso korkeareunainen ruuanlaittoon ja toinen tyttäreltä peritty pieni matala. Sen pinnoitus kului niin kamalaksi, että ei uskaltanut enää käyttää. Pitkään mietin pärjäisikö tuolla yhdellä isolla, mutta päädyin ostamaan. Uusi on omelettipannu ja maksoi tarjouksessa 29,66 euroa. Pakko sanoa että onpa uskomattoman ihanaa paistaa kananmunia tuollaisella hyvällä pannulla jossa on kunnon pinnoitus ja johon ei tartte öljyä laittaa nimeksikään!

Alennuksesta ostin myös yhden LED-ulkokynttilän lyhtyyn, 2,46 euroa.

Marraskuun ostokset olivat yhteensä 280,59 euroa, sisältäen puhelimen kuukausimaksun.

JOULUKUU

Joulukuussa ostin 0,99 euroa maksavan kuusenkoristenauhan puoleen hintaa Clas Ohlsonilta. Ihan kertakaikkisen pöljä ostos, mutta annan itselleni anteeksi ja nautin siitä kuusessa :) Olen vuosikaudet haaveillut tuollaisesta perinteisestä ohuesta hopeanauhasta millaisia lapsena kuusessa oli. En olen etsinyt kummemmin, mutta nyt kun satuin näkemään niin ostin. Heräteostos sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ostin myös toiselle tarpeettomat jouluvalot käytettyinä tutulta, maksoin 2 euroa. Jouluvalot ja -koristeet ovat ehdottomasti heikko kohtani, olen siis oikein tyytyväinen että en ole ostanut enempää mitään! Joulukuun ostokset yhteensä siis 2,99 euroa + puhelimen kk-maksu.

Lahjaksi ostin jouluna tavaraa hyvin vähän. En luettele lahjoja tähän tarkkaan, mutta rehelliset tavaralahjat olivat yhteensä vain 22,37 euroa.

*****

Miltä sitten koko vuosi vaikuttaa? Kirjoitan siitä ihan piakkoin. Ainakin sain pidettyä koko vuoden kirjaa tavaraostoista, aaltoja sille! Aion jatkaa samaa rataa, tosin jollekin uudelle levelille tämä seuranta täytyy nostaa, vähän on pulmakohtia pohdittavaksi.

Elokuun ostosraportti + pohdintaa (kuukauden kestävän reissun) vaatteista

Elokuun raportti on helppo, vaikka tuleekin näin jälkijunassa. En ostanut mitään tavaraa, päättäväisesti kuin Pipari the Brave kieltäydyin ostamasta. Lahjaksi sain kummitytöltä hänen tekemänsä ihanan taulun sateenkaaren väreissä, se on sateenkaaren väreihin järjestetyssä kirjahyllyssäni nyt! Myin muutamia käsityötarvikkeita ja frisbeegolfkorin käytön puutteessa.

Tarvetta tai muka-tarvetta ja varsinkin halua ostoksille oli kyllä, lähdin nimittäin syyskuun alussa kuukaudeksi tänne maailmalle, Tanskaan harjoitteluun. Ensimmäinen reaktio matkatavaroita suunnitellessa oli että tartten hulluna kaikkea vaatetta. Mutta niin vaan kävi että lähdin pienellä käsimatkatavaralla ja viikon olen pärjännyt edelleenkin ostamatta yhtään vaatetta.

Vähän huvittavuuteen asti tämä ostamattomuus kyllä menee. Otin esimerkiksi mukaan vain kahdet kengät, ne 15 vuotta vanhat sandaalit töihin sisäkengiksi ja ihanat ikivanhat Vagabondin tennarit/kävelykengät, joista toisesta pohja on jo osittain irronnut. Tavoite on löytää täältä yhtä hyvät, että saan jättää nuo Tanskaan roskikseen. Toivottavasti eivät hajoa ennen sitä. Sandaaleista puolestaan kukaan ei huomaa että ovat niin vanhat, nahka näyttää ihan uudelta!

Otin mukaan kolmet housut – mustat työhousuiksi, farkut muulloin käytettäväksi ja joogahousut kotikäyttöön. Mustat työhousut ovat siisteyden rajoilla, en usko että kukaan ulkopuolinen näkee niissä mitään vikaa työn touhussa, mutta ovat aika hirveät omaan silmään, nyppyiset ylhäältä ja sisäsaumoista elastaanihaituvat tunkevat läpi. Miksi, oi miksi tehdään tuollaisia housuja (ja miksi ne ostin)? Maailman mukavimmat jalassa, nii-in, mutta sen verran lyhytikäiset (plus se kierrätyskelvoton elastaani, kaiken pahan alku ja juuri…) että en vaan voi ostaa samanmoisia uusia, vaikka mielessä kävi lähtiessä. Joogahousut ovat ne bambuiset ihanat kohta 10 vuotta vanhat, joihin on alkanut tulla reikiä ja saumat hiutuvat puhki. Hyvin ovat palvelleet!

Töissä on onneksi käytössä työpusero jee! Se on hyvän mallinen, sopivan väljä ja pitkä, peittää housujen kriittisimmät puutteet. En tiennyt lähtiessä mikä on tilanne työvaatteitten suhteen, mutta jos puseroa ei olisi ollut, olisin joutunut ostamaan pari t-paitaa.

Takkiasia mietitytti eniten. Minulla kun ei ole syys-/kevättakkia, vaan olen käyttänyt ponchoa. Villainen kaunis poncho ei ole kovin käytännöllinen täällä missä poljen pyörällä joka päivä viiden kilometrin työmatkan eestaas ja vettä sataa ja tuulee! Niinpä nappasin mukaan urheiluvaatelaatikostani sen kohta 20 vuotta vanhan Haglöfsin ohuen kuoritakin, jonka ostin Partioaitan muuttoloppuunmyynnistä Kolmiotalosta Oulusta. Olen käyttänyt senkin kirjaimellisesti puhki sivusaumasta jo lähinnä juoksulenkeillä ja vaellusreissuilla. En ole kuitenkaan heittänyt sitä pois kun on ollut loistava aikoinaan partioleireillä ja vieläkin lenkkeillessä. Se on yllättäen aavistuksen tiukkakin (lähes 20 vuotta vanha nääs…), mutta ajaa asiansa näköjään! Poncho on myös mukana kaupungilla kävelyä varten (ja sateenvarjo).

Takki, housut ja kengät ovat siis kesto-ostoslistalla ja jos vaan löydän jotain mitä kelpuutan ja raaskin ostaa, niin hankin täältä. Yläosia otin mukaan kaksi toppia, kaksi t-paitaa, 2 lyhythihaista ja yhden pitkähihaisen tunikan/puseron, neuletakin sekä hihattoman kotitunikan. Niitten lisäksi mukana on yöpaita, alusvaatteita tarpeeksi, neljät sukat ja villasukat. Minulla on pyykinpesumahdollisuus noin kerran viikossa ja sukkia ym. pesen käsin palasaippualla useammin. Matkustamisen plus viikon asumisen perusteella tämä vaatemäärä on riittänyt hyvin, ainoa mitä olen kaivannut viileämpinä päivinä on kotineuletakki tämän hihattoman päällä pidettäväksi, semmoinen ei mahtunut enää laukkuun millään.

Olen katsellut vaatteita täälläkin jo sillä silmällä, mutta en vaan pysty ostamaan mitä tahansa. Ostamattomuus ei siis ole mitenkään kärsimystä minulle siinä mielessä että haluaisin ostaa sitä ja tätä mutta en voi koska olen päättänyt. Minua ei vaan ollenkaan huvita ostaa mitään, vaatetta varsinkaan! Kun näen vaatteessa lapun ”Made in Bangladesh” tai Kiina tai muu, mieleen nousee vaan kysymyksiä. Missä olosuhteissa näitä tehdään? Lasketaanko tehtaan päästöt kiinalaisiin jokiin, joiden varrella asuvat kuolevat syöpään? Kuka tästä saa rahat? Kauanko tämä vaate kestää ja mitä tälle sitten teen? Minusta nämä ovat hyviä, pysäyttäviä kysymyksiä joita mielelläni mietin. Tosiasia on, että minulla on kuitenkin vaatteita vielä päälle laitettavaksi, ei siis hätäpäivää.

PS. Tässä vielä Outi Les Pyyn hyvä juttu elastaanista, kannattaa lukea myös kommentit!

PPS. Tanska-kuvia Instagramissa @mantelipipari.

Heinäkuun ostoksia

Kissataulu Joni Aikio: Päämäärä. Kehys on itse väkerretty.

Tää kesä on aina tämmöistä ihanaa! Aioin vissiin sadepäivinä kirjoittaa jos sun vaikka mitä blogiin ja muutenkin, mutta eipä ole ollut sadepäiviä tänä kesänä kuin nyt ihan äskettäin vasta ihania sellaisia. Eli heinäkuun tavararaportti on vähän myöhässä ja puolen vuoden koontihöpinätkin odottaa vielä. Mutta tärkeintä on tietty se ostamattomuus eikä raportointi.

Heinäkuussa sain muutamia ihania lahjoja ja tuliaisia, päätin että en laske enkä inventoi niitä tänne nyt, vaan palaan tässä syksymmällä niihin kunhan käyn läpi tarkempaan tavaroitani. Minusta on kuoriutunut vasta viime vuosina kesäihminen ja nautin niin ulkona olemisesta ja kaikesta kesäpuuhasta, että en ole sisällä viihtynyt, puhumattakaan siivoamisesta, shoppailusta, järjestelystä tai mistään sellaisesta. Kokonaisuudessaan tavaramäärä kuitenkin vähenee, sekin on tärkeintä.

Ostin kaksi ohutta kesäpuseroa kirppikseltä (DOM second hand), yhteensä 18 euroa. Näitä en välttämättä olisi tarvinnut, mutta olen niitä kyllä pitänyt jonkun kerran kesähelteillä. Tuo oli kesän ainoa rehellinen shoppailukerta, minulla oli pari yötä kesävieras ulkomailta ja hän halusi koluta kirppareita. Siinä samalla on niin helppo eksyä ostamaan itsekin jotain, kun jonkun toisen kanssa kiertää kauppoja! Käytetty kirppisvaate on kuitenkin minulle pienempi paha kuin uusi.

Sain myös ystävältä ilmaiseksi pari vanhaa vaatetta jotka olivat menossa kiertoon, muun muassa farkut syksyksi, mistä olen oikein onnellinen! Inventoin vaatteet tässä syksymmällä kun huvittaa, vaatteista olisi niin paljon kirjoitettavaa muutenkin. Olen kulkenut käytännössä koko kesän yhdessä kesämekossa ja toisessa tunikassa, ovat onneksi nopeasti kuivuvaa sorttia.

Muuta tavaraa en ostanut heinäkuussa. Ostin pari pientä lahjaa (kuluvan ja kulumattoman) ystäville tuliaisiksi ja kiitokseksi, yhteensä n. 20 euroa.

Kuvissa olevan taulun vai julisteen ostin viime vuonna joulukuussa Joni Aikion nettikaupan alennuksesta. Huutelin siihen kehystä pariin otteeseen Facebookissa jos jollain olisi joku muovikehys pyörinyt nurkissa. Enkä ole saanut aikaan kiertää kirppareita että olisin etsinyt, kun en millään halunnut ostaa uutta. Tällä viikolla sitten päätin, että pah, kai osaan jonkunlaiset kehykset värkätä, kaikenlaista on kuitenkin tullut näperrettyä. Muutama tunti (ja nolla euroa!) myöhemmin sain nämä valmiiksi ja siinä se nyt roikkuu oikealla paikallaan makkarissa sängyn päällä. Kehykset leikkasin (ja teippasin) pahvista, päällystin paksulla huovalla ja sitten ystävän värjäämällä puuvillakankaalla. Pingotin kankaan ompelemalla kun inhoan liimalla läträämistä ja ompelin kehykset läjään ja koristelin vähän kulmia.

Että semmoinen heinäkuu! Eipä ole elokuullekaan ostossuunnitelmia, mutta loppukesän siivoussuunnitelma on mielessä.

Mitenkäs teidän kesäostokset, vieläkö joku pitää kirjaa tavarahankinnoistaan tai onko muita ajatuksia aiheesta jaettavaksi?

This is Manteli

Paljain varpainhan

heinikolle astellaan

kesäpäivänä.

Yhtä paljon nautitaan

Mantelini ja minä.

 

Pipari joogaa <3

Tämän vuoden tammikuussa joogaan jo toista kertaa Adrienen kanssa. 30 päivän joogamatkalla TRUE on edetty nyt yli puolenvälin. Ihania hyväntuulisia videoita (suosittelen!) ja niissä on monesti mukana Adrienen koira Benji.

Pipari puolestaan on lähes aina minun mukana kun minä joogaan. Tänään se nousi valehtelematta samalla sekunnilla joogatiilien päälle kun Adriene sanoi videon alussa sanan ”pets”! Olen kyllä kauan tiennyt että Pipari ymmärtää englantiakin, että sinänsä ei ollut yllätys :)

Oli pakko pysäyttää video ja kaivaa kamera, niin ihanasti ja rauhallisesti Pipari istui tiilien päällä ja poseerasikin sitten.

…vai nukkui?

Ihanat joogatassut <3

Kesäasioita

”… Eikö heinäkuu ole pikemminkin kuukausi, jolloin kesästä on tullut tyyntä rutiinia? Jolloin ei – kuten toukokuussa – tarvitse joka päivä ja hetki ihmetellä, että puissa on lehdet, vaan voi luottaa että lehdet ovat tallella vielä huomennakin?”

– Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi

Kesät ovat erityisiä, ne erottuvat nykyään entistä selvemmin muusta vuodesta. Ne ovat myös keskenään erilaisia, jokaisesta jää erilainen fiilis ja tiedän jo mitä tästä kesästä jää päällimmäisenä mieleen.

• Loma! Elämäni ensimmäinen pitkä palkallinen kesäloma, joka tuntuu aivan käsittämättömältä luksukselta. Nautin joka hetkestä ja parasta on se, että olen lomalla hurjan ihanasta työstä.

• Kirjat! Olen listannut lukemani Luettuihin kirjoihin, suositella voin jokaista kirjaa. Erityisen positiivisia yllätyksiä ovat olleet Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sekä Noora Lintukankaan Viihdy omassa arjessasi. Mia Kankimäen kerronta hymyilytti hirveästi ja vei mukanaan ihan täysillä Japaniin ja asioihin, jotka ovat minulle uppo-outoja. Vai ovatko sittenkään? Tuhat vuotta vanhoja, mutta niin samoja. Viihdy omassa arjessasi puolestaan oli yllättäen (vähintään) puoliksi kundaliinijoogakirja, en yhtään osannut odottaa sitä. Plus tietysti KonMari! Sehän oli hyvä kirja! Mitä muuta muka tarvitaan ylimääräisistä tavaroista luopumiseen, kuin päätös siitä, tuottaako tavara minulle iloa? Ei mitään. (PS. Hidasta elämää -sivustolla on Storytel-sivustolle koodi (ainakin tässä kirjoituksessa), jolla saa kuunnella 30 päivää ilmaiseksi äänikirjoja. Sieltä löysin KonMarin sähköisenä kirjana.)

• Torkkuminen auringossa! Lukeminen viltin päällä täydellisen kokoisella takapihapläntillä kukkien keskellä, kissat valjaissa kaverina loikoilemassa. Olen ihastellut ensin lemmikkejä ja voikukkia, nyt juuri niittyleinikkejä, apiloita ja päivänkakkaroita. Nurmikkoakaan ei raaski usein leikata, että kukat saavat kukkia ja siili möngertää iltahämärissä kukkien seassa. Amppeleissa loistaa kesä kaikissa mahdollisissa väreissä ja mansikat kypsyvät. Herneet kasvavat ja alppiruusukin teki vaivalloisesti pari kukkaa, ehkä ensi vuonna vähän enemmän. Ainakin se näyttää terveeltä ja tekee kovasti uusia lehtiä. Akileijat aukeavat ihan kohta ja juhannusruusu on täynnä nuppuja.

• Suunnittelematon tapetointi! Kaikki alkoi viattomasti yhdestä koivukuvioisen sammutuspeitteen ympärille maalatusta linnunlaulupuusta ja johti kolmeen muuhun upeaan seinään. Tuo ikkunaseinä odottaa vielä keltaista maalia ja eteiseen on suunnitelmia maalinjämien käyttämiseksi. Kesäsää on ollut aivan täydellinen tähän mennessä, sopivasti aurinkoisia vilttipäiviä ja sateisia tapetointipäiviä.

• Tavaran karsiminen! Edelleen… Vieläkin löytyy yllätyksiä. Asetin juuri tavoitteeksi, että jouluna ei enää löydy yhtään yllätystä. Kotona ei ole yhtään laatikkoa, jossa on ylimääräistä tavaraa. Sitä varten pitää vielä käydä läpi muutamia aarrelaatikoita ja käsityötarvikkeitakin on.

• Leipominen ja ruoka! Ihania hitaita päiviä; sämpylöitä, kakkua, piirakoita, hyvää ruokaa. Kirjastosta tarttui mukaan Sikke Sumarin Nami namaste, josta olen testannut monta ohjetta. Ylirapsakoita sämpylöitä, parsakaali-aurajuustopiirakkaa, mustikka-kaardemummakakkua…

Mitkä kesäasiat tuottavat teille iloa tänä kesänä?

Joulu <3

Pipari

Manteli

Täällä ollaan edelleen ihan joulutunnelmissa. Minä niin hirveästi rakastan joulunaikaa, aina vaan, joka vuosi! Tänä vuonna oikein ajatuksen kanssa mietin, mikä sen joulutunnelman tuo. En ole mikään jouluvalmistelija nimittäin, joka hulluna jouluksi etukäteen jotainmitään tekee.

Nyt kun katson ympärilleni tässä futonilla kirjoittaessa, niin se joulutunnelma istuu joulukuusessa, leijailee hämyisessä valaistuksessa, kynttilöissä, jouluvaloissa ja muissa ikkunakoristeissa. Ikkuna on kyllä koko vuoden lähes samanlainen, sitä reunustaa joukko jouluisia ja kesäisiä valoja sulassa sovussa kuivattujen kukkakimppujen ynnä muiden kanssa. Keittiön pöydälle on jäänyt pähkinöitä, suklaata, joulukukka-asetelma ja piparitalojen jämät. Itse rakennettiin piparipyramidi, jota vartioivat Stormtrooperit, kissa-armeija ja ewokit… Sälekaihdinten raosta vilkkuvat takapihalla männyssä valot.

Kuusen valot ja muutkin loistavat yötä päivää ja välillä nukutaan kuusen alla futonilla jos siltä tuntuu. Välillä saattaa olla töitä ja välillä heräillään hissukseen. Joulufiilis jatkuu tammikuuhun, just puhuttiin, että nuuttina aikaisintaan kuusi kannetaan pois. Ei ole mikään kiire siivota joulua jonnekin, töistäkin on tammikuussa paljon mukavampi tulla kotiin kun täällä odottaa joulukuusi ja rauhaisa tunnelma.

En oikeasti ymmärrä joulustressiä eikä joulun tarvitse olla minulle mitenkään valmis etukäteen. Leivon vaikka joulupäivänä jos huvittaa, siitähän se joulun tuoksu tulee. Vaikka tykkään perinteistäkin, niin esimerkiksi jouluruuat eivät ole sellaisia joiden pitäisi olla aina samat. Lempiruokia jokaiselle jouluna tietysti! Lahjojakin vähän, ajatuksella annettuja ja pääasiassa aineettomia. Jos ei tänä vuonna, niin ehkä seuraavana tai jollekin vaikka juhannuksena.

Tuntuu ikävältä lukea ja kuunnella kun ihmisillä on niin paljon kiirettä ja väsymystä joulun alla. Tämä levähtäminen on ihanaa, mutta ei joulunalusajan tai muun vuoden kiireen kustannuksella. Siksikin juuri mietin tänä vuonna mikä sen joulun tuo, koska arkeni olen jo melkoisen viipyileväksi muuttanut muulloinkin. Mutta viipyilevyys kuusentuoksussa on vielä ihanampaa.

Pipari

Manteli

Oupsin jouluvaihto

Ei kuulemma riitä että täällä lukee että elossa ollaan jos ei muita elonmerkkejä näy. Joulu on kyllä semmoista aikaa, että viimeistään silloin blogikin herää eloon. Tarkoitus oli pitää joku järjestys näissä ristipistovaihdoissakin, mutta ihanasta synttärivaihdosta ei ollutkaan kuvia vielä, niin laitetaan nyt tämä ihana jouluvaihto ensin.

Ritva pisteli kauniin joulukoristeen ja lisäsi pakettiin kaikkea muutakin huippua. Mukia piti hetki tuijottaa, ennenkuin tajusin, että kuvahan on täältä. Pikkuisen ovat sisarukset tuosta kasvaneet! Ritva ompeli mukille mukinalusenkin, voi mikä kissa! Lisäksi sain pipareita ja piparimuotit, Tampereen tallipihalta suklaata ja teetä ja sydämenmuotoisen teesiivilän. Nam!

Ruusa tuli tarkastamaan paketin, melkoinen drama queen tämä tupsukorvainen prinsessa on. Kaunis kuin mikä ja tietää sen. Neiti käyttäytyy todella kissamaisesti, tulee silitettäväksi jos suvaitsee ja mököttää sujuvasti pitkään jos kaikki ei mene mielen mukaan.

Tasapuolisuuden nimissä alla tuore kuva Nikistä ja sitten vielä molemmista keittiön matolla. Nikki on oikea pehmokolli, sylivauva, joka tunkee syliin heti kun joku istahtaa hetkeksi paikoilleen. Toisin kuin siskonsa, Nikki ei välitä vähääkään siitä onko käytös kissamaista, pääasia että huolto pelaa.

Molemmat rakastavat ihmisiä ja nukkuvat sitä tyytyväisempinä ihmisten lähellä, mitä enemmän kotona on väkeä. Tottuivat ilmeisesti kesällä siihen, että täällä ravasi milloin kukakin ihana ihminen kissoja hoitamassa, kun me vakihoitajat ravattiin milloin missäkin reissussa. Tylsin asia maailmassa molempien mielestä on se, kun olen yksin kotona, eikä täällä tapahdu mitään jännittävää. Silloin raadellaan pöydälle unohtuneita leipäpusseja, varastetaan lankakeriä ja kiskotaan lattiakaivojen kannet irti…

Ai niin, jouluvaihdossa pistelin itse Marialle pikkuisen enkelin.

Wildflower Stitchery & More: Wish Upon a Star
JCS Christmas Ornaments 2008 -lehti
30 count pellava + DMC:n langat

Ruusa ja Nikki

Uusi kotini ei ole enää kissaton eivätkä nämä kissat enää ole kodittomia. Sisarukset Ruusa ja Nikki saapuivat tänään ja ottivat uuden kodin haltuunsa vauhdikkaasti.

Kyllä ihmisellä pitää olla kissa tai kaksi <3

Kuka arvaa tai tietää mistä nämä sisarukset ovat lainanneet nimensä?

Place des Vosges

Place des Vosges, Paris

Tämä on kyllä varmasti yksi kauneimmista aamutorkkupaikoista! Varsinkin tähän aikaan keväästä, kun aurinko jo lämmittää, mutta nurmikko on vielä talvilevossa eivätkä ihmiset häiritse. Place des Vosges on yksi lempparini Pariisin aukioista ja Marais’n kaupunginosa ylipäätään on mukavaa seutua. Aukiolla on ihana istuskella ja lukea kirjaa ja seurata tämän kissan paistattelua auringossa. Mistäkähän talosta se on aukiolle tassutellut?

Paras tapa viettää lomanloppumissunnuntai on herätä aikaisin hiljaiseen taloon lukemaan ranskankielistä kirjaa, juoda teetä ja syödä pala tummaa ranskalaista suklaata. Sitten myöhemmin kuunnella kun teinit häärivät keittiössä ja tekevät amerikkalaisia pannukakkuja itselleen aamupalaksi (ja minulle lounaaksi…). Ranskalaisfiiliksissä muistin yhtäkkiä myös Piilomajassakin linkatun Le Ballon Rouge -leffan, sekin sopi tämän päivän tunnelmaan täydellisesti.

Ihanaa sunnuntaita!