This is Manteli

Paljain varpainhan

heinikolle astellaan

kesäpäivänä.

Yhtä paljon nautitaan

Mantelini ja minä.

 

Joulu <3

Pipari

Manteli

Täällä ollaan edelleen ihan joulutunnelmissa. Minä niin hirveästi rakastan joulunaikaa, aina vaan, joka vuosi! Tänä vuonna oikein ajatuksen kanssa mietin, mikä sen joulutunnelman tuo. En ole mikään jouluvalmistelija nimittäin, joka hulluna jouluksi etukäteen jotainmitään tekee.

Nyt kun katson ympärilleni tässä futonilla kirjoittaessa, niin se joulutunnelma istuu joulukuusessa, leijailee hämyisessä valaistuksessa, kynttilöissä, jouluvaloissa ja muissa ikkunakoristeissa. Ikkuna on kyllä koko vuoden lähes samanlainen, sitä reunustaa joukko jouluisia ja kesäisiä valoja sulassa sovussa kuivattujen kukkakimppujen ynnä muiden kanssa. Keittiön pöydälle on jäänyt pähkinöitä, suklaata, joulukukka-asetelma ja piparitalojen jämät. Itse rakennettiin piparipyramidi, jota vartioivat Stormtrooperit, kissa-armeija ja ewokit… Sälekaihdinten raosta vilkkuvat takapihalla männyssä valot.

Kuusen valot ja muutkin loistavat yötä päivää ja välillä nukutaan kuusen alla futonilla jos siltä tuntuu. Välillä saattaa olla töitä ja välillä heräillään hissukseen. Joulufiilis jatkuu tammikuuhun, just puhuttiin, että nuuttina aikaisintaan kuusi kannetaan pois. Ei ole mikään kiire siivota joulua jonnekin, töistäkin on tammikuussa paljon mukavampi tulla kotiin kun täällä odottaa joulukuusi ja rauhaisa tunnelma.

En oikeasti ymmärrä joulustressiä eikä joulun tarvitse olla minulle mitenkään valmis etukäteen. Leivon vaikka joulupäivänä jos huvittaa, siitähän se joulun tuoksu tulee. Vaikka tykkään perinteistäkin, niin esimerkiksi jouluruuat eivät ole sellaisia joiden pitäisi olla aina samat. Lempiruokia jokaiselle jouluna tietysti! Lahjojakin vähän, ajatuksella annettuja ja pääasiassa aineettomia. Jos ei tänä vuonna, niin ehkä seuraavana tai jollekin vaikka juhannuksena.

Tuntuu ikävältä lukea ja kuunnella kun ihmisillä on niin paljon kiirettä ja väsymystä joulun alla. Tämä levähtäminen on ihanaa, mutta ei joulunalusajan tai muun vuoden kiireen kustannuksella. Siksikin juuri mietin tänä vuonna mikä sen joulun tuo, koska arkeni olen jo melkoisen viipyileväksi muuttanut muulloinkin. Mutta viipyilevyys kuusentuoksussa on vielä ihanampaa.

Pipari

Manteli

Tämän vuoden ostokset

Party is over! Manteli the Queen täytti juuri kymmenen vuotta, juhlistimme synttäriä sushilla ja serpentiineillä.

Tammikuussa päätin, että tänä vuonna en osta tavaraa. Huhtikuuhun asti pidin kirjaa, sitten meni ihana elämä blogin kirjoittamisen edelle ja kirjanpito jäi. Ihan nollassa ei tavaran ostaminen ollut, mutta asenne on selkeästi tullut jäädäkseen. Olen ostanut tänä vuonna niin vähän tavaraa, etten koskaan aikaisemmin!

Huhtikuuhun mennessä olin ostanut juoksulenkkarit sekä yhden juhlavaatekokonaisuuden. Huhtikuussa kirjoitin että seuraava ostos olisi ohut musta neuletakki työvaatteeksi. Sen ostinkin keväällä yhden pidemmän työkeikan edellä ja samalla ostin mustat housut. Ostin myös yhden vaalean läpinäkyvän tunikan ja sen alle vaalean topin. Näiden lisäksi olen ostanut muutaman alusvaatteen sekä viime viikolla takin ja huivin.

Vaateostoksiin olen tyytyväinen, heräteostoja olivat ainoastaan tunika ja toppi. Olen miettinyt vaatteitani tosi paljon vuoden aikana – mikä toimii, mikä ei ja millaisia vaatteita haluan ja tarvitsen. Hirmu vähällä pärjää hyvin! Pitkän ajan tavoite on saada järkevä vaatekaapin sisältö ja ensin vuoden aikana käyn kaiken läpi vuodenajoittain, myös täällä blogissa. 

Marraskuussa ostin sen kirjan kielenopiskeluun, josta kirjoittelin huhtikuussa. Viime viikolla ostin kalenterin ensi vuodelle. Olen pari vuotta käyttänyt taas paperikalenteria, en osaa tällä hetkellä millään käyttää sähköistä.

Muita tänä vuonna ostettuja juttuja olen tässä parin päivän ajan muistellut, niitä on niin vähän, että luulen muistavani kaiken. Ostin yhden laukun, yhdet korvakorut, pari pientä keittiötyövälinettä ja Mantelille synttärilahjaksi kissanlelun. Uusi ulkojouluvalosarja hommattiin rikkoontuneen tilalle takapihan joulumäntyyn sekä uusi pyykinpesukone (vanha hajosi savuna ilmaan…). Ilmaiseksi saatiin telkkari ja digiboksi. Lisäksi kissat perivät ihanalta koiralta söpön pedin.

Vaikka ostoksia tulikin, niin olen hirveän tyytyväinen siihen, että en ole ostanut omasta mielestäni turhaa enkä varsinkaan heräteostoksia. En muita kirjoja enkä kenkiä, en yhtään koriste-esinettä, ristipistotarviketta, astiaa, pyyhettä tai muuta kodintekstiiliä, kynttilöitä, kyniä, paperia tai tilpehööriä.

Pidän tulevana vuonna täällä kirjaa ostoksista. Ilman kirjanpitoa on vaikea muistaa ja haluan vielä seurata mitä ostan. En edelleenkään halua ostaa enkä ottaa enempää tavaraa. Kotona on vieläkin mistä vähentää, kirjoitan myös siitä.

Palasin siis tänne nurkkaan ja kirjoittelen edelleen yksinkertaistamisesta, minimalismista ja vastuullisesta kuluttamisesta sekä ihanasta maailmasta, joogasta, kissoista, kirjoista ja käsitöistä. Tervetuloa lukemaan! 

no inspiration

Muutama ristipistotyö kaipaa ompelukoneviimeistelyä, niinpä herättelin asennetta ompelemiseen. Ristipistoihin asti en kuitenkaan päässyt tänään ennen kuin neiti muistutti, että olen ainakin neljä kurssia sitten luvannut ommella laskimelle pussukan. Kotelo laskimella toki on, mutta se on musta ja tylsä, kuka sellaisen kanssa jaksaa logaritmeista inspiroitua!

Neiti valitsi laatikoista kankaat ja koristeet ja minä ompelin. Kankaat sommittelimme yhdessä. Läjäsin pussukan saman ohjeen mukaan kuin Kindlen pussukan syksyllä. Siksakkasin sarvipään toisen puuvillakankaan päälle tukikankaiden avulla. Vuorin ja päällisen välissä on tukihuopaa tai jotain sen semmoista. Tikkaukset kehittelin sitä mukaa kun ompelin. ”Made with love” -koriste oli oma ehdotus ja ”no inspiration” on neidin huumoria. Ompelin tekstin ympärille kuitenkin toivon mukaan inspiroivia funktioiden kuvaajia, koska toisen puolen tikkaukset ovat tylsiä ensimmäisen asteen polynomifunktioita (sanasto hallussa ehkä vielä?).

Valmis pussukka aiheutti lähes pienoista riemunkiljuntaa yhdestä suusta. Kyllä siitä tuli erittäin hyvä, ellei täydellinen! :)

Jos logaritmien derivointiin ei neidiltä löydykään hirveästi inspiraatiota, niin kuvankäsittelyyn löytyy sitäkin enemmän. Enää minun ei tarvitse viime vuoden copyright-leimoja lätkiä kuviin, kun sain noin hienon uuden! Jätin sen nyt tarkoituksella vähän tummempana näkyville muutamaan kuvaan, että erottuu. Manteli vahtii.

Mitä ostin tammikuussa?

”Onko tästä laatikosta maksettu?”

Viime vuonna seurasin yhden kaveriporukan kanssa ruokamenoja kuukauden ajan. Se oli mielenkiintoista ja valaisevaa – sekä omien menojen seuraaminen että eri puolilla Suomea asuvien erikokoisten perheiden ruokamenojen vertailu. Tämän innoittamana päätin seurata tämän vuoden ajan muita menojani ja ehkä jossain kuussa myös ruokamenoja, jos huvittaa.

Haluan päästä eroon turhasta tavarasta ja ostaa tietoisesti vähemmän, painon ollessa sekä sanoilla tietoisesti, että vähemmän. En pyri välttämättä ostamaan halvinta mahdollista, vaan haluan pohtia laatua, eettisyyttä ja ekologisuuttakin, vaikka en pidäkään itseäni mitenkään kamalan vastuullisena kuluttajana. Pyrin kuitenkin parempaan. En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa.

En siis seuraa ruokamenoja, enkä normiruokakaupasta ostamiani välttämättömyystarvikkeita, kuten pesuaineita, hammastahnaa, leivinpaperia ja sitä rataa. En seuraa nyt myöskään bensaostoja, bussikortteja, kännykkälaskuja, sähköä, vettä ynnä muuta välttämätöntä. Näissäkin tosin pyrin säästämään ja teen valintoja, mutta en jaksa kaikkea kerralla ajatella, pienin askelin on helpompaa.

En listaa tänne (mutta seuraan kyllä itse) teineille ostamiani juttuja kuten vaatteita. Tämä vaatisi sen kertomista mitä lapset maksavat itse ja niin edelleen. Pidän yleensäkin tiukkaa linjaa enkä kirjoita nettiin toisista ihmisistä. Ylipäätään olen sopinut lasten kanssa, että jos mainitsen heitä edes sivulauseessa täällä tai vaikka Facebookissa, niin kysyn luvan etukäteen.

Tammikuussa käytin tosi paljon rahaa oman mittapuuni mukaan. Summat sisältävät postikulut jos olen tilannut tavaraa netistä.

• Eniten rahaa käytin vaatteisiin, 290 euroa. Tämä pitää sisällään farkut (ihan pakko), kaksi neuletta (töihin/kouluun), kaksi toppia, alusvaatteita, plus yhden huivin.
• Toiseksi eniten rahaa meni kosmetiikkaan, 110 euroa. Tämä oli iso yllätys, koska käytän mielestäni hyvin vähän kosmetiikkaa, hah. Ostan osittain luonnonkosmetiikkaa (blogikirjoitus tulossa) ja muutenkin käytän tiettyjä hyväksi havaittuja tuotteita, joita ostan lisää kun loppuvat. Osaksi käytän neidin kanssa samoja tuotteita, että puhtaasti omaan käyttöön kaikki eivät tulleet. Ostin jalka- ja käsirasvaa (entiset loppu), hiusmuotoilutuotteita (entiset loppu + hamstrasin, koska oma merkki oli tarjouksessa), shampoota ja hoitoainetta (entiset loppu) ja ihanaa suihkusaippuaa (puhdas heräteostos samalla kertaa).
• Neulelankoja ostin 53 eurolla, alennuksesta erään kaupan loppuunmyynnistä. Näille oli ostaessa jo tiedossa käyttötarkoitus, tosin en ole aloittanut vielä. Ilmankin olisin pärjännyt, varsinkin kun olen vähentänyt käsityötarvikkeiden ostoa radikaalisti. Nähtäväksi jää saanko aikaan näistä nyt sen mitä aioinkin tehdä, toivottavasti!
• 45 euroa maksoin kymmenen kerran astangajoogakortista. Muuta korttivaihtoehtoa ei ole ja astanga on minulle elintärkeää, niinpä maksan sen iloisesti aina kun entinen kortti on täysi ja sillä siisti.
• Näiden lisäksi käytin paperitavaroihin (kirjekuoria, postimerkkejä ja postimaksuja) reilut 30 euroa.
• Seuraaviin kolmeen ryhmään käytin vajaat 30 euroa kuhunkin: 1. kirjoihin ja lehtiin (paikallisen sanomalehden sähköinen versio kuukaudeksi + yksi keittokirja joka on jo osoittautunut hyväksi ja käyttökelpoiseksi), 2. lahjoihin (yhteensä neljä lahjaa kummilapsille + muille lapsille, tykkäsivät!) sekä 3. koulu- ja työtarvikkeisiin (mm. tietokoneeseen yksi johto).

Ensi kuusta toivon ja uskon selviäväni paljon vähemmin ostoksin. Vaatteita en aio ostaa, paitsi kesäjuoksutrikoot + paita on ilmeisesti pakko ostaa mitä pikemmin, että ehdin vielä käyttää niitä ennen puolimaratonia. En voi juosta puolikasta noissa talvijuoksuhousuissa, ne ovat liian kuumat, eikä minulla ole muita. Kosmetiikkaostoksilta yritän välttyä helmikuussa, hirveästi houkuttelisi pari tuotetta ihan vaan oletettavalla ihanuudellaan, mutta pärjään ilmankin. Uusi astangajoogakortti pitää ostaa ja yksi koulukirja maksaa. Näiden lisäksi parin yhdistyksen jäsenmaksu tulee maksettavaksi helmikuussa. Muuta ostettavaa ei nyt tule mieleen etukäteen.

Innostutko seuraamaan menojasi kaverina vaikka yhden kuukauden ajan tänä vuonna? Jos joku innostuu, niin jätäthän kommenttia. Eikä tarvitse tietenkään julkisesti paljastaa menoistaan kuin juuri sen verran mikä tuntuu sopivalta, eli vaikkapa ei yhtään mitään. Mukava olisi tietysti lukea toistenkin ajatuksia ostamisesta ja säästämisestä ja kuluttamisesta.

Istuminen on perseestä

Tänään on täydellinen päivä julistaa. Kertakaikkiaan voittajafiilis, aamulla juostiin himpun verran yli tunti ja pulahdettiin jäiseen jokeen sen jälkeen, ihana aloitus päivälle. Juoksu sujui hyvin ja tänään tuntuu vaihteeksi siltä, että puolimaratonista selvitään.

Istumisen vastakohta on liikkuminen. Istumisen vaaroista on kirjoitettu viime aikoina paljon, ihan vasta ja vähän aiemminkin. Mikä määrä päivästä kuluukaan istumiseen! Koulussa, kotona, auton ratissa, tietokoneen ääressä… Opiskelujen aloittamisen myötä olen viime vuodesta alkaen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota istumiseen tai siis istumisen välttämiseen.

Olen ottanut istumisen vähentämisen haasteena, niin automaattisesti monesti istun vaikka ei olisi pakko. Yritän muistaa ajatella, että jokainen ylimääräinen askel on hyväksi ja istuminen on oikeasti perseestä. Teen hyvin pieniä juttuja, mutta ripottelen niitä pitkin päivää ja vähäkin onneksi riittää.

Uskon tässäkin asiassa rutiineihin. Kun nämä pienet jutut muuttuvat rutiineiksi, niin niitä ei enää ajattele ja vaihtoehdot häviävät. Samalla häviää energiaa vievä jahkaaminen, mikä on muuten rutiinien paras puoli.

Jätän auton nykyään jo automaattisesti kauas ovesta esimerkiksi kaupan parkkipaikalla, niin että saan monta lisäaskelta. Joogaan mennessä en istu eteisessä vaan odottelen seisoen tunnin alkua, myös matolla salissa. Siitä saa 15 ylimääräistä seisomisminuuttia jokaiseen joogapäivään. Ylipäätään missä tahansa odottaessa tai jonottaessa seisominen on paljon parempi vaihtoehto. Samalla systeemillä kaikki fyysinen työ on plussaa. Siivotessaan tai keittiöhommaillessaan voi aina ajatella, että tämäkin pitää minut pois tuolista.

Suurin muutos on kuitenkin ollut telkkarin katsomisen vähentäminen. Telkkarin edessä kertyy istumisminuutteja (-tunteja…) tosi helposti. Myös venyttely on hyvin hyväksi, sitä olen lisäillyt pikkuhiljaa ja tarkoitus on tehdä muustakin kuin aamun heräämisvenyttelystä rutiini. Kirjaa lukiessakin on mukava joskus samalla venytellä. Kissoista vaikkapa voi ottaa mallia, miten monta kertaa päivässä ne venyttelevätkään ihan luonnostaan!

Eli nyt nousen ylös tästä koneen äärestä hops ja painun kivoihin sunnuntaipuuhiin. Ihanaa päivää!

Pysytään keittiössä

Viime kirjoituksessa selitin jotain ruokapainotteisesta bloggausviikosta, hah! Onhan tässä onneksi vielä viikkoa jäljellä, että aivan höpöjä en puhunut. Keittiöteemaa siis ja vieläkin jouluaiheisia juttuja! Meillä on vielä joulukuusikin, huomenna Nuutin päivänä kannetaan vasta pihalle. Kuten kuvista näkyy, niin alaoksat on jo riisuttu koristeista (ja neulasista…). Tiikerin suurinta hupia tällä hetkellä on kiivetä puoliksi kuuseen ja järsiä oksia.

Nämä kuusen vieressä kuvatut ihanuudet sain Murmelilta joulukalenterista. Värikkääseen pannunalustaan on villat kuulemma aseteltu vapaasti päällekkäin, sitten koko komeus kääritty muovin kanssa rullalle ja tungettu sukkahousuun ja pesukoneeseen. Aivan mahtava lopputulos! Värit ovat kuvissa hailakammat kuin luonnossa, mutta halusin näyttää juuri nämä kuvat (enkä jaksa säätää värejä). Manteli nimittäin harvemmin nykyään työntää kuononsa valokuviin, mutta villa tuoksui hyvältä ilmeisesti.

Myös alakuvan pannunalusta on siis Murmelin tekemä, se on puolestaan virkattu ja huovutettu. Ihania, ihania molemmat, kiitos vieläkin!

Pakkaspäivät

Tällaisina pakkaspäivinä (-18C tänä aamuna) Manteli ja Pipari eivät juuri muuhun vaivaudu kuin lämmittelemään. Molemmat rakastavat uunin lämpöä ja vaikka meillä kissat eivät muuten juurikaan vierekkäin köllöttele, niin uunin päälle mahtuvat yhtä aikaa. Samaan kuvaan saaminen onkin sitten haastavampaa, mutta talvea on vielä jäljellä…

Pysykää lämpiminä, huomenna voi olla jo lauhempaa!

Unta

Olen ollut hereillä reilun tunnin verran ja nauttinut rauhallisesta aamusta – kynttilöistä, hiljaisuudesta ja sylissä nukkuvasta kissasta. Kesällä viimeksi taisin kirjoitella vuorokausirytmin kääntämisestä ja olen niin iloinen että muutos on ollut pysyvä. Muistan selvästi kun usein illalla ajattelin että en jaksa enää tehdä mitään järkevää, ainoastaan katsoa telkkaria tai surffata netissä. Kuitenkin halusin tehdä muuta ja minua ärsytti kun en jaksanut. Onneksi käänsin rytmiä ja sain tunnit illasta aamuun.

Menen nukkumaan niin aikaisin, että ehdin nukkua kuudesta seitsemään tuntia. Se riittää useimmiten ja herään virkeänä ennenkuin kello soi. Tärkeintä minusta tässä(kin) on se, että täytyy tehdä niin kuin hyvältä tuntuu eikä pakottaa itseään mihinkään. Jos kellon soidessa väsyttää niin laitan kellon soimaan uudelleen puolen tunnin tai tunnin päästä ja jatkan unia. Jos illalla tuntuu että en jaksa seuraavana aamuna aikaisin nousta, niin laitan kellon herättämään reilusti myöhemmin. Viikonloppuisin herään yleensä ilman herätystä, joskus aikaisin ja joskus myöhemmin. Rytmistä pidän kuitenkin kiinni niin, että hirveän myöhään en viikonloppuisinkaan valvo kuin poikkeustilanteissa, eli jos olen menossa jossakin tai vietetään vaikka teinien kanssa leffailtaa tai meillä on yövieraita tai muuta vastaavaa.

Aamuissa parasta on hiljaisuus, lukeminen, kirjoittaminen ja kissat. On myös ihana seurata hiljalleen heräilevää taloa, omat rutiininsa jokaisella. Myös kissoilla, ne nukkuvat yleensä yönsä vakipaikoissa ja Tiikeri on se sylikissa, joka tulee silitettäväksi aamulla ensimmäisenä.

PS. Kissakuvat on tällä kertaa ottanut tytär, ihania!

Manteli

Kissaneidit Pipari ja Tiikeri on esitelty täällä jo aiemmin ja Manteli on odottanut vuoroaan tapojensa mukaan kärsivällisesti. Manteli on talon kissarouva, vanhin ja arvokkain, joka käyttäytyy kissalle sopivalla tavalla tilanteessa kuin tilanteessa. Manteli ilmiselvästi tuhahtelee välillä noille nuoremmille ja katsoo paheksuvasti varsinkin Tiikerin käyttäytymistä. Kissan kuuluu olla hillitty kuningatar ja määrätä talon tahti!

Manteli on haettu kuusi vuotta sitten löytöeläinkodista. Siellä naapurikunnasta löytynyt kissaemo synnytti yhdeksän pentua ja yksi niistä sai siis kodin meiltä. Manteli on rauhallinen ja tasainen luonteeltaan, mutta innostuu silti välillä helposti riehumaankin. Se odottaa aamulla ruokaa rauhassa ja kärsivällisesti jääkaapin oven edessä istuen, toisin kuin eräs nuorempi neiti joka yrittää hyppimällä varastaa sapuskat jo käsistä…

Mantelin lempipaikkoja talossa ovat komerot – mitä ylempänä, sen parempi! Kun eteisen yläkaapeista otetaan esiin makuupusseja retkeilyjä varten tai peittoja ja tyynyjä vieraille, niin Manteli on heti kiikkumassa tuolin selkänojalla ja haluaa tarkastaa kaapin. Työhuoneessa Mantelin lempipaikka on kirjahyllyn päällä katon rajassa, siellä saa olla rauhassa kissanuorisolta. Manteli viettää myös paljon aikaa teinien vaatekaapeissa ja vaatteet vaativat siksi jatkuvaa tarrarullausta. Vaatekaappien ovet laitetaan aina kiinni ja Manteli kiipeilee taitavasti hyllyltä toiselle jotenkin kummallisesti nojaten suljettuun oveen.

Manteli rakastaa ulkoilua ja naukuu keväällä vaativasti ulos kissoista ensimmäisenä. Ulkonakin Manteli kulkee arvokkaasti. Se kiertää aina saman lenkin talon ympäri, pitäen pitkiä tuumaustaukoja muovisissa sadevesikaivoissa ja muissa kissalle sopivissa siisteissä paikoissa. Muutaman kerran kesässä Manteli poikkeaa reitiltään kiiveten puisen keinun päälle tarkastamaan pihan (kuva alla).

Mantelin ja minun yhteinen juttu on käpälien asettelu samaan läjään. Manteli tulee silloin tällöin nukkumaan minun viereen, aina samalle paikalle pään vasemmalle puolelle. Siihen sijoittuminen on operaatio, joka sisältää käpäliemme asettelun lomittain. Sen jälkeen Manteli painaa päänsä käpäläläjän päälle ja nukkuu siinä kunnes jossain vaiheessa vaihdan unessa asentoa ja Manteli siirtyy kauemmaksi turvallisen välimatkan päähän. Aamulla se pomppaa ylös juuri kun alan heräillä ja painuu pois vaivihkaa tassutellen. ♥