Hyvää mieltä

Maria Sinisen linnan kirjastosta haastoi minut kertomaan kymmenen asiaa, jotka tuovat minulle hyvää mieltä. Kiitos! Tämä oli sopivaa puuhaa tänä perjantai-iltana, kun flunssa ei vieläkään ole kokonaan väistynyt, mutta hyvää mieltä on silti tulla tupsahtanut monesta asiasta tänään.

1. Kissan kehräämisen ääni. Jokapäiväinen juttu, josta ihan varmasti tulen aina hyvälle tuulelle. Ihanat katit <3

2. Vesi – joki, meri, järvi. Veden äärellä on tilaa ja aikaa ja virtaa hengittää.

3. Jooga ja juoksu ja joki. Melkoinen kolminaisuus, ilman voisi olla jo vaikeaa ja näin pitkä tauko raastaa hermoja.

4. Rauhallinen teehetki. Yksi tällainen joka päivä, sillä elää.

5. Hiljaiset aamut. Uusi aamu ei voi tuoda tullessaan mitään muuta kuin hyvää mieltä. Kuulostaa kliseeltä, mutta että sain tänäkin aamuna herätä uuteen päivään!

6. Kohtaamiset. Joskus niin kovin pienistä kohtaamisista saa hurjasti hyvää mieltä. Kauniista kirjoitetuista ja sanotuista sanoista, saaduista ja annetuista kehuista. Seurasta, avusta ja hymystä (anteeksi, tosi huono, mutta en vaan voinut vastustaa…).

7. Villasukat. Muita sukkia ei juuri tarvita, vuosi jakautuu villasukka-aikaan ja ilman sukkia -aikaan. Ihmisellä on hyvä olla ainakin univillasukat, kotivillasukat, ulkokenkävillasukat ja uintireissuvillasukat.

8. Sauna. Vaikka en ole vilukissa, niin ulkoa tarttuu joskus kylmä, joka ei lähde kuin saunassa. Ainakin jos useamman tunnin metsässä rämpii, niin saunaan pitää päästä nostamaan jalat seinälle.

9. Hyvä musiikki. En kuuntele musiikkia jatkuvasti, oikeastaan varmaan aika vähän. Tykkään hiljaisuudesta, mutta pidän myös hyvästä musiikista. Olen herkkä huonolle musiikille ja pakkosyötetty huono musiikki on niitä harvoja asioita, joista oikeasti ärsyynnyn hetkessä. Silti hyvä musiikki säännöllisesti on elinehto pään nollaamisessa ja tuulettamisessa.

10. Käsillä tekeminen. Ristipistot, kutominen – minkä tahansa kauniin luominen ja hetken rauhoittuminen siinä samalla.

Haastan mukaan Murmelin ja Niiskuneidin, koska kaipaan teidän blogipäivityksiänne :) Toisetkin saavat tämän täältä napata jos kiinnostaa, tai kertokaa kommenteissa omia hyvän mielen juttujanne.

Hyväntuulista viikonloppua!

Kissa arvottu!

Netistä löytyneellä satunnaislukugeneraattorilla kissan voittajaksi arpoutui kommentti numero 3:

”Mun äidillä oli parvekkeella tuon kokoinen puinen kissa, jonka olin ostanut hänelle vuosia sitten. Vuosi sitten kissa sai aivovaurion ja kuoli (eli pakkanen halkaisi kissa-rukan pään kahteen osaan). Olisi uuden tarve :-)”

Eli Jaana, onneksi olkoon, voit lahjoittaa äidillesi uuden kissan, joka toivottavasti välttää edellisen kissan kohtalon! Otan yhteyttä ja toimitan kissan sinulle. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Lisää tervepäisiä metallikissoja voi ostaa Silk It -kaupasta ja tänään sieltä saa näköjään vielä tammialen lisäksi ylimääräisen ostoedunkin.

Minulla on ollut hyvin rauhallinen ja leppoisa lauantaiaamu. Heräsin aikaisin ja matkustin taas Kafka rannalla -kirjan myötä Japaniin. Taivaalta ei satanut sardiineja ja Muumi-mukissa oli kahvin sijaan teetä, mutta muuten aamu sujui kirjan tapaan – lukien ja kissojen kanssa keskustellen.

Palaan piakkoin ristipistojen kanssa, tosin taidan ensin lähteä toistamiseen Odottamattomalle matkalle. Uteliasta lauantaipäivää!

Istuminen on perseestä

Tänään on täydellinen päivä julistaa. Kertakaikkiaan voittajafiilis, aamulla juostiin himpun verran yli tunti ja pulahdettiin jäiseen jokeen sen jälkeen, ihana aloitus päivälle. Juoksu sujui hyvin ja tänään tuntuu vaihteeksi siltä, että puolimaratonista selvitään.

Istumisen vastakohta on liikkuminen. Istumisen vaaroista on kirjoitettu viime aikoina paljon, ihan vasta ja vähän aiemminkin. Mikä määrä päivästä kuluukaan istumiseen! Koulussa, kotona, auton ratissa, tietokoneen ääressä… Opiskelujen aloittamisen myötä olen viime vuodesta alkaen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota istumiseen tai siis istumisen välttämiseen.

Olen ottanut istumisen vähentämisen haasteena, niin automaattisesti monesti istun vaikka ei olisi pakko. Yritän muistaa ajatella, että jokainen ylimääräinen askel on hyväksi ja istuminen on oikeasti perseestä. Teen hyvin pieniä juttuja, mutta ripottelen niitä pitkin päivää ja vähäkin onneksi riittää.

Uskon tässäkin asiassa rutiineihin. Kun nämä pienet jutut muuttuvat rutiineiksi, niin niitä ei enää ajattele ja vaihtoehdot häviävät. Samalla häviää energiaa vievä jahkaaminen, mikä on muuten rutiinien paras puoli.

Jätän auton nykyään jo automaattisesti kauas ovesta esimerkiksi kaupan parkkipaikalla, niin että saan monta lisäaskelta. Joogaan mennessä en istu eteisessä vaan odottelen seisoen tunnin alkua, myös matolla salissa. Siitä saa 15 ylimääräistä seisomisminuuttia jokaiseen joogapäivään. Ylipäätään missä tahansa odottaessa tai jonottaessa seisominen on paljon parempi vaihtoehto. Samalla systeemillä kaikki fyysinen työ on plussaa. Siivotessaan tai keittiöhommaillessaan voi aina ajatella, että tämäkin pitää minut pois tuolista.

Suurin muutos on kuitenkin ollut telkkarin katsomisen vähentäminen. Telkkarin edessä kertyy istumisminuutteja (-tunteja…) tosi helposti. Myös venyttely on hyvin hyväksi, sitä olen lisäillyt pikkuhiljaa ja tarkoitus on tehdä muustakin kuin aamun heräämisvenyttelystä rutiini. Kirjaa lukiessakin on mukava joskus samalla venytellä. Kissoista vaikkapa voi ottaa mallia, miten monta kertaa päivässä ne venyttelevätkään ihan luonnostaan!

Eli nyt nousen ylös tästä koneen äärestä hops ja painun kivoihin sunnuntaipuuhiin. Ihanaa päivää!

Arvotaan kissa!

Minutko?!

Ei sentään Tiikeriä, vaan tämä suurempi, hiljaisempi ja kaikin puolin rauhallisemmin käyttäytyvä metallikissa, jota yritin eilen kuvata huonolla menestyksellä…

Ihanan kissan lahjoitti arvottavaksi ystäväni Tuulia Silk It -kaupasta, kiitos hurjasti! Sain myös (onneksi) luvan käyttää tuota alimmaista kuvaa, jonka on ottanut ammattilainen paremmalla menestyksellä. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen. Jättäkää myös sähköpostiosoitteenne jos olette uusi tuttavuus, niin saan voittajaan yhteyden. Osallistumisaikaa on yksi viikko, ensi viikon perjantaihin (25.1.) asti. Arvon voittajan lauantaina ja postitan kissan seuraavalla viikolla.

Arvottava kissa on 40 cm korkea ja se on valmistettu käsityönä Intiassa. Käykää lukemassa Tuulian kaupan tarina, sieltä löytyy lisää tietoa tuotteista. Kaupassa on tällä hetkellä tammiale, nuo meidän sohvalta löytyvät hehkuvan oranssit tyynytkin ovat alennuksessa. Tyynyjä ja kankaita ylipäätään on muuten ihan älyttömän vaikea kuvata, noissakin silkkityynyissä sävy muuttuu eri kulmista katseltaessa. Tuulian kaupan sivuilla on paljon parempia kuvia.

Ihanaa tätä päivää! Meillä ei ole kuin kymmenisen astetta pakkasta, kaunis talvinen päivä, just sopiva juoksulenkki- ja avantopulahdussää.

Tällainen päivä tänään

ja taasen ihania vieraita.

Laiska päivä

Tällainen päivä tänään

ja ihania vieraita.

Tiistai-Tiikeri – unen uhka

Tyttö on ottanut upeita kuvia kissoista viime aikoina, Tiikerin kuva tarttui ensimmäisenä tähän tänään. Eikä vähiten siitä syystä, että tämä sankari on palauttanut mieliin minkälaisia päivät yöt olivat silloin kun meillä oli (ihmis)vauvoja talossa.

Melko vähillä unilla on nimittäin täytynyt selvitä viime ajat. On ollut pikkuisen tekemistä opiskeluhommien kanssa ja sen lisäksi sankarimme on hoksannut että yöt ovat kissan luontaista hereilläoloaikaa. Herään aika monta kertaa yössä siihen, että Tiikeri laukkaa vauhdilla mahan päälle, nuolee naamaa, raahaa lelujaan tai milloin mitäkin ristipistotyötä ynnä muuta tavaraa.

Olen kyllä aamuvirkku edelleen, mutta en ihan kahdelta-kolmelta kuitenkaan haluaisi herätä. Olen optimisti, ehkä se ensi yönä kasvaa isoksi? Nukahdan onneksi yleensä aika helposti uudestaan, eikä Tiikeri onneksi häiritse juurikaan muiden unta. Eikä auta vaikka sitä kuinka leikittäisi illalla väsyksiin, virtaa riittää.

Katsokaa vaikka pojan eilen nappaamaa loistavaa otosta ja sanokaa jos ette muka usko!

Joulukalentereita

Ihanaa kun saapui joulukuu ja siis hoosiannaviikonloppu ja torttujenleipomisviikonloppu ja kynttelikköjenesiinkaivamisviikonloppu! Päivällä melkein jopa satoi lunta, jospa huomenna ihan maahan asti. Minä niin rakastan joulukuuta.

Sain kaksi aivan huippuihanaa ylläriä! Viime vuonna kasasin muutamalle ystävälle ylläriksi joulukalenterit, oli ihana suunnitella salaa ja miettiä mitä pientä laitan paketteihin. Tänä vuonna pari hupsua (mutta niin ihanaa :) ) ystävää teki puolestaan minulle joulukalenterit. Olivat tahoillaan toisistaan tietämättä päättäneet että haluavat tehdä kalenterin vuorostaan minulle. Tämä ei ollut tarkoitukseni, mutta ymmärrän kyllä, niin mukava oli kalentereita itsekin ihanille ystäville kasata. Kiitos Anne! Kiitos Marika ja Virpi! Aivan hassun hauska ajatus, että joka aamu jouluun asti saan avata ”luukun”.

Minä vein tänään kummipojalle kasaamani joulukalenterin. En kerro siitä sen enempää tässä nyt vielä, ehkä joulun jälkeen. Sen lisäksi aloitin sähköpostijoulukalenterin kummitytölle sekä hänen äidilleen, joka on hyvä ystäväni. He asuvat tällä hetkellä muilla mailla vierahilla ja näemme harvoin. Niinpä päätin kirjoittaa molemmille oman sähköpostin joka päivä jouluun asti. Aiemmin en ole tällaista tehnyt, mutta luulisin että se on kiva idea, jos eivät sähköpostit pursua saajilla kohta korvista… Kaksi nuorinta kummilasta saavat vielä odottaa omia kalentereitaan, heille toimitin partiolaisten adventtikalenterit. Niin monta rakasta ystävääkin on joille haluan kalenterin vielä tehdä, mukavaa kun on suunnitelmia tulevillekin vuosille.

Tämä joulukuu on ihan kalenterikuu, sillä myös meidän teinit saivat kalenterin! Äiti ja isä olivat saaneet huippuidean ja lähettivät adventtikalenteripalapelin. Molempien lasten ekasta paketista kierähti palasia sekä ohjeistus valmiin palapelin koosta. Kyseessä taitaa olla 500 palan palapeli, jonka äiti ja isä ovat ilmiselvästi kasanneet ensin itse, että ovat pystyneet jakamaan palat järkevässä järjestyksessä joulukuun päiville. Aivan mahtava idea josta nuoriso (sekä Tiikeri) tykkäsi, tätä lainaan kyllä!

Minä teen sellaisen blogijoulukalenterin, että kirjoitan tänne joka päivä. Tulossa on normimeininkiä (kissoja, kirjoja, käsitöitä, talviuintia ja juoksua + joogaa), vähän sivuraiteita sekä tietysti joulujuttuja!

Unta

Olen ollut hereillä reilun tunnin verran ja nauttinut rauhallisesta aamusta – kynttilöistä, hiljaisuudesta ja sylissä nukkuvasta kissasta. Kesällä viimeksi taisin kirjoitella vuorokausirytmin kääntämisestä ja olen niin iloinen että muutos on ollut pysyvä. Muistan selvästi kun usein illalla ajattelin että en jaksa enää tehdä mitään järkevää, ainoastaan katsoa telkkaria tai surffata netissä. Kuitenkin halusin tehdä muuta ja minua ärsytti kun en jaksanut. Onneksi käänsin rytmiä ja sain tunnit illasta aamuun.

Menen nukkumaan niin aikaisin, että ehdin nukkua kuudesta seitsemään tuntia. Se riittää useimmiten ja herään virkeänä ennenkuin kello soi. Tärkeintä minusta tässä(kin) on se, että täytyy tehdä niin kuin hyvältä tuntuu eikä pakottaa itseään mihinkään. Jos kellon soidessa väsyttää niin laitan kellon soimaan uudelleen puolen tunnin tai tunnin päästä ja jatkan unia. Jos illalla tuntuu että en jaksa seuraavana aamuna aikaisin nousta, niin laitan kellon herättämään reilusti myöhemmin. Viikonloppuisin herään yleensä ilman herätystä, joskus aikaisin ja joskus myöhemmin. Rytmistä pidän kuitenkin kiinni niin, että hirveän myöhään en viikonloppuisinkaan valvo kuin poikkeustilanteissa, eli jos olen menossa jossakin tai vietetään vaikka teinien kanssa leffailtaa tai meillä on yövieraita tai muuta vastaavaa.

Aamuissa parasta on hiljaisuus, lukeminen, kirjoittaminen ja kissat. On myös ihana seurata hiljalleen heräilevää taloa, omat rutiininsa jokaisella. Myös kissoilla, ne nukkuvat yleensä yönsä vakipaikoissa ja Tiikeri on se sylikissa, joka tulee silitettäväksi aamulla ensimmäisenä.

PS. Kissakuvat on tällä kertaa ottanut tytär, ihania!

Photo a day: Natural

Rauhallinen hengittämispäivä –

kirjoittamista, lukemista, joogaa, käsitöitä, kissoja ja ihanaa nuorisoa.