Mitä ostin helmikuussa?

Helmikuu meni ja tavaraotokset ja varsinkin -ostokset olivat aika simppelit ja vähäiset:

• Ostin Satokausikalenterin. Viime vuonna jo ajattelin ostaisinko mutta en sitten kuitenkaan. Nyt olin kyllä täysin vastoin omia puheitani mainoksen uhri, myivät loppuvaraston pois 30%:n alennuksella ja ilman toimituskuluja. Kalenteria on niin paljon kehuttu, että tilasin. Varmasti tulee vielä lisäämään kasvisten ja hedelmien syöntiä entisestään, kun tulee kokeiltua sellaisia sesonkikasviksia joita en ennestään tunne.  Rahaa kului tähän 14 euroa ja siinäpä olikin helmikuun ainoa tavaraostos. Nähtäväksi jää oliko kannattava.
• Sain ilmaiseksi kotiin oman satavuotiaan pianoni, tämä oli pitkään suunniteltu juttu. Kuljetuksesta maksoin, mutta se on palvelu. Vielä kun pianon saa vireeseen, niin pääsen kunnolla soittelemaan taas omaksi iloksi vuosien tauon jälkeen! Jee! Pianon mukana tuli äänirauta, metronomi ja sen semmoista plus muutamia nuotteja. Nuotit siivoilen nyt kunnolla kun vihdoin sain pianon, niitä on takuulla turhia.
• Sain myös lahjaksi uuden kauniin tv-tason. Telkkaria en kyllä oikeastaan katso, mutta joskus on kiva katsoa leffoja Netflixistä isolta ruudulta. Joka tapauksessa, kun kerta on telkkari (pikkuveljeltä saatu aikoinaan), niin pitää olla sille joku paikkakin. Toinen pikkuveli on tehnyt pitkään ja hartaasti käsityönä puusta tuota uutta ja se on ihana! Ehkä kirjoittelen siitä joskus oman postauksen. Taso on tehty ajatuksella, että se käy ihan tavallisena pöytänäkin, jos kun ei telkkaria jossain vaiheessa taas ole. Vanha tv-taso (aikoinaan minun, sitten tytön ja taas minun…) lähtee kai Konttiin jos kukaan ei sitä tartte, huutelen hetken vielä.
• Sain hiustenkuivaajan äidiltä, kun hän ei käytä ja se oli turhaan laatikossa. Pitkään tuumin että otanko, mutta otin sitten kuitenkin. Katsotaan nyt rauhassa tarttenko sitä, vielä en ole käyttänyt.

Muuta tavaraa en helmikuussa ostanut enkä ottanut. Kosmetiikkaa ostin pari putelia, uuden hiustenhoitoaineen ja vartalovoiteen, kun entiset loppuivat. Hoitoaineesta kirjoittelinkin viikko sitten jo pitkästi Instagramiin (@mantelipipari), että ei siitä tässä enempää. Vartalovoiteena olen käyttänyt viime kesästä asti Organic Shopin ihania, edullisia voiteita, mutta nyt ostin vaihteeksi Urtekramin kookosvoiteen Prismasta. Eipä ollut kallis sekään. Tsekkailen näitä luonnonkosmetiikan Cheap & Chic -kategorian suosituksia yleensä Katja Kokon blogista, kun en jaksa itse ollenkaan perehtyä valmistusaineisiin enkä edes tajua niistä mitään.

Poispäin on lähtenyt tavaraa aikalailla, lainassa ollut kitara ja sen kotelo ja vähän sitä sun tätä muuta (astioita jne.) kulkeutui perheelle muualle. Myinkin jotain, esimerkiksi Muumimukeja. Hyvä niin, kyllä täältä taas huomattavasti enemmän lähti kuin mitä tänne tuli! Mööbleerasin pianon tieltä makkariin yhden hyllykön ja sieltäkin löytyi kierrätettävää roskia vielä…

Maaliskuulle ei ole kummemmin tavaraostosuunnitelmia, joogavaatteet vähän natisee liitoksistaan, hetken ovat olleet jo tuumauksen alla, mutta en haluaisi ostaa mitään… Yhdelle julisteelle/taululle täytyy löytää kehys, mutta mietin ensin miten tekisin sen itse ettei tarttis ostaa. Tavaranhävityssuunnitelmia on sitäkin enemmän, myytäviä juttuja jotain ainakin.

Miten teillä meni helmikuu vaikka ostosmielessä tai ihan missä vaan mielessä?

Neljän taviksen illallinen numero 53!

Onkin tosi pitkä aika kun olen blogiin kirjoittanut meidän Neljän taviksen illallisjutuista, enemmän on tullut jaettua Instragramissa tai Facebookissa vaan pikaiseen kuvia. Nyt kuitenkin nappasin kameran mukaan Satun luokse kun tavistelimme 53. kerran! Tein salapoliisityötä ja laskin sitten viime laskemisen että montako kertaa ollaankaan nähty. Pitkään pähkäilin että ei voi olla oikein, kun pitäisi olla tässä vaiheessa neljällä jaollinen luku, mutta sitten muistin ylimääräisen kerran Roosterissa brunssilla. Tadaa, mätsää siis ja oikein on!

Tulevana kesänä tulee kuluneeksi 7 vuotta siitä kun me neljä hädin tuskin toisilleen tuttua tavallista ihanaa ihmistä tähteä aloitimme toisillemme kokkailun. Yksi jäsen on vaihtunut muuton takia, Tarulle vilkutuksia jos näet tämän! Alkuun tahti oli kerran kuussa, mutta nykyään nähdään vähän harvemmin, aina kun aikataulut saadaan sovitettua.

Meillä on ihana porukka, emme tosiaan kunnolla tunteneet toisiamme kun aloitimme, mutta ystävyksiä ollaan nyt <3 Onneksi uskaltauduin uuteen juttuun mukaan kun pyydettiin, vaikka kauhea kynnys oli tehdä ruokaa lähes vieraille ihmisille ne ekat kerrat, kun en yhtään ruuanlaitosta tykännyt. Tavistelu on ehdottomasti yksi syy siihen, että ruoka ylipäätään kiinnostaa minua nykyään.

Satu kokkaili brunssikierroksen viimeisen kattauksen. Ihania salaatteja, piirakkaa, leipää, levitettä, juomaa ja tietysti ihan paras suklainen jälkiruoka. Aurinkoinen keväinen valo tulvi jo ikkunasta ja tunnelma oli raikas, reipas ja leppoisa.

Elämäntilanteet vaihtelevat, on tullut uusia koteja, vauvoja, töitä ja miehiä. Työpaikat ovat (onneksi) vaihtuneet näistä tiheimpään, kukaan ei enää ole samassa paikassa töissä kuin 7 vuotta sitten. Niinpä välillä ollaan käyty ulkoruokinnassakin, jos on ollut muuten hankala järjestää yhteistä hetkeä. Pääasia että nähdään säännöllisesti ja päästään hyvän ruuan ja ennen kaikkea seuran ääreen rennolla meiningillä.

Edelleen suosittelen tällaista systeemiä lämpimästi ja ihan paras idea oli aloittaa sellaisten ihmisten kanssa, ketä en vielä tuntenut. Uudet ystävät ovat harvinaisia ihanuuksia aikuisiällä!

Kirjoittamisesta

Minä tykkään kirjoittaa, olen aina tykännyt. Siksi tämä blogikin on olemassa! Lapsena minulla oli hirveästi kirjeenvaihtokavereita, osallistuin kaiken maailman kirjoituskilpailuihin, pidin päiväkirjaa ja kirjoittelin runoja tilauksesta luokkakavereille :)

Aikuisena olen jatkanut samoja juttuja, paitsi tilauksesta en kyllä enää runoja kirjoita. Kirjoitan harvakseltaan päiväkirjaakin, mutta välillä kaikki säännöllinen kirjoittaminen on jäänyt. Päiväkirjan kanssa törmään aina samaan ongelmaan, kenelle sitä nyt aikuisena kirjoitan ja miksi? Itsellenikö tuntemuksia rehellisesti? Uh, kuka niitä haluaa myöhemmin lukea… Vaiko tyyliin ”mitä tein tänään”, uh edelleen… Lapsille dokumenttia elämästäni? Uh uh ketä kiinnostaa…

Minulla on joku asennehaaste tässä selkeästi. En näe tarpeellisena jättää tuollaista jälkeä itsestäni. Mieluummin juttelen ihmisten kanssa nyt kuin lukisin heidän päiväkirjojaan vuosien päästä. Tämä blogikin toimii jonkunlaisena päiväkirjana, samoin Instagram-tilillä on historiaa jos haluan esimerkiksi jonkun tapahtuman ajankohtaa tsekata. En oikein osaa kirjoittaa päiväkirjaa ennen kuin hahmotan miksi. Kirjoitatteko te päiväkirjaa ja jos juu niin miksi ja kenelle?

Nyt olen aloitellut uudelleen aamuajatusten kirjoittamista, eli kirjoittamista matalalla kynnyksellä vain itselleni siihen hetkeen. Pointtina on: kunhan kirjoitan. Alun perin törmäsin näihin ”morning pages” -kirjoituksiin jossain oppaassa, olisiko ollut juuri Julia Cameronin The Artist’s Way. Siinä hän kehottaa kirjoittamaan paperille aamulla ensimmäisenä kolme sivua mitä tahansa ajatuksia päässä liikkuukaan.

Olen ottanut tavakseni kirjoittaa aamupäivisin vihkoon mielessä olevat ajatukset, että päähän mahtuu uusia. Ajatusten kirjoittaminen paperille selkeyttää mieltä! En säästä näitä aamuajatuksia, vaan kirjoitan ne tällä hetkellä vanhaan muistivihkoon, jonka aion hävittää kun se on täysi. Enkä lue näitä kirjoituksia, paitsi jos joku ajatus on säästämisen arvoinen niin sellaisen laitan heti kirjoittamisen jälkeen muualle talteen.

On mielenkiintoista huomata, mihin suuntaan ajatus milloinkin lähtee menemään. Kaikenlaista mielessä onkin kun sensuroimatta vaan vapaasti kirjoittaa eikä mieti että tämä on jotain muuta kuin itseäni ja tätä hetkeä varten. Suosittelen kokeilemaan! Oletteko koskaan kirjoittaneet tuolla tavalla?

Tärkeää minulle on myös kirjoittaa käsin. Kirjoitan niin paljon koneella, että välillä käsin kirjoittaminen tuntui jopa hankalalta. Edelleen pitää keskittyä että pidän kynää oikein kädessä ja että ranteen asento on hyvä. Rakastan kirjoittamista juuri tuollaisella kuvassa näkyvällä mustesäiliökynällä. Noita säiliöitä minulla on siis erivärisiä jemmassa Ranskassa asumisen ajoilta. Kynän ostin nyt Espanjasta ja olin hyvin tyytyväinen kun sain espanjankielentaidoillani selitettyä pienen paperikaupan myyjälle mitä etsin. Hän myös kertoi, että Espanjassa lapset eivät koulussa enää kirjoita noilla kynillä, vaikka Ranskassa kirjoittavat kuulemma edelleen. Omatkin lapset toistakymmentä vuotta sitten kirjoittivat.

Tuollaisesta kynästä tulee kaunis jälki, varsinkin kun voi käyttää erivärisiä musteita. Se liukuu paperilla juuri sopivan verran. En oikein tykkää kuulakärkikynistä, tai sanotaanko että pitää olla oikeanlainen että sillä on kiva kirjoittaa. Hyvä lyijykynä on paras, sellaisella teen mieluiten kalenterimerkinnätkin.

Kirjoitatteko te käsin jotain?

Minun minimalismini

Huomasin että en ole pitkään aikaan kirjoittanut yleisiä ajatuksia elämän yksinkertaistamisesta ja minimalismista. Niinpä kerään tähän perusasiat omasta minimalismistani uusille lukijoille tiedoksi, vanhoille tiivistykseksi ja aina itselleni muistutukseksi.

Miksi minimalismi?

Haluan käyttää kallisarvoisen elämäni eli jokaisen päivän ihanien asioiden tekemiseen. Huomisesta en voi tietää, mutta tämä päivä minulla on. Haluan keskittyä olennaiseen ja minulle tärkeään. Sen takia yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille. Haluan myös että kaunis maapallomme on olemassa tulevillekin sukupolville.

Milloin minimalismi?

Muutin toistakymmentä vuotta sitten Ranskaan perheen ja lähes yhden omakotitalollisen tavaraa. Parin vuoden päästä muutimme saman määrän (tai enemmän) takaisin. Muuttojen jälkeen näin vuosikausia ahdistavia unia muuttamisesta. Talo oli joka kerta eri, valtavan suuri! Muuttoauto oli aina tilattu huomiselle, mutta mitään en ollut pakannut, enkä ollut hankkinut yhtään pahvilaatikkoa.

Ymmärsin jossain vaiheessa noin seitsemän vuotta sitten, että unet johtuvat siitä että tavaraa on niin valtavasti. Käytin jatkuvasti hirveästi aikaa jonkun hukassa olevan etsimiseen. Muutenkin oli aivan liian kiire juosta paikasta toiseen, tehden ja harrastaen kyllä mieluisiakin asioita.

En halunnut enää käyttää yhtään hetkeä tavaroiden etsimiseen ja siivoamiseen! Halusin keskittyä tekemään ihanimpia asioita.

Miten?

Luin paljon minimalismista, lähinnä blogeista ja kirjoista. Uskon että yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

• Tee lista asioista joita haluat tehdä elämässä – tänään.
• Tee lista asioista joita teet tällä hetkellä.
• Vertaa listoja ja poista turha.

Minä muutin radikaalisti ajankäyttöäni ja elämääni ylipäätään, töistä ja ihmissuhteista lähtien. Hitaasti mutta varmasti jätin esimerkiksi pois pari mukavaa mutta aikaa vievää harrastusta, jotka eivät olleet niitä ihanimpia juttuja elämässäni.

Samalla aloin myös poistamaan turhaa tavaraa ja uskon että homma menee näin:

• Pysäytä sisään tulevan tavaran virta. Tämä on oikeasti se tärkein ja ensimmäinen askel, jota ennen ei kannata tehdä mitään. Älä osta mitään. Älä ota mitään. Vaihda kaikki postilaatikkoon tuleva paperi sähköiseksi.
• Ala karsia kotona olevaa tavaraa.

Tärkeintä on uskoa että kaiken voi siivota!

Minun minimalismini

Unet muuttamisesta loppuivat siihen kun aloin siivota nurkkia. Olen seitsemässä vuodessa tehnyt niin mielettömän matkan, että en ikinä kyllästy siitä puhumaan! Tavara on vähentynyt murto-osaan ja elämässä on aikaa juuri sille mitä haluan tehdä.

Minun minimalismini on sitä, että kotona on aina siistiä. Siivoaminen tarkoittaa imuroimista eikä tavaroiden paikoilleen viemistä tai kasojen selvittämistä. Tiedän missä jokainen tavara on, eikä minun tarvitse etsiä mitään. Missään kaapissa tai hyllyssä ei ole kaaosta, vaan kaikki tavarat mahtuvat omille paikoilleen eikä mistään pursua mitään.

Minun minimalismini on väriä, iloa ja ihanaa elämää! Olen tässä. Joogaan joka päivä. Juttelen ja juon kahvia ihanien, tärkeiden ihmisten kanssa. Makaan sohvalla ja silitän kissoja. Kirjahyllyni on järjestetty sateenkaaren väreihin. Minulla ei juuri koskaan ole kiire minnekään. Nukun tarpeeksi. Vaatekaapissani on värikkäitä vaatteita. Suunnittelen sitä seuraavaa reissua.

Meneekö ikinä pieleen?

Menee. Menee hermot, kun löytyy jotain, joka saa aikaan ”ei ole todellista” -efektin. Että kaiken tämän seitsemän vuoden siivoamisen ja kahden pienempään ja pienempään asuntoon muuton jälkeen löytyy kansion takakanteen liimautuneena joku Saunalahden puhelinlasku kymmenen vuoden takaa.

Menee. Ostan joskus sellaista mitä ei olisi pitänyt.

Menee. Tuskastun kun en raaski laittaa roskiin jotain millä en tee mitään ja mikä ei tuota iloa.

Tavoitteita onko heitä?

On!

• Kotona on vieläkin liikaa tavaraa. Vähennän koko ajan, enkä halua ostaa mitään. Jos tuon sisälle jotain, kannan kaksi samasta tavararyhmästä ulos.
• Vaatekaappi. Olen vähentänyt ja vähentänyt ja ollut ostamatta. Pitkän tähtäimen tavoite on tunnistaa mitä vaatteita oikeasti pidän ja luoda ihana, eettinen, pitkäikäinen, hyvin pieni vaatevarasto.
• En halua laittaa käyttökelpoista roskiin, vaan yritän löytää kotoa poistettavalle mahdollisimman järkevän paikan.
• Että kaikki mitä hankin, olisi eettisesti ja ekologisesti tehtyä.
• Käytän rahaa matkustamiseen ja muuhun tekemiseen, en tavaraan. Säästän rahaa. Kirjaan ylös mitä tavaraa ostan.
• Haluan tulevaisuudessa asua jossain missä paistaa aina aurinko ja missä en tarvitse autoa. Sitä varten on suunnitelma ja toinen. Sitä varten jatkan myös tavaroiden vähentämistä niin, että kun se aika tulee, voin pakata laukun, helposti lähteä ja jättää loput.

Mitä jäi elämään vegaanihaasteesta?

Vegaanihaasteesta on kulunut hetki ja tuumaan että mitäs siitä jäikään käteen. Tammikuu meni loistavasti, ostin kotiin ainoastaan vegaanituotteita enkä syönyt lihaa kuin muistaakseni kerran brunssilla ravintolassa jossain piirakassa/salaatissa. Ai niin ja toisen kerran ulkona syömässä kun tarjoilija sotki ystävän ja minun tilaukset, olikos sekin tammikuussa… :D

Olin kuun vaihteen Espanjassa enkä syönyt lihaa sielläkään. Kalaa söin tarkoituksella plus myös sellaista kasvisruokaa, mikä ei ollut vegaanista. Positiivinen yllätys oli löytää Alicantesta kahvila/leipomo jossa tehdään vain vegaanisia herkkuja ja hyviä vegaanisia ruokavaihtoehtoja muualtakin. Croissant kahvilassa oli aivan uskomattoman hyvä. (Sivuhuomautus: Oulussa Makiastakin saa aamupalalla vegaanisia croissantteja!) Kasvisruokaa Alicantesta löytyi helposti ja kysyessä tarjoilijat esittelivät auliisti kaikki kasvisvaihtoehdot ja ehdottivat miten jonkun ruuan sai muokattua kasvisruuaksi. Tutuksi tulivat ilmaisut con carne ja sin carne!

Mutta siis mitä nyt? Aion jatkaa samalla tiellä, en keksi miksi minun pitäisi ostaa pääasiassa muuta kuin vegaanista. Maitotuotteisiin olen jo ihan tottunut muutenkin, kauramaito ja -kerma ynnä muut sujahtavat jo automaattisesti ostoskoriin ja maistuvat hyvältä. Meillä ei käytetä oikeastaan ollenkaan eineksiä ja ihan perusruuan valmistaminen vegaaniseksi on helppoa ja kivaa, mukava kokeilla uusia reseptejä ja tuotteita! Vegaanista suklaatakin löytyy vaikka kuinka ja herkkujen leipominen kotona vegaaniseksi on helppoa. Leivät teen pääasiassa itse ja mitäs muuta sitä sitten vielä syödäänkään? Kasviksia tulee tietysti syötyä paljon, ihan paras aamun aloitus on porkkanamehu, johon lisään vaikkapa inkivääriä ja selleriä tai joskus omenaakin, nam!

Helmikuussa olen syönyt lihaa pari kertaa, esimerkiksi poropizzan palasen ja kylässä yhden kerran jotain lihajuttua myös. Mutta lihaa en halua syödä edelleenkään ja välttelen sitä niin paljon kuin pystyn.

Olen kuitenkin päättänyt toistaiseksi syödä kalaa. Tykkään kalasta, se on terveellistä, enkä näe sen syöntiä niin pahana asiana eettisesti kuin lihan syöntiä. Varsinkin jos seuraan WWF:n Kalaoppaan ohjeita. Jätän myös nuo Katan kanalan kananmunat herkuttelukäyttöön niinkuin viimeksi kirjoitin.

Eli hurjasti oli hyötyä tämän vuoden Vegaanihaasteesta, se sai minut muuttamaan ruokailua paljon vegaaniseempaan suuntaan. Suosittelen lämpimästi osallistumaan ensi vuonna! Tänä vuonna otin myös tutorin ja oli mukava vaihtaa hänen kanssaan vähän ajatuksia sähköpostitse ja saada reseptivinkkejä. Suosittelen sitäkin siis :) Lisään tähän vielä uudemman kerran Vegaanituotteet-sivuston linkin, se on tosi kätevä apu.

Onko teillä ajankohtaisia ruoka-ajatuksia, vegaanisia tai muita?

Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous

(Kuva kustantajan sivulta)

”Jotkut ihmiset eivät uskalla puhua kuolemasta tai edes ajatella sitä. Heidän jäljiltään jää usein hirvittävä siivo. Kuolemattomiksiko he itseään luulevat?”

Odotin tätä kirjaa siitä asti kun viime kesänä törmäsin eka kertaa termiin kuolinsiivous. Nyt sain sen kirjastosta ja lukaisin junamatkalla viime viikolla Helsingistä kotiin. Kirja ei ole mitenkään paksu ja se oli kivasti kirjoitettua hyväntuulista luettavaa, joten lukiessa ei kauan nokka tuhissut.

En tiedä johtuiko reissuväsymyksestä ja edellisen yön erittäin lyhyistä yöunista, että en muista kirjasta juurikaan mitään täsmällistä. Saattaa myös johtua siitä, että siinä ei sinänsä ollut mitään uutta ja mullistavaa ohjetta minulle. Tykkäsin kyllä kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Kirjailija sanoo olevansa jossain 80 ja 100 ikävuoden välillä, minkä kyllä huomasi – jotain ihanaa iän tuomaa perspektiiviä kirjasta huokui.

Tämän kirjan luettuani ja reissusta virtaa saatuani aloin taas käydä läpi tavaroita. Nehän ovat vuosien kuluessa vain vähentyneet ja vähentyneet, mutta vieläkin on liikaa ja sellaista mitä en tarvitse. En halua omistaa yhtään minulle turhaa tavaraa.

Jos ei kuolinsiivous-termistä tykkää, niin yhtä hyvinhän voi ajatella kuten Kalevan kirja-arvostelussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoi, että ”Sitä ei tarvitse ajatella minään kuolinsiivouksena, sillä riittää, että omassa kodissa on hyvä olla ja tavarat palvelevat sinua eikä toisinpäin.” Hän muuten sanoi myös näin: ”Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina.” Voilà!

Minusta on ihana kyseenalaistaa ihan kaiken tarvitsemista, on mahtava tunne kun huomaa että ei tarttekaan omistaa jotain mitä on ennen pitänyt itsestäänselvänä. Esimerkiksi kun yhtäkkiä tajusin joulun alla että muovinen (vanhaaaaa…) taikinakulho näyttää siltä, että hus roskiin, oli siis sen verran kulunut että en enää halunnut käyttää.

Ensimmäinen ajatus oli tietysti ostaa uusi. Sitten aloin miettiä olisiko minulla joku muu astia jota voisin käyttää taikinakulhona. Yleiskonetta minulla ei ole ollut vuosiin, vaan olen tehnyt pulla- ja sämpylätaikinat käsin tuossa isossa kulhossa. Kakkutaikinoita ynnä muita varten minulla on hyvälaatuinen pienempi kulho, jossa siis esim. vatkaan sähkövatkaimella kermavaahdot jne.

Hoksasin että minullahan on iso Pentikin keraaminen tarjoilukulho joka sopii vallan mainiosti taikinakulhoksi. Jee, ei tarttenut ostaa muovia tai muuta! Hyvin syntyy siinä taikinat.

Nyt minulta sitten hajosi hiustenkuivain. Se oli kuusi vuotta vanha pieni matkamalli. Pohdin tuolla Facebookin puolellakin kommentissa, että tartteeko ihminen hiustenkuivaajaa? Olen nyt ollut viikon ilman ja tukka on kuivunut yllätys yllätys kun vaan muistaa illalla pestä eikä aamulla pakkaseen lähtiessä. Minun ei tartte pestä tukkaa joka päivä, että ajattelin kokeilla nyt näin. Elääkö joku teistä ilman hiustenkuivaajaa, miten sujuu?

Mitä ostin tammikuussa?

Aloitan uudelleen ostettujen tavaroiden seuraamisen, haluan nähdä mitä oikeasti ostan. Minulla on sellainen tunne, että en osta/ota suurinpiirtein ikinä koskaan milloinkaan mitään tavaraa kotiin, mutta viimeksi seurasin tätä muutaman kuukauden vuonna 2013! Kovin paljolta näyttävät nuo silloiset tammikuun rahasummat, että ehkä oikeasti olen asiassa edistynyt.

Aion toimia suurinpiirtein samalla tavalla, joten kopioin tekstit viiden vuoden takaa:

”Haluan päästä eroon turhasta tavarasta ja ostaa tietoisesti vähemmän, painon ollessa sekä sanoilla tietoisesti, että vähemmän. En pyri välttämättä ostamaan halvinta mahdollista, vaan haluan pohtia laatua, eettisyyttä ja ekologisuuttakin, vaikka en pidäkään itseäni mitenkään kamalan vastuullisena kuluttajana. Pyrin kuitenkin parempaan. En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa.

En siis seuraa ruokamenoja, enkä normiruokakaupasta ostamiani välttämättömyystarvikkeita, kuten pesuaineita, hammastahnaa, leivinpaperia ja sitä rataa.”

Lähes kaiken allekirjoitan edelleen, tosin olen päässyt vuosien varrella eroon hirveästä määrästä tavaraa plus pidän itseäni paljon vastuullisempana kuluttajana kuin viisi vuotta sitten. Tämä lause – ”En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa” – tuo minulle ihan mielettömän hyvän fiiliksen, koska se kertoo eniten siitä miten olen viidessä vuodessa päässyt siihen suuntaan mihin haluan mennä.

Tällä hetkellä ei tulisi mieleenkään sanoa että ostamisen vähentämisessä olisi kyse edes etäisesti kurjuuden maksimoinnista! Päinvastoin, koen eläväni kaikin puolin ihanampaa elämää nyt kun en osta niin paljon. Nautin siitä kun minun ei tarvitse lähteä alennusmyynteihin katsomaan onko siellä mitään, eikä tarjouksista tule sellainen olo, että tuo juttu pitää saada. Uskallan väittää että ostan tavaraa tietoisesti harkiten ja hyvin vähän, enkä tee heräteostoja.

Rahankulutusfilosofiani on siis, että käytän rahaa mieluummin tekemiseen, elämyksiin ja palveluihin kuin tavaraan. En edelleenkään raportoi ruokaostoksia ynnä hammastahnoja, paitsi jos ostan jotain kosmetiikkaa tms. silloin kun entinen ei ole loppu. En myöskään raportoi junalippuja, leffalippuja, mitään palveluita ym. koska niihin rahan käyttäminen on suotavaa. Seuraan niitä kyllä itse ja saatan jonkun sanasen täälläkin blogissa sanoa.

Tavarafilosofiani puolestaan on ollut jo kauan sellainen, että jokaista kotiin kantamaani (ostettua/otettua/saatua) tavaraa kohti kierrätän/hävitän vähintään kaksi samasta tavarakategoriasta. Olen huomannut että tämä nostaa kummasti kynnystä ostaa mitään, kun vastaavasti pitää löytyä kaksi pois laitettavaa! Tarkoitus kun on edelleen vähentää.

Tammikuussa tavaraa tuli taloon:

• Sain joululahjaksi ihanalta ystävältä ihanan soljen. Hävitin viisi aikansa elänyttä (kulunutta, kamalaa :D ) kaulariipusta, joita en ole pitänyt vuosiin.
• Tilasin kissanhiekkaa ja samalla käytin bonuspisteitä kahteen kissanleluun (ilmaiseen siis). Laitoin siitä hyvästä roskiin neljä huonoa vanhaa lelua.
• Keittiön sälekaihdin ja repun vetoketju menivät rikki. Sain uudet osat ilmaiseksi (sälekaihdinnarua sekä vetoketjun).
• Kävin tammi-helmikuun vaihteessa Espanjassa lomareissulla, kirjoitan reissusta lisää myöhemmin. Ostin sieltä 4 kirjaa kielenopiskeluun, mikä oli suunniteltu juttu, tästäkin lisää myöhemmin. Siitä hyvästä vein 13 kirjaa Konttiin, eikä ollut enää ihan helppoa valita noita! Kirjoistakin on kirjoittamista myöhemmin…
• Espanjasta löysin myös kynän jonka sisälle laitetaan mustepatruuna, on ollut tarkoitus ostaa sellainen jo pitkään, mutta unohdin viimeksi Ranskanreissulla etsiä. Minulla on kauniita erivärisiä musteita Ranskassa asumisen ajoilta mutta kynät eivät enää toimineet ja tykkään kovasti kirjoittaa tuollaisella mustekynällä. Laitoin roskiin ne kaksi toimimatonta mustekynää + kaksi muuta mainoskynää.
• Ostin reissusta myös neljät sukat, kun löysin hyviä ja halvalla. Laitoin roskiin huonoja/rikkinäisiä sukkia/alusvaatteita 11 kappaletta. Voi että niitäkin vielä löytyi…
• Ostin yhden jääkaappimagneetin + sain lahjaksi toisen. Vein Konttiin 4 magneettia.
• Yhdestä museosta sain ilmaisen muistivihkon, laitoin roskiin 3 puoliksi käytettyä jotka ovat vain pyörineet laatikon pohjalla vuosia…

Muuta tavaraa en tammikuussa ostanut, en tällä kertaa edes muuta päivittäistavaraa kuin uuden kasvovesipullon koska entinen loppuu just. Kirjaan kaikki ylös itselleni vihkoon pitkin kuuta sitä mukaa kun ostan jotain, koska kuun lopussa ostoksia ei takuulla muista. Yhteensä tavaroihin käytin tammikuussa 78,90 euroa joista suurin osa (50,24 euroa) meni noihin espanjankirjoihin.

Innostuuko kukaan kaverina seurailemaan ostoksia jollain itselle sopivalla tavalla tänä vuonna?