Nämä saat heittää roskiin tänään, osa 2

Tällaisena räntäsadepäivänä (!) leijuili mieleen, että tuleekohan joskus aika kun kotona on vain tarpeellisia, ihania, hyödyllisiä tavaroita. Siis sellainen, että ei ole enää yhtään mitään pois toivottavaa. Vai elääkö koti koko ajan niin että aina löytyy jotain?

Päätän uskoa että sekin aika tulee kun kaikki tavarat ovat just niitä jotka haluankin pitää. Koska uutta ei tule sisään juuri ollenkaan niin täytyyhän sen joskus tapahtua?

Olen tehnyt tätä matkaa minimalismiin nyt seitsemän vuotta. En todellakaan kertarysäyksellä, pikemminkin kliseisen hitaasti mutta varmasti. Nettikaupan varastonakin toimineesta lapsiperheellisestä omakotitalollisesta välivaiheitten kautta aikuisten kaksioon jossa kaikki on nyt ollut järjestyksessä jo pitkään eivätkä kaapit ole läheskään täynnä. Hetkeäkään en ole epäröinyt etteikö tämä olisi oikea suunta.

En ole halunnut vastuuttomasti heittää tavaraa roskiin, mutta sitäkin olen tehnyt. Hyvähermoisina siivouspäivinä – mitä onneksi on ollut enemmän kuin niitä toisia – yritän keksiä tavaroille ansaitun vanhainkodin tai hautausmaan. Myyn mitä pystyn, vien Konttiin minkä katson jälleenmyyntikelpoiseksi, lahjoitan parempaan kotiin, kierrätän roskat. Sitten kun ne hermot lopulta menee, niin pakkaan mustaan roskapussiin ja vien tuohon polttokelpoisten jätteiden sammioon hyvällä omallatunnolla.

On kuitenkin juttuja, joita on vaikeampi haudata kuin niitä helppoja. Viime viikkojen siivoamisesta inspiroituneena ja jatkona ykkösosalle tämä. Eli jos yhtään siltä tuntuu niin nämä saat heittää roskiin tänään:

• Keskeneräiset käsityönalut, joista et tykkää, joita ei voi tai et halua purkaa ja joita et koskaan tee valmiiksi. Kokeile vaikka samalla miltä tuntuu leikata ristipistotyö tai aloitettu neule saksilla palasiksi, kiltille ihmiselle aika radikaali fiilis!
• Mytyssä olevat kirjontalangan loput.
• Vaihdoissa/lahjaksi saadut rumat käsityöt ihmisiltä joita et tunne. Myös ihmisiltä jotka tunnet.
• Vanhentunut tai paha ruoka jota et aio syödä. Myös pahanmakuinen tee, jonka olet saanut lahjaksi. Biojätteeseen sentään.
• Epäonnistuneet paperikuvat lapsista(kin). Tärähtäneet ja ylivalottuneet. Viisi samanlaista ylijäänyttä pientä koulukuvaa joissa lapsi suloisesti hymyilee. Se että laitat lapsen valokuvan roskiin ei tarkoita että laitat lapsen roskiin, vaikka siltä joskus tuntuukin.
• Lasten 15 vuotta sitten aloittamat ristipistotyöt, joista edes lapsi ei tiedä mitä niistä oli tarkoitus tulla.
• Kaikki mikä on rikki.
• Kaikki mistä et tiedä mikä se on. Vaikka se sitten myöhemmin paljastuisikin modeemin lisäantenniksi jonka kanssa modeemi olisi toiminut paremmin. Senkin päätöksen kanssa voi elää ja sille voi jopa nauraa.
• Rikkinäinen munakello, vaikka sillä on kissan naama. Kaikki muutkin turhat jutut jotka söpöllä naamallaan katsovat roskapussista. Jos et kykene tähän, niin vie äidille ja käske äitiä hävittämään. Äiti kykenee.
• Ja vimmatuksi lopuksi ykkösosasta kopioituna: Ihan kaiken mikä aiheuttaa huokauksen seuraavana päivänä. Sen jälkeen kun olet kantanut vaatteita Konttiin, lähettänyt myytyjä tavaroita postissa, lajitellut paperit, pahvit ja metallit. Jos pää meinaa levitä kun pitäisi vielä yksi kierrätysreissu tehdä, niin silloin saat länttäistä kaiken lopun muovipussiin ja viedä sekajätteeseen. Maapallo ei siihen kassilliseen kuole ja mielenterveytesi säilyy. Olet hyvä ihminen.

Minun minimalismini

Huomasin että en ole pitkään aikaan kirjoittanut yleisiä ajatuksia elämän yksinkertaistamisesta ja minimalismista. Niinpä kerään tähän perusasiat omasta minimalismistani uusille lukijoille tiedoksi, vanhoille tiivistykseksi ja aina itselleni muistutukseksi.

Miksi minimalismi?

Haluan käyttää kallisarvoisen elämäni eli jokaisen päivän ihanien asioiden tekemiseen. Huomisesta en voi tietää, mutta tämä päivä minulla on. Haluan keskittyä olennaiseen ja minulle tärkeään. Sen takia yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille. Haluan myös että kaunis maapallomme on olemassa tulevillekin sukupolville.

Milloin minimalismi?

Muutin toistakymmentä vuotta sitten Ranskaan perheen ja lähes yhden omakotitalollisen tavaraa. Parin vuoden päästä muutimme saman määrän (tai enemmän) takaisin. Muuttojen jälkeen näin vuosikausia ahdistavia unia muuttamisesta. Talo oli joka kerta eri, valtavan suuri! Muuttoauto oli aina tilattu huomiselle, mutta mitään en ollut pakannut, enkä ollut hankkinut yhtään pahvilaatikkoa.

Ymmärsin jossain vaiheessa noin seitsemän vuotta sitten, että unet johtuvat siitä että tavaraa on niin valtavasti. Käytin jatkuvasti hirveästi aikaa jonkun hukassa olevan etsimiseen. Muutenkin oli aivan liian kiire juosta paikasta toiseen, tehden ja harrastaen kyllä mieluisiakin asioita.

En halunnut enää käyttää yhtään hetkeä tavaroiden etsimiseen ja siivoamiseen! Halusin keskittyä tekemään ihanimpia asioita.

Miten?

Luin paljon minimalismista, lähinnä blogeista ja kirjoista. Uskon että yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

• Tee lista asioista joita haluat tehdä elämässä – tänään.
• Tee lista asioista joita teet tällä hetkellä.
• Vertaa listoja ja poista turha.

Minä muutin radikaalisti ajankäyttöäni ja elämääni ylipäätään, töistä ja ihmissuhteista lähtien. Hitaasti mutta varmasti jätin esimerkiksi pois pari mukavaa mutta aikaa vievää harrastusta, jotka eivät olleet niitä ihanimpia juttuja elämässäni.

Samalla aloin myös poistamaan turhaa tavaraa ja uskon että homma menee näin:

• Pysäytä sisään tulevan tavaran virta. Tämä on oikeasti se tärkein ja ensimmäinen askel, jota ennen ei kannata tehdä mitään. Älä osta mitään. Älä ota mitään. Vaihda kaikki postilaatikkoon tuleva paperi sähköiseksi.
• Ala karsia kotona olevaa tavaraa.

Tärkeintä on uskoa että kaiken voi siivota!

Minun minimalismini

Unet muuttamisesta loppuivat siihen kun aloin siivota nurkkia. Olen seitsemässä vuodessa tehnyt niin mielettömän matkan, että en ikinä kyllästy siitä puhumaan! Tavara on vähentynyt murto-osaan ja elämässä on aikaa juuri sille mitä haluan tehdä.

Minun minimalismini on sitä, että kotona on aina siistiä. Siivoaminen tarkoittaa imuroimista eikä tavaroiden paikoilleen viemistä tai kasojen selvittämistä. Tiedän missä jokainen tavara on, eikä minun tarvitse etsiä mitään. Missään kaapissa tai hyllyssä ei ole kaaosta, vaan kaikki tavarat mahtuvat omille paikoilleen eikä mistään pursua mitään.

Minun minimalismini on väriä, iloa ja ihanaa elämää! Olen tässä. Joogaan joka päivä. Juttelen ja juon kahvia ihanien, tärkeiden ihmisten kanssa. Makaan sohvalla ja silitän kissoja. Kirjahyllyni on järjestetty sateenkaaren väreihin. Minulla ei juuri koskaan ole kiire minnekään. Nukun tarpeeksi. Vaatekaapissani on värikkäitä vaatteita. Suunnittelen sitä seuraavaa reissua.

Meneekö ikinä pieleen?

Menee. Menee hermot, kun löytyy jotain, joka saa aikaan ”ei ole todellista” -efektin. Että kaiken tämän seitsemän vuoden siivoamisen ja kahden pienempään ja pienempään asuntoon muuton jälkeen löytyy kansion takakanteen liimautuneena joku Saunalahden puhelinlasku kymmenen vuoden takaa.

Menee. Ostan joskus sellaista mitä ei olisi pitänyt.

Menee. Tuskastun kun en raaski laittaa roskiin jotain millä en tee mitään ja mikä ei tuota iloa.

Tavoitteita onko heitä?

On!

• Kotona on vieläkin liikaa tavaraa. Vähennän koko ajan, enkä halua ostaa mitään. Jos tuon sisälle jotain, kannan kaksi samasta tavararyhmästä ulos.
• Vaatekaappi. Olen vähentänyt ja vähentänyt ja ollut ostamatta. Pitkän tähtäimen tavoite on tunnistaa mitä vaatteita oikeasti pidän ja luoda ihana, eettinen, pitkäikäinen, hyvin pieni vaatevarasto.
• En halua laittaa käyttökelpoista roskiin, vaan yritän löytää kotoa poistettavalle mahdollisimman järkevän paikan.
• Että kaikki mitä hankin, olisi eettisesti ja ekologisesti tehtyä.
• Käytän rahaa matkustamiseen ja muuhun tekemiseen, en tavaraan. Säästän rahaa. Kirjaan ylös mitä tavaraa ostan.
• Haluan tulevaisuudessa asua jossain missä paistaa aina aurinko ja missä en tarvitse autoa. Sitä varten on suunnitelma ja toinen. Sitä varten jatkan myös tavaroiden vähentämistä niin, että kun se aika tulee, voin pakata laukun, helposti lähteä ja jättää loput.

Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous

(Kuva kustantajan sivulta)

”Jotkut ihmiset eivät uskalla puhua kuolemasta tai edes ajatella sitä. Heidän jäljiltään jää usein hirvittävä siivo. Kuolemattomiksiko he itseään luulevat?”

Odotin tätä kirjaa siitä asti kun viime kesänä törmäsin eka kertaa termiin kuolinsiivous. Nyt sain sen kirjastosta ja lukaisin junamatkalla viime viikolla Helsingistä kotiin. Kirja ei ole mitenkään paksu ja se oli kivasti kirjoitettua hyväntuulista luettavaa, joten lukiessa ei kauan nokka tuhissut.

En tiedä johtuiko reissuväsymyksestä ja edellisen yön erittäin lyhyistä yöunista, että en muista kirjasta juurikaan mitään täsmällistä. Saattaa myös johtua siitä, että siinä ei sinänsä ollut mitään uutta ja mullistavaa ohjetta minulle. Tykkäsin kyllä kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Kirjailija sanoo olevansa jossain 80 ja 100 ikävuoden välillä, minkä kyllä huomasi – jotain ihanaa iän tuomaa perspektiiviä kirjasta huokui.

Tämän kirjan luettuani ja reissusta virtaa saatuani aloin taas käydä läpi tavaroita. Nehän ovat vuosien kuluessa vain vähentyneet ja vähentyneet, mutta vieläkin on liikaa ja sellaista mitä en tarvitse. En halua omistaa yhtään minulle turhaa tavaraa.

Jos ei kuolinsiivous-termistä tykkää, niin yhtä hyvinhän voi ajatella kuten Kalevan kirja-arvostelussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoi, että ”Sitä ei tarvitse ajatella minään kuolinsiivouksena, sillä riittää, että omassa kodissa on hyvä olla ja tavarat palvelevat sinua eikä toisinpäin.” Hän muuten sanoi myös näin: ”Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina.” Voilà!

Minusta on ihana kyseenalaistaa ihan kaiken tarvitsemista, on mahtava tunne kun huomaa että ei tarttekaan omistaa jotain mitä on ennen pitänyt itsestäänselvänä. Esimerkiksi kun yhtäkkiä tajusin joulun alla että muovinen (vanhaaaaa…) taikinakulho näyttää siltä, että hus roskiin, oli siis sen verran kulunut että en enää halunnut käyttää.

Ensimmäinen ajatus oli tietysti ostaa uusi. Sitten aloin miettiä olisiko minulla joku muu astia jota voisin käyttää taikinakulhona. Yleiskonetta minulla ei ole ollut vuosiin, vaan olen tehnyt pulla- ja sämpylätaikinat käsin tuossa isossa kulhossa. Kakkutaikinoita ynnä muita varten minulla on hyvälaatuinen pienempi kulho, jossa siis esim. vatkaan sähkövatkaimella kermavaahdot jne.

Hoksasin että minullahan on iso Pentikin keraaminen tarjoilukulho joka sopii vallan mainiosti taikinakulhoksi. Jee, ei tarttenut ostaa muovia tai muuta! Hyvin syntyy siinä taikinat.

Nyt minulta sitten hajosi hiustenkuivain. Se oli kuusi vuotta vanha pieni matkamalli. Pohdin tuolla Facebookin puolellakin kommentissa, että tartteeko ihminen hiustenkuivaajaa? Olen nyt ollut viikon ilman ja tukka on kuivunut yllätys yllätys kun vaan muistaa illalla pestä eikä aamulla pakkaseen lähtiessä. Minun ei tartte pestä tukkaa joka päivä, että ajattelin kokeilla nyt näin. Elääkö joku teistä ilman hiustenkuivaajaa, miten sujuu?

Mitä ostin tammikuussa?

Aloitan uudelleen ostettujen tavaroiden seuraamisen, haluan nähdä mitä oikeasti ostan. Minulla on sellainen tunne, että en osta/ota suurinpiirtein ikinä koskaan milloinkaan mitään tavaraa kotiin, mutta viimeksi seurasin tätä muutaman kuukauden vuonna 2013! Kovin paljolta näyttävät nuo silloiset tammikuun rahasummat, että ehkä oikeasti olen asiassa edistynyt.

Aion toimia suurinpiirtein samalla tavalla, joten kopioin tekstit viiden vuoden takaa:

”Haluan päästä eroon turhasta tavarasta ja ostaa tietoisesti vähemmän, painon ollessa sekä sanoilla tietoisesti, että vähemmän. En pyri välttämättä ostamaan halvinta mahdollista, vaan haluan pohtia laatua, eettisyyttä ja ekologisuuttakin, vaikka en pidäkään itseäni mitenkään kamalan vastuullisena kuluttajana. Pyrin kuitenkin parempaan. En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa.

En siis seuraa ruokamenoja, enkä normiruokakaupasta ostamiani välttämättömyystarvikkeita, kuten pesuaineita, hammastahnaa, leivinpaperia ja sitä rataa.”

Lähes kaiken allekirjoitan edelleen, tosin olen päässyt vuosien varrella eroon hirveästä määrästä tavaraa plus pidän itseäni paljon vastuullisempana kuluttajana kuin viisi vuotta sitten. Tämä lause – ”En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa” – tuo minulle ihan mielettömän hyvän fiiliksen, koska se kertoo eniten siitä miten olen viidessä vuodessa päässyt siihen suuntaan mihin haluan mennä.

Tällä hetkellä ei tulisi mieleenkään sanoa että ostamisen vähentämisessä olisi kyse edes etäisesti kurjuuden maksimoinnista! Päinvastoin, koen eläväni kaikin puolin ihanampaa elämää nyt kun en osta niin paljon. Nautin siitä kun minun ei tarvitse lähteä alennusmyynteihin katsomaan onko siellä mitään, eikä tarjouksista tule sellainen olo, että tuo juttu pitää saada. Uskallan väittää että ostan tavaraa tietoisesti harkiten ja hyvin vähän, enkä tee heräteostoja.

Rahankulutusfilosofiani on siis, että käytän rahaa mieluummin tekemiseen, elämyksiin ja palveluihin kuin tavaraan. En edelleenkään raportoi ruokaostoksia ynnä hammastahnoja, paitsi jos ostan jotain kosmetiikkaa tms. silloin kun entinen ei ole loppu. En myöskään raportoi junalippuja, leffalippuja, mitään palveluita ym. koska niihin rahan käyttäminen on suotavaa. Seuraan niitä kyllä itse ja saatan jonkun sanasen täälläkin blogissa sanoa.

Tavarafilosofiani puolestaan on ollut jo kauan sellainen, että jokaista kotiin kantamaani (ostettua/otettua/saatua) tavaraa kohti kierrätän/hävitän vähintään kaksi samasta tavarakategoriasta. Olen huomannut että tämä nostaa kummasti kynnystä ostaa mitään, kun vastaavasti pitää löytyä kaksi pois laitettavaa! Tarkoitus kun on edelleen vähentää.

Tammikuussa tavaraa tuli taloon:

• Sain joululahjaksi ihanalta ystävältä ihanan soljen. Hävitin viisi aikansa elänyttä (kulunutta, kamalaa :D ) kaulariipusta, joita en ole pitänyt vuosiin.
• Tilasin kissanhiekkaa ja samalla käytin bonuspisteitä kahteen kissanleluun (ilmaiseen siis). Laitoin siitä hyvästä roskiin neljä huonoa vanhaa lelua.
• Keittiön sälekaihdin ja repun vetoketju menivät rikki. Sain uudet osat ilmaiseksi (sälekaihdinnarua sekä vetoketjun).
• Kävin tammi-helmikuun vaihteessa Espanjassa lomareissulla, kirjoitan reissusta lisää myöhemmin. Ostin sieltä 4 kirjaa kielenopiskeluun, mikä oli suunniteltu juttu, tästäkin lisää myöhemmin. Siitä hyvästä vein 13 kirjaa Konttiin, eikä ollut enää ihan helppoa valita noita! Kirjoistakin on kirjoittamista myöhemmin…
• Espanjasta löysin myös kynän jonka sisälle laitetaan mustepatruuna, on ollut tarkoitus ostaa sellainen jo pitkään, mutta unohdin viimeksi Ranskanreissulla etsiä. Minulla on kauniita erivärisiä musteita Ranskassa asumisen ajoilta mutta kynät eivät enää toimineet ja tykkään kovasti kirjoittaa tuollaisella mustekynällä. Laitoin roskiin ne kaksi toimimatonta mustekynää + kaksi muuta mainoskynää.
• Ostin reissusta myös neljät sukat, kun löysin hyviä ja halvalla. Laitoin roskiin huonoja/rikkinäisiä sukkia/alusvaatteita 11 kappaletta. Voi että niitäkin vielä löytyi…
• Ostin yhden jääkaappimagneetin + sain lahjaksi toisen. Vein Konttiin 4 magneettia.
• Yhdestä museosta sain ilmaisen muistivihkon, laitoin roskiin 3 puoliksi käytettyä jotka ovat vain pyörineet laatikon pohjalla vuosia…

Muuta tavaraa en tammikuussa ostanut, en tällä kertaa edes muuta päivittäistavaraa kuin uuden kasvovesipullon koska entinen loppuu just. Kirjaan kaikki ylös itselleni vihkoon pitkin kuuta sitä mukaa kun ostan jotain, koska kuun lopussa ostoksia ei takuulla muista. Yhteensä tavaroihin käytin tammikuussa 78,90 euroa joista suurin osa (50,24 euroa) meni noihin espanjankirjoihin.

Innostuuko kukaan kaverina seurailemaan ostoksia jollain itselle sopivalla tavalla tänä vuonna?

Siivousta ennen kuolemaa

Sanomalehti Kalevassa haastateltiin tänään 19.7. ruotsinsuomalaista emeritapiispaa Tuulikki Koivunen Bylundia, joka täyttää 70 vuotta. Pääasiassa hän puhuu haastattelussa ihmisarvosta, mutta iästä puhuessaan hän sanoo ajattelevansa paljon tulevaa kuolemaansa, ”…jotta olisin valmis. Siivoan tarpeettomia tavaroitani pois, ”dödsstädar” niinkuin täällä sanotaan.”

Ihan hihkaisin kun tuon luin! En ole vastaavaa termiä suomeksi kuullut, enkä edes tuota ruotsinkielistä tätä ennen. Heti täytyi googlettaa lisää. Ruotsinkielentaitoni ei ole erinomainen, mutta ilmeisesti myös termiä döstädning käytetään yhtä lailla ja se voi tarkoittaa myös jonkun toisen ihmisen tavaroiden siivousta hänen kuolemansa jälkeen.

Expressen-lehden toimittaja Lars Lindström kirjoittaa döstädningistä kesäkuussa muun muassa, että se on vastuun ottamista omasta elämästään, tavaroistaan ja kuolemastaan. Erotella arvoton ja löytää arvokas. Kolumni on kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen, jos ruotsia taitaa.

Lindström mainitsi Ruotsissa lokakuussa ilmestyvän kirjan, Margareta Magnussonin The Gentle Way of Swedish Death Cleaning. Sen oikeudet on näköjään myyty jo 20 kielelle, Suomessa Tammelle. Kirjailija sanoo olevansa 80 ja 100 vuoden välimaastossa ja on alkanut vähentää tavaroitaan oman miehensä kuoltua. Kirjassa tullaan antamaan ohjeita mm. sellaisiin asioihin kuin miten toimia salaisuuksien kanssa, miten käsitellä kuvia ja kirjeitä sekä miten estää jälkikasvua tappelemasta tavaroista.

Kirja tulee painottamaan elämisen tärkeyttä, mikä kuulostaa loistavalta lähestymistavalta. Mielenkiinnolla odotan tuota kirjaa! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuoleman tajuaminen auttaa elämään. Ei sitä nyt koko aikaa pidä märehtiä, mutta elämän rajallisuuden ymmärtäminen varmasti saa olemaan läsnä tässä hetkessä. Jokainen uusi päivä kun on ihme. Että tänäänkin heräsin ja tämän päivän saan elää!

Yksi lisämotiivi vain ihanan ja tärkeän omistamiselle – ja siis kaiken turhan tavaran hävittämiselle – on sekin, että kun (toivottavasti vasta jokusen vuosikymmenen päästä) kuolen, niin kenenkään läheiseni ei tarvitse mitään sekalaista tavarakaaosta setviä. Muutakin tekemistä ja ajattelemista heillä varmasti siinä vaiheessa on kuin nakata roskiin tavaraa joka ei heille merkitse mitään. Tai lukea jotain teiniangstipäiväkirjaani tai vanhoja rakkauskirjeitä. Tai kantaa iänikuisia koulupapereitani paperinkeräykseen.

En todellakaan halua että hirveä siivousurakka on viimeisin mitä minusta muistetaan. En halua että joku joutuu käyttämään aikaansa sotkujeni selvittämiseen. Tosiasia on, että joku muu jossain vaiheessa nämä ihanatkin tavarat tässä ympärilläni joutuu käymään läpi. Aivan yhtä hyvin voin itse ainakin miettiä mitkä niistä ovat turhia. Oikeastaan se on suorastaan velvollisuuteni. Itse asiassa teen sen myös takuulla paljon paremmin ja vaivattomimmin itse.

Mikä parasta, mitä aiemmin ennen kuolemaansa turhan siivoaa, sitä kauemmin ehtii nauttia ihanasta huushollista ympärillään. Minä nautin joka päivä, ei minulla ole enää hirveän monta turhaa tavaraa eikä varsinkaan sotkuja. En onneksi tiedä milloin kuolen, mutta aivan varmasti jonain päivänä. Aikaa nauttia elämästä on aina enemmän tänään kuin huomenna.

Nämä saat heittää roskiin tänään

Huoli pois! Reissukuvia on tulossa lisää, mutta välillä taas tässä, oleellisen äärellä.

Netissä on vaikka minkälaisia hyviä siivouslistoja mistä tavaroista roinan hävittämistä voi aloittaa. Mutta mitä useamman vuoden homma on jatkunut, sitä vaikeammaksi se käy. Rojusta on helppo luopua, mutta entäs siitä tavarasta jota on tähän asti säästänyt sen vuoksi, että se on jollakin tapaa käyttökelpoinen, mutta sitä ei voi jostain syystä myydä tai antaa kenellekään? Tai siitä, joka on tähän asti välttänyt kaikki seulat ja saanut armonaikaa, mutta ei sitä oikeasti koskaan tarvita?

Tämän päivän huokailujen, tuumaustuokioiden (ja roskisreissun) jälkeen kirjoitin listan. Aina välillä laatikoidentutkimispäivä jaksa ihmetyttää. Miten tällaisia voi vielä löytyä vuosien jälkeen? 

Ole viisaampi! Nämä kaikki saat siis ihan hyvällä omallatunnolla heittää roskiin:

* Rumat vähän käytetyt vihkot ja lehtiöt, vaikka niissä olisi tyhjiä sivuja jäljellä.

* Kaikki yhdistysten, järjestöjen, liittojen tai minkä tahansa puljun jäsenetuvihkot, säännöt ja sen sellaiset.

* Ylimääräiset toimivat kynät, viivottimet ja pyyhekumit. Montako tarvitset? Eikä tarvitse rakentaa mitään loppuelämän varastoa, kymmenen vuoden suunnitelmakin on ihan ok.

* Lasten piirustukset ja päiväkotimuistot rullalla, laatikoissa, kansioissa. Kerää parhaat yhteen kansioon tai albumiin joululahjaksi. Leikkaa niistä suurista A3-kokoisista keskelle piirretyt ötökät ja laita reunat roskiin. Ota hiihtokilpailun kunniakirjasta osia ja liimaa ne talteen. Isot lapset ilahtuvat kansiollisesta siististi järkättyjä muistoja ja sellaisena niitä tulee ihailtuakin joskus.

* Kaikki saamasi lahjat mistä et tykkää, mutta mitä ei voi myydä tai antaa kenellekään. Siinäkin tapauksessa että joku on tehnyt ne itse ja käyttänyt niiden tekemiseen aikaa. Voit toki keksiä niille uutta käyttöä tai kierrättää materiaalit. Kukaan ei muista, kukaan ei pahastu ja jos muistaa tai pahastuu, niin entä sitten? Pieni sivujuonne tähän liittyen: Virkkasin kerran ala-asteella lempiopettajalleni tyynyn joululahjaksi ja tämä opettaja antoi sen minulle takaisin kun hän oli jo vanha ja minä olin jo aikuinen. Hän sanoi että hänellä on sellainen tapa. Minusta se oli ihana asia ja tuossa se tyyny futonilla nytkin minua hänestä muistuttaa.

* Vanhat lompakot ja viimevuotiset (ja sitä edellisvuotiset…) kalenterit. 

* Puhelinten ym. laitteiden pahviset ja muoviset myyntipakkaukset. Haloo! Myös työsellaisten. Myös vuokramodeemin. Ei ne sitä pakkausta halua takasin.

* Omat vanhat opiskelumateriaalit parista tutkinnosta. Niitä ei lueta koskaan. Säästä se yksi paras essee josta sait ihanaa palautetta.

* Kaikki kangaskassit, vaatteet ja asusteet missä on pienikin tahra joka ei lähde pois. Vaikka kuinka tykkäät just siitä teekaupan kassista.

* Ihan kaiken mikä aiheuttaa huokauksen seuraavana päivänä. Sen jälkeen kun olet kantanut vaatteita Konttiin, lähettänyt myytyjä tavaroita postissa, lajitellut paperit, pahvit ja metallit. Jos pää meinaa levitä kun pitäisi vielä yksi kierrätysreissu tehdä, niin silloin saat länttäistä kaiken lopun muovipussiin ja viedä sekajätteeseen. Maapallo ei siihen kassilliseen kuole ja mielenterveytesi säilyy. Olet hyvä ihminen.

Mitä tapahtui tammikuussa?

Tammikuussa ostin…

• …silmälasit. Suunnittelin ostoa varmaan vuoden, kun entisissä alkoi pikkuhiljaa pinnoitteet mennä ihan kauhean näköisiksi. Joulukuussa päätin, että en kehtaa enää töissä pitää. Luultavasti olen vuosien varrella sen verran hinkannut laseja paidan helmaan ja saanut kuumia höyryjä uunista naamalleni, että pinnat menivät pilalle. Selvisin lasien ostosta onneksi reilusti alle kahdellasadalla, toivottavasti pysyvät hyvänä monta vuotta. Nyt sitten pesen lasit huolella aamuisin ohjeiden mukaan ja otan aina pois päästä kun alan keittiöhommiin, aamen!
• …en sitten muuta tavaraa. Näihin ostoksiinhan minä en laske normaaleja kuluvia juttuja, kuten ruokaa, kissanhiekkaa, pesuaineita jne. Paitsi jos ostan jotain normaalista poikkeavaa tai ”ylimääräistä” (esimerkiksi jotain kosmetiikkaa jos entinenkin on olemassa).
• …(eikun sain ilmaiseksi) uudet hanskat ja säärystimet, äiti kutoi ihanat lämpimät.

Tammikuussa joogasin…

• …kollegan vinkin perusteella Adrienen kanssa, jes! Revolution – 31 days of yoga meni yhdessä hujauksessa ja onneksi tuolla Adrienen Youtube-kanavalla on muitakin videoita (ilmaisia!), seuraava 3o päivän setti on jo hyvässä vauhdissa. Mielipaikka oli lähes koko tammikuun remonttilomalla ja muutenkin oli vielä joogarutiini hakusassa, niin tämä tuli tosi hyvään saumaan. Ihastuin noihin Adrienen hyväntuulisiin videoihin, oikein odotan joka päivä että millainen joogaharjoitus tänään tehdään. Tässäpä maistiaisiksi kaikille sopiva kolmen minuutin rannejooga mykkäelokuvan tyyliin.

Tammikuussa siivosin…

• …vieläkin ristipistotarvikkeita myyntiin kirppikselle, muutamia vaatteita Konttiin ja turhaa roskaa roskiin. Ihan U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A, mitä edelleen löytyy! Sisääntulevan tavaran virta on pysäytetty aikaa sitten – juuri mitään en osta, ilmaista en ota, lähes kaikki posti (laskut, lehdet ym.) tulee sähköisenä – ja silti ihan roskaylläreitäkin tulee vastaan. Kuten esimerkiksi postin Priority-tarroja pari rullaa noin neljän vuoden takaa, jolloin oikeasti tarvitsin niitä rullakaupalla. Siis Priority-tarroja, joita saa postista ilmaiseksi kun tarttee ja joita kaiken hyvän lisäksi ei enää vuodenvaihteen jälkeen ole edes tarttenut, kun 1. ja 2. lk yhdistyivät.

Tammikuussa myös…

• …treffasin mooooonta ystävää ja parhaita moneen kertaan <3
• …kävin kampaajalla, Oulussa on ihanan Emilian uusi Ekokampaamo!
• …kirjoitin kalenteriin joka ilta mistä tänään olen kiitollinen. Niitä lauseita on kiva lukea näin jälkeenpäin. Aurinkokin paistoi näköjään tammikuussa aika monena päivänä ja linnut alkoivat laulaa.

Mitä teidän alkuvuoteen kuuluu?

Siivottuja sanoja

Jahuu, yksi organisointitavoite on nyt saavutettu! Keväästä asti olen tuijottanut kirjahyllyä olohuoneessa ja miettinyt. Hitaasti ja vakavasti olen pohtinut, että minkälainen kirjahylly tuottaa eniten iloa vai tarvitaanko kirjahyllyä ollenkaan? Tällaisia asioita ei tosiaankaan päätetä hätiköiden, hui, pois se minusta.

Kirjahylly on ollut ongelma haaste siitä syystä, että siinä on ollut liikaa kirjoja ja erityisesti muuta tavaraa. Se on pursunnut kirjoja, päällekkäin ja peräkkäin, vinossa ja vinksinvonksin. Kirjoja on ollut parillakin hyllyllä kahdessa rivissä ja jokaisella hyllyllä on kirjojen päällä ollut lisää kirjoja tai valokuvia tai keskeneräisiä käsitöitä tai epämääräistä sälää matkalla jonnekin.

Kaaoksen näkeminen on lähinnä ärsyttänyt ja tietysti vaikeuttanut kirjojen käsittelyä ja löytämistä, vaikka itse hyllystä olen aina tykännyt. Halusin aikoinaan juuri tällaisen yksinkertaisen kirjoille tarkoitetun kirjahyllyn, en varastointipaikkaa koriste-esineille tai tilaa telkkarille (meidän telkkari on sitä paitsi työhuoneessa eikä olohuoneessa).

Pohdinnan tuloksena syntyivät seuraavat toisiaan ruokkivat periaatteet (varoitus – luvassa lähes julistamista):

• Lukukokemus on minulle tärkeämpää kuin kirjan omistaminen.
• Uusia kirjoja ei hankita kuin jostain äärettömän perustellusta syystä. Suomenkieliset saa kirjastosta ja enkunkieliset ostan Kindle-versiona.
• Kirjahylly on uudestaan ja uudestaan luettavia tai muuten jatkuvassa käytössä olevia kirjoja varten.
• Kaikki muut kirjat poistetaan, eli myydään tai annetaan eteenpäin.
• Kirjahyllyn pitää olla kaunis, jotta sen näkeminen tuottaa iloa ja sieltä on helppo ottaa kirjoja.
• Kirjahylly on kaunis silloin kun siinä on vain kirjoja ja ne ovat yhdessä rivissä siististi.

Ihan täydellinen hyllyn sisältö ei ole, mutta en olekaan perfektionisti. Hyllyssä on vieläkin sellaisia kirjoja jotka eivät täytä kriteereitä, mutta laitetaan suuret linjat kuntoon ensin. Laskinpa huvikseni, että hyllykokonaisuus koostuu 18 hyllytasosta, jotka sisältävät armottoman siivouksen jälkeen karkeasti arvioiden seuraavaa:

• 2 hyllyllistä valokuva-albumeita ajalta ennen digikameraa (digitointi jossain vaiheessa?)
• 1 hyllyllinen nuottikirjoja / nuotteja (käytössä)
• 1 hyllyllinen kahdeksan eri kielen sanakirjoja / kielioppikirjoja (käytössä)
• 4 hyllyllistä vieraskielisiä kirjoja (pääasiassa enkunkielistä fantasiaa ja ranskankielisiä kirjoja)
• 1 hyllyllinen ristipistokirjoja (jäljellä enää parhaat, ne joista oikeasti teen jotain)
• 1-2 hyllyllistä erilaisia tietokirjoja (näistä osa vielä lähtee, mutta osa jää, kuten luonto-oppaat)
• 2-3 hyllyllistä lasten-/nuortenkirjoja (suurin osa lähtenee aikanaan teinien mukaan)
• 3-4 hyllyllistä mummin ja hänen vanhempiensa vanhoja kirjoja (ainoa ryhmä jossa on myös selkeästi omistettavia)
• Vajaa puoli hyllyllistä kirjaston kirjoja ja loput jotain (?)

Pari huomiota tein matkan varrella. Ensinnäkin haloo, kirjaston kirjat säilyvät kirjastossa vallan mainiosti, niitä ei tosiaankaan tarvitse hamstrata omaan hyllyyn. Tämän seurauksena kasasin kassillisen lukemattomia takaisin kirjastoon vietäväksi.

Toinen ajatus on se, että minkään ei tarvitse olla kiveen hakattua. Hyllyssä olevissa kirjoissa on sellaisia, joista varmasti voin helposti luopua vaikkapa puolen vuoden päästä. Toisaalta siellä on sellaisia, joista voisin luopua nyt heti, mutta jotka kotoa lähtevät teinit ottanevat iloisesti mukaansa muutaman vuoden päästä.

Että ei hätää, pääasia että tavoite on nyt saavutettu. Kirjahyllyssä on vain kirjoja eikä mitään muuta ja ne ovat yhdessä rivissä järjestyksessä. Tänä vuonna kirjat ovat vähentyneet melko lailla, ristipistokirjoja olen myynyt ja muita kantanut kirpparille. Aika voittajaolo nyt juuri!

Kirpputorifilosofiaa

Oi että minä olen nauttinut siistimmästä talosta! Kesästä jatkuneen tavaroiden vähentämisen seurauksena tilaa on enemmän ja nurkat ovat tyhjät. Vielä on työtä, mutta kyllä eron huomaa jo selvästi. Parasta on se, että en edes muista milloin viimeksi olisin joutunut etsimään jotain tavaraa. Ennen käytin siihen aika paljon aikaa, nyt saan senkin ajan harrastaa muita juttuja.

Syksylläkin on ihana siivota. Olen odottanut syyslomaa senkin vuoksi, että saan taas siivota muutaman paikan kuntoon ja laittaa tarpeetonta kiertoon. Vuorossa on nyt ainakin olohuoneen kirjahylly ja lasten vaatekaapit. Kotona ollessa minun on myös helpompi pitää esimerkiksi keittiö siistinä. Kun kerta tässä päivät pyörin, niin en kyllä sotkuja tuijottele.

Vaatteita ja kirjoja olen lätkinyt jo kirpputorilaatikkoon. Varasin taas kerran itsepalvelukirppikseltä pöydän viikoksi, sitä ennen parin viikon aikana siivoilen ja keräilen kamat kasaan. Meidän paikkakunnalla on hyvä peruskirppis, siellä käy aika paljon väkeä ja tavara menee kaupaksi kunhan hinta on kohdillaan. Viimeksi kesällä vein todella paljon tavaraa todella halvalla ja sain myytyä melkein kaiken pois. Loput tavarat kärrään suoraan kirppiksen naapuriin SPR:n kirpputorille. Näin pääsen kaikesta varmasti eroon eikä kotiin tarvitse tuoda takaisin mitään.

Voisin aivan yhtä hyvin kipata kaiken suoraan SPR:lle, mutta kirpparipöydän varaaminen viikoksi antaa tarvittavan deadlinen ja motivaation. Muuten asia jää helposti ajatuksen asteelle. Varaan yleensä pöydän parin-kolmen viikon päähän, niin että minulla on kunnolla aikaa siivota myytävää kotoa ja hinnotella.

Kirkkaana täytyy kuitenkin pitää mielessä se, että tavaroiden vähentäminen ei ole itsetarkoitus. Tarkoitus on vähentää tavaraa sen vuoksi, että vapautan aikaani minulle tärkeiden asioiden tekemiseen. Että aikani ei valu hukkaan tavaroita etsien, sotkuja surren ja kaaosta säilyttäen. Siistimmässä ja tyhjemmässä tilassa on helpompi hengittää.