Oi ihana toukokuu!

Voi mikä toukokuu! Ihan paras! Ei ole paljon olleet mielessä ostamiset, tavarat, blogikirjoittelu eikä juuri mikään muu kuin ulkona asuminen. Aurinkoa, viltti takapihalla, pyörä etupihalla ja tässä välimaastossa yöt nukkumassa. Imuri on unohtunut siivouskomeroon, puhumattakaan mistään isommista operaatioista sisällä. Kaiken ehtii myöhemminkin.

Mutta pari ostosta ja muutamia otoksia on tullut sisään. Osallistuin toukokuussa kaksiin frisbeegolfkisoihin, niistä tuomisiksi tuli yksi pokaali ja vähän ilmaista pelaajapakettikamaa. Täytyy tuumata kiekot jossain vaiheessa, osaanko heittää niillä vai pistänkö myyntiin. Samoin muut tavarat. Sain esimerkiksi hyvän pyyhkeen kiekkojen kuivaamiseen, siivosin siitä innostuneena kaikki vanhat frisbeegolfpyyhkeet ja monta lähti pesuun ja luutuiksi. Vähän olen vieläkin myynyt ristipistotavaraa, mutta muuten ei ole tavaraa ulospäinkään juuri siirtynyt toukokuussa.

Sain myös ilmaiseksi autoon laturin kännykälle sekä tosi kätevän alustan tarralla, jonka päällä puhelin pysyy hyvin paikoillaan eikä lentele tai heilu ajaessa. Olivat toiselle autottomalle turhia tavaroita.

Toukokuussa ostin kaksi tavaraa. Isompi on polkupyörän U-lukko, 19,90 euroa. Parin vuoden tauon jälkeen huollatin pyörän ja olen polkenut alkajaisiksi 1,5 viikossa yli 200 kilometriä. Ihanaa! Luulin etten tykkää pyöräilystä, mutta olin väärässä. Ihan uusi kaupunki avautuu pyöräillessä. Pyörän olen aikoinaan saanut ilmaiseksi äidiltä kun jäi häneltä joutilaaksi, on tosi hyvä mummopyörä mutta minulla ei ollut siihen mitään lukkoa. Oulu(kin) tuntuu valitettavasti olevan polkupyörävarkaiden luvattu kaupunki, niin täytyi ostaa.

Toukokuun toinen ostos oli yksi puuvilla-bambulankakerä, 2,90 euroa. Olen virkkaillut siitä nyt kymmenkunta puhdistuslappua ja lisää on tulossa, siis tällaista pientä meikinpoistolappua, ettei tartte enää kertakäyttöisiä ostaa. Hirvittää vähän ajatella puuvillan viljelyä tuommoista muutaman sekunnin käyttöä varten. Pärjäisin ehkä ilmankin, mutta ajattelin testata kuitenkin nyt yhden kerän verran, kiva kesäkäsityö samalla. Tuntuvat toimivan hyvin ja ovat pehmeitä. Käytön jälkeen pesupussissa vaan koneeseen muun pyykin sekaan.

Siinä kaikki toukokuun tavaraostokset ja otokset, yhteensä 22,80 euroa. En usko että kesäkuussakaan tulee ostettua ihmeempää tavaraa, ainakaan ei ole mitään suunnitelmia.

PS. Viime kuussa ostetut kesäkengät ovat osoittautuneet loistaviksi! Tosi hyvät kävellä ja muutenkin kivat. Niiden lisäksi olen pitänyt lähinnä 17 vuotta vanhoja Clarksin mustia nahkasandaaleja, jotka näyttävät edelleen ihan uusilta, en tajua miten se voi olla mahdollista. Olen pitänyt niitä todella paljon vuosien varrella, eivätkä vaan mene miksikään jee! Aika ekologinen olo on aina kun niitä käytän :)

 

Pipari joogaa <3

Tämän vuoden tammikuussa joogaan jo toista kertaa Adrienen kanssa. 30 päivän joogamatkalla TRUE on edetty nyt yli puolenvälin. Ihania hyväntuulisia videoita (suosittelen!) ja niissä on monesti mukana Adrienen koira Benji.

Pipari puolestaan on lähes aina minun mukana kun minä joogaan. Tänään se nousi valehtelematta samalla sekunnilla joogatiilien päälle kun Adriene sanoi videon alussa sanan ”pets”! Olen kyllä kauan tiennyt että Pipari ymmärtää englantiakin, että sinänsä ei ollut yllätys :)

Oli pakko pysäyttää video ja kaivaa kamera, niin ihanasti ja rauhallisesti Pipari istui tiilien päällä ja poseerasikin sitten.

…vai nukkui?

Ihanat joogatassut <3

Mitä tapahtui tammikuussa?

Tammikuussa ostin…

• …silmälasit. Suunnittelin ostoa varmaan vuoden, kun entisissä alkoi pikkuhiljaa pinnoitteet mennä ihan kauhean näköisiksi. Joulukuussa päätin, että en kehtaa enää töissä pitää. Luultavasti olen vuosien varrella sen verran hinkannut laseja paidan helmaan ja saanut kuumia höyryjä uunista naamalleni, että pinnat menivät pilalle. Selvisin lasien ostosta onneksi reilusti alle kahdellasadalla, toivottavasti pysyvät hyvänä monta vuotta. Nyt sitten pesen lasit huolella aamuisin ohjeiden mukaan ja otan aina pois päästä kun alan keittiöhommiin, aamen!
• …en sitten muuta tavaraa. Näihin ostoksiinhan minä en laske normaaleja kuluvia juttuja, kuten ruokaa, kissanhiekkaa, pesuaineita jne. Paitsi jos ostan jotain normaalista poikkeavaa tai ”ylimääräistä” (esimerkiksi jotain kosmetiikkaa jos entinenkin on olemassa).
• …(eikun sain ilmaiseksi) uudet hanskat ja säärystimet, äiti kutoi ihanat lämpimät.

Tammikuussa joogasin…

• …kollegan vinkin perusteella Adrienen kanssa, jes! Revolution – 31 days of yoga meni yhdessä hujauksessa ja onneksi tuolla Adrienen Youtube-kanavalla on muitakin videoita (ilmaisia!), seuraava 3o päivän setti on jo hyvässä vauhdissa. Mielipaikka oli lähes koko tammikuun remonttilomalla ja muutenkin oli vielä joogarutiini hakusassa, niin tämä tuli tosi hyvään saumaan. Ihastuin noihin Adrienen hyväntuulisiin videoihin, oikein odotan joka päivä että millainen joogaharjoitus tänään tehdään. Tässäpä maistiaisiksi kaikille sopiva kolmen minuutin rannejooga mykkäelokuvan tyyliin.

Tammikuussa siivosin…

• …vieläkin ristipistotarvikkeita myyntiin kirppikselle, muutamia vaatteita Konttiin ja turhaa roskaa roskiin. Ihan U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A, mitä edelleen löytyy! Sisääntulevan tavaran virta on pysäytetty aikaa sitten – juuri mitään en osta, ilmaista en ota, lähes kaikki posti (laskut, lehdet ym.) tulee sähköisenä – ja silti ihan roskaylläreitäkin tulee vastaan. Kuten esimerkiksi postin Priority-tarroja pari rullaa noin neljän vuoden takaa, jolloin oikeasti tarvitsin niitä rullakaupalla. Siis Priority-tarroja, joita saa postista ilmaiseksi kun tarttee ja joita kaiken hyvän lisäksi ei enää vuodenvaihteen jälkeen ole edes tarttenut, kun 1. ja 2. lk yhdistyivät.

Tammikuussa myös…

• …treffasin mooooonta ystävää ja parhaita moneen kertaan <3
• …kävin kampaajalla, Oulussa on ihanan Emilian uusi Ekokampaamo!
• …kirjoitin kalenteriin joka ilta mistä tänään olen kiitollinen. Niitä lauseita on kiva lukea näin jälkeenpäin. Aurinkokin paistoi näköjään tammikuussa aika monena päivänä ja linnut alkoivat laulaa.

Mitä teidän alkuvuoteen kuuluu?

…ja sitten alkoi uusi vuosi

Rakastan uusia alkuja, uusia aamuja, uusia mahdollisuuksia ja niiden myötä saapuvia tai ainakin kuviteltuja uusia armoja ja armollisuuksia. Vuodenvaihteen tunnelmissa tsekkasin tämän blogin ainoita vuoden viimeisen ja ensimmäisen päivän kirjoituksia neljän vuoden takaa – se oli melkoinen mutkakurvimäen käännekohta.

Kaikkea sitä ihmisen elämässä onkin ehtinyt neljässä vuodessa tapahtua! Uusia opiskeluja kolmella alalla ja yksi uusi ammatti, kaksi uutta kotia, uusi töi, uusia ihmissuhteita, uusia kissoja, vanhoja kissoja sekä matkoja aika moneen uuteen maahan. Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä muiden läheisten elämässä on samaan aikaan tapahtunut. Aika paljosta olen myös luopunut. Ei ihme jos joskus yöllä päässä surraa, eikä nukuta, vaikka kuinka joogaa.

Isoista muutoksista huolimatta elämä on kuitenkin tuntunut seesteiseltä ja oikeaan suuntaan virtaavalta. Uteliaana hyppäsin tähänkin uuteen vuoteen, niinkuin jokaiseen päivään. Ihan joka aamu ensimmäinen ajatus mielessä on että Hyvää huomenta uusi aamu! ja että Tähän saan taas herätä! On se suuri ihme että elämä jatkuu aina vaan ja sain taas uuden päivän.

En tykkää tehdä uudenvuodenlupauksia mutta tykkään miettiä mikä on tärkeää. Haluan keskittyä tärkeisiin asioihin tänäkin vuonna. Nämä listassa olevat eivät ole mitään minulle uusia juttuja ja se on minusta oikein. Tuntuisi oikeastaan hullulta jos nyt yhtäkkiä keksisin jonkun ihan uuden suunnan näitten vuosien ja pohdiskelujen jälkeen. Pitkäjänteisyyttä! Haaveita! Matkan varrelta poimitaan mukaan ne uudet asiat mitkä auttavat päämääriin pyrkimisessä ja jätetään pois kaikki turha.

• Liikkuminen on normaalimpi olomuoto kuin paikallaan oleminen.
• Liikkuminen ja syöminen tapahtuu ilman kelloa, mittareita tai kirjanpitoa. On tosi vapauttavaa opetella kuuntelemaan kehoaan, mieltään ja sieluaan, että mitäs ne juuri nyt tarvitsevatkaan voidakseen hyvin.
• Aika ei ole minun. On vain aikaa, jota saan lahjaksi joka päivä ja joka on tarkoitus käyttää mahdollisimman hyvin.
• Enemmän myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan, siis myötätuntoa nainen!
• Älä valita! Äläkä siis kertakaikkiaan valita.
• En osta mitään. Eli ostan mahdollisimman vähän tavaraa. Mietin kenelle raha menee ja miten ostos maapalloon vaikuttaa.
• Minä kirjoitan.
• Hengitä, loista, anna!
• Olen kiitollinen kaikesta, aina, koko ajan, joka päivä.

Palaan näihin vuoden mittaan ja kirjoitan auki mitä nämä eri asiat minulle merkitsevät ja miten niitä käytännössä toteutan.

Ihanaa tätä vuotta ihmiset! <3

 

 

 

Joogasta

Marseille ja meri! Lisää kuunvaihteen reissukuvia Pariisista ja Marseillesta on tulossa blogiin.

Olen hirveän vähän kirjoittanut mitään ikinä joogasta, vaikka jooga on ihan elintärkeää minulle. Olen kyllä aloittanut monta kertaa, mutta helposti tuntuu että en osaa mitään joogasta kirjoittaa.

Minä joogaan kotona ja minä joogaan Mielipaikassa. Olen aloittanut joogan aikoinaan kuntosalilla ja onnekseni siellä pääsin aivan ihanien joogaohjaajien tunneille. Sitten muutama vuosi sitten löytyi astangajooga ja astangasalista tuli joogakoti joksikin aikaa.

Sittemmin olen kokeillut muutakin joogaa, opettajien johdolla esimerkiksi yinjoogaa, kundaliinijoogaa ja ilmajoogaakin. Kerran kävin Kadermossa ihanalla astangaretriitillä. Yogaia on loistava palvelu myös. Siellä on tunteja laidasta laitaan, muutakin kuin joogaa, esimerkiksi hyviä kahvakuulatunteja.

Mitään sellaista joogaa en ole vielä kokeillut, joka ei olisi tuntunut hyvältä! Yritän opetella kuuntelemaan kroppaa ja mieltä ja tehdä aina sellaisia harjoituksia joita sillä hetkellä tarvitsen. Tammikuussa tuntui että joku ympyrä sulkeutui, kun Mielipaikka avattiin ja sieltä löytyvät juuri ne samat ihanat joogaopet joihin aikoinaan kuntosalin joogassa tutustuin.

Astangassa opin hengittämään ja astangan suloinen rutiinimaisuus kummittelee tällä hetkellä taas sen verran mielessä, että rakennan omaa pientä joogaharjoitusta, jota tekisin säännöllisesti kotona. Janne Kontalan kirja Joogan sydän on siinä rakentelussa apuna just nyt.

Tänä aamuna kävin hathajoogatunnilla hengittämässä ja viimeisetkin reissujäykkyydet tuntuivat häviävän kropasta. Seuraavaksi ehkäpä niitä reissukuvia Pariisista ja Marseillesta on luvassa tänne blogiin!

Mitä ostin helmikuussa?

Shakespeare and Company, 37 rue de la Bûcherie, 75005 Paris

En ostanut helmikuussa juurikaan mitään tavaraa ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Edes kaikki suunnitellut ostokset eivät toteutuneet. Ostamatta jäivät juoksuvaatteet, päätin (jo ennen kuin päätimme jättää puolikkaan juoksematta nyt) että juoksen olemassaolevilla vaatteilla, tuli mitä tuli. Uutta astangakorttiakaan ei tarvinnut ostaa, koska joogaan tuli yli kahden viikon tauko sairastamisen vuoksi. Nyt vanha kortti on täysi, että tällä viikolla on uuden kortin osto edessä.

Mihinkäs rahaa sitten käytinkään?

• 30 euroa meni toukokuun ristipistoviikolopun ilmoittautumismaksuun.
• 104 euroa maksoin viiden eri yhdistyksen jäsenmaksuja. Yksi on työhön liittyvä, yksi käsitöihin ja kolme kirjoittamiseen/lukemiseen. Minusta on hienoa, että ihmiset tekevät työtä erilaisten harrastusyhdistysten eteen, olen varmaan aika lailla yhdistysihminen :) Minulle ei tule tilattunakaan mitään muita lehtiä kuin yhdistysten jäsenlehtiä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Portti, jossa julkaistaan scifi- ja fantasianovelleja sekä valtava määrä kirja-arvosteluja.
• 43 euroa meni yhteen koulukirjaan, hirvittävän kalliita ovat! Onneksi niitä ei tarvitse montaa ostaa omaksi, lainaan lähes kaiken kirjastosta.
• 26 euroa maksoin paperikalenterista, johon oli pakko siirtyä monen vuoden tauon jälkeen. Joudun nyt sopimaan himpun verran työjuttuja puhelimessa niin, että en ole koneen äärellä ja on kamalan vaikea olla yhtä aikaa puhelimessa ja käyttää puhelimen kautta nettikalenteria! Olisin tietty voinut ostaa halvemman kalenterin, mutta koska käytän kalenteria joka päivä, niin haluan että se miellyttää minun silmääni.
• 32 euroa käytin sukkalankoihin ja yhteen neuleohjeeseen. Sukkalangat olivat tarjouksessa ja jos saan alle neljällä eurolla itselleni villasukkalangat, niin ostan mieluummin lankoja niihin kuin maksan saman puuvillaisista sukista joista en tykkää. Olen siirtynyt lähes kokonaan käyttämään ohuita villasukkia puuvillasukkien sijaan.

Yhteensä rahaa kului siis vähän vajaat 240 euroa muuhun kuin ruokaan ym. välttämättömyyksiin. Ihan hyvä vähennys viime kuusta ja olen tyytyväinen tähän. Enkä sortunut kosmetiikkaostoksiin vaan käytän vanhat ensin pois, vaikka ne eivät olekaan ihan täsmäsopivia tarkoitukseensa, narinari.

Maaliskuun puolella rahaa meni jo Pariisissa, tosin sielläkään en käyttänyt rahaa juuri muuhun kuin ruokaan. Muita tiedossa olevia menoja tässä kuussa ovat uusi astangakortti, astangan alkeisjatkokurssi jee, musikaalilippu, pari lahjaa ja siinäpä ne.

Seurailitteko ostoksianne helmikuussa ja jos seurasitte niin miten sujui?

PS. Kuvan kirjakauppa on legenda, ehdottomasti käynnin arvoinen paikka Pariisissa! Siellä myydään pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta ja kauppa on auki joka ilta yhteentoista. Enkä ostanut sieltäkään mitään tällä visiitillä :)

Istuminen on perseestä

Tänään on täydellinen päivä julistaa. Kertakaikkiaan voittajafiilis, aamulla juostiin himpun verran yli tunti ja pulahdettiin jäiseen jokeen sen jälkeen, ihana aloitus päivälle. Juoksu sujui hyvin ja tänään tuntuu vaihteeksi siltä, että puolimaratonista selvitään.

Istumisen vastakohta on liikkuminen. Istumisen vaaroista on kirjoitettu viime aikoina paljon, ihan vasta ja vähän aiemminkin. Mikä määrä päivästä kuluukaan istumiseen! Koulussa, kotona, auton ratissa, tietokoneen ääressä… Opiskelujen aloittamisen myötä olen viime vuodesta alkaen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota istumiseen tai siis istumisen välttämiseen.

Olen ottanut istumisen vähentämisen haasteena, niin automaattisesti monesti istun vaikka ei olisi pakko. Yritän muistaa ajatella, että jokainen ylimääräinen askel on hyväksi ja istuminen on oikeasti perseestä. Teen hyvin pieniä juttuja, mutta ripottelen niitä pitkin päivää ja vähäkin onneksi riittää.

Uskon tässäkin asiassa rutiineihin. Kun nämä pienet jutut muuttuvat rutiineiksi, niin niitä ei enää ajattele ja vaihtoehdot häviävät. Samalla häviää energiaa vievä jahkaaminen, mikä on muuten rutiinien paras puoli.

Jätän auton nykyään jo automaattisesti kauas ovesta esimerkiksi kaupan parkkipaikalla, niin että saan monta lisäaskelta. Joogaan mennessä en istu eteisessä vaan odottelen seisoen tunnin alkua, myös matolla salissa. Siitä saa 15 ylimääräistä seisomisminuuttia jokaiseen joogapäivään. Ylipäätään missä tahansa odottaessa tai jonottaessa seisominen on paljon parempi vaihtoehto. Samalla systeemillä kaikki fyysinen työ on plussaa. Siivotessaan tai keittiöhommaillessaan voi aina ajatella, että tämäkin pitää minut pois tuolista.

Suurin muutos on kuitenkin ollut telkkarin katsomisen vähentäminen. Telkkarin edessä kertyy istumisminuutteja (-tunteja…) tosi helposti. Myös venyttely on hyvin hyväksi, sitä olen lisäillyt pikkuhiljaa ja tarkoitus on tehdä muustakin kuin aamun heräämisvenyttelystä rutiini. Kirjaa lukiessakin on mukava joskus samalla venytellä. Kissoista vaikkapa voi ottaa mallia, miten monta kertaa päivässä ne venyttelevätkään ihan luonnostaan!

Eli nyt nousen ylös tästä koneen äärestä hops ja painun kivoihin sunnuntaipuuhiin. Ihanaa päivää!

Pariisin puolimaraton

Melko tarkkaan kahden kuukauden päästä ihailen ystävän kanssa näitä maisemia taas, ihanaa! Juoksemme siellä elämämme ensimmäisen puolimaratonin –  Semi-Marathon de Paris, iik! Kisaan on ilmoittauduttu, lentoliput Pariisiin ostettu ja pikkuruinen appartement on varattu. Pääasiaan eli juoksemisen harjoitteluun on vielä aikaa siis se kaksi kuukautta, joka juuri tällä hetkellä tuntuu hyvin, hyvin lyhyeltä.

Tavoite on selvä, selvitä maaliin juosten noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Reilut 36 000 muutakin ihmistä on mukana juoksemassa. En ole ikinä osallistunut yhteenkään juoksukilpailuun enkä ole ikinä juossut yhtämittaisesti yli kymmentä kilometriä. Aloitin juoksemisen nollasta viime keväänä ja nyt juoksemme hyvänä viikkona kolme kertaa viikossa. Päätimme tänään että tästä lähtien tulee vain noita hyviä viikkoja, että oikeasti selviämme maaliin saakka. Juoksuharjoittelua puolimaratonille voi seurata blogin Kohti puolikasta -sivulta, jonne olen jo neljän kuukauden ajan kirjannut liikkumiseni.

Jännittää hyvällä tavalla, vaikka en oikein tiedä että mikä tässä jännittää eniten! No ainakaan Pariisiin matkustaminen ei jännitä, matkustan kotoa kotiin. Olen asunut Pariisin kyljessä parin vuoden ajan, tulimme takaisin kymmenen vuotta sitten. Iso pala sydäntä jäi sinne ikuisiksi ajoiksi ja kymmenen vuoden aikana olen onneksi päässyt käymään Pariisissa monta kertaa. Aionkin fiilistellä tässä kevään mittaan ja kirjoitella tunnelmia ja vinkkejäkin aikaisemmilta reissuilta.

Nämä kuvat ovat parin vuoden takaa, kun kävin ihanan ystäväporukan kanssa Pariisissa L’Aiguille en fête -käsityömessuilla.

Ihanuutta

Tänään niin ihana lomapäivä –

aamuteetä aikaisin kirjan kanssa,

sekalaista siivoilua,

joogaa ja jäinen jokipulahdus.

Hyiseltä näyttää, mutta ei tuntunut.

Talviuinti

Ihan vielä ei tule kuvaa, jossa olen pipo päässä uimassa, mutta suunnitelmissa on sellaisenkin kuvan ottaminen. Sitä odotellessa esittelen talviuintipaikkani, joka tosin on pimeällä tuhat kertaa vaikuttavampi, kun kaupungin valot heijastuvat veteen. Yökuvan ottaminenkin on suunnitelmissa. Kuukausi sitten kävin viimeisen kerran meressä, joten nyt on siirrytty kokonaan jokipulahduksiin meren sulamista odotellessa.

Tänä vuonna olen löytänyt kolme liikkumisjuttua, jotka tuntuvat niin omilta, että ne ovat varmasti tulleet jäädäkseen. Luulen etten enää voi enkä halua elää ilman astangajoogaa, juoksua ja tätä talviuintia. Talviuinnista puhuttaessa ei ehkä ole kyse liikunnasta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta koska käyn aina joogan ja juoksun jälkeen joessa, niin ne muodostavat kokonaisuuden.

Jokipulahduksista on hyvin vaikea kirjoittaa mitään, koska se tunne on koettava itse. Blogini ”Kohti puolikasta” -sivulta tuosta oikealta voi lukea jotain fiiliksiä, mutta tässä vielä muutamia ajatuksia tiivistettynä.

• Ajatus hyiseen veteen menemisestä paleltaa paljon enemmän kuin se veteen meneminen.
• Jäiset portaat ja kaiteet ovat pahempi juttu kuin se veteen meneminen.
• Tuulisella säällä uimapuku päällä laituria pitkin käveleminen paleltaa paljon enemmän kuin se veteen meneminen.
• Ikinä ei laiturilla tai portaissa ole sellainen jahkaava olo, että menisinkö vaiko enkö, veteen vaan menee.
• Joesta tulemisen jälkeen ei juurikaan palele, ei edes kotona uinnin jälkeen.
• Tämä on halpa harrastus, pukukopin avain talvikaudeksi maksaa meilläpäin opiskelijoilta ja muilta aleryhmiltä kympin, normikansalaisilta kaksi.

Parasta on, että veteen jää ihan oikeasti kaikki – juoksun jälkeiset lihasjumit, harmaat ajatukset ja kaikenlainen väsymys. Ainoa ajatus kylmästä vedestä nousemisen jälkeen on ihanaa!

Lisätietoa talviuinnista ja talviuintipaikoista löytyy esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta.