Tavarahaaveita onko heitä?

Kuva Dubain reissulta kolmen vuoden takaa.

”Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” – Nuuskamuikkunen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (Tove Jansson)

Olen Nuuskamuikkusen kanssa kovasti paljon samaa mieltä. Elämäni on paljon helpompaa kun tavaroita on vähemmän. Niitä ei tarvitse koko ajan järjestellä eikä etsiä, vaan minulla on tavaroita joita käytän ja jotka ovat kauniita ja oikeissa paikoissaan. Sen lisäksi jossain takaraivossa on koko ajan ajatus lähtemisestä, se jos mikä on suurin motivaatio tavaran vähentämiselle edelleen. Kun muutan seuraavan kerran, mitä haluan oikeasti ottaa mukaan? En todellakaan aio pakata laatikollisia ja taas laatikollisia turhaa tavaraa. Minua houkuttaa ajatus repullisesta. Mitä kantaisin jos lähtisin ja pakkaisin vain repun? Sama filosofia ohjaa uuden tavaran hankkimista. Mietin onko juuri tämä tavara oikeasti kaiken sen vaivan arvoinen, mikä sen säilyttämisestä ja mahdollisesta hävittämisestä ja kierrättämisestä seuraa?

Vaikka edelleen vähennän ja vähennän tavaraa, niin onhan niitä haaveita! Tykkään väreistä, kauniista tavaroista kotona ja siitä että arki toimii minulle sopivalla tavalla. Minimalismin myötä ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet. Vaikka täällä blogissa näistä asioista kirjoitan, niin ostaminen tai ostamattomuus, kaupat tai tavarat ovat mielessä hyvin vähän. Ajattelen muita asioita ja ennen kaikkea teen muita asioita. En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta ostin ennen ”kivoja” tavaroita hetken mielijohteesta. Nyt en juurikaan tee niin. Viimeksi ostin hetken mielitekona korvakorut viime vuonna. Toki ostaessa silloinkin oli mielessä, että parit vanhat kuluneet nakkaan roskiin. Koska kahden on aina lähdettävä, että yhden saa tuoda kotiin.

Ostamista hillitsee myös se jos minulla on jo joku tavara, niin en vaan pysty enää ostamaan uutta sen takia että haluan kauniimman tai erilaisen. Mihin sen entisen laitan? On väärin laittaa jotain käyttökelpoista roskiin vain sen vuoksi että haluan uuden. Tai viedä ylettömät määrät rojua kirppikselle. Se on vastuutonta kuluttamista enkä pysty enää elämään niin.

No mutta kaikesta huolimatta, olen tuuminut parin päivän ajan huvikseni tätä kirjoitusta varten, mitä tavaroita kuitenkin haluaisin? Mitä minulla oikeastaan onkaan haave- tai hankintalistalla edes teoriassa?

• Vessan roskis. Eräässä kyläpaikassa näin monta vuotta sitten Alessin roskiksen. Ulkonäöltään roskis olisi kyllä enemmän minun tyylinen jos se olisi kukallinen tai vaikka edes turkoosi. Mutta ihaninta roskiksessa oli se, että siitä ei kuulunut mitään ääntä. Inhoan syvästi nykyistä vessan roskista, joka on sellainen perusruma metallinen, muovisisäsankoinen ja ennen kaikkea kirskuva poljinroskis. Se on kai ainoa tavara jota kotona inhoan. Miksi en sitten osta? Todennäköisesti tuo nykyinen ei mene rikki kirveelläkään eikä käytettyä vessan roskista viitsi viedä kirpparille. Voisiko siihen istuttaa kesällä ulkona kukan? Sitä paitsi Alessin roskis on ilmeisesti jotain muovia ja kallis. Mutta tämä on hupaisallakin tavalla mieleen iskostunut tavarahaave joka käy mielessä joka kerta kun vessan roskikseen jotain laitan. Ainakin muistan aina tuon äänettömän roskiksen ja ne ihanat ihmiset kenen kotona se on!
• Joogan sydän -kirja. Janne Kontalan kirja on kestolainassa minulla kirjastosta ja käytän sitä ahkerasti apuna joogaharjoituksissani. Mikä estää ostamasta? En vaan ole vielä ylittänyt ostokynnystä, koska saan kirjan kirjastosta. Toisaalta mieluusti ostaessani ostan juuri tuollaista tavaraa, osoittaen samalla tukeni kirjailijan hyvälle työlle. Onko kestolainaaminen kirjaston, kirjan tai kirjailijan väärinkäyttöä? Harrastan sitä kyllä muidenkin kirjojen kohdalla. Ehkä kirjoitan joulupukille?
• Uusi joogamatto. Entinen matto näyttää vähän kuluneelta, siitä on alkanut lähteä hiukan irti pintaa, mutta ei vielä pahasti. Mattoa voi sanoa iäkkääksi, ainakin 8 vuotta. Mikä on joogamaton ikä? Pesen sitä kyllä tarpeen mukaan ja kotona joogaan ihan räsymatonkin päällä, jos en mitään hikijoogaharjoitusta tee.
• Meditaatiotyyny. Mielipaikassa on myynnissä ihania, kauniita, värikkäitä meditaatiotyynyjä, siis tyyny jonka päällä istutaan. Tämä tavarahaave on syntynyt ihan puhtaasti siitä että näin nuo tyynyt, eikä mistään todellisesta tarpeesta. Käytän aina jotain koroketta että saan paremman istuma-asennon, tällä hetkellä joogabolsteria tai joogatiiltä tai vaikka sohvatyynyä. No, nyt asetin itselleni aikatavoitteen, että kunhan olen tietyn ajan meditoinut säännöllisesti joka päivä ilman yhtäkään taukopäivää, saan tosissani harkita tyynyn ostoa.
• Vaatteita. En tällä hetkellä osta vaatteita. Yritän oikeasti minimoida ainakin vielä tänä vuonna vaatteiden ostamisen, vaikka haluaisin ostaa. Teen tästä taiteenlajin! Miten pitkään pärjään ilman mustia housuja tai uusia kenkiä? Miten pitkään pärjään entisillä joogavaatteilla? Haluaisin todella testata miten vähiin vaatevaraston voi saattaa. Uskon nimittäin että eläisin hyvin (paremmin!) erittäin pienellä mutta oikeanlaisella vaatekaapillisella. Siihen on tosin aikaa, koska vaatteita on vielä monta. Vaatteista tulee blogikirjoituksia myöhemmin, tämä on niin iso asia.
• Pari lamppua. Haluaisin makuuhuoneeseen sängyn päätyyn lukulamput. Haluaisin olohuoneeseen jonkun tunnelmavalon. Aina välillä olen esimerkiksi tori.fi:stä näitä katsellut, mutta en kauheasti jaksa aikaa käyttää etsimiseen. Yhden ihanan kerran jo varasin ja olin menossa hakemaan, mutta myyjä oli seinästä irrottaessaan tiputtanut sen ja se oli mennyt rikki. No kesä ja valo tulee nyt taas ja joskus sitten sopivat lamput osuvat kohdalle.

En keksinyt muuta. Voi olla että unohdin jotain mitä olen suunnitellut ostavani tai mistä haaveilen. Huomaan että nämä kaikki ovat olleet haaveena jo pitempään ja hyvin pärjään näköjään ostamatta. Tämä on kuitenkin hyvä lista ja taidan tätä päivittää silloin tällöin kun tavaroiden kuvia mieleen leijailee.

Onko tavarahaaveita, haikailuja, suunnitelmia, ostoksia, ajatuksia?

You don’t need to own the universe. Just see it. – Doctor Who

Kuva Pakistanin reissulta viime vuodelta.

Onnen pieni piiri pyörii

Tämä on pieni tarina parista kirjasta ja luennosta, jotka pyörivät samojen teemojen ympärillä. Huomaan että usein törmään samoihin sanoihin eri paikoissa kun alan niihin kiinnittää huomiota. Välillä näitä yhteyksiä ja sattumia (vai tokko sellaisia on olemassakaan…) hoksaa vasta jälkeenpäin.

Jumiutuin perjantaina kirjakauppaan kaikenkielisten pokkareiden äärelle. En ole vähään aikaan käynyt Helsingissä ja Akateemisessa sain kulumaan tunnin ja toisenkin. Kaikenkieliset kirjat ovat aina niitä, joita minusta on ihanin kaupassa hypistellä, suomenkieliset kun saa kirjastosta. Ai että teki mieli ostaa monta kirjaa. Kyllä uusissa kirjoissa on ihana tuoksu ja tuntu ja vaikuttaa siltä että kannet ovat nykyään entistä houkuttelevampia, upeita erilaisia kohokuvioita ja värejä, kauniita esineinäkin!

Ranskankielisten kirjojen hyllyssä näin Philippe Delermin pokkarin. Minulla on pari Delermin kirjaa mutta ei tuota Onnellisen miehen päiväkirjaa (vapaa suomennos). Se taitaa olla hänen uusin kirjansa, ei kai ole suomennettu. Samalla hyllyn edessä yritin muistella kuka olikaan yksi toinen ranskalainen kirjailija, joka minulla aina tulee Philippe Delermistä mieleen. Minulla on hänen ihana kirjansa Dieu voyage toujours incognito (vapaasti suomennettuna: Jumala matkustaa aina tuntemattomana) ja olisin katsonut onko kaupassa jotain toista. En muistanut nimeä.

Lauantaina pääsin joogafestareilla paitsi joogaamaan parille ihanalle tunnille, myös kuuntelemaan kahta erilaista, hyvää puhujaa. Molempien luennot halusin kuulla ihan tarkoituksella. Janne Kontalan aiheena oli Ilon esteet ja niiden ylittäminen. Koko Joogafestivalin teema oli tänä vuonna ”Ilo”. En ole koskaan kuullut/nähnyt Janne Kontalaa livenä, mutta fanitan suuresti. Kerran jo ilmoittauduin hänen jooga-workshopiinsa, mutta peruin viime tipassa samalle ajalle tulleen pitkän työreissun takia. Joogan sydän -kirja on minulla kestolainassa kirjastosta lähes aina ja se on kirja, jonka haluan omaksi jossain vaiheessa. Ihana on kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja ilmaisee asiansa selkeästi. Odotan sitä päivää kun joskus pääsen hänen joogatunnilleen.

Susanna Erätuli myös oli aivan loistava puhuja, innostuneesti ja aidosti sydämestään asti puhuva ihminen. Hän kertoi kirjastaan Etsijän kirja (suosittelen!) ja jossain vaiheessa puhui ilosta ja onnellisuudesta. Nyt ihan muistinvaraisesti kirjoitan, en tehnyt mitään muistiinpanoja eli tämä on oma suodatukseni. Susanna Erätuli sanoi, että hänelle ilo on helpompaa kuin onnellisuus. Onnellisuus tuntuu sisältävän vaatimuksen jatkuvuudesta, mutta ilo on pirskahtelevaa, joka tulee ja menee.

Tästä keskustelimme vielä illalla majapaikassanikin paikalla olevien ihmisten kanssa. Junassakin tämä pyöri mielessäni luultavasti siksi, että jos minun pitää kuvata itseäni kahdella adjektiivilla, niin sanon että eniten olen onnellinen ja optimistinen. Vaikka ilo ja onnellisuus eivät toisiaan pois sulje, usein päinvastoin, niin epäröimättä olen enemmän ja ennemmin onnellinen kuin iloinen. Minulle tasaisessa onnessa kelluminen on luontevampaa kuin ilossa pirskahtelu.

Vaikka mitä raastavaa tai vaikeaa elämässä tapahtuu, niin tunnen onnellisuuden itsessäni syvästi aina. Se on tuolla sisällä jossain hyvin vakaasti, eikä se heilu elämän tuulissa ja tuiskuissa. Minulle onnellisuus ei sisällä vaatimusta tai haastetta, vaan jatkuvana se luo varmuuden että huominen on hyvä. Pitkään olen miettinyt että nimitänkö vahingossa jotain muuta tilaa tai tunnetta onnellisuudeksi, mutta kyllä se onnellisuutta on. En tiedä onko se valinta, opittu asia vai syntymälahja, mutta se ei lähde pois. Onnellisuus ilmenee joka aamu ainakin niin, että kun katson peiliin niin hymy tulee vaikka olisin illalla itkenyt, surrut, raivonnut ja rääkynyt, koska elämä on ihanaa silti ja tähänkin päivään heräsin. Pysähdyn monta kertaa päivässä ja huomaan ajattelevani että olen onnellinen.

No tulin kotiin ja nappasin pöydältä kirjapinon päällimmäisen, kirjastosta lainaamani kirjan Matka yli onnen esteiden. Kun avasin kansilehden, tajusin että sen ranskankielinen alkuteos on L’homme qui voulait être heureux – kirjaimellisesti ”Mies joka halusi olla onnellinen”. Sitten raksutiraksuti, minullahan on tuo kirja hyllyssä ranskaksi, mutta en ole lukenut sitä vielä. Vasta kun otin sen ranskankielisen kirjan käteeni, tajusin että tämä Laurent Gounelle on juuri se kirjailija kenen ”toista” kirjaa etsin kirjakaupasta!

Onnellisia miehiä ja ilon ja onnen esteitä siis useampaan kertaan :) Luen nyt tuota Gounellen kirjaa ranskaksi ja hups, sehän sijoittuu Balille, en muistanut sitäkään. Hmm, olenkohan jo silloin kirjan ostaessani joku vuosi sitten haaveillut Balille matkustamisesta vai sattumaako vain?

Mitä ostin helmikuussa?

Helmikuu meni ja tavaraotokset ja varsinkin -ostokset olivat aika simppelit ja vähäiset:

• Ostin Satokausikalenterin. Viime vuonna jo ajattelin ostaisinko mutta en sitten kuitenkaan. Nyt olin kyllä täysin vastoin omia puheitani mainoksen uhri, myivät loppuvaraston pois 30%:n alennuksella ja ilman toimituskuluja. Kalenteria on niin paljon kehuttu, että tilasin. Varmasti tulee vielä lisäämään kasvisten ja hedelmien syöntiä entisestään, kun tulee kokeiltua sellaisia sesonkikasviksia joita en ennestään tunne.  Rahaa kului tähän 14 euroa ja siinäpä olikin helmikuun ainoa tavaraostos. Nähtäväksi jää oliko kannattava.
• Sain ilmaiseksi kotiin oman satavuotiaan pianoni, tämä oli pitkään suunniteltu juttu. Kuljetuksesta maksoin, mutta se on palvelu. Vielä kun pianon saa vireeseen, niin pääsen kunnolla soittelemaan taas omaksi iloksi vuosien tauon jälkeen! Jee! Pianon mukana tuli äänirauta, metronomi ja sen semmoista plus muutamia nuotteja. Nuotit siivoilen nyt kunnolla kun vihdoin sain pianon, niitä on takuulla turhia.
• Sain myös lahjaksi uuden kauniin tv-tason. Telkkaria en kyllä oikeastaan katso, mutta joskus on kiva katsoa leffoja Netflixistä isolta ruudulta. Joka tapauksessa, kun kerta on telkkari (pikkuveljeltä saatu aikoinaan), niin pitää olla sille joku paikkakin. Toinen pikkuveli on tehnyt pitkään ja hartaasti käsityönä puusta tuota uutta ja se on ihana! Ehkä kirjoittelen siitä joskus oman postauksen. Taso on tehty ajatuksella, että se käy ihan tavallisena pöytänäkin, jos kun ei telkkaria jossain vaiheessa taas ole. Vanha tv-taso (aikoinaan minun, sitten tytön ja taas minun…) lähtee kai Konttiin jos kukaan ei sitä tartte, huutelen hetken vielä.
• Sain hiustenkuivaajan äidiltä, kun hän ei käytä ja se oli turhaan laatikossa. Pitkään tuumin että otanko, mutta otin sitten kuitenkin. Katsotaan nyt rauhassa tarttenko sitä, vielä en ole käyttänyt.

Muuta tavaraa en helmikuussa ostanut enkä ottanut. Kosmetiikkaa ostin pari putelia, uuden hiustenhoitoaineen ja vartalovoiteen, kun entiset loppuivat. Hoitoaineesta kirjoittelinkin viikko sitten jo pitkästi Instagramiin (@mantelipipari), että ei siitä tässä enempää. Vartalovoiteena olen käyttänyt viime kesästä asti Organic Shopin ihania, edullisia voiteita, mutta nyt ostin vaihteeksi Urtekramin kookosvoiteen Prismasta. Eipä ollut kallis sekään. Tsekkailen näitä luonnonkosmetiikan Cheap & Chic -kategorian suosituksia yleensä Katja Kokon blogista, kun en jaksa itse ollenkaan perehtyä valmistusaineisiin enkä edes tajua niistä mitään.

Poispäin on lähtenyt tavaraa aikalailla, lainassa ollut kitara ja sen kotelo ja vähän sitä sun tätä muuta (astioita jne.) kulkeutui perheelle muualle. Myinkin jotain, esimerkiksi Muumimukeja. Hyvä niin, kyllä täältä taas huomattavasti enemmän lähti kuin mitä tänne tuli! Mööbleerasin pianon tieltä makkariin yhden hyllykön ja sieltäkin löytyi kierrätettävää roskia vielä…

Maaliskuulle ei ole kummemmin tavaraostosuunnitelmia, joogavaatteet vähän natisee liitoksistaan, hetken ovat olleet jo tuumauksen alla, mutta en haluaisi ostaa mitään… Yhdelle julisteelle/taululle täytyy löytää kehys, mutta mietin ensin miten tekisin sen itse ettei tarttis ostaa. Tavaranhävityssuunnitelmia on sitäkin enemmän, myytäviä juttuja jotain ainakin.

Miten teillä meni helmikuu vaikka ostosmielessä tai ihan missä vaan mielessä?

Pariisin käsityökauppoja

Kommenteissa kyseltiin vinkkejä Pariisin ristipistokaupoista ja olen monelle Pariisinkävijälle kirjoitellut sähköpostiakin näistä vuosien varrella, niinpä kasaan tähän kirjoitukseen infoa yhteen paikkaan. Tästä tulee iso pläjäys jota aion päivittää tulevaisuudessa, toivottavasti näistä on iloa ja hyötyä!

Jos haluaa lyödä sata kärpästä yhdellä iskulla, niin kannattaa lähteä vuosittain helmikuussa järjestettäville L’Aiguille en Fête -messuille. Ne ovat kaikelle kansalle tarkoitetut käsityömessut, jotka keskittyvät nimensä mukaisesti neulalla tai puikoilla – aiguille (sama sana ranskaksi) tehtäviin käsitöihin. Messuista voin tehdä joskus oman blogikirjoituksen, mutta siellä on paikalla sekä suunnitteljoita että kauppiaita myymässä malleja omilla osastoillaan. Suunnittelijat myös tähtäävät uusien mallien ja kirjojen julkaisujen ajankohdan messuille ja kirjoihin saa siellä tekijöiden omistuskirjoituksia.

Toiset vuosittain järjestettävät messut ovat Création & Savoir-Faire, jotka pidetään syksyisin marraskuussa. Jos menevät edelleen samalla systeemillä kuin jokunen vuosi sitten kun viimeksi kävin, niin siellä on myös paperiaskartelua, maalausta, helmijuttuja ja niin edelleen.

Kyllä Pariisista saa kassit täyteen ristipisto- ja käsityökamaa muulloinkin. Tämä lista ei ole millään muotoa täydellinen, mutta kerronpa suosikkikauppojani tässä ja linkkaan nettisivuille. Tein myös Googleen kartan näistä, auttaa hahmottamaan äkkiseltään missä sijaitsevat. Poimin tämän hetkiset aukioloajat kauppojen nettisivuilta tai Facebookista, mutta nämähän toki kannattaa tarkistaa ennen matkaan säntäämistä.

Ristipistokauppoja

Tyylikkäin ristipistokaupoista on La Croix & La Manière (36 rue de Faidherbe, 75011 Paris, avoinna ti-la klo 12-19). Etusivun kuvan punaisia nuolia klikkaamalla näkee lisäkuvia kaupasta. Tämän paikan on perustanut vuonna 1995 Monique Lyonnet, joka on myös julkaissut useita ristipistokirjoja. Kaupan tyylikkyys on ilmiselvä jatkumo Monique Lyonnet’n sisustusarkkitehdin koulutukselle ja uralle sisustuskankaiden parissa (mm. Laura Ashley ja Designers Guild). Monique Lyonnet perusti ensimmäisen kauppansa jo 80-luvulla. La Croix & La Maniére on oikea paikka jos etsii vaikkapa ihania pellavia tai pellavanauhoja.

Seuraavaksi on tietysti mainittava Cécile Vessière ja Le Bonheur des Dames. Tämä perheyritys myy ristipistotarvikkeita kahdessa osoitteessa. Lippulaivamyymälä sijaitsee vanhan rautatiemaasillan holveihin tehdyssä myymälärivistössä Le Viaduc des Arts (kuvassa), osoite 17 Avenue Daumesnil, 75012 Paris, avoinna ma-la klo 10.30-19. Pienempi kauppa puolestaan ei ympäristönsäkään puolesta kauneudessa häviä, osoite 8 Passage Verdeau, 75009 Paris, avoinna ma klo 11.30-14.00 ja 14.30 – 19.00, ti-la 10.30 – 14.00 ja 14.30 – 19.00. Molemmat myymälät myyvät firman omien mallien ja pakkausten lisäksi muita ristipistotarvikkeita. Passage Verdeau on yksi Pariisin pasaaseista, katetuista kauppakujista. Le Bonheur des Dames’n kauppaa vastapäätä siellä on nukkekoti-ihmisten Pain d’épices, jossa myydään myös kivoja leluja, vihkoja ja muuta.

Le Viaduc des Arts pitää siis sisällään erilaisia käsityöläiskauppoja, joissa meikäläisen budjetilla ja shoppailuinnolla on mukava lähinnä ikkunashoppailla. Bastillen alue on perinteisesti ollut käsityöläisten aluetta ja siellä on muutenkin sivukaduillakin jos sun vaikka mitä mielenkiintoista. Kannattaa lukea opaskirjoja tai selata nettiä jos tällaiset kiinnostavat! Sillan Bastillen puoleisesta päästä alkaa myös Promenade Plantée tai Coulée Verte, 5 km:n mittainen vihreä puistomainen jalankulkureitti. Sieltä minulla on muutama valokuva otettuna ja teen oman kirjoituksen jossain vaiheessa.

Ai niin, Bastillen aukiosta suoraan pohjoiseen lähtevän Boulevard Richard Lenoirin varrella järjestetään Marché Arts et Création Bastille, jossa eri alojen käsityöläiset myyvät tuotteitaan joka lauantai klo 10-19. Kävimme siellä nyt tällä viimeisimmällä reissulla ja kylmästä säästä huolimatta myyjiä oli useita kymmeniä. Jututin yhtä korujen tekijää ja hän kertoi että osalla myyjistä on vakipaikat, osalla ei. Luonnollisesti mitä kauniimpi sää on, niin sitä useampia myyjiä paikalle tulee, kesällä kuulemma meno on paljon vilkkaampaa. Myytävänä oli kaikenlaista kivannäköistä käsintehtyä – maalauksia, kortteja, koruja, vöitä, vaatteita ja niin pois päin.

Mutta takaisin ristipistokauppoihin! Arvasin, että tämä teksti tulee rönsyilemään, mutta ehkä Pariisiin matkaajaa kiinnostaa kaikki muukin tällainen :)

Le Comptoir (26 rue Cadet, 75009 Paris, avoinna ma klo 14.30 – 19.00, ti – to 11.00 – 14.00 ja 14.30 – 19.00, pe 11.00 – 14.00 ja 14.30 – 18.30 sekä la 11.00 – 14.00 ja 14.30 – 19.00 ) on pikkupikkuputiikki jossa tykkään myös käydä. Kaupassa on myytävänä myös amerikkalaisia malleja sekä ristipistotarvikkeiden lisäksi neulelankoja. Tämä kauppa on lähellä Le Bonheur des Damesin Passage Verdeaun myymälää, että samalla reissulla voi katsastaa molemmat.

Des fils et une Aiguille -putiikissa (1 rue Chabanais, 75002 Paris, avoinna ma-la klo 10.30 – 18.30, paitsi to pitempään 12.00 – 20.00) olen käynyt viimeksi niin kauan sitten, että en oikein muista koko kauppaa, mutta paljon sielläkin näkyy tavaraa olevan.

Bleu de Chinen myymälään asti en ole vielä koskaan pääsyt, mutta se sijaitsee osoitteessa 9 rue Marsoulan, 75012 Paris. Nettisivua ei ilmeisesti ole, mutta kuvia löytyy ainakin Moulinetten blogista.

La Boutique Modes et Travaux (10, rue de la Pépinière, 75008 Paris) on muistaakseni edellisiin verrattuna aika iso kooltaan ja sieltä löytyy paljon muutakin kuin ristipistotavaraa. En ole varma, mutta oletan että myymälä on syntynyt samannimisen lehden ympärille. En löytänyt äkkiseltään aukioloaikoja ja olen käynyt tuolla viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, että en mene vannomaan onko kauppa vielä olemassa. Ristipistotavara siellä ei ollut niin täysin minuun makuuni, että en varmaan tule käymäänkään enää, koska muitakin kauppoja on.

Edesmennyttä De fil en aiguille -lehteä maineikkaasti luotsanneet Sophie Bester ja Judith Dessons avasivat Pariisiin ristipistokaupan Les Brodeuses Parisiennes (1 rue François de Neufchâteau, 75011 Paris, avoinna ke-pe klo 13-18, sekä joinakin lauantaina 14-18, päivät löytyvät nettisivulta). Sinnekään en ole noiden aukioloaikojen takia vielä ehtinyt, mutta näyttää lupaavalta. Suunnittelijat julkaisevat mallejaan nykyään Création Point de Croix -lehdessä ja heidän putiikissaan näyttää olevan myynnissä tarvikepakkauksia lehdessä julkaistuihin malleihin.

Kankaita

Mitään kattavaa luetteloa Pariisin kangaskaupoista minulla ei ole, mutta epäilemättä suurin ja kaunein on Montmartrella sijaitseva kuusikerroksinen Dreyfus Déballage du Marché Saint Pierre (2, rue Charles Nodier, 75018 Paris, avoinna ma-pe klo 10.00 – 18.30, la 10.00-19.00). Eri kerroksista löytyy erilaisia kankaita laidasta laitaan, erityisesti kannattaa tsekata alakerran tarjouskankaat. Sieltä olen ostanut eurolla-parilla kankaita ihaniin lastenvaatteisiin ja myös sisustukseen. Ylemmistä kerroksista olen löytänyt ristipistopellavaakin joskus. Lauantaisin kauppa on aika täyteen ammuttu, mutta myyjiäkin on paljon. Ostokset maksetaan aina samaan kerrokseen ja pakataan kassalla Amelie-leffassakin vilahtaneeseen siniseen muovikassiin.

Tien toiselta puolelta löytyy Tissus Reine (5, place St Pierre, 75018 Paris, avoinna ma klo 14.00 – 18.30, ti-pe 9.30 – 18.30, la 9.45 – 19.00). Kauppa on vähän pienempi kuin naapurinsa, mutta useampi kerrosta tästäkin löytyy. Tässä kaupassa kannattaa käydä ihastelemassa pöytien päällä poseeraavia minikokoisia mallinukkeja, jotka on puettu kaupan kankaista ommeltuihin vaatteisiin.

Kortteli näiden kauppojen takana on täynnä pieniä kangaskauppoja, jotka ovat erikoistuneet mikä mihinkin. Ostin aikoinaan karnevaalikankaita myyvästä kaupasta harlekiinikuvioista kangasta, josta tein lapselle pellepuvun koulun karnevaaleihin. Tästä tulee aina mieleen kaupan miesmyyjä (näissä kangaskaupoissa on muuten paljon miesmyyjiä), joka tunnisti pankkikortistani sukunimestä minut suomalaiseksi. Hänellä oli aikoinaan ollut suomalainen tyttöystävä, jonka sukunimi muistutti omaani. Sain kuulla koko stoorin, Viking Linestä ja suhteen kariutumisesta, enkä onneksi enää muista puoliakaan :D

Neulelankoja

Neulelankoja Pariisista löytyy nykyään monesta paikasta, mutta La Droguerie (9 rue Jour, 75001 Paris, ma klo 14.00 – 18.45, ti-la 10.30 – 18.45) minulla tulee aina ensimmäisenä mieleen. Siellä on kuitenkin ehkä enemmän helmiä ja muuta sen semmoista. Le Bon Marchén tavaratalossa heillä on myös pieni osasto, jossa neulelankoja on käsittääkseni parempi valikoima.

10 vuotta sitten Ranskasta oli vaikea löytää villalankaa, tuntui että kaikki langat ovat jotain akryylisekoitteita. La Drogueriesta löysin silloin ihanaa villaa murretuissa sävyissä, josta kudoin piiiitkän kaulahuivin, joka on edelleen käytössä. Nyt Pariisiin on tullut uusia neulelankakauppoja, esimerkiksi tämä, joka tosin minulla on tsekkaamatta:

L’Oisive Thé (10, rue de la Butte aux Cailles tai 1, rue Jean Marie Jego, 75013 Paris, avoinna ti-to ja su klo 12-19 ja pe-la 12-20) vaikuttaa ehdottomasti käymisen arvoiselta paikalta. Lankojen lisäksi sieltä saa lounasta (viikonloppuna brunssi), teetä, leivonnaisia ja niin edelleen. Kaupassa järkätään myös TricoThé -neulekokoontumisia, joihin ilmoittaudutaan kaupan Ravelry-ryhmän kautta.

Phildar-ketjukin näyttää olevan vielä hengissä, en ole myymälöissä vieraillut vuosikausiin, mutta Ranskassa asuessa yksi oli nurkan takana.

Nappeja ja muuta

Nappeja ja nauhoja saa varmasti tsiljoonasta kaupasta, mutta L’Entrée des Fournisseurs (8 rue des Francs Bourgeois, 75003 Paris (sisäpihalla), avoinna ma-la klo 10.30 – 19.00) on yksi kauneimmista. Siellä on hyvin paljon ihania nappeja!

Au Petit Bonheur de la Chance (13 rue Saint Paul, 75004 Paris, avoinna ke-su klo 11 – 13 ja 14.30-18.30) on pienenpieni kauppa jossa on kaikkea vanhaa, myös vähän pitsejä, nappeja ja sen semmoista. Sieltä ostimme tyttären kanssa kerran pari vanhaa kouluvihkoa Ranskan vihkoiksi. Bongasin kaupan joskus jostain blogista, ehkä täältä.

Siinäpä ne!

Joku minulla oli vielä mielessä, mutta en nyt muista… Päivitän tätä listaa sitä mukaa kun hoksaan kauppoja ja kertokaa myös omia suosikkejanne kommenteissa, niin lisäilen tänne. Kertokaa myös jos hoksaatte virheitä!

Tuhannesti kiitoksia kaikista kommenteista! Laahaan vähän jäljessä niihin vastaamisessa, mutta aikomus on paneutua niihin ja tähän blogiin paremmin lähiaikoina. Ihanaa aurinkoista sunnuntai-iltaa!

Mitä ostin helmikuussa?

Shakespeare and Company, 37 rue de la Bûcherie, 75005 Paris

En ostanut helmikuussa juurikaan mitään tavaraa ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Edes kaikki suunnitellut ostokset eivät toteutuneet. Ostamatta jäivät juoksuvaatteet, päätin (jo ennen kuin päätimme jättää puolikkaan juoksematta nyt) että juoksen olemassaolevilla vaatteilla, tuli mitä tuli. Uutta astangakorttiakaan ei tarvinnut ostaa, koska joogaan tuli yli kahden viikon tauko sairastamisen vuoksi. Nyt vanha kortti on täysi, että tällä viikolla on uuden kortin osto edessä.

Mihinkäs rahaa sitten käytinkään?

• 30 euroa meni toukokuun ristipistoviikolopun ilmoittautumismaksuun.
• 104 euroa maksoin viiden eri yhdistyksen jäsenmaksuja. Yksi on työhön liittyvä, yksi käsitöihin ja kolme kirjoittamiseen/lukemiseen. Minusta on hienoa, että ihmiset tekevät työtä erilaisten harrastusyhdistysten eteen, olen varmaan aika lailla yhdistysihminen :) Minulle ei tule tilattunakaan mitään muita lehtiä kuin yhdistysten jäsenlehtiä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Portti, jossa julkaistaan scifi- ja fantasianovelleja sekä valtava määrä kirja-arvosteluja.
• 43 euroa meni yhteen koulukirjaan, hirvittävän kalliita ovat! Onneksi niitä ei tarvitse montaa ostaa omaksi, lainaan lähes kaiken kirjastosta.
• 26 euroa maksoin paperikalenterista, johon oli pakko siirtyä monen vuoden tauon jälkeen. Joudun nyt sopimaan himpun verran työjuttuja puhelimessa niin, että en ole koneen äärellä ja on kamalan vaikea olla yhtä aikaa puhelimessa ja käyttää puhelimen kautta nettikalenteria! Olisin tietty voinut ostaa halvemman kalenterin, mutta koska käytän kalenteria joka päivä, niin haluan että se miellyttää minun silmääni.
• 32 euroa käytin sukkalankoihin ja yhteen neuleohjeeseen. Sukkalangat olivat tarjouksessa ja jos saan alle neljällä eurolla itselleni villasukkalangat, niin ostan mieluummin lankoja niihin kuin maksan saman puuvillaisista sukista joista en tykkää. Olen siirtynyt lähes kokonaan käyttämään ohuita villasukkia puuvillasukkien sijaan.

Yhteensä rahaa kului siis vähän vajaat 240 euroa muuhun kuin ruokaan ym. välttämättömyyksiin. Ihan hyvä vähennys viime kuusta ja olen tyytyväinen tähän. Enkä sortunut kosmetiikkaostoksiin vaan käytän vanhat ensin pois, vaikka ne eivät olekaan ihan täsmäsopivia tarkoitukseensa, narinari.

Maaliskuun puolella rahaa meni jo Pariisissa, tosin sielläkään en käyttänyt rahaa juuri muuhun kuin ruokaan. Muita tiedossa olevia menoja tässä kuussa ovat uusi astangakortti, astangan alkeisjatkokurssi jee, musikaalilippu, pari lahjaa ja siinäpä ne.

Seurailitteko ostoksianne helmikuussa ja jos seurasitte niin miten sujui?

PS. Kuvan kirjakauppa on legenda, ehdottomasti käynnin arvoinen paikka Pariisissa! Siellä myydään pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta ja kauppa on auki joka ilta yhteentoista. Enkä ostanut sieltäkään mitään tällä visiitillä :)

Vielä ehtii osallistua…

…kissa-arvontaan, yhden päivän (huomisen perjantain) ajan. Arvon voittajan lauantaina!

”Beware of people who dislike cats.”

Irish proverb

Arvotaan kissa!

Minutko?!

Ei sentään Tiikeriä, vaan tämä suurempi, hiljaisempi ja kaikin puolin rauhallisemmin käyttäytyvä metallikissa, jota yritin eilen kuvata huonolla menestyksellä…

Ihanan kissan lahjoitti arvottavaksi ystäväni Tuulia Silk It -kaupasta, kiitos hurjasti! Sain myös (onneksi) luvan käyttää tuota alimmaista kuvaa, jonka on ottanut ammattilainen paremmalla menestyksellä. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen. Jättäkää myös sähköpostiosoitteenne jos olette uusi tuttavuus, niin saan voittajaan yhteyden. Osallistumisaikaa on yksi viikko, ensi viikon perjantaihin (25.1.) asti. Arvon voittajan lauantaina ja postitan kissan seuraavalla viikolla.

Arvottava kissa on 40 cm korkea ja se on valmistettu käsityönä Intiassa. Käykää lukemassa Tuulian kaupan tarina, sieltä löytyy lisää tietoa tuotteista. Kaupassa on tällä hetkellä tammiale, nuo meidän sohvalta löytyvät hehkuvan oranssit tyynytkin ovat alennuksessa. Tyynyjä ja kankaita ylipäätään on muuten ihan älyttömän vaikea kuvata, noissakin silkkityynyissä sävy muuttuu eri kulmista katseltaessa. Tuulian kaupan sivuilla on paljon parempia kuvia.

Ihanaa tätä päivää! Meillä ei ole kuin kymmenisen astetta pakkasta, kaunis talvinen päivä, just sopiva juoksulenkki- ja avantopulahdussää.

Silk It!

Heti ensimmäisenä maanantaina poiketaan sivuraiteille! En ole tainnut yhtään kauppaesittelyä kirjoittaa blogissani enkä tule varmasti vastaisuudessakaan montaa kirjoittamaan, mutta nyt joulukuussa aion yhdestä tai kahdesta ihanasta kaupasta kirjoittaa. Nämä liittyvät joululahjafilosofiaani, josta kirjoitan joku toinen päivä enemmän.

Jo lapsuudesta tuttu ystävä Tuulia avasi nettikaupan aiemmin tänä vuonna ja nyt joulukuun alussa myös uuden valoisan liikkeen Oulussa! Silk It -kaupan nettisivuilta löytyy Tarina, minusta on aina tärkeää tietää kaupan taustoista ja eettisistä periaatteista. Silk It löytyy myös Facebookista ja siellä on paljon kuvia kaupasta ja Intiasta ompelimosta ja muualta.

Vierailin avajaisissa ja nappasin Tuulian luvalla muutaman kuvan tänne blogiin laitettavaksi. Nuo joulupallot ovat uusia tuotteita ja aivan suloisia. Niitä on myymälässä hurjasti paljon erilaisia, kiva joululahjaidea!

Uusi ristipistokauppa – Macramé – New online cross stitch store

Tralalan mallit Macramésta – Tralala designs from Macramé

Suomeen on perustettu uusi ristipistokauppa, Macramé! Käykääpäs kaikki ristipistoihmiset tutustumassa :) Jaana osti Violariumin loppuvaraston ja on tilaillut Ranskasta jo lisää myytävää kauppaansa myös. Itse tilasin Macramésta nämä kaksi uutta Tralalan mallia, Sous le pommier ja Carré de Printemps, ihania molemmat ja toisessa vielä pupukin kaiken hyvän lisäksi :)

Olipas ihanaa saada tänään ristipistomallipostia, en muista milloin viimeksi olen ristipistotarvikkeita tilannut. Tästä tämä lähtee näköjään, seuraavaksi tekisi mieli kokeilla noita Fils á Soson lankoja…

PS. Macramélla on muuten blogikin.

*****

There’s a new online cross stitch store in Finland, Macramé! The site is in Finnish only, but Jaana wrote me that the site will be available later in English as well. Meanwhile you can contact Jaana at asiakaspalvelu@macrame.fi and she will be happy to ship abroad. Jaana bought the remaining stock from Violarium and has already ordered new designs to her store. I bought these two new Tralala charts from her, Sous le pommier and Carré de Printemps, beautiful!

It was great to receive charts in the mail today, I can’t remember when I’ve ordered charts :) I’d also love to try Fils á Soso threads, I’ve never stitched with those before.

PS. Jaana also writes a blog, Macramé, and she writes in English too!