Ihana perjantai, ihana juoksulenkki, ihanat puut, ihana auringonpaiste – eikä sen kummempaa asiaa tänään.
Murmelin kanssa tuumasimme äsken juostessamme, että kun aina toivomme raikasta ja piristävää syksyistä vesisadetta lenkkipäivän sääksi niin saammekin uskomattoman upean auringonpaisteen! Jatkamme siis vesisateen toivomista ja juoksemme onnellisina säällä kuin säällä.
Ihanaa perjantai-iltaa kaikille ja huomiseen!
Lemppariasiat aamulenkiltä, ihana syksyinen aurinko tänään!
Lempikohta vakikävelyreitin varrelta, sillan alla virtaa pieni joki, ainoa vesi kävelymatkan päässä kotoa. Alkukesästä joen törmällä tuoksuvat tuomet.
Kesän ja syksyn lempikukatkin löytyivät vielä molemmat.
Neljä tavista kokoontui eka kertaa uudella kokoonpanolla Murmelin luona, melkein ex tempore tosi lyhyellä varoitusajalla. Murmeli onnistui siitä huolimatta (tietysti!) loihtimaan meille ihanat herkut teemalla ”Makuja maakunnista”. Minä onnistuin unohtamaan (taas!) kameran kotiin, niinpä otin kuvat kännykällä ja leikin vähän Instragramilla.
Pöytä oli katettu teemaan sopivasti syksyisesti ja juotavaksemme saimme muun muassa jotain superraikasta Murmelin itsetekemää mehua.
Alkuruokana tarjoiltiin savuporokeittoa, aivan mielettömän hyvää. Söimme myös mozzarellapatonkia, joka näköjään katosi parempiin suihin ennen kuvaamista. Pääruuaksi ihanaisia verilettuja, puolukkahilloa ja valkosipulilla höystettyjä punajuuria. Murmeli varmaankin kirjoittelee reseptejä näistä herkuista blogiinsa jossain vaiheessa tai osa saattaa siellä olla jo.
Jälkkärinä kerroskiisseliä ruisleipäkrutongeilla, tosin minun kuvassa ei kiisselin kerroksia juuri näy mutta olivat ne siellä, kerrokset.
Ihana ilta! Tavisillalliset ovat yksi elämän upeista asioista, ihan melkein uskomatonta kun alkaa oikein ajatella asiaa.
Ja peeäs, Photo a day -teemaan table menee tämä.
Photo a day: Black & White
En tiedä voinko tarpeeksi hehkuttaa sitä ihanaa tunnetta, kun juoksulenkin jälkeen pääsee kylmään mereen. Veteen jää kaikki – lihasjumit, väsymys ja pienet murheet. Sieltä ja täältä on viime aikoina kuulunut, että kylmä vesi palauttaa ihan oikeasti, urheilijat kuulemma käyttävät sitä. Minä en tajua urheilusta oikeastaan mitään, mutta oman kokemuksen perusteella kylmä vesi ja lasillinen maitoa ovat ainoat palauttajat mitä tarvitsen. Ikinä ei tunnu juoksulenkki seuraavana päivänä kropassa kun on päässyt veteen.
Eilen ilman lämpötila oli 15 astetta ja merivesi tuntui ehkä siksi hurjan kylmältä. Testattiin miltä tuntuu kun kahlaa mereen vielä toisen kerran – ei niin kylmältä enää. Silloin tällöin mereen kahlatessa uiminen tuntuu maailman huonoimmalta idealta, mutta sieltä pois tullessa voisi levittää pyyhkeen syksyiselle hiekalle ja jäädä siihen makaamaan. Yhtään ei palele siinä vaiheessa ainakaan näillä lämpötiloilla! Ei tosin palellut sinäkään aamuna kun lämmintä oli vain pari astetta, mutta ehkä pakkasella ei kannata kamalasti jäädä märkänä merta ihastelemaan.
Uudet lenkkaritkin on testattu, uusi merkki tuntui vähän pelottavalta ajatuksena kaupassa, mutta hyvältä jalassa ja juostessa! Entiset kengät ovat niin hirveät, että jos oikeasti meinaa keväällä puolikkaasta maratonista selvitä ehjin nahoin, niin oli pakko ostaa uudet nyt. Eilen tajusin, että ehkä juoksija tarvitsee jotkut juoksuhousut? Näille meidän alle kymmenen kilometrin lenkeille on nyt ihan se ja sama, mutta jos oikeasti meinaa keväällä puolikkaasta jne. jne., niin ehkä olisi syytä käyttää jotain muuta kuin paksuja puuvillakankaisia housuja? Välineurheilu ei oikein ole lajini, mutta täytynee perehtyä asioihin edes vähän.
Päivät fotot alkavat olla ajan tasalla näiden eilisiltaisten otosten myötä. Oli ihanan hämärää ja hiljaista ja lämmintä, vettä sateli hiljakseen.
Photo a day: Together
Pitkästä aikaa ristipistokuva, vaikkakaan ei itse tehdyistä pistoista. Sain tämän äärettömän kauniin projektipussukan ystävältäni Ritvalta synttärilahjaksi. Se on ihanan suuri, täydellinen jollekin keskeneräiselle työlle (ja niitähän riittää). Malli on muistaakseni Blackbird Designsin ja tuo puuvillakangas ympärillä on tietysti Ritvan itse värjäämä. Kiitos Ritva hurjan paljon, tämä on ihana ♥
PS. Tämä menee Photo a day -sarjaan ”Something you do most weekends”, koska ihan varmasti joka viikonloppu teen muutaman ristipiston.
Näitä ei ole otettu nyt, mutta väliäkö hällä. Sitä paitsi nämä on ottanut nuoriso enkä minä, mutta väliäkö hälläkään. Yöllä nämä on sentään otettu, kesällä Ranskan Disneylandissa. Räiskettä, tulta ja savua.
Rauhallinen hengittämispäivä –
kirjoittamista, lukemista, joogaa, käsitöitä, kissoja ja ihanaa nuorisoa.
Instagramilla höpsöilyä hiljaisena lauantaiaamuna.
Jokapäiväistä leipää – Grand Yunnan Imperial -teetä ja itse puserrettua appelsiinimehua.
Pikkuisen laahaavat perässä nämä päivän fotot, mutta mukavia mietittäviä vielä.
Keski-ikä –
kuin olisi tullut
pitkältä matkalta
kotiin.
– Helena Anhava –
*****
Minäkö keski-ikäne?
Kuule sie heitukka.
Mie oon mahti-ikäne.
Mahti-ikäne on sellane,
ko ei tartte enää äiteelt kysyvä neuvoa läty paistos
tai ees häräfile marinoimises’
Ko ei tartte välittä,
mitä naapurin lanko mun uuest jakauksest mietti.
Ko viisaut ja kokemust on enempi
ko kaheskymmenes teinis yhteens.
Ko osaa olla ittes kans
pystyp’päin.
Sillee komiast.
– Positiivareiden Värssypankista –
*****
Tämän ikäisenä hyvä olla,
hymyillen aamuisin ajatella –
sain uuden ihanan päivän!
in angulo cum libro 