in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille, matkustamiselle ja ihmisille.

…ja sitten alkoi uusi vuosi

uudenvuodenruusumanteli

Rakastan uusia alkuja, uusia aamuja, uusia mahdollisuuksia ja niiden myötä saapuvia tai ainakin kuviteltuja uusia armoja ja armollisuuksia. Vuodenvaihteen tunnelmissa tsekkasin tämän blogin ainoita vuoden viimeisen ja ensimmäisen päivän kirjoituksia neljän vuoden takaa – se oli melkoinen mutkakurvimäen käännekohta.

Kaikkea sitä ihmisen elämässä onkin ehtinyt neljässä vuodessa tapahtua! Uusia opiskeluja kolmella alalla ja yksi uusi ammatti, kaksi uutta kotia, uusi töi, uusia ihmissuhteita ja ihan love actually, uusia kissoja, vanhoja kissoja sekä matkoja aika moneen uuteen maahan. Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä muiden läheisten elämässä on samaan aikaan tapahtunut. Aika paljosta olen myös luopunut. Ei ihme jos joskus yöllä päässä surraa, eikä nukuta, vaikka kuinka joogaa.

Isoista muutoksista huolimatta elämä on kuitenkin tuntunut seesteiseltä ja oikeaan suuntaan virtaavalta. Uteliaana hyppäsin tähänkin uuteen vuoteen, niinkuin jokaiseen päivään. Ihan joka aamu ensimmäinen ajatus mielessä on että Hyvää huomenta uusi aamu! ja että Tähän saan taas herätä! On se suuri ihme että elämä jatkuu aina vaan ja sain taas uuden päivän.

En tykkää tehdä uudenvuodenlupauksia mutta tykkään miettiä mikä on tärkeää. Haluan keskittyä tärkeisiin asioihin tänäkin vuonna. Nämä listassa olevat eivät ole mitään minulle uusia juttuja ja se on minusta oikein. Tuntuisi oikeastaan hullulta jos nyt yhtäkkiä keksisin jonkun ihan uuden suunnan näitten vuosien ja pohdiskelujen jälkeen. Pitkäjänteisyyttä! Haaveita! Matkan varrelta poimitaan mukaan ne uudet asiat mitkä auttavat päämääriin pyrkimisessä ja jätetään pois kaikki turha.

  • Liikkuminen on normaalimpi olomuoto kuin paikallaan oleminen.
  • Liikkuminen ja syöminen tapahtuu ilman kelloa, mittareita tai kirjanpitoa. On tosi vapauttavaa opetella kuuntelemaan kehoaan, mieltään ja sieluaan, että mitäs ne juuri nyt tarvitsevatkaan voidakseen hyvin.
  • Aika ei ole minun. On vain aikaa, jota saan lahjaksi joka päivä ja joka on tarkoitus käyttää mahdollisimman hyvin.
  • Enemmän myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan, siis myötätuntoa nainen!
  • Älä valita! Äläkä siis kertakaikkiaan valita.
  • En osta mitään. Eli ostan mahdollisimman vähän tavaraa. Mietin kenelle raha menee ja miten ostos maapalloon vaikuttaa.
  • Minä kirjoitan.
  • Hengitä, loista, anna!
  • Olen kiitollinen kaikesta, aina, koko ajan, joka päivä.

Palaan näihin vuoden mittaan ja kirjoitan auki mitä nämä eri asiat minulle merkitsevät ja miten niitä käytännössä toteutan.

Ihanaa tätä vuotta ihmiset! <3

 

 

 

Mainokset
3 Kommentit »

Joogasta

merimarseillem

Marseille ja meri! Lisää kuunvaihteen reissukuvia Pariisista ja Marseillesta on tulossa blogiin.

Olen hirveän vähän kirjoittanut mitään ikinä joogasta, vaikka jooga on ihan elintärkeää minulle. Olen kyllä aloittanut monta kertaa, mutta helposti tuntuu että en osaa mitään joogasta kirjoittaa.

Minä joogaan kotona ja minä joogaan Mielipaikassa. Olen aloittanut joogan aikoinaan kuntosalilla ja onnekseni siellä pääsin aivan ihanien joogaohjaajien tunneille. Sitten muutama vuosi sitten löytyi astangajooga ja astangasalista tuli joogakoti joksikin aikaa.

Sittemmin olen kokeillut muutakin joogaa, opettajien johdolla esimerkiksi yinjoogaa, kundaliinijoogaa ja ilmajoogaakin. Kerran kävin Kadermossa ihanalla astangaretriitillä. Yogaia on loistava palvelu myös. Siellä on tunteja laidasta laitaan, muutakin kuin joogaa, esimerkiksi hyviä kahvakuulatunteja.

Mitään sellaista joogaa en ole vielä kokeillut, joka ei olisi tuntunut hyvältä! Yritän opetella kuuntelemaan kroppaa ja mieltä ja tehdä aina sellaisia harjoituksia joita sillä hetkellä tarvitsen. Tammikuussa tuntui että joku ympyrä sulkeutui, kun Mielipaikka avattiin ja sieltä löytyvät juuri ne samat ihanat joogaopet joihin aikoinaan kuntosalin joogassa tutustuin.

Astangassa opin hengittämään ja astangan suloinen rutiinimaisuus kummittelee tällä hetkellä taas sen verran mielessä, että rakennan omaa pientä joogaharjoitusta, jota tekisin säännöllisesti kotona. Janne Kontalan kirja Joogan sydän on siinä rakentelussa apuna just nyt.

Tänä aamuna kävin hathajoogatunnilla hengittämässä ja viimeisetkin reissujäykkyydet tuntuivat häviävän kropasta. Seuraavaksi ehkäpä niitä reissukuvia Pariisista ja Marseillesta on luvassa tänne blogiin!

Jätä kommentti »

Istuminen on perseestä

IstuminenOnPerseestaManteli

Tänään on täydellinen päivä julistaa. Kertakaikkiaan voittajafiilis, aamulla juostiin himpun verran yli tunti ja pulahdettiin jäiseen jokeen sen jälkeen, ihana aloitus päivälle. Juoksu sujui hyvin ja tänään tuntuu vaihteeksi siltä, että puolimaratonista selvitään.

Istumisen vastakohta on liikkuminen. Istumisen vaaroista on kirjoitettu viime aikoina paljon, ihan vasta ja vähän aiemminkin. Mikä määrä päivästä kuluukaan istumiseen! Koulussa, kotona, auton ratissa, tietokoneen ääressä… Opiskelujen aloittamisen myötä olen viime vuodesta alkaen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota istumiseen tai siis istumisen välttämiseen.

Olen ottanut istumisen vähentämisen haasteena, niin automaattisesti monesti istun vaikka ei olisi pakko. Yritän muistaa ajatella, että jokainen ylimääräinen askel on hyväksi ja istuminen on oikeasti perseestä. Teen hyvin pieniä juttuja, mutta ripottelen niitä pitkin päivää ja vähäkin onneksi riittää.

Uskon tässäkin asiassa rutiineihin. Kun nämä pienet jutut muuttuvat rutiineiksi, niin niitä ei enää ajattele ja vaihtoehdot häviävät. Samalla häviää energiaa vievä jahkaaminen, mikä on muuten rutiinien paras puoli.

Jätän auton nykyään jo automaattisesti kauas ovesta esimerkiksi kaupan parkkipaikalla, niin että saan monta lisäaskelta. Joogaan mennessä en istu eteisessä vaan odottelen seisoen tunnin alkua, myös matolla salissa. Siitä saa 15 ylimääräistä seisomisminuuttia jokaiseen joogapäivään. Ylipäätään missä tahansa odottaessa tai jonottaessa seisominen on paljon parempi vaihtoehto. Samalla systeemillä kaikki fyysinen työ on plussaa. Siivotessaan tai keittiöhommaillessaan voi aina ajatella, että tämäkin pitää minut pois tuolista.

Suurin muutos on kuitenkin ollut telkkarin katsomisen vähentäminen. Telkkarin edessä kertyy istumisminuutteja (-tunteja…) tosi helposti. Myös venyttely on hyvin hyväksi, sitä olen lisäillyt pikkuhiljaa ja tarkoitus on tehdä muustakin kuin aamun heräämisvenyttelystä rutiini. Kirjaa lukiessakin on mukava joskus samalla venytellä. Kissoista vaikkapa voi ottaa mallia, miten monta kertaa päivässä ne venyttelevätkään ihan luonnostaan!

Eli nyt nousen ylös tästä koneen äärestä hops ja painun kivoihin sunnuntaipuuhiin. Ihanaa päivää!

IstuminenOnPerseestaTiikeri

7 Kommentit »

Pariisin puolimaraton

Eiffel

Melko tarkkaan kahden kuukauden päästä ihailen ystävän kanssa näitä maisemia taas, ihanaa! Juoksemme siellä elämämme ensimmäisen puolimaratonin –  Semi-Marathon de Paris, iik! Kisaan on ilmoittauduttu, lentoliput Pariisiin ostettu ja pikkuruinen appartement on varattu. Pääasiaan eli juoksemisen harjoitteluun on vielä aikaa siis se kaksi kuukautta, joka juuri tällä hetkellä tuntuu hyvin, hyvin lyhyeltä.

Tavoite on selvä, selvitä maaliin juosten noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Reilut 36 000 muutakin ihmistä on mukana juoksemassa. En ole ikinä osallistunut yhteenkään juoksukilpailuun enkä ole ikinä juossut yhtämittaisesti yli kymmentä kilometriä. Aloitin juoksemisen nollasta viime keväänä ja nyt juoksemme hyvänä viikkona kolme kertaa viikossa. Päätimme tänään että tästä lähtien tulee vain noita hyviä viikkoja, että oikeasti selviämme maaliin saakka. Juoksuharjoittelua puolimaratonille voi seurata blogin Kohti puolikasta -sivulta, jonne olen jo neljän kuukauden ajan kirjannut liikkumiseni.

Jännittää hyvällä tavalla, vaikka en oikein tiedä että mikä tässä jännittää eniten! No ainakaan Pariisiin matkustaminen ei jännitä, matkustan kotoa kotiin. Olen asunut Pariisin kyljessä parin vuoden ajan, tulimme takaisin kymmenen vuotta sitten. Iso pala sydäntä jäi sinne ikuisiksi ajoiksi ja kymmenen vuoden aikana olen onneksi päässyt käymään Pariisissa monta kertaa. Aionkin fiilistellä tässä kevään mittaan ja kirjoitella tunnelmia ja vinkkejäkin aikaisemmilta reissuilta.

Nämä kuvat ovat parin vuoden takaa, kun kävin ihanan ystäväporukan kanssa Pariisissa L’Aiguille en fête -käsityömessuilla.

PariisiTalo

10 Kommentit »

Ihanuutta

Avantouintipaikka

Tänään niin ihana lomapäivä –

aamuteetä aikaisin kirjan kanssa,

sekalaista siivoilua,

joogaa ja jäinen jokipulahdus.

Hyiseltä näyttää, mutta ei tuntunut.

Lumipuut

13 Kommentit »

Talviuinti

Talviuinti1

Ihan vielä ei tule kuvaa, jossa olen pipo päässä uimassa, mutta suunnitelmissa on sellaisenkin kuvan ottaminen. Sitä odotellessa esittelen talviuintipaikkani, joka tosin on pimeällä tuhat kertaa vaikuttavampi, kun kaupungin valot heijastuvat veteen. Yökuvan ottaminenkin on suunnitelmissa. Kuukausi sitten kävin viimeisen kerran meressä, joten nyt on siirrytty kokonaan jokipulahduksiin meren sulamista odotellessa.

Tänä vuonna olen löytänyt kolme liikkumisjuttua, jotka tuntuvat niin omilta, että ne ovat varmasti tulleet jäädäkseen. Luulen etten enää voi enkä halua elää ilman astangajoogaa, juoksua ja tätä talviuintia. Talviuinnista puhuttaessa ei ehkä ole kyse liikunnasta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta koska käyn aina joogan ja juoksun jälkeen joessa, niin ne muodostavat kokonaisuuden.

Jokipulahduksista on hyvin vaikea kirjoittaa mitään, koska se tunne on koettava itse. Blogini ”Kohti puolikasta” -sivulta tuosta oikealta voi lukea jotain fiiliksiä, mutta tässä vielä muutamia ajatuksia tiivistettynä.

  • Ajatus hyiseen veteen menemisestä paleltaa paljon enemmän kuin se veteen meneminen.
  • Jäiset portaat ja kaiteet ovat pahempi juttu kuin se veteen meneminen.
  • Tuulisella säällä uimapuku päällä laituria pitkin käveleminen paleltaa paljon enemmän kuin se veteen meneminen.
  • Ikinä ei laiturilla tai portaissa ole sellainen jahkaava olo, että menisinkö vaiko enkö, veteen vaan menee.
  • Joesta tulemisen jälkeen ei juurikaan palele, ei edes kotona uinnin jälkeen.
  • Tämä on halpa harrastus, pukukopin avain talvikaudeksi maksaa meilläpäin opiskelijoilta ja muilta aleryhmiltä kympin, normikansalaisilta kaksi.

Parasta on, että veteen jää ihan oikeasti kaikki – juoksun jälkeiset lihasjumit, harmaat ajatukset ja kaikenlainen väsymys. Ainoa ajatus kylmästä vedestä nousemisen jälkeen on ihanaa!

Lisätietoa talviuinnista ja talviuintipaikoista löytyy esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta.

Talviuinti2

Talviuinti3

8 Kommentit »

Aamu-uinnille


Meri on siitäkin syystä ihana, että se on joka päivä erilainen. Olen just kohta lähdössä katsomaan miltä se tänä aamuna kuulostaa ja näyttää. Aiemmin tällä viikolla jokivesi tuntui kylmemmältä kuin merivesi, vaikka mereen kahlatessa tuntuu että nilkat jäätyvät. Joen rannalla pääsee suoraan laiturilta pulahtamaan veteen ja se tuntuu yleensä helpommalta, yllätys yllätys.

Nämä kuvat on napsaistu kännykällä alkuviikosta, ylemmän kuvan koivussa oli lokakuun alun uintireissulla vielä keltaisia lehtiä. Onkohan rannalla tänä aamuna lunta?

5 Kommentit »

Kirjoja tallustelusta ja kipittämisestä

Pitkästä aikaa luettujen kirjojen listakin päivittyi, kun luin viikonloppuna loppuun Tolkienin elämänkerran. Olen suosiolla lukenut nyt vähemmän kirjoja, koska on täytynyt keskittyä muuhun. Pari kirjaa toki on ollut koko ajan kesken, mutta olen lukenut vain sivun silloin, toisen tällöin. En kirjoita vielä kuitenkaan Tolkienista, vaan näistä kolmesta kirjasta, jotka luin elokuun alussa.

Olen lukenut Thoreaun ja Stevensonin ajatuksia kävelemisestä jo aiemmin, mutta kesälomalla kirjat tarttuivat kirjastosta mukaan uudemman kerran. Nämä ovat pieniä, vanhoja (1800-luvun lopulta) ja filosofisia kirjoja, joista tulee hyvälle tuulelle. Thoreau pohtii kävelemistä ja kävelyretkiä ja ihmisen suhdetta luontoon ja kirjoittaa että lyhyetkin kävelyretket tulisi ottaa seikkailuina. Ihana ajatus! Lempilauseeni Thoreaun kirjassa liittyy kuitenkin ehdottomasti läsnäolemiseen:

Mitä tekemistä minulla on metsässä, jos ajattelen jotain muuta kuin metsää?

Stevenson kirjoittaa, että kävelyretkelle kannattaa ehdottomasti lähteä yksin. Silloin voi itse päättää kaikesta eikä kävelyretki muistuta piknikkiä. Nämä molemmat kirjat ovat siis toistasataa vuotta vanhoja ja sen huomaa, tuntuvat välillä jopa hassuilta ehdottomuudessaan. Silti molemmat tarjoavat paljon ajattelemisen aihetta ja ovat lukemisen arvoisia jos tykkää kävelemisestä tai pohdinnoista ylipäätään. Minä olen aina tykännyt kävellä, vauhti on sopiva että ehtii ihastella ympäristöä ja tallusteleminen metsässä tai tiellä tuulettaa aina päätä.

Juokseminen sen sijaan on siis uudempi juttu ja olen niin, niin rakastunut! Haruki Murakami kirjoittaa ja juoksee ja on kirjoittanut tämän mainion kirjan. Bongasin sen kirjakaupasta ja hain sitten samana päivänä kirjastosta lainaan. En ole aiemmin lukenut tämän japanilaisen kirjailijan kirjoja, mutta tulen varmasti lukemaan, pidin kovasti hänen tyylistään kirjoittaa. Muistelen, että Kafka rannalla olisi käynyt joskus kirjastosta kirjahyllyssäni asti…

Murakami juoksee joka päivä ja on juossut maratoneja pitempiäkin matkoja ja harrastaa myös triathlonia. Vaikka minua ei kiinnosta itseni äärirajoille vetäminen juoksemalla tai muutenkaan, niin oli mielenkiintoista lukea sellaisesta. Yhtä mielenkiintoista tätä oli lukea siitä syystä, että Murakami on kirjailija. Hän kirjoittaa kirjassaan hyvin paljon kirjoittamisesta ja puhuu juoksemisen ja kirjoittamisen samankaltaisuudesta.

Yllättäen tästäkin kirjasta poimin läsnäolemiseen liittyvän lainauksen:

”He eivät juokse elääkseen pidempään, vaan koska he haluavat elää täyttä elämää. On parempi elää täysillä selvät tavoitteet mielessään kuin kulkea sumussa, ja nähdäkseni juokseminen auttaa tähän.” 

Jätä kommentti »

10 kilometriä!

Keväällä ystävän kanssa aloitettu juoksukoulu on virallisesti ohi. Vähän se venähti alkuperäisestä yhdestätoista viikosta, mutta koko kesän kuitenkin juoksimme säännöllisesti. Kohti puolikasta -sivulle olen kirjannut juoksufiiliksiä syyskuun alusta asti ja aion jatkaa ainakin maaliskuulle. Sunnuntaina säntäsimme matkaan näissä syksyisissä maisemissa ja juoksin elämäni ensimmäisen kympin!

Murmeli etsii meille aina kartasta sopivan mittaiset reitit näille pitemmille lenkeille, hänelle pyörätiet ja muut lenkkipolut täällä ovat tutumpia. Olemme onneksi molemmat sitä mieltä, että juokseminen tuntuu helpommalta kun maisemat ovat kauniit. Tälläkin kertaa kiersimme minulle ihan uusia reittejä ja matkan varrella oli paljon kauniita taloja ja sekä meri- että jokimaisemia. Kyllä minä olen onnellinen kun saan juosta noin kauniissa ympäristössä!

Pyrimme juoksemaan vaihtelevasti pehmeällä ja kovalla tiellä. Vakiaamujuoksulenkit tassutellaan metsäteillä, mutta ehkäpä noin kerran viikossa kipitellään kaupunkimaisemissa pyöräteillä. Kyllä metsä on kaikinpuolin parempi, sekä kropalle että mielelle, mutta onneksi kaupungissakin näkyy paljon kaunista.

Matkan loppupuolella tarkistamme aina kännyköissä olevista Sports Trackereistä, että olemme juosseet suunnitellun mittaisen matkan. Meillä on erimerkkiset puhelimet ja niiden jäljittämät matkat vaihtelevat melkoisesti. Kympin lenkillä päätin, että juoksemista en lopeta ennenkuin omani näyttää kymmentä kilometriä. Siinä vaiheessa toinen Tracker näytti jo yli puoli kilometriä enemmän. Olemme päätelleet karttoihin verraten että minun omani näyttää liikaa, mutta väliäkö hällä loppujen lopuksi, muutamat sadat metrit sinne tänne.

Ensi viikosta alkaakin sitten virallisesti harjoittelu puolimaratonille. Pariisiin lähdetään maaliskuussa juoksemaan, magnifique! Siellä reitin varrella on myös kaunista katseltavaa ja jokimaisemiakin. Pidämme treenaamisen yksinkertaisena, perusajatuksena on juosta säännöllisesti kolme lenkkiä viikossa. Lenkeistä yksi on pitempi ja intervalliharjoituksia sekaan sopivin väliajoin vauhdin lisäämiseksi. Sitten normaalit astangajoogat ja joku lihaskuntoharjoitus, niin eiköhän se siitä.

 

8 Kommentit »

Photo a day: Favourite

Lemppariasiat aamulenkiltä, ihana syksyinen aurinko tänään!

Lempikohta vakikävelyreitin varrelta, sillan alla virtaa pieni joki, ainoa vesi kävelymatkan päässä kotoa. Alkukesästä joen törmällä tuoksuvat tuomet.

Kesän ja syksyn lempikukatkin löytyivät vielä molemmat.

5 Kommentit »