Keski-Pohjanmaan körttisukat

Pitkästä aikaa näytän käsityökuvia ja jahuu, ihan itse tehtyä. Tein isälle joululahjaksi sukat. Näin tämän kivan mallin (ja luin mallin kivan tarinan) ensin jossain blogissa ja kuviomalli löytyi pienen haeskelun jälkeen netistä. Näitä oli mukava tehdä, senkin vuoksi että kuviot tehdään nostetuilla silmukoilla eikä tarvitse kutoa kirjoneuletta. Lanka on Novitan Nalle, käytin tummempaa ja vaaleampaa harmaata.

Sukat on tässä kuvattuna ennen joulua pojan jalassa ja vaikka iso on jalka pojallakin, niin vähän on tyhjää täynnä kärjet. Isälle olivat suurin piirtein sopivat onneksi.

Nuorempana kudoin enemmän, kuinkahan monta puseroa olenkaan kutonut elämäni aikana, aika monta! Parhaiten muistan puuvillaiset pitsineuleet joita kudoin ollessani kesätöissä leirintäalueella. Käytössä noista vanhoista puseroista on enää yksi kirjoneulevillapusero, josta tykkään edelleen. Se on ihan paras kovalla pakkasella ulkoillessa.

Nyt en ole pitkään aikaan kutonut mitään sukkia, lapasia, kämmekkäitä tai huiveja suurempaa. Kahdet puserolangat odottavat kuitenkin tuolla ja ajattelin kohta aloitella, josko kesäksi saisin lyhythihaisen valmiiksi? Ai niin ja neulomistahan se puikoilla kutominen taitaa oikeasti olla, mutta minä nyt vaan kudon aina enkä neulo.

Meillä on kaunis ja talvinen lumisateinen lauantaiaamu. Ihanaa päivää!

Syysraitoja

Yhtenä aamuna nappasin kaksi lankakerää, tuijotin ja tuumasin hetken. Koulussa kudoin raitoja ja näin ihanasti sopivat yhteen! Onneksi langoista tuli neljä samanlaista tai siis erilaista sukkaa, niin ei tarvinnut tyttären kanssa kovinkaan keskustella. Sopuisasti löysivät sukat oikeisiin jalkoihin.

Lapaskevät ja sukkasyksy

Opiskelun sivutuotteena valmistuu paljon neuleita. Tammikuussa ekalla kouluviikolla meitä suorastaan kannustettiin ottamaan neule tai muu käsityö mukaan, jos se sopii omaan oppimistyyliin. Olen sitä sorttia, jonka on paljon helpompi keskittyä kuuntelemaan rauhassa, kun saa tehdä samalla käsillä jotain. Kun kädet liikkuvat hiljalleen, niin mieleni lepää rauhemmassa, on enemmän läsnä ja ottaa tietoa vastaan helpommin.

Jokunen viikko sitten päättelin langanpäät kevään tuotoksista. Keskityin keväällä tekemään lapasia ja kämmekkäitä, nyt on sukkien vuoro. Kuvasta puuttuu ainakin yhdet itselle tehdyt lapaset ja yhdet kämmekkäät, jotka annoin lahjaksi. Ruskeiden kämmekkäiden malli on sama kuin niiden puuttuvien lapasten, Ambroso. Lankana ainakin vihreissä ja sinikirjavissa Louhittaren Luolan Väinämöinen, ehkä, muistaakseni.

Neuvostoliiton lippu löytyi siivotessa laatikosta, se on peräisin kahdeksankymmentäluvun lopulta lukioikäisten ystävyysjunamatkalta Moskovaan ja Ukrainaan. Kummasti lippu huvitti jälkikasvua ja niinpä se pääsi kuvausrekvisiitaksi nuoren neidin toiveesta. Tällä hetkellä lippu heiluu jostain mystisestä syystä iloisesti kukkapenkissä.

*****

I’ve been knitting a lot at school. In these photos some of the mittens I knitted last spring, now I’ve moved to socks. While organizing, I found an old Soviet flag. I’ve got it from Soviet Union in the 80’s, when we went there as part of some friendship program between Finland and Soviet Union. It’s was an unforgettable train journey! Kids thought the flag was funny, so that’s why it’s in the photos. Believe or not, at the moment the flag is in our front yard flower bed, for some mysterious (or hilarious?) reason I haven’t figured out yet.