Luetut kirjat 2019

(Viimeisimmäksi luetut ylinnä)

Maaliskuu:

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. (kuvaus tulossa).

Helmikuu:

Pippa Laukka: Hyvinvoiva nainen. Kivoja ylläreitä nämä helmikuussa lukemani kirjat. Tämän kirjan lähes mitäänsanomaton harmaa kansi ja tylsä nimi (anteeksi!) kätkivät sisälleen asiantuntevasti ja mukaansatempaavasti kirjoitetun paketin. Keski-ikäistymisen filosofiaa!

”Sen jälkeen voit alkaa miettiä, mitä asioita voisit jokapäiväisessä elämässäsi muuttaa. Vaikka vanhenemisen tosiasiaa ei voi estää eikä kaikkea kannata kääntää ylösalaisin, jokaisen arjesta löytyy asioita, joita parantamalla voi kehittää omaa tyytyväisyyttään ja itsetuntoaan. Tämä tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Monella on tarve syyttää muita: en voi aloittaa uutta harrastusta, koska kumppani nurisee ajankäytöstäni, tai en saa painoa putoamaan, koska terveellinen ruoka maksaa liikaa. Usein nämä ovat verukkeita, joilla vastuuta siirretään muille sen sijaan, että ottaisi vastuun omasta itsestä ja omista ratkaisuistaan.”

Ryder Carroll: Bullet journal -metodi. Olen parina vuonna tehnyt kalenterini itse laatikosta löytyneisiin tyhjiin muistikirjoihin ja tiedän että käytän asioiden järjestämisessä joitain bujo-metodeja ihan oma-aloitteisesti, joten ajattelin perehtyä edes vähän ”oikeaan” systeemiin. Netin kautta bujoilu ilmenee lähinnä upeina taideteoksina, joilla harrastajat kalenterinsa koristelevat. Niinpä tämä kirja yllätti metodin filosofisuudella, juuri sitä nimittäin hain itselleni. Kaipasin perusteita ja niitä löysin. Haluan yhdistää kalenterin ja päiväkirjan, todo-listat sekä tiedon siitä mihin aikani käytän.

”Emme voi olla uskollisia itsellemme, jos edes me emme tiedä, mitä haluamme tai miksi, joten on aloitettava omien tavoitteiden määrittelystä. Siihen vaaditaan itsetietoisuuden kasvattamista tasaiseen tahtiin.”  … … ”Tiedostavan elämän tarkoitus on pitää tavoitteesi ja toimintasi linjassa.”

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito. Mitähän yksittäistä tästä raikkaasta kirjasta nostaisi esille? Kirjasta joka ei kirjoita alkoholista hyvänä eikä pahana, vaan lisää ymmärrystä siitä minkälaisia alkoholiviestejä meidän arkemme on täynnä.

”Ajattelen, että alkoholi voi olla läsnä onnellisissa ja nautinnollisissa hetkissä, mutta onnen ja nautinnon aiheuttaja se ei ole.”

Tykkäsin paljon, vaikkapa pohdinnasta siitä miksi kaikenlaista hyvää pitää muka ansaita.

”Kuinka paljon alkoholia ihminen voi oikeasti ansaita? … Voisimmeko sanoa suoremmin, että juomme, koska haluamme?”

Tammikuu:

Erin Niimi Longhurst: Japanismin parhaat. Tämä oli ihana kirja – kevyt ja pieni mutta samalla suuri. Elämä on ihanaa, sen jäljet saavat näkyä ja lopulta se katoaa.

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous. ”Kevyttä” vuodenaloituslukemista, minä niin tykkään. ”Anna heille anteeksi, he eivät tiedä että tämä on onni. Että arkipäivä on onni. Vain lapset tietävät mikä on onni.”