in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille – kirjoittamiselle ja lukemiselle, joogalle ja muulle liikkeelle, ihmisille ja kissoille, matkustamiselle ja käsitöille sekä maailman pelastamiselle. Koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

Oi ihana toukokuu!

Mitaostintoukokuussapolkupyora

Voi mikä toukokuu! Ihan paras! Ei ole paljon olleet mielessä ostamiset, tavarat, blogikirjoittelu eikä juuri mikään muu kuin ulkona asuminen. Aurinkoa, viltti takapihalla, pyörä etupihalla ja tässä välimaastossa yöt nukkumassa. Imuri on unohtunut siivouskomeroon, puhumattakaan mistään isommista operaatioista sisällä. Kaiken ehtii myöhemminkin.

Mutta pari ostosta ja muutamia otoksia on tullut sisään. Osallistuin toukokuussa kaksiin frisbeegolfkisoihin, niistä tuomisiksi tuli yksi pokaali ja vähän ilmaista pelaajapakettikamaa. Täytyy tuumata kiekot jossain vaiheessa, osaanko heittää niillä vai pistänkö myyntiin. Samoin muut tavarat. Sain esimerkiksi hyvän pyyhkeen kiekkojen kuivaamiseen, siivosin siitä innostuneena kaikki vanhat frisbeegolfpyyhkeet ja monta lähti pesuun ja luutuiksi. Vähän olen vieläkin myynyt ristipistotavaraa, mutta muuten ei ole tavaraa ulospäinkään juuri siirtynyt toukokuussa.

Sain myös ilmaiseksi autoon laturin kännykälle sekä tosi kätevän alustan tarralla, jonka päällä puhelin pysyy hyvin paikoillaan eikä lentele tai heilu ajaessa. Olivat toiselle autottomalle turhia tavaroita.

Toukokuussa ostin kaksi tavaraa. Isompi on polkupyörän U-lukko, 19,90 euroa. Parin vuoden tauon jälkeen huollatin pyörän ja olen polkenut alkajaisiksi 1,5 viikossa yli 200 kilometriä. Ihanaa! Luulin etten tykkää pyöräilystä, mutta olin väärässä. Ihan uusi kaupunki avautuu pyöräillessä. Pyörän olen aikoinaan saanut ilmaiseksi äidiltä kun jäi häneltä joutilaaksi, on tosi hyvä mummopyörä mutta minulla ei ollut siihen mitään lukkoa. Oulu(kin) tuntuu valitettavasti olevan polkupyörävarkaiden luvattu kaupunki, niin täytyi ostaa.

Toukokuun toinen ostos oli yksi puuvilla-bambulankakerä, 2,90 euroa. Olen virkkaillut siitä nyt kymmenkunta puhdistuslappua ja lisää on tulossa, siis tällaista pientä meikinpoistolappua, ettei tartte enää kertakäyttöisiä ostaa. Hirvittää vähän ajatella puuvillan viljelyä tuommoista muutaman sekunnin käyttöä varten. Pärjäisin ehkä ilmankin, mutta ajattelin testata kuitenkin nyt yhden kerän verran, kiva kesäkäsityö samalla. Tuntuvat toimivan hyvin ja ovat pehmeitä. Käytön jälkeen pesupussissa vaan koneeseen muun pyykin sekaan.

Siinä kaikki toukokuun tavaraostokset ja otokset, yhteensä 22,80 euroa. En usko että kesäkuussakaan tulee ostettua ihmeempää tavaraa, ainakaan ei ole mitään suunnitelmia.

PS. Viime kuussa ostetut kesäkengät ovat osoittautuneet loistaviksi! Tosi hyvät kävellä ja muutenkin kivat. Niiden lisäksi olen pitänyt lähinnä 17 vuotta vanhoja Clarksin mustia nahkasandaaleja, jotka näyttävät edelleen ihan uusilta, en tajua miten se voi olla mahdollista. Olen pitänyt niitä todella paljon vuosien varrella, eivätkä vaan mene miksikään jee! Aika ekologinen olo on aina kun niitä käytän :)

Mitaostintoukokuussatuomi

 

Mainokset
Jätä kommentti »

Nämä saat heittää roskiin tänään, osa 2

TamanSaaHavittaaRistipisto1

Tällaisena räntäsadepäivänä (!) leijuili mieleen, että tuleekohan joskus aika kun kotona on vain tarpeellisia, ihania, hyödyllisiä tavaroita. Siis sellainen, että ei ole enää yhtään mitään pois toivottavaa. Vai elääkö koti koko ajan niin että aina löytyy jotain?

Päätän uskoa että sekin aika tulee kun kaikki tavarat ovat just niitä jotka haluankin pitää. Koska uutta ei tule sisään juuri ollenkaan niin täytyyhän sen joskus tapahtua?

Olen tehnyt tätä matkaa minimalismiin nyt seitsemän vuotta. En todellakaan kertarysäyksellä, pikemminkin kliseisen hitaasti mutta varmasti. Nettikaupan varastonakin toimineesta lapsiperheellisestä omakotitalollisesta välivaiheitten kautta aikuisten kaksioon jossa kaikki on nyt ollut järjestyksessä jo pitkään eivätkä kaapit ole läheskään täynnä. Hetkeäkään en ole epäröinyt etteikö tämä olisi oikea suunta.

En ole halunnut vastuuttomasti heittää tavaraa roskiin, mutta sitäkin olen tehnyt. Hyvähermoisina siivouspäivinä – mitä onneksi on ollut enemmän kuin niitä toisia – yritän keksiä tavaroille ansaitun vanhainkodin tai hautausmaan. Myyn mitä pystyn, vien Konttiin minkä katson jälleenmyyntikelpoiseksi, lahjoitan parempaan kotiin, kierrätän roskat. Sitten kun ne hermot lopulta menee, niin pakkaan mustaan roskapussiin ja vien tuohon polttokelpoisten jätteiden sammioon hyvällä omallatunnolla.

On kuitenkin juttuja, joita on vaikeampi haudata kuin niitä helppoja. Viime viikkojen siivoamisesta inspiroituneena ja jatkona ykkösosalle tämä. Eli jos yhtään siltä tuntuu niin nämä saat heittää roskiin tänään:

  • Keskeneräiset käsityönalut, joista et tykkää, joita ei voi tai et halua purkaa ja joita et koskaan tee valmiiksi. Kokeile vaikka samalla miltä tuntuu leikata ristipistotyö tai aloitettu neule saksilla palasiksi, kiltille ihmiselle aika radikaali fiilis!
  • Mytyssä olevat kirjontalangan loput.
  • Vaihdoissa/lahjaksi saadut rumat käsityöt ihmisiltä joita et tunne. Myös ihmisiltä jotka tunnet.
  • Vanhentunut tai paha ruoka jota et aio syödä. Myös pahanmakuinen tee, jonka olet saanut lahjaksi. Biojätteeseen sentään.
  • Epäonnistuneet paperikuvat lapsista(kin). Tärähtäneet ja ylivalottuneet. Viisi samanlaista ylijäänyttä pientä koulukuvaa joissa lapsi suloisesti hymyilee. Se että laitat lapsen valokuvan roskiin ei tarkoita että laitat lapsen roskiin, vaikka siltä joskus tuntuukin.
  • Lasten 15 vuotta sitten aloittamat ristipistotyöt, joista edes lapsi ei tiedä mitä niistä oli tarkoitus tulla.
  • Kaikki mikä on rikki.
  • Kaikki mistä et tiedä mikä se on. Vaikka se sitten myöhemmin paljastuisikin modeemin lisäantenniksi jonka kanssa modeemi olisi toiminut paremmin. Senkin päätöksen kanssa voi elää ja sille voi jopa nauraa.
  • Rikkinäinen munakello, vaikka sillä on kissan naama. Kaikki muutkin turhat jutut jotka söpöllä naamallaan katsovat roskapussista. Jos et kykene tähän, niin vie äidille ja käske äitiä hävittämään. Äiti kykenee.
  • Ja vimmatuksi lopuksi ykkösosasta kopioituna: Ihan kaiken mikä aiheuttaa huokauksen seuraavana päivänä. Sen jälkeen kun olet kantanut vaatteita Konttiin, lähettänyt myytyjä tavaroita postissa, lajitellut paperit, pahvit ja metallit. Jos pää meinaa levitä kun pitäisi vielä yksi kierrätysreissu tehdä, niin silloin saat länttäistä kaiken lopun muovipussiin ja viedä sekajätteeseen. Maapallo ei siihen kassilliseen kuole ja mielenterveytesi säilyy. Olet hyvä ihminen.

TamanSaaHavittaaRistipisto2

TamanSaaHavittaaRistipisto3

Jätä kommentti »

Mitenkäs huhtikuun ostokset ja otokset?

Kestopussit1

Toukokuu! Lunta on takapihalla vieläkin kasa, mutta kevätvuohenjuuri puskee vihreänä penkistä jo. Yksi avocadon siemen on itänyt jee!

  • Ostin ne kesäkengät mitä kuun alussa tuumailin, maksoivat sopivasti sattuneen alennuksen jälkeen 95,96 euroa. Toivottavasti kestävät jonkun kesän! Ihan hirveä suo kun yrittää etsiä jotain ekologista, kestävää, kohtuuhintaista ja edes vähän hyvällä omallatunnolla ostettavaa kenkää. En vaan halua käyttää aikaa kauheasti tällaiseen nettishoppailuunkaan, joten laskin rimaa ja päätin ostaa mahdollisimman mieluiset alle satasen kengät, joita voisin pitää monta monta vuotta. Halusin siis paljaaseen jalkaan tökättävät umpinaiset, kevyet ballerinat joilla on hyvä kävellä. Sellaisia pidän kesällä lähes joka päivä. No päädyin hyväntuntuisiin Camperin sinisiin joilla on kahden vuoden takuu, eli oletan että kestävät pitkästi yli sen.
  • Sain ystävältä ilmaiseksi kangasta hedelmien kestopusseihin (kuvassa), kiitos vielä kovasti paljon kankaasta! Ompelin 4 pussia itselleni ja saman määrän tytölle myös, kaikki kangas meni. Nauhat ja puuvillakankaat vaakatarrojen alle löytyivät itseltä. Ai että onpa ollut ihana käyttää noita muovipussien sijaan!
  • Ostin ystävän kirppiskasasta sukkalankakerän 1 eurolla. Dropsin Fabel on ainoaa lankaa jota tällä hetkellä voin ajatella ostavani, koska muuten lankoja on tarpeeksi. Fabelista tulee kestävät kantapäät ja aion jatkaa jämälankaprojekteja noista samanpaksuisista langoista.

Ulos lähti tavaraa huomattavasti enemmän. Myin huhtikuussa ylimääräisiä käsityötarvikkeita vielä reilulla parillasadalla eurolla ja frisbeegolfkiekkoja muutamilla kympeillä. Lisäksi myös annoin pois parempiin koteihin ristipistotavaraa ja muuta käsityötarviketta sekä muutaman vanhan kirjan. Sain tyhjäksi pari isoa laatikkoa ja hyllyt senkun väljenee. Ylimääräisiä käsityötarvikkeita on vielä myynnissä, mutta kohta on kaikki taas käyty läpi. Onhan näitä vuosikausia jo hävitettykin!

Huhtikuun tavaraostokset maksoivat siis yhteensä 96,96 euroa. En ostellut edes isommin mitään käyttötarvikkeita, en esimerkiksi mitään kosmetiikkaa tässä kuussa. Toukokuullekaan ei ole tavaraostossuunnitelmia. Kesäkukkia aion hankkia mutta en laske niitäkään tavaroiksi, orvokkeja ainakin uskaltaa ostaa jo toukokuussa, ihanaa! Talvikengät aion kiikuttaa suutarille ja kysyä voiko/kannattaako niitä korjata. Ärsyttää kun kenkien kärjet ovat revenneet ihan kamaliksi, muuten ovat oikein hyvät kengät vielä.

Kestopussit2

Jätä kommentti »

Maaliskuun ostokset ja otokset

LeTempsNousEgare

(Isa Vautier: Le Temps nous égare -ristipistotyö, valmistui kauan sitten)

Ihanaa huhtikuu, kevät ja räystäältä tippuva vesi, ai että! Takapihalla on vielä sikapaljon lunta, mutta etupihalla on jo muutama neliömetri sulaa, siinä varaston oven vieressä mihin aurinko aina aamupäivisin paistaa. Toin varastosta pari kukkapurkkia sisälle ja iskin avocadon siemeniä multaan, saapa nähdä tapahtuuko ikinä mitään. Vuosikausiin minulla ei ole ollut sisällä viherkasveja, mutta nyt yhtäkkiä tuli olo että oispa kiva. Katsotaan kyllästynkö odottamaan itämistä jossain vaihessa vai mitä tapahtuu.

Maaliskuussa en hurjasti mitään ostellut tai otellut ylipäätään, mutta nämä tavarat:

  • Ostin yhden kirjan lahjaksi Akateemisesta Hesan reissulla. Ihana erilainen lastenkirja, joka menee kummilapselle joululahjaksi. Maksoi 5 euroa, oli alennuskorissa alle puoleen hintaan. En juurikaan osta tavaralahjoja kenellekään, mutta listaan nyt nämäkin vähät tänä vuonna sitten, varsinkin kun tämä tulee marinoitumaan omassa hyllyssä jouluun asti.
  • Sain ystävältä ilmaiseksi pimennysverhot makuuhuoneeseen sillä puheella, että jos ne eivät sovi, niin laitan kiertoon.
  • Ostin kaksi kangaspalasta, yhteensä 30 euroa. Heräteostos siinä mielessä, että en ajatellut juuri nyt ostavani leggingseihin kangasta, vaan eksyin pop up -kangasmyymälään toisen kangastyypin kanssa. Vaarallista aina! No, toisaalta minulla on juuri piirretyt leggingsien kaavat eikä kangasta, niin ei ihan heräteostos, ajatuksissa on ollut. Enkä edes viitsi täällä kertoa vakikotikalsareidenhousujen tilasta mitään ääneen, että sanoisin että tarpeellinen ostos, vaikka en aikonutkaan vaatteita ostaa.

Siinä olivat maaliskuun tavaraostokset. Pari kukkaa ostin ja sain sisälle pääsiäiseksi, mutta en laske tavaroiksi kukkia, jotka ovat joko leikkokukkia tai myöhemmin pihalle istutettavia. Hesan reissulla teki niin mieli ostaa moooonta ranskan- tai enkunkielistä kirjaa! Mutta vastustin kiusausta ja hyvä niin. Pari kirjan nimeä on muistissa, josko ostaisin ne Kindleen luettavaksi jossain vaiheessa.

Myös joogafestareilta olisin voinut ostaa vaikka sun mitä. Siellä oli toistasataa näytteilleasettajaa, ihania joogavaatteita esimerkiksi pilvin pimein. Mutta kun nuo entiset ovat vielä justjust ehjät ja siistit, niin en ostanut. Sitä paitsi tuumaan josko tekisin itse nekin uudet joogahousut ja -puseron. Saisin ehkä ekologisimmat sillä tavalla.

Lopulta joogafestareilta ostin vain mustaa teetä Teemaan hyllystä. Hyvä musta tee on ollut ostoslistalla, kun Espanjasta ostamani on juotu loppuun, eikä kaapissa ollut enää kuin yhtä mustaa pussiteetä.

Että ei kai tässä, sama meno jatkuu mahdollisimman vähin ostoksin. Saatuja tavaroita on nyt vähän välitilassa, koska sain entisestä kodistani muutamia itse tekemiäni ristipistotauluja (kuvassa yksi) ja muuta. Kävin niitä jo läpi ja laitoin osan kiertoon ja osan roskiin ja osa on mietinnässä. Yksi ihana äidin ja isän tekemä ryijy päätynee seinälle. Miinuksella kuitenkin olen tavaran määrässä tässä kuussa reippaasti, myin esimerkiksi vieläkin ylimääräisiä käsityötarvikkeita ystäville ja Facebook-kirppiksellä ihan kivasti.

Huhtikuulle ei ole suuria ostosuunnitelmia, paitsi lupasin ommella surauttaa tytölle (ja itselle samalla) muutaman kestopussin hedelmille, eikä minulla ole siihen kangasta. Kesäkenkätilannetta tuumaan myös. Minulla ei ole yksiäkään umpinaisia kesäkenkiä jotka voisi tökätä avojalkaan, olen ne todennut kuitenkin kaikista käytännöllisimmiksi. Nyt talvella oli pakko nakata roskiin järkyttävän näköisiksi kulutetut kahdet samanlaiset pinkit Merrellin paljasjalkaballerinat, joita olen pitänyt vuosikaudet (6 vuotta) lähestulkoon ainoina kesäkenkinä! Olivat aivan loistavat, että jotain samantapaista on hakusessa. En taida osata olla pelkillä sandaaleilla koko kesää kuitenkaan, vaikka ensin ajattelin että pärjään. Katsotaan.

2 Kommentit »

Tavarahaaveita onko heitä?

KorviksetDubai

Kuva Dubain reissulta kolmen vuoden takaa.

”Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” – Nuuskamuikkunen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (Tove Jansson)

Olen Nuuskamuikkusen kanssa kovasti paljon samaa mieltä. Elämäni on paljon helpompaa kun tavaroita on vähemmän. Niitä ei tarvitse koko ajan järjestellä eikä etsiä, vaan minulla on tavaroita joita käytän ja jotka ovat kauniita ja oikeissa paikoissaan. Sen lisäksi jossain takaraivossa on koko ajan ajatus lähtemisestä, se jos mikä on suurin motivaatio tavaran vähentämiselle edelleen. Kun muutan seuraavan kerran, mitä haluan oikeasti ottaa mukaan? En todellakaan aio pakata laatikollisia ja taas laatikollisia turhaa tavaraa. Minua houkuttaa ajatus repullisesta. Mitä kantaisin jos lähtisin ja pakkaisin vain repun? Sama filosofia ohjaa uuden tavaran hankkimista. Mietin onko juuri tämä tavara oikeasti kaiken sen vaivan arvoinen, mikä sen säilyttämisestä ja mahdollisesta hävittämisestä ja kierrättämisestä seuraa?

Vaikka edelleen vähennän ja vähennän tavaraa, niin onhan niitä haaveita! Tykkään väreistä, kauniista tavaroista kotona ja siitä että arki toimii minulle sopivalla tavalla. Minimalismin myötä ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet. Vaikka täällä blogissa näistä asioista kirjoitan, niin ostaminen tai ostamattomuus, kaupat tai tavarat ovat mielessä hyvin vähän. Ajattelen muita asioita ja ennen kaikkea teen muita asioita. En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta ostin ennen ”kivoja” tavaroita hetken mielijohteesta. Nyt en juurikaan tee niin. Viimeksi ostin hetken mielitekona korvakorut viime vuonna. Toki ostaessa silloinkin oli mielessä, että parit vanhat kuluneet nakkaan roskiin. Koska kahden on aina lähdettävä, että yhden saa tuoda kotiin.

Ostamista hillitsee myös se jos minulla on jo joku tavara, niin en vaan pysty enää ostamaan uutta sen takia että haluan kauniimman tai erilaisen. Mihin sen entisen laitan? On väärin laittaa jotain käyttökelpoista roskiin vain sen vuoksi että haluan uuden. Tai viedä ylettömät määrät rojua kirppikselle. Se on vastuutonta kuluttamista enkä pysty enää elämään niin.

No mutta kaikesta huolimatta, olen tuuminut parin päivän ajan huvikseni tätä kirjoitusta varten, mitä tavaroita kuitenkin haluaisin? Mitä minulla oikeastaan onkaan haave- tai hankintalistalla edes teoriassa?

  • Vessan roskis. Eräässä kyläpaikassa näin monta vuotta sitten Alessin roskiksen. Ulkonäöltään roskis olisi kyllä enemmän minun tyylinen jos se olisi kukallinen tai vaikka edes turkoosi. Mutta ihaninta roskiksessa oli se, että siitä ei kuulunut mitään ääntä. Inhoan syvästi nykyistä vessan roskista, joka on sellainen perusruma metallinen, muovisisäsankoinen ja ennen kaikkea kirskuva poljinroskis. Se on kai ainoa tavara jota kotona inhoan. Miksi en sitten osta? Todennäköisesti tuo nykyinen ei mene rikki kirveelläkään eikä käytettyä vessan roskista viitsi viedä kirpparille. Voisiko siihen istuttaa kesällä ulkona kukan? Sitä paitsi Alessin roskis on ilmeisesti jotain muovia ja kallis. Mutta tämä on hupaisallakin tavalla mieleen iskostunut tavarahaave joka käy mielessä joka kerta kun vessan roskikseen jotain laitan. Ainakin muistan aina tuon äänettömän roskiksen ja ne ihanat ihmiset kenen kotona se on!
  • Joogan sydän -kirja. Janne Kontalan kirja on kestolainassa minulla kirjastosta ja käytän sitä ahkerasti apuna joogaharjoituksissani. Mikä estää ostamasta? En vaan ole vielä ylittänyt ostokynnystä, koska saan kirjan kirjastosta. Toisaalta mieluusti ostaessani ostan juuri tuollaista tavaraa, osoittaen samalla tukeni kirjailijan hyvälle työlle. Onko kestolainaaminen kirjaston, kirjan tai kirjailijan väärinkäyttöä? Harrastan sitä kyllä muidenkin kirjojen kohdalla. Ehkä kirjoitan joulupukille?
  • Uusi joogamatto. Entinen matto näyttää vähän kuluneelta, siitä on alkanut lähteä hiukan irti pintaa, mutta ei vielä pahasti. Mattoa voi sanoa iäkkääksi, ainakin 8 vuotta. Mikä on joogamaton ikä? Pesen sitä kyllä tarpeen mukaan ja kotona joogaan ihan räsymatonkin päällä, jos en mitään hikijoogaharjoitusta tee.
  • Meditaatiotyyny. Mielipaikassa on myynnissä ihania, kauniita, värikkäitä meditaatiotyynyjä, siis tyyny jonka päällä istutaan. Tämä tavarahaave on syntynyt ihan puhtaasti siitä että näin nuo tyynyt, eikä mistään todellisesta tarpeesta. Käytän aina jotain koroketta että saan paremman istuma-asennon, tällä hetkellä joogabolsteria tai joogatiiltä tai vaikka sohvatyynyä. No, nyt asetin itselleni aikatavoitteen, että kunhan olen tietyn ajan meditoinut säännöllisesti joka päivä ilman yhtäkään taukopäivää, saan tosissani harkita tyynyn ostoa.
  • Vaatteita. En tällä hetkellä osta vaatteita. Yritän oikeasti minimoida ainakin vielä tänä vuonna vaatteiden ostamisen, vaikka haluaisin ostaa. Teen tästä taiteenlajin! Miten pitkään pärjään ilman mustia housuja tai uusia kenkiä? Miten pitkään pärjään entisillä joogavaatteilla? Haluaisin todella testata miten vähiin vaatevaraston voi saattaa. Uskon nimittäin että eläisin hyvin (paremmin!) erittäin pienellä mutta oikeanlaisella vaatekaapillisella. Siihen on tosin aikaa, koska vaatteita on vielä monta. Vaatteista tulee blogikirjoituksia myöhemmin, tämä on niin iso asia.
  • Pari lamppua. Haluaisin makuuhuoneeseen sängyn päätyyn lukulamput. Haluaisin olohuoneeseen jonkun tunnelmavalon. Aina välillä olen esimerkiksi tori.fi:stä näitä katsellut, mutta en kauheasti jaksa aikaa käyttää etsimiseen. Yhden ihanan kerran jo varasin ja olin menossa hakemaan, mutta myyjä oli seinästä irrottaessaan tiputtanut sen ja se oli mennyt rikki. No kesä ja valo tulee nyt taas ja joskus sitten sopivat lamput osuvat kohdalle.

En keksinyt muuta. Voi olla että unohdin jotain mitä olen suunnitellut ostavani tai mistä haaveilen. Huomaan että nämä kaikki ovat olleet haaveena jo pitempään ja hyvin pärjään näköjään ostamatta. Tämä on kuitenkin hyvä lista ja taidan tätä päivittää silloin tällöin kun tavaroiden kuvia mieleen leijailee.

Onko tavarahaaveita, haikailuja, suunnitelmia, ostoksia, ajatuksia?

You don’t need to own the universe. Just see it. – Doctor Who

KankaatPakistan

Kuva Pakistanin reissulta viime vuodelta.

2 Kommentit »

Mitä maksaa reissuaminen?

Alicante10

En ole ikinä koskaan milloinkaan ennen laskenut paljonko joku reissu on kaiken kaikkiaan maksanut. Nyt Alicanten reissun kustannukset laskin, kun ajattelin että on ihan mielenkiintoista tietää vastaisenkin varalle. Ja kun kerta yksin reissusin niin oli helppo laskea. Kirjoitan tämän blogikirjoituksen siksi, että todella harvoin missään kirjoitetaan rahasta ja myös siksi, että seuraan tavaraostoksia tänä vuonna – mahtuu ikään kuin samaan teemaan.

Valitsin matkakohteen ihan sillä perusteella, että minne eteläpuoliskolle Espanjaa sain halvimmat lennot. Junalla menin Helsinkiin siksi että se oli halvin vaihtoehto päästä täältä pohjoisesta pois, mikä on aina luku sinänsä. (Muoks: Tai siis bussilla pääsisi halvemmalla, mutta siinä menee minun istumisensietoraja, en pysty-kykene-halua yhtä soittoa niin pitkää matkaa). Sitä paitsi tykkään matkustaa junalla, se on jo lomaa itsessään. Reissufiilis alkaa kun astuu kotiovesta ulos ja lähtee kävelemään! Majoituksen otin Airbnb:n kautta, tällä kertaa halusin sellaisen huoneen, joka olisi jonkun ainoastaan espanjaa puhuvan luona, kielikylpyä nääs. Matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla, eli mukana oli keskikokoinen reppu ja pieni olkalaukku.

  • Lentoliput Helsinki – Alicante – Helsinki (Norwegian): 97,09 euroa
  • Junaliput Oulu – Helsinki – Oulu: 53,40 euroa
  • Airbnb 5 yötä Alicantessa: 93,19 euroa

Palatessa yövyin pääkaupunkiseudulla tyttären luona joka asuu aivan älyttömän kätevän matkan päässä lentokentältä ja junaradasta. Lisäksi näihin välttämättömiin matkakuluihin tuli taksimatkat 24,00 euroa (Alicante) ja 24,90 euroa (Helsinki-Vantaa). Alicantessa oli pakko mennä taksilla kentältä kaupunkiin koska viimeinen bussi yöllä meni jo. Helsingissä lento oli 1,5 tuntia myöhässä keskellä yötä ja viimeinen juna meni jo. Yöbussi olisi mennyt kyllä mutta missasin just edellisen ja seuraava olisi mennyt vasta tunnin päästä, enkä jaksanut jäädä odottelemaan kahdelta yöllä.

Ruokaan Espanjassa käytin koko reissun aikana 81,01 euroa. En pyrkinyt erityisemmin minimoimaan tuota summaa, enkä missään nimessä halunnut tällä reissulla itse kokata. Söin joka päivä aamupalan ja myöhäisen lounaan kaikessa rauhassa jossain ravintolassa. Kävin myös kahvilla ym. aina kun siltä tuntui ja ostin vielä illaksi yleensä jotain smoothieta ja pientä syötävää. Espanjassa ruoka vaan on niin halpaa! Halvimmillaan 10 eurolla sain alkukeiton, ison leivän, salaatin, pääruuan, vesipullon, viinilasillisen sekä jälkiruuan ja kahvinkin. Lounaalla elin kyllä päivän aivan hyvin, ei tarvinnut toista kunnon ruokaa syödä, enkä olisi pystynytkään. Elche-päivänä minulla oli piknik-eväät, kun siellä oli ihania puistoja ja aurinkoista. Lauantaina sain onnenpotkuna ilmaisen lounaan, kun Airbnb-emäntäni halusi kokata minulle paellaa ja rupattelimme viinilasillisen kera pari tuntia siinä samalla, aivan ihana hetki!

Tekemiseen (kulkemisiin ja nähtävyyksiin) käytin 29,75 euroa. Tämä sisälsi junamatkat Elcheen ja Villajoyosaan sekä bussimatkan lähtiessä lentokentälle plus kaikki sisäänpääsymaksut. Kävin yhteensä noin kymmenessä nähtävyydeksi laskettavassa paikassa – museossa, kirkossa, linnassa, puutarhassa tms. ja osa näistä oli ilmaisia.

Kustannuksista puuttuvat matkaeväät Suomessa junassa + lentomatkoilla/-kentillä, yhteensä noin 20 euroa. Johonkin piti raja vetää mitä laskea mukaan varsinaisiin kustannuksiin, koska vietin hieman aikaa Helsingissä sekä mennessä että palatessa ja otin kotoa evästä junaan jne. Tuliaisia itselle ja perheelle en myöskään kirjannut ylös, tosin tavaraostokset olen tietysti listannut tammikuun blogikirjoitukseen. Tuliaisiksi läheisimmille perheenjäsenille ostin syötäviä juttuja. Kotiin ostin vielä suklaata ja muuta ruokaa vähän, käsimatkatavaroihin ei hirveästi mahtunut. Tykkään kuitenkin ostaa reissusta paikallisia herkkuja, niitä on kiva syödä hissukseen ja muistella reissua! Toiseksi viimeinen suklaalevy on muuten menossa juuri nyt.

Eli yhteensä:

  • kulkemisiin (lennot, junat, taksit, bussit) 211,74 euroa
  • nähtävyydet (sis. hissiliput linnoitukseen) 17,40 euroa
  • majoitus 93,19 euroa
  • ruoka 81,01 euroa

Kokonaiskustannukset 403,34 euroa.

Ihan kohtuuhalpa tuollaiseksi reissuksi kaikin puolin, vai mitä sanotte? Alicanteen saavuin siis maanantai-iltana puoliltaöin ja takaisin Helsinkiin sunnuntain puolella keskellä yötä. Ainahan reissuun rahaa menee ja kun täältä pohjoisempaa lähtee, niin Helsinkiin kulkeminen täytyy huomioida. Airbnb on hyvä majoituspaikkojen arvosteluineen ja kun tammikuu on kaikista hiljaisin kausi, niin halvalla sain todella siistin ja kivan huoneen.

Pääasia on huomata, että omasta mielestäni kohtuuhinnalla saan itselleni sopivan, mukavan reissun. Toinen ihana asia on huomata, että oikeasti osaan jo hyvin pakata kevyesti just oikeat vaatteet ja kamat reissuun mukaan niin, että käsimatkatavaroihin jää vielä tilaa syötäville tuliaisille. Plus että en kaipaa lomalla millään tavalla tavaroiden ostelua. Tee ja suklaa sun muut on vakituliaisia, koska niistä tykkään eniten!

Alicante11

 

Jätä kommentti »

Mitä ostin helmikuussa?

Piano

Helmikuu meni ja tavaraotokset ja varsinkin -ostokset olivat aika simppelit ja vähäiset:

  • Ostin Satokausikalenterin. Viime vuonna jo ajattelin ostaisinko mutta en sitten kuitenkaan. Nyt olin kyllä täysin vastoin omia puheitani mainoksen uhri, myivät loppuvaraston pois 30%:n alennuksella ja ilman toimituskuluja. Kalenteria on niin paljon kehuttu, että tilasin. Varmasti tulee vielä lisäämään kasvisten ja hedelmien syöntiä entisestään, kun tulee kokeiltua sellaisia sesonkikasviksia joita en ennestään tunne.  Rahaa kului tähän 14 euroa ja siinäpä olikin helmikuun ainoa tavaraostos. Nähtäväksi jää oliko kannattava.
  • Sain ilmaiseksi kotiin oman satavuotiaan pianoni, tämä oli pitkään suunniteltu juttu. Kuljetuksesta maksoin, mutta se on palvelu. Vielä kun pianon saa vireeseen, niin pääsen kunnolla soittelemaan taas omaksi iloksi vuosien tauon jälkeen! Jee! Pianon mukana tuli äänirauta, metronomi ja sen semmoista plus muutamia nuotteja. Nuotit siivoilen nyt kunnolla kun vihdoin sain pianon, niitä on takuulla turhia.
  • Saimme myös lahjaksi uuden kauniin tv-tason. Telkkaria meillä ei kyllä oikeastaan katsota, mutta joskus on kiva katsoa leffoja Netflixistä isolta ruudulta. Joka tapauksessa, kun kerta meillä on telkkari (pikkuveljeltä saatu aikoinaan), niin pitää olla sille joku paikkakin. Toinen pikkuveli on tehnyt pitkään ja hartaasti käsityönä puusta tuota uutta ja se on ihana! Ehkä kirjoittelen siitä joskus oman postauksen. Taso on tehty ajatuksella, että se käy ihan tavallisena pöytänäkin, jos kun ei telkkaria jossain vaiheessa taas ole. Vanha tv-taso (aikoinaan minun, sitten tytön ja taas minun…) lähtee kai Konttiin jos kukaan ei sitä tartte, huutelen hetken vielä.
  • Sain hiustenkuivaajan äidiltä, kun hän ei käytä ja se oli turhaan laatikossa. Pitkään tuumin että otanko, mutta otin sitten kuitenkin. Katsotaan nyt rauhassa tarttenko sitä, vielä en ole käyttänyt.

Muuta tavaraa en helmikuussa ostanut enkä ottanut. Kosmetiikkaa ostin pari putelia, uuden hiustenhoitoaineen ja vartalovoiteen, kun entiset loppuivat. Hoitoaineesta kirjoittelinkin viikko sitten jo pitkästi Instagramiin (@mantelipipari), että ei siitä tässä enempää. Vartalovoiteena olen käyttänyt viime kesästä asti Organic Shopin ihania, edullisia voiteita, mutta nyt ostin vaihteeksi Urtekramin kookosvoiteen Prismasta. Eipä ollut kallis sekään. Tsekkailen näitä luonnonkosmetiikan Cheap & Chic -kategorian suosituksia yleensä Katja Kokon blogista, kun en jaksa itse ollenkaan perehtyä valmistusaineisiin enkä edes tajua niistä mitään.

Poispäin on lähtenyt tavaraa aikalailla, lainassa ollut kitara ja sen kotelo ja vähän sitä sun tätä muuta (astioita jne.) kulkeutui perheelle muualle. Myinkin jotain, esimerkiksi Muumimukeja. Hyvä niin, kyllä täältä taas huomattavasti enemmän lähti kuin mitä tänne tuli! Mööbleerasin pianon tieltä makkariin yhden hyllykön ja sieltäkin löytyi kierrätettävää roskia vielä…

Maaliskuulle ei ole kummemmin tavaraostosuunnitelmia, joogavaatteet vähän natisee liitoksistaan, hetken ovat olleet jo tuumauksen alla, mutta en haluaisi ostaa mitään… Yhdelle julisteelle/taululle täytyy löytää kehys, mutta mietin ensin miten tekisin sen itse ettei tarttis ostaa. Tavaranhävityssuunnitelmia on sitäkin enemmän, myytäviä juttuja jotain ainakin.

Miten teillä meni helmikuu vaikka ostosmielessä tai ihan missä vaan mielessä?

1 kommentti »

Minun minimalismini

Seina

Huomasin että en ole pitkään aikaan kirjoittanut yleisiä ajatuksia elämän yksinkertaistamisesta ja minimalismista. Niinpä kerään tähän perusasiat omasta minimalismistani uusille lukijoille tiedoksi, vanhoille tiivistykseksi ja aina itselleni muistutukseksi.

Miksi minimalismi?

Haluan käyttää kallisarvoisen elämäni eli jokaisen päivän ihanien asioiden tekemiseen. Huomisesta en voi tietää, mutta tämä päivä minulla on. Haluan keskittyä olennaiseen ja minulle tärkeään. Sen takia yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille. Haluan myös että kaunis maapallomme on olemassa tulevillekin sukupolville.

Milloin minimalismi?

Muutin toistakymmentä vuotta sitten Ranskaan perheen ja lähes yhden omakotitalollisen tavaraa. Parin vuoden päästä muutimme saman määrän (tai enemmän) takaisin. Muuttojen jälkeen näin vuosikausia ahdistavia unia muuttamisesta. Talo oli joka kerta eri, valtavan suuri! Muuttoauto oli aina tilattu huomiselle, mutta mitään en ollut pakannut, enkä ollut hankkinut yhtään pahvilaatikkoa.

Ymmärsin jossain vaiheessa noin seitsemän vuotta sitten, että unet johtuvat siitä että tavaraa on niin valtavasti. Käytin jatkuvasti hirveästi aikaa jonkun hukassa olevan etsimiseen. Muutenkin oli aivan liian kiire juosta paikasta toiseen, tehden ja harrastaen kyllä mieluisiakin asioita.

En halunnut enää käyttää yhtään hetkeä tavaroiden etsimiseen ja siivoamiseen! Halusin keskittyä tekemään ihanimpia asioita.

Miten?

Luin paljon minimalismista, lähinnä blogeista ja kirjoista. Uskon että yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

  • Tee lista asioista joita haluat tehdä elämässä – tänään.
  • Tee lista asioista joita teet tällä hetkellä.
  • Vertaa listoja ja poista turha.

Minä muutin radikaalisti ajankäyttöäni ja elämääni ylipäätään, töistä ja ihmissuhteista lähtien. Hitaasti mutta varmasti jätin esimerkiksi pois pari mukavaa mutta aikaa vievää harrastusta, jotka eivät olleet niitä ihanimpia juttuja elämässäni.

Samalla aloin myös poistamaan turhaa tavaraa ja uskon että homma menee näin:

  • Pysäytä sisään tulevan tavaran virta. Tämä on oikeasti se tärkein ja ensimmäinen askel, jota ennen ei kannata tehdä mitään. Älä osta mitään. Älä ota mitään. Vaihda kaikki postilaatikkoon tuleva paperi sähköiseksi.
  • Ala karsia kotona olevaa tavaraa.

Tärkeintä on uskoa että kaiken voi siivota!

Minun minimalismini

Unet muuttamisesta loppuivat siihen kun aloin siivota nurkkia. Olen seitsemässä vuodessa tehnyt niin mielettömän matkan, että en ikinä kyllästy siitä puhumaan! Tavara on vähentynyt murto-osaan ja elämässä on aikaa juuri sille mitä haluan tehdä.

Minun minimalismini on sitä, että kotona on aina siistiä. Siivoaminen tarkoittaa imuroimista eikä tavaroiden paikoilleen viemistä tai kasojen selvittämistä. Tiedän missä jokainen tavara on, eikä minun tarvitse etsiä mitään. Missään kaapissa tai hyllyssä ei ole kaaosta, vaan kaikki tavarat mahtuvat omille paikoilleen eikä mistään pursua mitään.

Minun minimalismini on väriä, iloa ja ihanaa elämää! Olen tässä. Joogaan joka päivä. Juttelen ja juon kahvia ihanien, tärkeiden ihmisten kanssa. Makaan sohvalla ja silitän kissoja. Kirjahyllyni on järjestetty sateenkaaren väreihin. Minulla ei juuri koskaan ole kiire minnekään. Nukun tarpeeksi. Vaatekaapissani on värikkäitä vaatteita. Suunnittelen sitä seuraavaa reissua.

Meneekö ikinä pieleen?

Menee. Menee hermot, kun löytyy jotain, joka saa aikaan ”ei ole todellista” -efektin. Että kaiken tämän seitsemän vuoden siivoamisen ja kahden pienempään ja pienempään asuntoon muuton jälkeen löytyy kansion takakanteen liimautuneena joku Saunalahden puhelinlasku kymmenen vuoden takaa.

Menee. Ostan joskus sellaista mitä ei olisi pitänyt.

Menee. Tuskastun kun en raaski laittaa roskiin jotain millä en tee mitään ja mikä ei tuota iloa.

Tavoitteita onko heitä?

On!

  • Kotona on vieläkin liikaa tavaraa. Vähennän koko ajan, enkä halua ostaa mitään. Jos tuon sisälle jotain, kannan kaksi samasta tavararyhmästä ulos.
  • Vaatekaappi. Olen vähentänyt ja vähentänyt ja ollut ostamatta. Pitkän tähtäimen tavoite on tunnistaa mitä vaatteita oikeasti pidän ja luoda ihana, eettinen, pitkäikäinen, hyvin pieni vaatevarasto.
  • En halua laittaa käyttökelpoista roskiin, vaan yritän löytää kotoa poistettavalle mahdollisimman järkevän paikan.
  • Että kaikki mitä hankin, olisi eettisesti ja ekologisesti tehtyä.
  • Käytän rahaa matkustamiseen ja muuhun tekemiseen, en tavaraan. Säästän rahaa. Kirjaan ylös mitä tavaraa ostan.
  • Haluan tulevaisuudessa asua jossain missä paistaa aina aurinko ja missä en tarvitse autoa. Sitä varten on suunnitelma ja toinen. Sitä varten jatkan myös tavaroiden vähentämistä niin, että kun se aika tulee, voin pakata laukun, helposti lähteä ja jättää loput.
Jätä kommentti »

Mitä jäi elämään vegaanihaasteesta?

Vegaanihaasteesta on kulunut hetki ja tuumaan että mitäs siitä jäikään käteen. Tammikuu meni loistavasti, ostin kotiin ainoastaan vegaanituotteita enkä syönyt lihaa kuin muistaakseni kerran brunssilla ravintolassa jossain piirakassa/salaatissa. Ai niin ja toisen kerran ulkona syömässä kun tarjoilija sotki ystävän ja minun tilaukset, olikos sekin tammikuussa… :D

Olin kuun vaihteen Espanjassa enkä syönyt lihaa sielläkään. Kalaa söin tarkoituksella plus myös sellaista kasvisruokaa, mikä ei ollut vegaanista. Positiivinen yllätys oli löytää Alicantesta kahvila/leipomo jossa tehdään vain vegaanisia herkkuja ja hyviä vegaanisia ruokavaihtoehtoja muualtakin. Croissant kahvilassa oli aivan uskomattoman hyvä. (Sivuhuomautus: Oulussa Makiastakin saa aamupalalla vegaanisia croissantteja!) Kasvisruokaa Alicantesta löytyi helposti ja kysyessä tarjoilijat esittelivät auliisti kaikki kasvisvaihtoehdot ja ehdottivat miten jonkun ruuan sai muokattua kasvisruuaksi. Tutuksi tulivat ilmaisut con carne ja sin carne!

Mutta siis mitä nyt? Aion jatkaa samalla tiellä, en keksi miksi minun pitäisi ostaa pääasiassa muuta kuin vegaanista. Maitotuotteisiin olen jo ihan tottunut muutenkin, kauramaito ja -kerma ynnä muut sujahtavat jo automaattisesti ostoskoriin ja maistuvat hyvältä. Meillä ei käytetä oikeastaan ollenkaan eineksiä ja ihan perusruuan valmistaminen vegaaniseksi on helppoa ja kivaa, mukava kokeilla uusia reseptejä ja tuotteita! Vegaanista suklaatakin löytyy vaikka kuinka ja herkkujen leipominen kotona vegaaniseksi on helppoa. Leivät teen pääasiassa itse ja mitäs muuta sitä sitten vielä syödäänkään? Kasviksia tulee tietysti syötyä paljon, ihan paras aamun aloitus on porkkanamehu, johon lisään vaikkapa inkivääriä ja selleriä tai joskus omenaakin, nam!

Helmikuussa olen syönyt lihaa pari kertaa, esimerkiksi poropizzan palasen ja kylässä yhden kerran jotain lihajuttua myös. Mutta lihaa en halua syödä edelleenkään ja välttelen sitä niin paljon kuin pystyn.

Olen kuitenkin päättänyt toistaiseksi syödä kalaa. Tykkään kalasta, se on terveellistä, enkä näe sen syöntiä niin pahana asiana eettisesti kuin lihan syöntiä. Varsinkin jos seuraan WWF:n Kalaoppaan ohjeita. Jätän myös nuo Katan kanalan kananmunat herkuttelukäyttöön niinkuin viimeksi kirjoitin.

Eli hurjasti oli hyötyä tämän vuoden Vegaanihaasteesta, se sai minut muuttamaan ruokailua paljon vegaaniseempaan suuntaan. Suosittelen lämpimästi osallistumaan ensi vuonna! Tänä vuonna otin myös tutorin ja oli mukava vaihtaa hänen kanssaan vähän ajatuksia sähköpostitse ja saada reseptivinkkejä. Suosittelen sitäkin siis :) Lisään tähän vielä uudemman kerran Vegaanituotteet-sivuston linkin, se on tosi kätevä apu.

Onko teillä ajankohtaisia ruoka-ajatuksia, vegaanisia tai muita?

3 Kommentit »

Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous

MitaJalkeenJaa

(Kuva kustantajan sivulta)

”Jotkut ihmiset eivät uskalla puhua kuolemasta tai edes ajatella sitä. Heidän jäljiltään jää usein hirvittävä siivo. Kuolemattomiksiko he itseään luulevat?”

Odotin tätä kirjaa siitä asti kun viime kesänä törmäsin eka kertaa termiin kuolinsiivous. Nyt sain sen kirjastosta ja lukaisin junamatkalla viime viikolla Helsingistä kotiin. Kirja ei ole mitenkään paksu ja se oli kivasti kirjoitettua hyväntuulista luettavaa, joten lukiessa ei kauan nokka tuhissut.

En tiedä johtuiko reissuväsymyksestä ja edellisen yön erittäin lyhyistä yöunista, että en muista kirjasta juurikaan mitään täsmällistä. Saattaa myös johtua siitä, että siinä ei sinänsä ollut mitään uutta ja mullistavaa ohjetta minulle. Tykkäsin kyllä kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Kirjailija sanoo olevansa jossain 80 ja 100 ikävuoden välillä, minkä kyllä huomasi – jotain ihanaa iän tuomaa perspektiiviä kirjasta huokui.

Tämän kirjan luettuani ja reissusta virtaa saatuani aloin taas käydä läpi tavaroita. Nehän ovat vuosien kuluessa vain vähentyneet ja vähentyneet, mutta vieläkin on liikaa ja sellaista mitä en tarvitse. En halua omistaa yhtään minulle turhaa tavaraa.

Jos ei kuolinsiivous-termistä tykkää, niin yhtä hyvinhän voi ajatella kuten Kalevan kirja-arvostelussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoi, että ”Sitä ei tarvitse ajatella minään kuolinsiivouksena, sillä riittää, että omassa kodissa on hyvä olla ja tavarat palvelevat sinua eikä toisinpäin.” Hän muuten sanoi myös näin: ”Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina.” Voilà!

Minusta on ihana kyseenalaistaa ihan kaiken tarvitsemista, on mahtava tunne kun huomaa että ei tarttekaan omistaa jotain mitä on ennen pitänyt itsestäänselvänä. Esimerkiksi kun yhtäkkiä tajusin joulun alla että muovinen (vanhaaaaa…) taikinakulho näyttää siltä, että hus roskiin, oli siis sen verran kulunut että en enää halunnut käyttää.

Ensimmäinen ajatus oli tietysti ostaa uusi. Sitten aloin miettiä olisiko minulla joku muu astia jota voisin käyttää taikinakulhona. Yleiskonetta minulla ei ole ollut vuosiin, vaan olen tehnyt pulla- ja sämpylätaikinat käsin tuossa isossa kulhossa. Kakkutaikinoita ynnä muita varten minulla on hyvälaatuinen pienempi kulho, jossa siis esim. vatkaan sähkövatkaimella kermavaahdot jne.

Hoksasin että minullahan on iso Pentikin keraaminen tarjoilukulho joka sopii vallan mainiosti taikinakulhoksi. Jee, ei tarttenut ostaa muovia tai muuta! Hyvin syntyy siinä taikinat.

Nyt minulta sitten hajosi hiustenkuivain. Se oli kuusi vuotta vanha pieni matkamalli. Pohdin tuolla Facebookin puolellakin kommentissa, että tartteeko ihminen hiustenkuivaajaa? Olen nyt ollut viikon ilman ja tukka on kuivunut yllätys yllätys kun vaan muistaa illalla pestä eikä aamulla pakkaseen lähtiessä. Minun ei tartte pestä tukkaa joka päivä, että ajattelin kokeilla nyt näin. Elääkö joku teistä ilman hiustenkuivaajaa, miten sujuu?

8 Kommentit »