Anu Holopainen: Welman tytöt

Vuosi olisi mukava aloittaa jollakin erityisellä kirjalla, mutta tänä vuonna en jaksanut miettiä asiaa. Niinpä nappasin hyllystä sen kirjan, jonka palautuspäivä lähestyi uhkaavimmin.

Welman tytöt on nuorten fantasiaa, hyvinkin selkeästi. Tarina oli ihan mukaansatempaava, mutta kieli (vai kirjoitustyyli?) vähän turhan pelkistettyä minun makuuni. Useimmiten lopetan kirjan kesken juuri siksi, että kieli jostain syystä tökkii. Tämä ei ollut kuitenkaan sellainen, ei huonoa kieltä missään nimessä. Luin siis loppuun asti eikä tehnyt tiukkaakaan, pakko oli saada tietää miten kirja päättyy. Jatko-osiakin olisi olemassa, mutta tuskin niitä lähitulevaisuudessa luen, vaikka vähän kiinnostaisi kyllä tietää miten sarja jatkuu.

Kirjassa oli paljon hyviä ideoita, jotka ihastuttivat. Mielenkiintoisia hahmoja, joista olisin voinut lukea tuplasti lisää. Tolkien- ja Hobb-fanina kaipaan pitkiä kuvauksia ja esimerkiksi hahmojen sielunelämän perusteellisempaa avaamista. Kirjassa montaa asiaa raapaistiin minun mielestäni liian pinnallisesti.

Genren yleissivistyksen kannalta kannatti lukea juu.

Viime vuonna luin…

…vain 31 kirjaa, mikä on hyvin vähän. Aloittelin jo keskittymistä kotimaiseen spefiin ja mieleeni jäivät erityisesti Hannu Rajaniemen Kvanttivaras ja Eija Lappalaisen/Anne Leinosen Routasisarukset.

Tänä vuonna tavoitteena on yksi hyvä kirja viikossa ja entistä suunnitellumpi keskittyminen kotimaiseen. Tästä tulee hyvä lukuvuosi!