in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille, matkustamiselle ja ihmisille.

Nämä saat heittää roskiin tänään

2017/04/img_7403-0.jpg

Huoli pois! Reissukuvia on tulossa lisää, mutta välillä taas tässä, oleellisen äärellä.

Netissä on vaikka minkälaisia hyviä siivouslistoja mistä tavaroista roinan hävittämistä voi aloittaa. Mutta mitä useamman vuoden homma on jatkunut, sitä vaikeammaksi se käy. Rojusta on helppo luopua, mutta entäs siitä tavarasta jota on tähän asti säästänyt sen vuoksi, että se on jollakin tapaa käyttökelpoinen, mutta sitä ei voi jostain syystä myydä tai antaa kenellekään? Tai siitä, joka on tähän asti välttänyt kaikki seulat ja saanut armonaikaa, mutta ei sitä oikeasti koskaan tarvita?

Tämän päivän huokailujen, tuumaustuokioiden (ja roskisreissun) jälkeen kirjoitin listan. Aina välillä laatikoidentutkimispäivä jaksa ihmetyttää. Miten tällaisia voi vielä löytyä vuosien jälkeen? 

Ole viisaampi! Nämä kaikki saat siis ihan hyvällä omallatunnolla heittää roskiin:

* Rumat vähän käytetyt vihkot ja lehtiöt, vaikka niissä olisi tyhjiä sivuja jäljellä.

* Kaikki yhdistysten, järjestöjen, liittojen tai minkä tahansa puljun jäsenetuvihkot, säännöt ja sen sellaiset.

* Ylimääräiset toimivat kynät, viivottimet ja pyyhekumit. Montako tarvitset? Eikä tarvitse rakentaa mitään loppuelämän varastoa, kymmenen vuoden suunnitelmakin on ihan ok.

* Lasten piirustukset ja päiväkotimuistot rullalla, laatikoissa, kansioissa. Kerää parhaat yhteen kansioon tai albumiin joululahjaksi. Leikkaa niistä suurista A3-kokoisista keskelle piirretyt ötökät ja laita reunat roskiin. Ota hiihtokilpailun kunniakirjasta osia ja liimaa ne talteen. Isot lapset ilahtuvat kansiollisesta siististi järkättyjä muistoja ja sellaisena niitä tulee ihailtuakin joskus.

* Kaikki saamasi lahjat mistä et tykkää, mutta mitä ei voi myydä tai antaa kenellekään. Siinäkin tapauksessa että joku on tehnyt ne itse ja käyttänyt niiden tekemiseen aikaa. Voit toki keksiä niille uutta käyttöä tai kierrättää materiaalit. Kukaan ei muista, kukaan ei pahastu ja jos muistaa tai pahastuu, niin entä sitten? Pieni sivujuonne tähän liittyen: Virkkasin kerran ala-asteella lempiopettajalleni tyynyn joululahjaksi ja tämä opettaja antoi sen minulle takaisin kun hän oli jo vanha ja minä olin jo aikuinen. Hän sanoi että hänellä on sellainen tapa. Minusta se oli ihana asia ja tuossa se tyyny futonilla nytkin minua hänestä muistuttaa.

* Vanhat lompakot ja viimevuotiset (ja sitä edellisvuotiset…) kalenterit. 

* Puhelinten ym. laitteiden pahviset ja muoviset myyntipakkaukset. Haloo! Myös työsellaisten. Myös vuokramodeemin. Ei ne sitä pakkausta halua takasin.

* Omat vanhat opiskelumateriaalit parista tutkinnosta. Niitä ei lueta koskaan. Säästä se yksi paras essee josta sait ihanaa palautetta.

* Kaikki kangaskassit, vaatteet ja asusteet missä on pienikin tahra joka ei lähde pois. Vaikka kuinka tykkäät just siitä teekaupan kassista.

* Ihan kaiken mikä aiheuttaa huokauksen seuraavana päivänä. Sen jälkeen kun olet kantanut vaatteita Konttiin, lähettänyt myytyjä tavaroita postissa, lajitellut paperit, pahvit ja metallit. Jos pää meinaa levitä kun pitäisi vielä yksi kierrätysreissu tehdä, niin silloin saat länttäistä kaiken lopun muovipussiin ja viedä sekajätteeseen. Maapallo ei siihen kassilliseen kuole ja mielenterveytesi säilyy. Olet hyvä ihminen.

1 kommentti »

Matkalla Harappaan

MatkallaHarappaan2

Vain kuvia tänään kertomassa tarinaa.

MatkallaHarappaan3

MatkallaHarappaan4

Ei juurikaan kiire melkein kenelläkään.

MatkallaHarappaan1

Jätä kommentti »

Appelsiineja! Appelsiineja!


Appelsiineja1

Siis appelsiineja! Tätä odotin reissulta melkein eniten ja appelsiinit olivat yksi syy siihen, miksi reissasimme juuri tähän aikaan vuodesta Pakistaniin. Appelsiiniaika oli loppumaisillaan ja nämä viimeiset appelsiinit ovat tosi makeita ja hyviä.

Appelsiinipuutarha

Appelsiinipuita näkyi Faisalabadista Multaniin ajaessa joka paikassa. Osasta puista appelsiinit oli jo poimittu pois ja tähän puutarhaan osuimme juuri sopivasti – loppusadonkorjuu oli suunniteltu seuraavalle viikolle. Multan on muuten Pakistanin mangokaupunki, seuraava reissu on haaveissa tehdä mangoaikaan.

Paikallisilla jotka asuvat appelsiinialueilla on appelsiinien syömisestä samantapaisia muistoja lapsuudesta kuin meillä vaikkapa mansikoiden popsimisesta suoraan pellolta. Siellä kavereiden kanssa istuivat puiden juurella sopivan lämpiminä kevätpäivinä ja pitivät appelsiininsyöntibileitä.

Appelsiinipoika2

Appelsiinipuutarhoille voi pysähtyä noin vain. Tämäkin me vain bongattiin matkan varrelta. Paikallisetkin pysähtyvät näille ja usein tien varsilla puiden lähellä on pieni myyntipöytä joista appelsiineja voi ostaa.

Tämä ystävällinen nuori mies kertoili meille puutarhasta ja vei meidät parhaiden appelsiinipuiden luo maistelemaan. Hän oli vuokrannut koko puutarhan täksi satokaudeksi noin tuhannella eurolla. Appelsiiniaikaan hän poimii appelsiinit joka aamu ja vie ne läheiseen kaupunkiin tukkumarkkinoille, jossa hän myy ne päivän hintaan kauppiaille.

Appelsiineja2

Appelsiineja3

Oranssin ja vihreän yhdistelmä on vaan jotenkin niin kaunis! Oli myöhäinen iltapäivä kun Harappan jälkeen tähän pysähdyimme, niin että auringonvalo osui tosi nätisti puihin ja hedelmiin. Nämä appelsiinit olivat sellaisia keskikokoisia, jos vertaa Suomessa myytäviin. Ero on älyttömän hyvän maun lisäksi se, että näistä kuori lähtee tosi helposti käsin irti, kuten parhaista mandariineista täällä.

Me syötiin appelsiineja pellolla ja saatiin myös mukaan matkalle, eikä mies huolinut mitään maksua niistä. Ehdottomasti elämäni parhaat appelsiinit! En ole koskaan ennen syönyt appelsiineja suoraan puusta.

Appelsiiniteltta

Appelsiinipoika

Tässä teltta ja poseeraus pyssyn kanssa :) Alapuolella näkyy siis lintuja, korppeja nämä taisivat olla. Myös esimerkiksi papukaijat tykkäävät kuulemma appelsiineista ja ilmakivääri on lintujen pelottelemiseksi, eikä ampumiseksi. 

Korpit

Appelsiinipuutarha2

Venhapelto

Puutarhojen lähellä ja puiden allakin viljellään kaikenlaista, tässä puutarhassa oli alullaan maissia. Maissi oli yleinen näky Punjabin maaseudulla, kuten myös vehnä ja sokeriruoko. Riisiä siellä kasvatetaan yleisesti myös.

Reissun paras päivä siis! Muutenkin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia syötiin paljon, porkkanoista meille puristettiin tuoremehua joka aamu. Mutta nämä appelsiinit! Ihania!

Jätä kommentti »

Harappa

Harappa24


Harappa5

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan reissutunnelmia! Pari päivää kotiintulon jälkeen Ompusta hajosi emolevy ja koneettomalla tiellä ollaan edelleen. Suuttui vissiin kun oli käyttämättä yksin pari viikkoa. Niinpä kuvankäsittely blogikuntoon kestää hetken, kun en kotona voi sitä tehdä. Mutta tässä ensimmäisiä kuvia (pitäisi kliketiklik onnistua isommaksi).

Kävimme siis helmi-maaliskuun vaihteessa Pakistanissa, treffasimme miehen perhettä ja minä näin hänelle tärkeitä asioita ja paikkoja. Olen muutaman vuoden ajan saanut tutustua monimuotoiseen maahan, kulttuuriin ja kieleen, joista en ennen tiennyt juuri mitään. Oli tosi ihana päästä käymään siellä kaiken haaveilun ja suunnittelun jälkeen.

Olimme Punjabin maakunnassa, suurimman osan ajasta Faisalabadin lähellä ja kävimme myös Multanissa. Matkalla Multaniin pysähdyimme Harappassa, josta nämä ensimmäiset kuvat ovat. 

Harappa21

Harappa oli noin 4000 vuotta sitten yksi Indus-kulttuurin suurista keskuksista. Paikalla on tehty kaivauksia 1920-luvulta lähtien ja kaivaukset on lopetettu 1990-luvulla. Nyt paikalla on museo, jonne paikalliset pääsevät tutustumaan 20 rupian (vajaat 20 senttiä) hinnalla ja ulkomaalaiset pulittavat lystistä 500 rupiaa :) ”Ihan oikein”, sanoi tähän muuten sitten isäni, joka on viisas mies.

Harappa1

Koska meitä oli kahden paikallisen lisäksi minä yksi ulkomaalainen, niin meille tungettiin tarjottiin mukaan kierrokselle turvamies, museon portilla vahtia pitävä poliisi. Hän olikin oikein hyvä opas, kertoili meille paljon kaikenlaista sitä mukaa kun opasti meitä reittiä pitkin.

Harappa2


Harappa8


Harappa3

Ennen kaivausten aloittamista brittien siirtomaavallan aikaan näitä ilmeisen hyväkuntoisina säilyneitä tiiliä käytettiin Lahore-Multan -rautatien rakentamiseen. Onneksi joku tajusi jossain vaiheessa että ovatkin pikkuisen turhan arvokkaita tiiliä siihen tarkoitukseen.


Harappa4


Harappa9


Harappa7


Harappa15


Harappa6

Tässä kuvassa yläpuolella näkyy nykyistä Harappaa. Se on hyvin pieni kaupunki verrattuna siihen mitä se aikoinaan oli. 

Harappa10


Harappa11

Nämä suuret, vanhat puut kasvavat kuulemma tyypillisesti karussa, hedelmättömässä maassa. Ne ”tykkäävät raunioista” ja niitä näkee usein muun muassa hautausmailla. Jotenkin olivat kovin rauhoittavia katsella.

Harappa13

Seutu Harappan ympärillä on tyypillistä punjabilaista maaseutua. Peltoja ja puita silmänkantamattomiin. Tykkäsin valtavasti tuosta maaseutumaisemasta, autossa radiosta kuului jo tutunkuuloista perinteistä pakistanilaista musiikkia ja sain istua ja katsella ympärilleni rauhassa. Matka Faisalabadista Multaniin oli ehdottomasti reissun paras päivä! Harappan jälkeen nimittäin pysähdyimme appelsiinipuutarhaan syömään appelsiineja suoraan puusta, siitä olin haaveillut varmaan pari vuotta. Appesiinien kuvia onkin tulossa blogiin seuraavaksi.  

Harappa12


Harappa14

Tuon ystävällisen poliisimiehen kävelyä oli hulvatonta seurata. Hän huiteli menemään kivääri huolettomasti olallaan, liekö siinä ollut edes panoksia? Kierroksen päätyttyä hänelle tarjottiin asiaankuuluvasti vähän rahaa kiitokseksi opastuksesta. Tarjoukseen hän oli ensin vastannut (asiaankuuluvasti) tomerasti kieltäytyen, koska ”ulkomaalainen saattaisi luulla että täällä otetaan vastaan lahjuksia”.  Tarina kertoo, että lopulta hän kuitenkin (asiaankuuluvasti) hyväksyi muutaman rupian. 


Harappa17

Vanhan moskeijan rauniot 1500-luvulta. 

Harappa16

Hautausmaa moskeijan raunioiden vieressä on nykyisen Harappan kaupungin käytössä oleva.

Harappa18

Hautausmaalla oli miehiä töissä ja heillä siellä dieselillä toimiva aika retro vesipumppu.

Harappa19

Museoalue oli kauniisti rakennettu, puisia polkuja pitkin pääsi kiertämään koko alueen. Kierroksen lopussa oli myös sisämuseo, jossa oli esillä kaivauksissa löytyneitä upeita astioita ja muita esineitä Harappan kukoistuskaudelta. Niitä ei valitettavasti saanut kuvata, vaikka kovasti lupaa kyseltiin.


Harappa20


Harappa22


Harappa23

Tässä kuvassa on hymyilevä museo-opas poliisimme kanssa. Ihmisistä Pakistanissa oli ihana ottaa kuvia, he asettuivat aina iloisina kuvaan ja poseerasivat ylpeinä kun heitä joku ulkomaalainen halusi kuvata. Koko kahden viikon aikana en nähnyt ketään muuta ulkomaalaista ja ihmiset suhtautuivat minuun ihanalla, ystävällisellä uteliaisuudella. Voi kun me kaikki kaikkialla! 

Jätä kommentti »