in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille, matkustamiselle ja ihmisille.

Eläimiä Pakistanin teillä

PakistanVuohi

Reissusta on jo vierähtänyt aikaa, hups hups ja oho, mutta kuvia riittää! Yritän jakaa näitä jotenkin järkevästi ryhmiin, että kirjoituksiinkin tulisi jotain järkeä ja selkeyttä. Ihana palata tunnelmiin aina kuvien selailun myötä.

Olen nyt muokkaillut muutamia kuvia Pakistanin liikenteestä, tähän ekaan kirjoitukseen päätin kasata eläimiä. Niitä näkyi liikenteessä ihan koko ajan – sekä maaseudulla että kaupungeissa. Aaseja, puhveleita, lehmiä ja vuohia pääasiassa. Eikä ihme, esimerkiksi puhveleita maassa on ainakin 30 miljoonaa ja vuohia yli 50 miljoonaa. Yläkuvan vuohi tuijotteli meitä Multanin vanhassa kaupungissa ihan kadun reunassa.

Liikenne kaikkineen oli sellainen sekamelska että ikipäivänä en auton rattiin Pakistanissa tarttuisi. Oli ihana istua takapenkillä ja katsella ympärilleen ja ihmetellä! Hetkittäin täytyi tosin tietoisesti hätistää pelko ja ajatella että mitään en kuitenkaan voi tehdä, joten on parasta nauttia vaan.

PakistanAasi1

Eurooppalaisin silmin katsottuna vaaralliseksi liikenteen Pakistanissa tekee se, että samoja teitä käyttävät sikinsokin ihan kaikenlaiset kulkijat ja niitä kulkijoita on paljon. Nopeudet ovat hyvin, hyvin eri suuruisia, mikä aiheuttaa vaaratilanteita koko ajan. Teillä kulkee ja kuljetetaan kaikkea mitä ikinä kuvitella saattaa – ja enemmänkin. Kuormat ovat joskus valtavan kokoisia ja omituisen muotoisia. Kummasti kaikki kuitenkin tietävät oman paikkansa ja osaavat väistellä ja antaa tietä, taitavia ja kaaokseen tottuneita kuskeja ovat!

Näistä kuvista välittyy kuitenkin hyvin rauhallinen tunnelma, mikä on todenmukainenkin kyllä. Osaksi johtuu siitä, että esimerkiksi nämä seuraavat kuvat on otettu suuren, uuden, aidatun ja kalliin asuinalueen sisäpuolelta. Sinne pääsy on rajoitettu ja valvottu ja liikennettä on hirveän vähän. Alueelle rakennettiin lisää taloja ja aasien vetämillä kärryillä kuljetettiin muun muassa rakennustarvikkeita. Yläpuolella oleva aasikuva puolestaan on otettu maaseudulla pienellä tiellä.

PakistanAasi2Lahi

PakistanAasi3

PakistanAasi4

PakistanLiikenneYlhaalta2Aasi

En nähnyt reissulla kuin pienen palan Pakistania, ainoastaan Faisalabadia ja Multania ympäröivää Punjabin maakuntaa, että siinä mielessä en oikeastaan voi edes puhua ”Pakistanin” liikenteestä. Maassa on niin paljon jättimäisiä eroja monella tapaa. On lumihuippuvuoria pohjoisessa, vihreää maatalousmaata Punjabissa suurten jokien suistoissa ja meren rantaa ja aavikoitakin. On teollistuneita kaupunkeja ja vehreää maaseutua, mielettömän rikkaita ihmisiä ja käsittämättömän köyhiä…

Luonnollisesti tämä kaikki näkyy kulkiessa ja liikenteessäkin. Osa teistä oli todella hyväkuntoisia, kuten tällaiset rikkaiden asuinalueiden sisäpuolella olevat tai uudemmat hienot moottoritiet koristeltuine siltoineen ja ramppeineen. Maaseudulla puolestaan kylien välillä osa teistä oli pölyäviä hiekkateitä ja kaikkialle ei autolla ole menemistä.

Laitan lisää kuvia liikenteestä pian. Ne sentään on jo valmiiksi muokattu ja järjestelty, että oikeasti pian!

PakistanLiikenne2

PakistanLiikenne4

Mainokset
Jätä kommentti »

Free the birds – hyviä tekoja

Linnut1

.

Linnut2

.

Linnut3

.

Linnut4

.

.

.

.

.

PS. Minulla on jälleen läppäri, mikä ihana, ihana asia!

Kirjoitanhan taas pian? Kirjoitan.

Jätä kommentti »

Shrine


ShrineEka

Shrinet, eli pyhäköt tai pyhätöt ovat Pakistanissa hyvin yleisiä. Niitä tuntuu olevan joka mutkan takana — suuria ja pieniä, kaupungeissa ja maaseudulla pienissäkin kylissä. Ne on yleensä rakennettu pyhimysten haudoiksi ja muistoksi.

Shrinet ovat mielenkiintoinen ilmiö, jota on vaikea selittää yhdessä pienessä matkakertomuksen osassa. Ne ovat sekoitus islamia, spiritualismia (suufilaisuus) ja kansanperinnettä. Islam on Pakistanissa varsin monimuotoista ja shrinet ovat hyvin suosittuja tavallisten muslimien keskuudessa, varsinkin maaseudulla. 

Jossakin lukemassani artikkelissa Pakistanin muslimit jaettiin moskeijoiden muslimeihin ja pyhäkköjen muslimeihin. Tällainen jako pitänee osittain paikkaansa, mutta samat ihmiset voivat käydä molemmissa. Pyhimyksiä rukoillaan ja heidän ajatellaan olevan välikappaleita Jumalan ja ihmisen välillä.

Shrine

Shrine2

Kävimme kahdessa eri shrinessa. Näissä pienissä on ihanan rauhallinen ja hiljainen tunnelma, eikä paljonkaan ihmisiä. Multanissa näin valtavan suuren shrinen ulkopuolelta ja turvatoimet ja väentungos oli jotain aivan toista. 

Tämä kaunis shrine on hyvin lähellä miehen kotikylää ja näkyy heidän kotinsa katolle iltavalaistuksessa kauniisti. Nuo valoköynnökset näkyvät päiväkuvissakin. Ihan parhaita hetkiä reissussa oli istua siellä kodin katolla pimeässä illassa, kuunnella limittäisiä rukouskutsuja, azaan, lähistön moskeijoista ja sitten heinäsirkkojen siritystä ja sakaalien huutoa.

Pyhäkkö on rakennettu 1900-luvun alussa. Tänne on haudattu pyhimyssisarukset, nainen ja mies.

Yogi2

Yogi

Kuvan mies, yogi, on asunut ja pitänyt huolta shrinesta vuosikymmeniä. Hän on hylännyt tavanomaisemman elämäntyylin ja on omistautunut paikalle. Hän huolehtii myös paikan eläimistä, puhveleista ja muista. Shrinessa oleskelee myös muita ihmisiä, tämä on tavallinen käytäntö.

ShrineInside

ShrineInside2

ShrineDetail

Tykkään näistä geometrisista koristeista ja kauniista kirjaimista, joita on kaikkialla. Pakistanissa puhutaan virallisena kielenä urdua, mutta nämä koristeelliset kalligrafiset tekstit ovat pätkiä Koraanista arabiaksi. Tykkään myös noista väreistä! Kauheasti kaipaan värejä tämän pitkän valkoisen ja hajuttoman talven jälkeen. Oli ihana kun joka puolella oli valtavasti väriä ja koristeita.

ShrineInside5

Tässä on hauta shrinen sisällä. Sen ääreen ihmiset pysähtyvät hetkeksi rukoilemaan.

ShrineDoor

ShrineDoor2

ShrineDetail2

Aiemmin vanhoina hyvinä aikoina kiertävä tivoli tuli tämän shrinen maille. Tapahtuma, ors, oli joka vuosi vehnänkorjuun jälkeen kesäkuussa. Se kesti kolme päivää ja oli tärkeä huvi ihmisille, kun maalla ei juuri muita huvituksia ollut. Tivolin mukana saapui myös sirkus ja kansanmusiikin esittäjiä sekä monenlaisia kauppiaita. Ihmisillä maalla on noista tivoliajoista hyviä ja nostalgisia muistoja.

ShrineWindow2

ShrineWindow1

ShrineWindow3

Aika pitkään jaksaisin tuijotella näitä haalentuneita, aikaa nähneitä yksityiskohtia.

ShrineMosque

Shrinen alueella on myös moskeija ja niitä puhveleita.

Pihvelit

ShrineDrummer

Rumpu, dhol, on hyvin ikoninen ja merkittävä soitin shrineissa. Sitä soitetaan erityisesti torstaisin, mutta myös muulloin. Tämä rumpali soitti sitä aina välillä. Ennen dholin soittajat siirtyivät vehnänkorjuun aikaan pellolta pellolle puimakoneen perässä, nykyään vähemmän. Rummun soittamisella juhlistettiin sadonkorjuuta.

ShrineTop

Shrine1

ShrineJuttu

Torstai on siis tärkein päivä pyhäköissä. Ihmiset tulevat erityisesti torstaisin tuomaan öljyä näihin lamppuihin, sytyttämään ne. Sitten he rukoilevat, tai esittävät toiveita pyhimyksille.

Pyhäkköjen perimmäinen viesti on rauha ja rauhanomainen elo ihmisten kesken, yli kaikkien rajojen. Jokainen on tervetullut shrineen, myös naiset. Ketään ei käännytetä shrinesta pois, se on tärkeä periaate. Tämä asenne huokuikin noista paikoista, olivat äärettömän rauhoittavia keitaita kaiken hektisyyden keskellä. 

Toisenkin shrine-kirjoituksen kuvat ovat jo valmiina, tulossa siis blogiin pian! Läppärini on jo korjaantunut (jee!), mutta saan sen kulkeutumaan tänne vasta myöhemmin, siksi näin hidas tahti reissukuvien julkaisussa. Tämä kaikki on tabletilla hitaampaa ja kuvankäsittely pitää tehdä toisaalla. Mutta pikkuhiljaa! Kaikki kuvat muuten klikkaantuvat isommiksi.

Jätä kommentti »

Matkalla Harappaan

MatkallaHarappaan2

Vain kuvia tänään kertomassa tarinaa.

MatkallaHarappaan3

MatkallaHarappaan4

Ei juurikaan kiire melkein kenelläkään.

MatkallaHarappaan1

Jätä kommentti »

Appelsiineja! Appelsiineja!


Appelsiineja1

Siis appelsiineja! Tätä odotin reissulta melkein eniten ja appelsiinit olivat yksi syy siihen, miksi reissasimme juuri tähän aikaan vuodesta Pakistaniin. Appelsiiniaika oli loppumaisillaan ja nämä viimeiset appelsiinit ovat tosi makeita ja hyviä.

Appelsiinipuutarha

Appelsiinipuita näkyi Faisalabadista Multaniin ajaessa joka paikassa. Osasta puista appelsiinit oli jo poimittu pois ja tähän puutarhaan osuimme juuri sopivasti – loppusadonkorjuu oli suunniteltu seuraavalle viikolle. Multan on muuten Pakistanin mangokaupunki, seuraava reissu on haaveissa tehdä mangoaikaan.

Paikallisilla jotka asuvat appelsiinialueilla on appelsiinien syömisestä samantapaisia muistoja lapsuudesta kuin meillä vaikkapa mansikoiden popsimisesta suoraan pellolta. Siellä kavereiden kanssa istuivat puiden juurella sopivan lämpiminä kevätpäivinä ja pitivät appelsiininsyöntibileitä.

Appelsiinipoika2

Appelsiinipuutarhoille voi pysähtyä noin vain. Tämäkin me vain bongattiin matkan varrelta. Paikallisetkin pysähtyvät näille ja usein tien varsilla puiden lähellä on pieni myyntipöytä joista appelsiineja voi ostaa.

Tämä ystävällinen nuori mies kertoili meille puutarhasta ja vei meidät parhaiden appelsiinipuiden luo maistelemaan. Hän oli vuokrannut koko puutarhan täksi satokaudeksi noin tuhannella eurolla. Appelsiiniaikaan hän poimii appelsiinit joka aamu ja vie ne läheiseen kaupunkiin tukkumarkkinoille, jossa hän myy ne päivän hintaan kauppiaille.

Appelsiineja2

Appelsiineja3

Oranssin ja vihreän yhdistelmä on vaan jotenkin niin kaunis! Oli myöhäinen iltapäivä kun Harappan jälkeen tähän pysähdyimme, niin että auringonvalo osui tosi nätisti puihin ja hedelmiin. Nämä appelsiinit olivat sellaisia keskikokoisia, jos vertaa Suomessa myytäviin. Ero on älyttömän hyvän maun lisäksi se, että näistä kuori lähtee tosi helposti käsin irti, kuten parhaista mandariineista täällä.

Me syötiin appelsiineja pellolla ja saatiin myös mukaan matkalle, eikä mies huolinut mitään maksua niistä. Ehdottomasti elämäni parhaat appelsiinit! En ole koskaan ennen syönyt appelsiineja suoraan puusta.

Appelsiiniteltta

Appelsiinipoika

Tässä teltta ja poseeraus pyssyn kanssa :) Alapuolella näkyy siis lintuja, korppeja nämä taisivat olla. Myös esimerkiksi papukaijat tykkäävät kuulemma appelsiineista ja ilmakivääri on lintujen pelottelemiseksi, eikä ampumiseksi. 

Korpit

Appelsiinipuutarha2

Venhapelto

Puutarhojen lähellä ja puiden allakin viljellään kaikenlaista, tässä puutarhassa oli alullaan maissia. Maissi oli yleinen näky Punjabin maaseudulla, kuten myös vehnä ja sokeriruoko. Riisiä siellä kasvatetaan yleisesti myös.

Reissun paras päivä siis! Muutenkin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia syötiin paljon, porkkanoista meille puristettiin tuoremehua joka aamu. Mutta nämä appelsiinit! Ihania!

Jätä kommentti »

Harappa

Harappa24


Harappa5

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan reissutunnelmia! Pari päivää kotiintulon jälkeen Ompusta hajosi emolevy ja koneettomalla tiellä ollaan edelleen. Suuttui vissiin kun oli käyttämättä yksin pari viikkoa. Niinpä kuvankäsittely blogikuntoon kestää hetken, kun en kotona voi sitä tehdä. Mutta tässä ensimmäisiä kuvia (pitäisi kliketiklik onnistua isommaksi).

Kävimme siis helmi-maaliskuun vaihteessa Pakistanissa, treffasimme miehen perhettä ja minä näin hänelle tärkeitä asioita ja paikkoja. Olen muutaman vuoden ajan saanut tutustua monimuotoiseen maahan, kulttuuriin ja kieleen, joista en ennen tiennyt juuri mitään. Oli tosi ihana päästä käymään siellä kaiken haaveilun ja suunnittelun jälkeen.

Olimme Punjabin maakunnassa, suurimman osan ajasta Faisalabadin lähellä ja kävimme myös Multanissa. Matkalla Multaniin pysähdyimme Harappassa, josta nämä ensimmäiset kuvat ovat. 

Harappa21

Harappa oli noin 4000 vuotta sitten yksi Indus-kulttuurin suurista keskuksista. Paikalla on tehty kaivauksia 1920-luvulta lähtien ja kaivaukset on lopetettu 1990-luvulla. Nyt paikalla on museo, jonne paikalliset pääsevät tutustumaan 20 rupian (vajaat 20 senttiä) hinnalla ja ulkomaalaiset pulittavat lystistä 500 rupiaa :) ”Ihan oikein”, sanoi tähän muuten sitten isäni, joka on viisas mies.

Harappa1

Koska meitä oli kahden paikallisen lisäksi minä yksi ulkomaalainen, niin meille tungettiin tarjottiin mukaan kierrokselle turvamies, museon portilla vahtia pitävä poliisi. Hän olikin oikein hyvä opas, kertoili meille paljon kaikenlaista sitä mukaa kun opasti meitä reittiä pitkin.

Harappa2


Harappa8


Harappa3

Ennen kaivausten aloittamista brittien siirtomaavallan aikaan näitä ilmeisen hyväkuntoisina säilyneitä tiiliä käytettiin Lahore-Multan -rautatien rakentamiseen. Onneksi joku tajusi jossain vaiheessa että ovatkin pikkuisen turhan arvokkaita tiiliä siihen tarkoitukseen.


Harappa4


Harappa9


Harappa7


Harappa15


Harappa6

Tässä kuvassa yläpuolella näkyy nykyistä Harappaa. Se on hyvin pieni kaupunki verrattuna siihen mitä se aikoinaan oli. 

Harappa10


Harappa11

Nämä suuret, vanhat puut kasvavat kuulemma tyypillisesti karussa, hedelmättömässä maassa. Ne ”tykkäävät raunioista” ja niitä näkee usein muun muassa hautausmailla. Jotenkin olivat kovin rauhoittavia katsella.

Harappa13

Seutu Harappan ympärillä on tyypillistä punjabilaista maaseutua. Peltoja ja puita silmänkantamattomiin. Tykkäsin valtavasti tuosta maaseutumaisemasta, autossa radiosta kuului jo tutunkuuloista perinteistä pakistanilaista musiikkia ja sain istua ja katsella ympärilleni rauhassa. Matka Faisalabadista Multaniin oli ehdottomasti reissun paras päivä! Harappan jälkeen nimittäin pysähdyimme appelsiinipuutarhaan syömään appelsiineja suoraan puusta, siitä olin haaveillut varmaan pari vuotta. Appesiinien kuvia onkin tulossa blogiin seuraavaksi.  

Harappa12


Harappa14

Tuon ystävällisen poliisimiehen kävelyä oli hulvatonta seurata. Hän huiteli menemään kivääri huolettomasti olallaan, liekö siinä ollut edes panoksia? Kierroksen päätyttyä hänelle tarjottiin asiaankuuluvasti vähän rahaa kiitokseksi opastuksesta. Tarjoukseen hän oli ensin vastannut (asiaankuuluvasti) tomerasti kieltäytyen, koska ”ulkomaalainen saattaisi luulla että täällä otetaan vastaan lahjuksia”.  Tarina kertoo, että lopulta hän kuitenkin (asiaankuuluvasti) hyväksyi muutaman rupian. 


Harappa17

Vanhan moskeijan rauniot 1500-luvulta. 

Harappa16

Hautausmaa moskeijan raunioiden vieressä on nykyisen Harappan kaupungin käytössä oleva.

Harappa18

Hautausmaalla oli miehiä töissä ja heillä siellä dieselillä toimiva aika retro vesipumppu.

Harappa19

Museoalue oli kauniisti rakennettu, puisia polkuja pitkin pääsi kiertämään koko alueen. Kierroksen lopussa oli myös sisämuseo, jossa oli esillä kaivauksissa löytyneitä upeita astioita ja muita esineitä Harappan kukoistuskaudelta. Niitä ei valitettavasti saanut kuvata, vaikka kovasti lupaa kyseltiin.


Harappa20


Harappa22


Harappa23

Tässä kuvassa on hymyilevä museo-opas poliisimme kanssa. Ihmisistä Pakistanissa oli ihana ottaa kuvia, he asettuivat aina iloisina kuvaan ja poseerasivat ylpeinä kun heitä joku ulkomaalainen halusi kuvata. Koko kahden viikon aikana en nähnyt ketään muuta ulkomaalaista ja ihmiset suhtautuivat minuun ihanalla, ystävällisellä uteliaisuudella. Voi kun me kaikki kaikkialla! 

Jätä kommentti »