Mitä ostin helmikuussa?

Shakespeare and Company, 37 rue de la Bûcherie, 75005 Paris

En ostanut helmikuussa juurikaan mitään tavaraa ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Edes kaikki suunnitellut ostokset eivät toteutuneet. Ostamatta jäivät juoksuvaatteet, päätin (jo ennen kuin päätimme jättää puolikkaan juoksematta nyt) että juoksen olemassaolevilla vaatteilla, tuli mitä tuli. Uutta astangakorttiakaan ei tarvinnut ostaa, koska joogaan tuli yli kahden viikon tauko sairastamisen vuoksi. Nyt vanha kortti on täysi, että tällä viikolla on uuden kortin osto edessä.

Mihinkäs rahaa sitten käytinkään?

• 30 euroa meni toukokuun ristipistoviikolopun ilmoittautumismaksuun.
• 104 euroa maksoin viiden eri yhdistyksen jäsenmaksuja. Yksi on työhön liittyvä, yksi käsitöihin ja kolme kirjoittamiseen/lukemiseen. Minusta on hienoa, että ihmiset tekevät työtä erilaisten harrastusyhdistysten eteen, olen varmaan aika lailla yhdistysihminen :) Minulle ei tule tilattunakaan mitään muita lehtiä kuin yhdistysten jäsenlehtiä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Portti, jossa julkaistaan scifi- ja fantasianovelleja sekä valtava määrä kirja-arvosteluja.
• 43 euroa meni yhteen koulukirjaan, hirvittävän kalliita ovat! Onneksi niitä ei tarvitse montaa ostaa omaksi, lainaan lähes kaiken kirjastosta.
• 26 euroa maksoin paperikalenterista, johon oli pakko siirtyä monen vuoden tauon jälkeen. Joudun nyt sopimaan himpun verran työjuttuja puhelimessa niin, että en ole koneen äärellä ja on kamalan vaikea olla yhtä aikaa puhelimessa ja käyttää puhelimen kautta nettikalenteria! Olisin tietty voinut ostaa halvemman kalenterin, mutta koska käytän kalenteria joka päivä, niin haluan että se miellyttää minun silmääni.
• 32 euroa käytin sukkalankoihin ja yhteen neuleohjeeseen. Sukkalangat olivat tarjouksessa ja jos saan alle neljällä eurolla itselleni villasukkalangat, niin ostan mieluummin lankoja niihin kuin maksan saman puuvillaisista sukista joista en tykkää. Olen siirtynyt lähes kokonaan käyttämään ohuita villasukkia puuvillasukkien sijaan.

Yhteensä rahaa kului siis vähän vajaat 240 euroa muuhun kuin ruokaan ym. välttämättömyyksiin. Ihan hyvä vähennys viime kuusta ja olen tyytyväinen tähän. Enkä sortunut kosmetiikkaostoksiin vaan käytän vanhat ensin pois, vaikka ne eivät olekaan ihan täsmäsopivia tarkoitukseensa, narinari.

Maaliskuun puolella rahaa meni jo Pariisissa, tosin sielläkään en käyttänyt rahaa juuri muuhun kuin ruokaan. Muita tiedossa olevia menoja tässä kuussa ovat uusi astangakortti, astangan alkeisjatkokurssi jee, musikaalilippu, pari lahjaa ja siinäpä ne.

Seurailitteko ostoksianne helmikuussa ja jos seurasitte niin miten sujui?

PS. Kuvan kirjakauppa on legenda, ehdottomasti käynnin arvoinen paikka Pariisissa! Siellä myydään pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta ja kauppa on auki joka ilta yhteentoista. Enkä ostanut sieltäkään mitään tällä visiitillä :)

Istuminen on perseestä

Tänään on täydellinen päivä julistaa. Kertakaikkiaan voittajafiilis, aamulla juostiin himpun verran yli tunti ja pulahdettiin jäiseen jokeen sen jälkeen, ihana aloitus päivälle. Juoksu sujui hyvin ja tänään tuntuu vaihteeksi siltä, että puolimaratonista selvitään.

Istumisen vastakohta on liikkuminen. Istumisen vaaroista on kirjoitettu viime aikoina paljon, ihan vasta ja vähän aiemminkin. Mikä määrä päivästä kuluukaan istumiseen! Koulussa, kotona, auton ratissa, tietokoneen ääressä… Opiskelujen aloittamisen myötä olen viime vuodesta alkaen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota istumiseen tai siis istumisen välttämiseen.

Olen ottanut istumisen vähentämisen haasteena, niin automaattisesti monesti istun vaikka ei olisi pakko. Yritän muistaa ajatella, että jokainen ylimääräinen askel on hyväksi ja istuminen on oikeasti perseestä. Teen hyvin pieniä juttuja, mutta ripottelen niitä pitkin päivää ja vähäkin onneksi riittää.

Uskon tässäkin asiassa rutiineihin. Kun nämä pienet jutut muuttuvat rutiineiksi, niin niitä ei enää ajattele ja vaihtoehdot häviävät. Samalla häviää energiaa vievä jahkaaminen, mikä on muuten rutiinien paras puoli.

Jätän auton nykyään jo automaattisesti kauas ovesta esimerkiksi kaupan parkkipaikalla, niin että saan monta lisäaskelta. Joogaan mennessä en istu eteisessä vaan odottelen seisoen tunnin alkua, myös matolla salissa. Siitä saa 15 ylimääräistä seisomisminuuttia jokaiseen joogapäivään. Ylipäätään missä tahansa odottaessa tai jonottaessa seisominen on paljon parempi vaihtoehto. Samalla systeemillä kaikki fyysinen työ on plussaa. Siivotessaan tai keittiöhommaillessaan voi aina ajatella, että tämäkin pitää minut pois tuolista.

Suurin muutos on kuitenkin ollut telkkarin katsomisen vähentäminen. Telkkarin edessä kertyy istumisminuutteja (-tunteja…) tosi helposti. Myös venyttely on hyvin hyväksi, sitä olen lisäillyt pikkuhiljaa ja tarkoitus on tehdä muustakin kuin aamun heräämisvenyttelystä rutiini. Kirjaa lukiessakin on mukava joskus samalla venytellä. Kissoista vaikkapa voi ottaa mallia, miten monta kertaa päivässä ne venyttelevätkään ihan luonnostaan!

Eli nyt nousen ylös tästä koneen äärestä hops ja painun kivoihin sunnuntaipuuhiin. Ihanaa päivää!

Pariisin puolimaraton

Melko tarkkaan kahden kuukauden päästä ihailen ystävän kanssa näitä maisemia taas, ihanaa! Juoksemme siellä elämämme ensimmäisen puolimaratonin –  Semi-Marathon de Paris, iik! Kisaan on ilmoittauduttu, lentoliput Pariisiin ostettu ja pikkuruinen appartement on varattu. Pääasiaan eli juoksemisen harjoitteluun on vielä aikaa siis se kaksi kuukautta, joka juuri tällä hetkellä tuntuu hyvin, hyvin lyhyeltä.

Tavoite on selvä, selvitä maaliin juosten noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Reilut 36 000 muutakin ihmistä on mukana juoksemassa. En ole ikinä osallistunut yhteenkään juoksukilpailuun enkä ole ikinä juossut yhtämittaisesti yli kymmentä kilometriä. Aloitin juoksemisen nollasta viime keväänä ja nyt juoksemme hyvänä viikkona kolme kertaa viikossa. Päätimme tänään että tästä lähtien tulee vain noita hyviä viikkoja, että oikeasti selviämme maaliin saakka. Juoksuharjoittelua puolimaratonille voi seurata blogin Kohti puolikasta -sivulta, jonne olen jo neljän kuukauden ajan kirjannut liikkumiseni.

Jännittää hyvällä tavalla, vaikka en oikein tiedä että mikä tässä jännittää eniten! No ainakaan Pariisiin matkustaminen ei jännitä, matkustan kotoa kotiin. Olen asunut Pariisin kyljessä parin vuoden ajan, tulimme takaisin kymmenen vuotta sitten. Iso pala sydäntä jäi sinne ikuisiksi ajoiksi ja kymmenen vuoden aikana olen onneksi päässyt käymään Pariisissa monta kertaa. Aionkin fiilistellä tässä kevään mittaan ja kirjoitella tunnelmia ja vinkkejäkin aikaisemmilta reissuilta.

Nämä kuvat ovat parin vuoden takaa, kun kävin ihanan ystäväporukan kanssa Pariisissa L’Aiguille en fête -käsityömessuilla.

10 kilometriä!

Keväällä ystävän kanssa aloitettu juoksukoulu on virallisesti ohi. Vähän se venähti alkuperäisestä yhdestätoista viikosta, mutta koko kesän kuitenkin juoksimme säännöllisesti. Kohti puolikasta -sivulle olen kirjannut juoksufiiliksiä syyskuun alusta asti ja aion jatkaa ainakin maaliskuulle. Sunnuntaina säntäsimme matkaan näissä syksyisissä maisemissa ja juoksin elämäni ensimmäisen kympin!

Murmeli etsii meille aina kartasta sopivan mittaiset reitit näille pitemmille lenkeille, hänelle pyörätiet ja muut lenkkipolut täällä ovat tutumpia. Olemme onneksi molemmat sitä mieltä, että juokseminen tuntuu helpommalta kun maisemat ovat kauniit. Tälläkin kertaa kiersimme minulle ihan uusia reittejä ja matkan varrella oli paljon kauniita taloja ja sekä meri- että jokimaisemia. Kyllä minä olen onnellinen kun saan juosta noin kauniissa ympäristössä!

Pyrimme juoksemaan vaihtelevasti pehmeällä ja kovalla tiellä. Vakiaamujuoksulenkit tassutellaan metsäteillä, mutta ehkäpä noin kerran viikossa kipitellään kaupunkimaisemissa pyöräteillä. Kyllä metsä on kaikinpuolin parempi, sekä kropalle että mielelle, mutta onneksi kaupungissakin näkyy paljon kaunista.

Matkan loppupuolella tarkistamme aina kännyköissä olevista Sports Trackereistä, että olemme juosseet suunnitellun mittaisen matkan. Meillä on erimerkkiset puhelimet ja niiden jäljittämät matkat vaihtelevat melkoisesti. Kympin lenkillä päätin, että juoksemista en lopeta ennenkuin omani näyttää kymmentä kilometriä. Siinä vaiheessa toinen Tracker näytti jo yli puoli kilometriä enemmän. Olemme päätelleet karttoihin verraten että minun omani näyttää liikaa, mutta väliäkö hällä loppujen lopuksi, muutamat sadat metrit sinne tänne.

Ensi viikosta alkaakin sitten virallisesti harjoittelu puolimaratonille. Pariisiin lähdetään maaliskuussa juoksemaan, magnifique! Siellä reitin varrella on myös kaunista katseltavaa ja jokimaisemiakin. Pidämme treenaamisen yksinkertaisena, perusajatuksena on juosta säännöllisesti kolme lenkkiä viikossa. Lenkeistä yksi on pitempi ja intervalliharjoituksia sekaan sopivin väliajoin vauhdin lisäämiseksi. Sitten normaalit astangajoogat ja joku lihaskuntoharjoitus, niin eiköhän se siitä.

 

Syyskuun ensimmäinen päivä!

Suuresti hymyillen toivotan syyskuun tervetulleeksi! Olen aina rakastanut syksyä ja syyskuuta kaikkein eniten. Päivät saattavat vielä olla lämpimiä ja ihanan kesäntuoksuisia, mutta kuitenkin syksy saapuu vahvasti. Rakastan luonnon riisuutumista ja syksyn värejä, raikkaita syysaamuja ja sadepäiviä. Aamuisin kun herään on jo ihan pilkkopimeää ja kynttilät tuovat valoa ja voimaa uuteen päivään heräämiseen.

Syyskuussa tekee aina mieli aloittaa jotain uutta. Lapsena palasin harrastusten pariin uudella innolla kesän jälkeen ja aikuisenakin tekisi mieli haalia kaikenlaista. Nyt menen kuitenkin toiseen suuntaan. Tältä syksyltä olen karsinut itseltäni vihdoin pois yhden ihan mukavan, mutta aikaa vieneen harrastuksen. Pari vuotta piti lopettamista kypsytellä, nyt oli juuri oikea aika. Jostakin täytyy aina luopua, että saa tilaa tehdä sitä mitä tosissaan haluaa.

Mutta jotain uutta syyskuu tuo mukanaan! Aloitin vihdoin juoksufiilispäiväkirjan tuohon sivuun ja kirjoitin sinne ääneen tavoitteen, josta on jo hiljempaa haaveiltu tovi. En ole kovin kunnianhimoinen, eli jos jossain vaiheessa juoksu ei tunnukaan hyvältä, niin tavoite saa jäädä ilman sen suurempia seremonioita. Mutta niin kauan kuin juoksu on ihanaa, niin maaliskuuta odotellaan!

Jostain (MUOKS! Vapaana virtaavia -blogin Facebook-sivulta) bongasin Photo a day -kuvahaasteen syyskuulle. En ole koskaan osallistunut mihinkään tällaiseen, mutta tuossa listassa on jotakin houkuttelevaa. Onhan nyt syyskuu! Julkaisen blogissani joka päivä kuvan listan mukaan, ilman kunnianhimoa tämäkin, niin kauan kuin huvittaa. Tässä ensimmäinen – You, now. Ihan hetki sitten – juoksun, uinnin ja suihkun jäljiltä tukka pystyssä.