Sampler de Noël (Isa Vautier), Mains & Merveilles Spécial Marquoirs (2007)
Vaupel & Heilenbeck 28 count + DMC
En ole hairahtunut sivupoluille, vaan tätä olen pistellyt kun on ollut pistelyn aika. Vihreä lankakin loppui välillä kesken, siksi vähän hassussa järjestyksessä edistyy. Mutta nyt on lankaa, että kyllä siihen taas lisäpistoja tulee!
*****
I’ve been stitching this sampler, adding couple of stitches almost every day. I really love it and it’s going to be pretty :)
Tiedättekö sen tunteen, kun olet ajatellut ja pohtinut jotain ja sitten luet jostain kun joku on osannut pukea sen kaiken sanoiksi selkeämmin kuin olet koskaan itse osannut edes ajatella? Se on ihanaa, oli kyse sitten pikkuasiasta tai isommasta.
Minä olen useamman vuoden ajan välttänyt käyttämästä pitäisi-sanaa. Vielä se lipsahtaa silloin tällöin, mutta huomaan sen nyt joka kerta. Pitäisi on minusta kertakaikkisen turhanpäiväinen sana. Jos minun pitää tehdä jotain, niin minä teen. Jos taas en saa aikaiseksi tehdä jotain, niin voivoi, sitten en tee ja elän sen kanssa. Oli kyse mistä tahansa. Näiden muutaman vuoden aikana ei ole kertaakaan tullut eteen sellaista tilannetta, jossa tuota sanaa ei voisi korvata jollain muulla positiivisemmalla sanalla. Pitäisi syö energiaa, kasvattaa negatiivisuutta ja keskittää ajatuksia epäonnistumisiin, kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä, mutta missä en ole onnistunut.
Toinen asia mitä olen tehnyt jo vuosia on to do -listat. Rakastan listoja ja kirjoittamista ylipäätään, ne selkiyttävät ajatuksia ja auttavat jäsentämisessä. Jos on paljon tehtävää, kirjoitan listan mitä teen ja missä järjestyksessä. Sitten vain seuraan listaa ja ylimääräinen miettiminen ja jahkaaminen jää pois. Mutta teen listoja myös muista jutuista kuin töistä, kaikista ihanista asioista ja ajatuksista. Minulla on pieni muistikirja, johon kirjoitin pitkin kevättä asioita, joita teen kesälomalla. Siinä lukee parikymmentä asiaa, kuten esimerkiksi että kuuntelen hiljaisuutta. Ja että joogaan paljon. Ja että harjoittelen kirjoittamista. Ja että siivoan talon :)
Sitten eräänä päivänä luin kirjoituksen, jossa nämä kaksi asiaa yhdistyivät. Voilà! Kirjoituksen seurauksena minä kirjoitin muistikirjaani listan minulle tärkeistä asioista, eli niistä asioista, joita teen ja mitä olen. Englannin must-sana ei kuitenkaan sovi minulle vaikka sitä makustelin, en halua määritellä itseäni sen kautta mitä minun pitää tehdä. Minun pitää hyvin vähän.
Listassani lukee esimerkiksi että liikun joka päivä. Siinä lukee myös että luen joka päivä ja kirjoitan joka päivä. Listassani lukee myös muuta ja monimutkaisempaa. Lista ei ole sitä varten, että tuijottelen sitä jatkuvasti, ei minun tarvitse koska monet listan asiat ovat selkäytimessä enkä unohda niitä. Mutta listaa on hyvä vilkuilla silloin tällöin ja tarkistaa etten ole unohtanut mitään ja että se edelleen sisältää oikeita asioita.
En elä listan mukaan, lista ei pakota minua mihinkään, vaan listasin niitä asioita mitä teen elämässäni ilolla. Asioita jotka jossain vaiheessa olivat sellaisia mitä haluan tehdä mutta jotka nyt ovat niitä mitä teen. Lista auttaa minua keskittymään olennaiseen, siihen mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan aikani käyttää. Niinpä minun ei tarvitse enää miettiä vaikkapa sellaista että liikkuisinko tänään, koska tiedän että liikun joka päivä. Piste.
PS. Kuvan kuningatar ei mitenkään liity juttuun. Hän on vessamme kumiankkakokoelman uusi hallitsija, sain ihanana tuliaisena sateisesta saarivaltiosta. Ankat lähtevät lapsen matkaan sitten kun lapsi lähtee maailmalle, mutta kuningatar on kuulemma niin ruma, että hän saa jäädä meille vessaa hallitsemaan senkin jälkeen.
Forest Mage on luettu, mutta kirjoitanpa ensin tästä aiemmin Teettärien lukupiirissä luetusta novellikokoelmasta. Sari Peltoniemi on yksi suomalaisista lempparikirjailijoistani, tykkään hänen tyylistään kirjoittaa ja hän kirjoittaa sujuvasti ja hyvää kieltä. Hän oli muuten aikoinaan Noitalinna huraa! -yhtyeen laulaja ja sanoittaja ja on kirjoittanut muun muassa laulun Pikkuveli.
Olen aiemmin lukenut pari Peltoniemen kirjoittamaa nuortenfantasiaa, Hämärän renki (2009) ja Kuulen kutsun metsänpeittoon (2011), muistan että tykkäsin tuosta uudemmasta erityisesti. Vuonna 2005 julkaistu Ainakin tuhat laivaa on jäänyt lukematta, niinpä otimme sen lukupiirikirjaksi. Kirja jakautuu kahteen osaan, se sisältää neljä novellia otsikolla Muualta ja neljä novellia otsikolla Täältä. Minua miellyttivät enemmän täältä olevat kertomukset, vaikka Varis-klaanin pojat muualta-osiossa oli kyllä ihana.
Jos jonkun lempinovellin mainitsen, niin eniten tykkäsin ehkä novellista Tyttö, joka ei halunnut tietää.
”Hän yritti suojautua ja me yritimme suojella häntä niinkuin Prinsessa Ruususta. Mutta Ruususen aikoihin värttinöitä oli yksi ja meidän maailmassamme kuljetaan värttinöiden päällä.”
Peltoniemen kirjoja kannattaa ehdottomasti lukea! Tykkään novellikokoelmista yleensäkin, että jos miettii mistä aloittaa niin vaikka tästä. Minä niin tykkään tällaisista kirjoista joita voi lukea hiljaa hymyssä suin ja kauniista kielestä ja tarinoista nauttien.
”Äiti oli aina ollut ihmeellinen kimppu valittamista ja välittämistä.”
Huussipolun varrella muutaman kymmenen metrin matkalla kukkivat nämä kaikki – metsäkurjenpolvi, metsämansikka, puolukka, valkolehdokki ja vanamo. Luonnonkukat ovat mielestäni kukista kauneimpia.
Voi miten mieltä virkistää ja ajatuksia tuulettaa kun saa viettää juhannusta hulinassa pienten ja isojen ihanien ihmisten kanssa! Aurinko paistoi pääasiassa, mutta vettäkin satoi ja tuuli ihanasti – kaikki säät ovat hyviä lomasäitä. Veden äärellä tuulen havisuttaessa haavan lehtiä oli ihana makoilla keinussa ja lukea kirjaa.
Yksi lapsi lähti reissuun ja toinen tulee parin tunnin päästä kotiin, aamulla nukutaan siis :) Tällaisen viikonlopun jälkeen on hyvä nukahtaa ja sitten taas herätä uuteen viikkoon. Ihanaa kesäkuun viimeistä viikkoa!
*****
I took these photos during the weekend, I just love these kind of wild flowers! It was a lovely weekend with lots of people and mostly sunshine. Have a happy new week!
Biscornut on ihania! Osallistuin vaihtoon ja sain Kristiinalta ihan minun värisen biscornun (kuva yläpuolella)! Kristiina oli valinnut lankaan kauniin murretun sävyn ja tämä oli kuulemma ensimmäinen biscornu jonka hän on koskaan tehnyt. Ei uskoisi, niin kauniisti on tämä pistelty ja viimeistelty. Kristiina on vasta 15-vuotias nuori neiti ja pistelee tosi paljon kaikkea taitavasti. Ihana nappikin keskellä! Kiitos Kristiina hurjasti, tosi kaunis on tämä ja tykkään kovasti!
Itse pistelin Päiville, katselin Päivin blogista vähän värejä ja ajattelin että hän tykkäisi tällaisesta iloisen värisestä langasta (kuva alla). Malli on takuuvarmasta Repertoire des frises -kirjasta ja langan väri on Pomme de Pinin Chanson d’avril.
Kaunokaiset kukkivat penkissä ja kesä on parhaimmillaan, ihana sää. Aurinkoista juhannusta kaikille!
*****
I love biscornus! I participated in a biscornu exchange and Kristiina stitched this one (above) for me. Kristiina is only 15 years old and this is the first biscornu she has ever stitched and finished. It’s so beautiful and she chose the thread colour for me and I love it.
I stitched for Päivi, I thought she might like this colour (photo below) and chose a design from Repertoire des frises book. The thread colour is Pomme de Pin Chanson d’avril.
It’s midsummer and the day is longest and the night is shortest. In Oulu the sun goes down at 00.21 and rises again at 02.18, so the whole night is very, very light. The weather is perfect and the summer is at its best. Happy midsummer!
Siivosin sähköpostin, digiboksin, tasot ja nurkat. Heitin roskikseen (paperinkeräykseen) lukemattomat lehdet, joita säästin siltä varalta, jos joskus ne luen tai edes selaan. Laitoin roskakoriin sähköpostit, joita säästin siltä varalta, jos joskus niitä tarvitsen. Tyhjensin digiboksilta elokuvat ja sarjat joita säästin siltä varalta, jos joskus ne katson.
Olen jatkanut sellaisten blogien poistamista Google Readeristä, joiden lukemisesta en saa mitään. Nyt luen vain niitä blogeja joista oikeasti saan jotain – ystävien blogeja, tuttujen kivoja ristipistoblogeja ja sellaisia muita blogeja joita lukiessa hymyilyttää, aivot tuulettuvat tai positiivisuus ja energia lisääntyvät.
Olen vähentänyt uutisten lukemista entisestään ja tehnyt päätöksiä mitä lehtiä luen ja miltä nettisivuilta tai millä kännykkäsovelluksella luen uutiseni. Ehkä kerran päivässä, ehkä harvemmin. En halua täyttää päätäni niillä liikaa.
Jotta nurkat pysyvät tulevaisuudessakin tyhjinä, en haali turhia sähköposteja, lehtiä tai elokuvia. Peruutin monia uutiskirjetilauksia. Lopetin muutamien sarjojen tallentamisen digiboksille. Olen myös jo hyvin vakavassa harkitsemisvaiheessa ainoan paperisen sanomalehtitilauksen muuttamisessa sähköiseksi. Koska minun ei enää nyt tarvitse työn puolesta tuijottaa tätä ruutua koko päivää, niin jaksan varmaan tuijottaa sitä sen hetken kun luen lehteni. Tuumaan vielä.
Kaikkea ei voi lukea, kaikkea ei voi seurata, kaikkea ei voi katsoa, kaikkea ei voi hallita. On vapauttavaa päästää irti ja saada sekä huoneiden nurkat että pään sisäiset nurkat tyhjiksi ja vapaiksi.
PS. Lisäinspiraatiota enkuksi, Leo Babautan kirjoitus Beating the Anxiety of Online Reading.
PPS. Niinkuin arvelinkin, en enää yhtään muista mitä ne muka niin tärkeät säästettävät lehdet olivat. En muista mitä elokuvia tuhosin digiboksilta, enkä ole kaivannut yhtään sarjaa enkä poistettua sähköpostia. Nurkat ovat puhtaammat!
PPPS. Älkääkä vain luulko, että KAIKKI nurkat ovat nyt tyhjät. Aloitin helpoimmista eikä tämäkään kaikki ollut helppoa, mutta ihanaa, ihanaa, voi miten ihanaa! Kyllä ne muutkin tyhjääntyvät pikkuhiljaa.
Renato Parolin: Couleurs d’Hiver
30 count + DMC
Siivouksesta on hyötyä! Pistelin tämän Marille viime vuonna, tarkoituksena ilmeisesti antaa se joululahjaksi. Pistelin taustapuolelle nimikirjaimet ja vuosiluvunkin :) Sitten kaikessa vuodenvaihteen hässäkässä se jäi viimeistelemättä, mutta löysin sen joskus alkuvuodesta ja viimeistelin. Pari kertaa kevään aikana kävi mielessä, että josko laittaisin postiin, jossakin se koriste on… Nyt vasta työhuonetta siivotessa koriste löytyi wohoo! Laitoin postiin, vaikka vuosiluku vähän väärä onkin, mutta väliäkö hällä. Onpahan hyvissä ajoin ensi talvea ja joulua varten.
Nuo Parolinin kirjainmallit ovat niin ihania, ehkä pistelen muitakin joululahjoiksi kun saan langat järjestykseen, hyvällä mallilla jo homma!
*****
I found this ornament when cleaning our study. I’ve stitched it for Mari last year but finished it in the beginning of this year and then misplaced it. But found it now! At least it’s in time for next Christmas and winter :) I love those tiny ornaments in Renato Parolin’s book, maybe I’ll stitch more when I’ve finished organizing my DMC threads…
Luin sittenkin välipalana (Robin Hobbin Forest Magea lopetellessa) vielä yhden nuorten fantasiakirjan. Tai satukirjan, voi että näitä on ihan mahdoton välillä yrittää laittaa johonkin lokeroon, eikä oikein edes huvittaisi. Onko lokerolla hirveästi väliä?
Joka tapauksessa, tämä oli kiva kirja, oikein mukava satu, jossa oli paljon kansanperinneaineksia. Ei mikään maita ja taivaita järisyttävä lukukokemus, niitä on harvassa, mutta tämä oli ihan hyvä kirja. Hyvää kieltä ja sujuva juoni, jossa kuljetettiin useampaa asiaa yhtä aikaa. Tarinaan ujutetut kansantarinat olivat mukavaa luettavaa.
Nyt on Forest Mage siinä vaiheessa, että enää ei malta lukea välipaloja! Seuraava kirjakirjoitus siitä siis. Tosin se on niin hyvä kirja, että en tiedä osaanko siitä mitään kirjoittaakaan.
PS. Tämä päivä alkoi aamulenkillä vesisateessa ystävän kanssa, ihana aloitus päivälle, mutta nyt nukuttaa :) Huomenna olosuhteiden pakosta paaaaljon aikaisempi herätys ja vielä aamulenkki päälle kukonlaulun aikaan, hyvää yötä siis!
Taloja ja kujia…
…kukkia ja kiviä…
…kivitasku raunioilla…
…lokkeja ovella…
…pihoja…
…pistoja ja pitsejä…
…niin hyvää puuta…
…ja ensin ihana sivupolku inspiraatiota hakemassa Marin luota, kiitos! Sitten vanhassa kaupungissa yllättäen hyvässä seurassa hyvin opastettuna. Täydellinen kesäpäivä.
Muutaman sadan kilometrin jälkeen
on ihana kiskaista lenkkarit jalkaan
ja lähteä iltalenkille outoihin maisemiin.
Pohjoisessa asuvaa ihastuttaa
kaikki mikä täällä jo kukkii
ja tasaiseen tottunutta
piristää mäennyppylä siellä täällä.
in angulo cum libro 