in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille – kirjoittamiselle ja lukemiselle, joogalle ja muulle liikkeelle, ihmisille ja kissoille, matkustamiselle ja käsitöille sekä maailman pelastamiselle. Koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

Neljän taviksen illallinen (55)

NeljanTaviksenIllallinen550518

Edellisen kirjoituksen pyöräilykuvat ovat matkalta tälle tavislounaalle Merjan luokse. Oli ihana aurinko, kiireetön päivä polkea reilut 40 kilometriä ja hyvää seuraa matkalla ja perillä. Enpä paremmin sitä kesäistä päivää olisi voinut viettää!

NeljanTaviksenIllallinen550518_2

Minusta on ihana kun jokaisen meidän neljän kotona on omanlaisensa tunnelma. Jokaiseen kotiin on aina yhtä mukava mennä ja jokaisen kotona on jotain erityistä, mikä tekee ihanan fiiliksen juuri siihen yhteiseen hetkeen. Hädin tuskin malttaa odottaa seuraavaa kertaa!

NeljanTaviksenIllallinen550518_4

Tällä kertaa jatkettiin pastateemaa. Nam nam alkupalojen jälkeen saimme raikasta, herkullista sitruunapastaa.

NeljanTaviksenIllallinen550518_3

Ah ihana tiramisu jälkkäriksi kahvin kanssa!

Seuraavan kerran tavistellaankin meillä ihan kohta jo jee! Menu on melkein valmis :)

NeljanTaviksenIllallinen550518_5

Mainokset
1 kommentti »

Neljän taviksen illallinen (54. kerta)

NeljanTaviksenIllallinen540318

Jotain tapahtuu ihan tuoreeltaankin täällä blogissa, tänä lauantaina nimittäin tavisteltiin taas. Viime kerrasta ei ole edes kokonaista kuukautta, jahuu! Marika aloitti uuden kierroksen, pääruokateemana on pasta, mutta muuten vapaat kädet ja ajatukset.

Alkupaloiksi syötiin kasvissushia, ihanan värisiä! Koko illallinen taisi olla kokonaan vegaaninen. Pääruuaksi sitä pastaa, Marika teki pastankin itse alusta loppuun. Soosina pari tuntia muhineita linssejä ja seassa kaikenlaista muuta joka haihtui mielestä nopeammin kuin ehti herkkua haarukoida suuhunsa… ainakin fenkolia mausteena!

NeljanTaviksenIllallinen540318_3

Marikan luona saa aina ihanaa leipää, nämäkin sämpylät olivat vielä ihan lämpimiä.

NeljanTaviksenIllallinen540318_2

Jälkkäriksi kahvia ja ihana raakasuklaaherkku, jossa maistui ainakin minttu ja banaani.

NeljanTaviksenIllallinen540318_4

Puhuttiin perheistä, villasukista, lapsista, töistä, mekoista, kaupoista, tavaroista, kahvikupeista, kissoista, suklaasta, elämästä. Sotkettiin, siivottiin, tiputeltiin, kompasteltiin, kauhottiin, saksittiin, naurettiin, mutta yhtään ei itketty!

Ihan taviksia siis <3

 

3 Kommentit »

Neljän taviksen illallinen numero 53!

NeljanTaviksenIllallinen530218
Onkin tosi pitkä aika kun olen blogiin kirjoittanut meidän Neljän taviksen illallisjutuista, enemmän on tullut jaettua Instragramissa tai Facebookissa vaan pikaiseen kuvia. Nyt kuitenkin nappasin kameran mukaan Satun luokse kun tavistelimme 53. kerran! Tein salapoliisityötä ja laskin sitten viime laskemisen että montako kertaa ollaankaan nähty. Pitkään pähkäilin että ei voi olla oikein, kun pitäisi olla tässä vaiheessa neljällä jaollinen luku, mutta sitten muistin ylimääräisen kerran Roosterissa brunssilla. Tadaa, mätsää siis ja oikein on!

Tulevana kesänä tulee kuluneeksi 7 vuotta siitä kun me neljä hädin tuskin toisilleen tuttua tavallista ihanaa ihmistä tähteä aloitimme toisillemme kokkailun. Yksi jäsen on vaihtunut muuton takia, Tarulle vilkutuksia jos näet tämän! Alkuun tahti oli kerran kuussa, mutta nykyään nähdään vähän harvemmin, aina kun aikataulut saadaan sovitettua.

Meillä on ihana porukka, emme tosiaan kunnolla tunteneet toisiamme kun aloitimme, mutta ystävyksiä ollaan nyt <3 Onneksi uskaltauduin uuteen juttuun mukaan kun pyydettiin, vaikka kauhea kynnys oli tehdä ruokaa lähes vieraille ihmisille ne ekat kerrat, kun en yhtään ruuanlaitosta tykännyt. Tavistelu on ehdottomasti yksi syy siihen, että ruoka ylipäätään kiinnostaa minua nykyään.

NeljanTaviksenIllallinen530218_2

Satu kokkaili brunssikierroksen viimeisen kattauksen. Ihania salaatteja, piirakkaa, leipää, levitettä, juomaa ja tietysti ihan paras suklainen jälkiruoka. Aurinkoinen keväinen valo tulvi jo ikkunasta ja tunnelma oli raikas, reipas ja leppoisa.

Elämäntilanteet vaihtelevat, on tullut uusia koteja, vauvoja, töitä ja miehiä. Työpaikat ovat (onneksi) vaihtuneet näistä tiheimpään, kukaan ei enää ole samassa paikassa töissä kuin 7 vuotta sitten. Niinpä välillä ollaan käyty ulkoruokinnassakin, jos on ollut muuten hankala järjestää yhteistä hetkeä. Pääasia että nähdään säännöllisesti ja päästään hyvän ruuan ja ennen kaikkea seuran ääreen rennolla meiningillä.

Edelleen suosittelen tällaista systeemiä lämpimästi ja ihan paras idea oli aloittaa sellaisten ihmisten kanssa, ketä en vielä tuntenut. Uudet ystävät ovat harvinaisia ihanuuksia aikuisiällä!

NeljanTaviksenIllallinen530218_3

2 Kommentit »

Mitä jäi elämään vegaanihaasteesta?

Vegaanihaasteesta on kulunut hetki ja tuumaan että mitäs siitä jäikään käteen. Tammikuu meni loistavasti, ostin kotiin ainoastaan vegaanituotteita enkä syönyt lihaa kuin muistaakseni kerran brunssilla ravintolassa jossain piirakassa/salaatissa. Ai niin ja toisen kerran ulkona syömässä kun tarjoilija sotki ystävän ja minun tilaukset, olikos sekin tammikuussa… :D

Olin kuun vaihteen Espanjassa enkä syönyt lihaa sielläkään. Kalaa söin tarkoituksella plus myös sellaista kasvisruokaa, mikä ei ollut vegaanista. Positiivinen yllätys oli löytää Alicantesta kahvila/leipomo jossa tehdään vain vegaanisia herkkuja ja hyviä vegaanisia ruokavaihtoehtoja muualtakin. Croissant kahvilassa oli aivan uskomattoman hyvä. (Sivuhuomautus: Oulussa Makiastakin saa aamupalalla vegaanisia croissantteja!) Kasvisruokaa Alicantesta löytyi helposti ja kysyessä tarjoilijat esittelivät auliisti kaikki kasvisvaihtoehdot ja ehdottivat miten jonkun ruuan sai muokattua kasvisruuaksi. Tutuksi tulivat ilmaisut con carne ja sin carne!

Mutta siis mitä nyt? Aion jatkaa samalla tiellä, en keksi miksi minun pitäisi ostaa pääasiassa muuta kuin vegaanista. Maitotuotteisiin olen jo ihan tottunut muutenkin, kauramaito ja -kerma ynnä muut sujahtavat jo automaattisesti ostoskoriin ja maistuvat hyvältä. Meillä ei käytetä oikeastaan ollenkaan eineksiä ja ihan perusruuan valmistaminen vegaaniseksi on helppoa ja kivaa, mukava kokeilla uusia reseptejä ja tuotteita! Vegaanista suklaatakin löytyy vaikka kuinka ja herkkujen leipominen kotona vegaaniseksi on helppoa. Leivät teen pääasiassa itse ja mitäs muuta sitä sitten vielä syödäänkään? Kasviksia tulee tietysti syötyä paljon, ihan paras aamun aloitus on porkkanamehu, johon lisään vaikkapa inkivääriä ja selleriä tai joskus omenaakin, nam!

Helmikuussa olen syönyt lihaa pari kertaa, esimerkiksi poropizzan palasen ja kylässä yhden kerran jotain lihajuttua myös. Mutta lihaa en halua syödä edelleenkään ja välttelen sitä niin paljon kuin pystyn.

Olen kuitenkin päättänyt toistaiseksi syödä kalaa. Tykkään kalasta, se on terveellistä, enkä näe sen syöntiä niin pahana asiana eettisesti kuin lihan syöntiä. Varsinkin jos seuraan WWF:n Kalaoppaan ohjeita. Jätän myös nuo Katan kanalan kananmunat herkuttelukäyttöön niinkuin viimeksi kirjoitin.

Eli hurjasti oli hyötyä tämän vuoden Vegaanihaasteesta, se sai minut muuttamaan ruokailua paljon vegaaniseempaan suuntaan. Suosittelen lämpimästi osallistumaan ensi vuonna! Tänä vuonna otin myös tutorin ja oli mukava vaihtaa hänen kanssaan vähän ajatuksia sähköpostitse ja saada reseptivinkkejä. Suosittelen sitäkin siis :) Lisään tähän vielä uudemman kerran Vegaanituotteet-sivuston linkin, se on tosi kätevä apu.

Onko teillä ajankohtaisia ruoka-ajatuksia, vegaanisia tai muita?

3 Kommentit »

Wannabe-vegaanin ajatuksia Vegaanihaasteen puolivälissä

Vegaanihaaste

(Kuva kopsattu Vegaanihaasteen Facebook-tapahtumasivulta)

Osallistun tänä vuonna toista kertaa Vegaanihaasteeseen. Päivittäisistä uutiskirjeistä saa hurjasti hyvää tietoa ja vinkkejä ja ihania reseptejä (Vegaanihaasteen blogista löytyy samoja asioita). Olen ollut tällainen wannabe-vegaani ehkä vuoden verran ja pääasiassa kasvisruokaa olen syönyt jo vähän pitemmän aikaa.

Ylistän edelleen kohtuutta ja keskinkertaisuutta, täysin vegaani tai edes kasvissyöjä en luultavasti tule ainakaan hetkeen olemaan. Tässä tammikuussa halusin silti tietoisesti miettiä taas asioita ja ottaa muutamia uusia juttuja rutiiniksi. Plus kokeilla uusia tuotteita, kaupoissa on vaikka mitä hyvää!

Päätin siis että tammikuussa en osta mitään muuta kuin vegaanisia tuotteita kotiin, että tulee testattua kaikkea uutta. Vegaanituotteiden löytäminen on helppoa Vegaanituotteet-sivuston avulla. Tässäpä niitä puolivälin ajatuksia siis.

Miksi kasvisruokaa? Miksi wannabe-vegaani?

Pääasiassa siksi, että kasvissyönti on ekologisesti parempi vaihtoehto. En usko että maapallo tulee kestämään tällaista lihankulutusta ja -tuotantoa. Wannabe-vegaani myös eettisistä syistä – en halua että eläimet kärsivät siksi että minun tekee mieli syödä niitä. Tehotuotanto yäk! Sekä tietysti myös siksi, että tykkään kasvisruuasta ja minulla on parempi olo kun syön vähemmän tai en ollenkaan lihaa.

En ole koskaan erityisemmin tykännyt ruuanlaitosta, mutta nykyään on mukava kokeilla kaikenlaisia kasvisjuttuja ja mausteita. Eineksiä en syö oikeastaan koskaan, että ihmeesti kokkaamisesta voi oppia tykkäämään kun kerta haluaa nauttia hyvästä ruuasta. Syön tällä hetkellä terveellisemmin ja herkullisempaa ruokaa kuin koskaan aiemmin elämässäni.

Näistä kaikista on kirjoitettu paljon ja monessa paikassa tsiljoonalla tyylillä, googlettamalla löytyy tietoa laidasta laitaan. Lukea voi vaikka Vegaanihaasteen sivuja, missä asiasta on kirjoitettu mukavan positiivisesti ja nätisti ja lyhyesti:

8 hyvää syytä osallistua Vegaanihaasteeseen

Eläintuotanto on haitallista ympäristölle

Maitotuotteet?

Olen aina tykännyt hirveästi maidosta ja maitotuotteista. Ehkä vuoden verran olen juonut pääasiassa kasvimaitoja. Niihin siirtyminen tuntui ajatuksena vaikealta etukäteen, mutta toteutus olikin yllättävän helppo, niin kuin muuten sokerin jättäminen pois kahvista. Luulin että millään en pysty ja hups, parissa päivässä unohtui koko sokeri!

Mutta siis eniten tykkään mantelimaidon mausta ja sitä saatan juoda joskus ruokajuomana veden lisäksi. Hyvää! Kahviin laitan kauramaitoa tai mantelimaitoa tai mitä jääkaapissa sattuu olemaan. Pullan teen yleensä mantelimaitoon ilman kananmunaa, enkä ikinä ennen ole saanut korvapuusteja onnistumaan niin hyvin!

Jugurteista parhaalta maistuu tällä hetkellä maustamaton soijajugurtti omatekoisella myslillä. Kaurajugurttia söisin mieluummin, ne vaan ovat monesti vähän vetisiä. Onko joku löytänyt oikein hyvän? Lohtajalainen on parasta tähän mennessä ja sitä pitäisi saada myös kaupoista juuri nyt. Kaikenlaisia makeutettuja soijavirityksiä löytyy myös, mutta en niitä juurikaan syö kun olen tottunut maustamattoman jugurtin makuun. Jukkolan lehmänmaitojugurttia on kyllä välillä ikävä. *(lue PS. lopusta)

Ruuanlaittoon ja leipomiseen tarkoitettuja maidottomia kermoja ja muita on niin älyttömästi valittavana, että eri tuotteiden kokeileminen on suorastaan hauskaa.

Nyt Vegaanihaasteessa olen kokeillut ensimmäisen kerran maidottomia juustoja, vau! Niitäkin on vaikka mitä, Violifen ”parmesaani” maistuu ihan parmesaanijuustolta, loistolöytö varsinkin sen jälkeen kun luin Ylen uutisen parmesaanilehmien kohtelusta, ei kiitos.

Viime kesänä maistelin erilaisia kasvimaitojäätelöitä ja minusta monet niistä maistuvat paljon paremmalta kuin maitoon tehdyt. Talvella jätskiä ei tule edes syötyä, että kesällä sitten taas testiin.

Kananmunat?

Kaikista vaikeinta minulle on luopua kokonaan kananmunista. Tykkään niistä kovasti sekä paistettuna että keitettynä, mutta en vaan kestä ajatusta tehokanalasta. Niinpä otin käytännöksi, että en käytä kananmunia leivonnassa enkä ruuanlaitossa, koska oikeasti kananmunia ei tartte paljon mihinkään. Kamomillan konditoriossa on hyvä kirjoitus munien korvaamisesta tai oikeastaan pois jättämisestä. Olen jo pitkään leiponut esimerkiksi kaikki pullat ja letut ilman kananmunaa, ne voi vaan jättää pois.

Tällä hetkellä ostan kananmunat Reko-lähiruokapiiristä Katan kanalasta, jossa kanoja kasvatetaan mahdollisimman eettisesti. Ne ovat myös ainoa poikkeus vegaaniudesta tämän kuun ostoksissa. Ostin levyllisen kun kerta ajelin Rekosta hakemaan muutakin. Näitä munia syön vain paistettuna ja keitettynä herkkuna tietoisesti makustellen ja nauttien. Parempi edes näin tähän hätään!

Lihaa…?

…ei kyllä tee mieli oikeastaan koskaan, paitsi jos tarjolla on itsetehtyä pakistanilaista liharuokaa… Leivän päälle olen laittanut joskus kalkkunaa, mutta taidan jättää senkin vähän nyt pois, ihan turhaa. Leipää tulee syötyä nykyään vähemmän, niin ei tartte niin paljon leivänpäällisiäkään. Varsinkin kun itse leipoo leipää, niin ei sen tuoreen leivän päälle tartte juuri mitään.

Reissuilla kaukaisiin maihin saatan tulevaisuudessa liharuokaa maistaa, mutta täällä kotona liha on se mistä minun on kaikista helpoin luopua.

Kalaa?

Kala on kysymysmerkki. En tiedä mitä sen kanssa tekisin. Nyt tammikuussa en ole syönyt mutta en näe estettä sille, että esimerkiksi kesämökillä söisin ahventa. Entäs lohi? Ehkä menen toistaiseksi WWF:n Kalaoppaan mukaan kuten tähänkin asti, tuumataan.

Jotain muuta?

En ole testaillut vielä juurikaan härkistä, nyhtökauraa, seitania tai muita lihankorvikkeita, että kokeilemista riittää jossain vaiheessa. Tällä hetkellä vaan ihan rehelliset kasvikset ehkä linsseillä ja pavuilla höystettynä maistuvat parhailta. Kierrätän monesti vakiruokia tai testaan uusia jonkun toisen hyväksi havaitsemia. Tässä pari linkkiä viime päivien lemppareihin:

Suvin linssikeitto (tämä on ollut ruokalistalla kyllä jo vuoden, nam!)

Värikäs papusalaatti (kelaa sivua alaspäin)

Tomaatti-cashewpasta

Vegaaniliiton sivulta löytyy runsaasti tietoa vegaanisen ruokavalion toteuttamisesta, kuten tietoa mistä sitä proteiinia sitten saa ynnä muuta. Reseptejä löytyy netistä pilvin pimein, esimerkiksi Kamomillan konditoriosta, Chocochilin blogista ja Pidempi korsi -blogista olen nyt itse kokkaillut ja leiponut.

Vegaanihaasteen puolivälin lopputulos siis?

Jatkan tämän kuun samaan malliin, eli en osta kaupasta muuta kuin vegaanisia tuotteita. Vielä on testaamatta monenlaista! Tarkoitus on tietysti siirtyä enemmän ja enemmän vegaanisiin tuotteisiin tämän kuun jälkeenkin. Esimerkiksi lehmänmaitotuotteita tuskin ostan ollenkaan, en keksi perusteluja miksi enää ostaisin.

Keskityn siis vegaaniruokiin kotioloissa sekä ulkona syödessä. Ystävien luona, juhlissa ja ulkomaan reissuissa syöminen on määrällisesti niin pieni osa syömistäni että en ala kenenkään luona kyselemään mitä ruokiin on laitettu tai siitä numeroa tekemään. Hiljaisesti voi ainakin valita kasvisvaihtoehdon melkein kaikkialla. Ravintoloista sen sijaan alkaa olla tosi helppoa löytää vegaanista ruokaa näilläkin korkeuksilla!

Niinkuin Vegaanihaasteen sivuilla lukee: ”Vegaaniksi ei tarvitse alkaa yhdessä yössä. Sinulla on koko loppuelämä aikaa. Jokainen yksittäinen kasviperäinen valinta entisen eläinperäisen sijaan on hyvä asia niin sinun, ympäristön kuin eläintenkin kannalta.”

Sillä tiellä siis, pikkuisen lähempänä jo vegaania kuin wannabe-vegaania :)

* PS. Yhtenä haasteena on yhdistää ajatus vegaanisesta ruuasta sekä luomuruuasta, lähellä tuotetusta ruuasta ja mahdollisimman puhtaista raaka-aineista valmistettavasta ruuasta. Kun lukee jotain soijajugurttipurkin ainesosalistaa, tuntuu välillä että tämäkö on kaikenkaikkiaan parempi vaihtoehto kuin joku lähellä tuotettu luomumaitojugurtti, jossa ainesosana on vain maito ja hapate? Sen jälkeen päädyn yleensä keittämään kaurapuuroa ja etsimään entistä parempaa vaihtoehtoa kaupasta.

4 Kommentit »

Neljä tavista ulkoruokinnassa

 

Onpa ihana kirjoittaa pitkästä aikaa neljän taviksen illallisistakin! Tänä vuonna tulee kuusi vuotta täyteen tavistelua, ei meinaa käsittää. Kokoonnumme siis noin kerran kuussa ja kokkailemme vuoron perään toisillemme. En tiedä onko kukaan enää kärryillä monesko kerta meillä on menossa, mutta jossain viidenkymmenen tuntumassa mennään.

Kuukausi on nääs välillä pikkuisen pitkä, kun aikatauluja yritetään säätää, mutta väliäkö hällä! Tänään saatiin ulkonasyömiskierros loppuun, se taidettiin aloittaa viime kesänä. Seuraavaksi syödään herkkuja taas Murmelin luona.

Ja klik, klik, kuvateksteissä näkyy missä ollaan syöty tai ruokaa noudettu, jokainen on valinnut paikan omalla vuorollaan. Kaikki kuvat ovat nyt ihan kännykkäkuvia, en ole kameraa raahannut mukana. Illallisia näistä ei kyllä tainnut olla yksikään, vaan aamiaista, brunssia ja lounaita on nautittu.

Tänään ei tarttekaan enää syödä mitään, jos vaan sulattelisi kynttilänvalossa kaikessa rauhassa. Ihanaa loppiaista ihmiset!

 

2 Kommentit »

Neljän taviksen illallinen XX

NeljanTaviksenIllallinenXX_Alkuruoka

NeljanTaviksenIllallinenXX_Juomat

Nyt vallataan nurkka taas! Ihana heinäkuu on hurahtanut melkein kokonaan ja on ollut täynnänsä vaikka mitä mukavia kesäjuttuja. On se ihmeellistä, että kesästäkin voi oppia näin paljon tykkäämään, viime kesänä pääsin jo hyvään vauhtiin.

Tavisillallisia meillä on ollut vaikka kuinka monta sitten helmikuisen (ups…), josta olen viimeksi kirjoitellut. Maaliskuussa tavisteltiin Satun luona, huippuherkkuja oli meille tarjolla taas. Satun kotona on lämmin tunnelma ja keittiössä jotenkin ihana valo, vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta. Valo muistui mieleen nytkin ensimmäisenä kun aloin miettimään mitä siellä syötiinkään.

Alkupaloiksi saimme Väinämöisen palttoonnappeja ja juustoleipää, tai siis leipäjuuston nimellä se tarjoiltiin toki kun täällä päin Suomea ollaan. Pääruokana oli mielettömän hyviä aurajuustolihapullia, jugurttikastiketta ja salaattia, tosi hyvä yhdistelmä oli tämä. Jälkkäriksi lakritsipommikakku, joka oli tietysti ihan taivaallisen hyvää. Kyllä meillä kaikki ruuat aina on huippuja, mutta jälkkärit on huipuimpia!

Mahtavan tuulinen päivä täällä tänäänkin. Aurinko paistaa ja aamulla oli kiva herätä avoimesta ikkunasta kuuluvaan tuulen kahinaan. Vaikka kesä tuntuu hienolta, niin kyllä syksyihmiselle nämä tuuliset ja viileämmät päivät tuovat sen kaivatuimman tuulahduksen. Eilen juoksulenkillä joen rannoilla pietaryrtit tuoksuivat ja tuosta ikkunasta näkyy jo punertavia pihlajanmarjoja. En haikaile vielä syksyn perään, toistaiseksi riittää tuo tuulen mukana hiipivä lupaus tulevasta ♥

NeljanTaviksenIllallinenXX_Paaruoka

NeljanTaviksenIllallinenXX_Kakku

1 kommentti »

Neljän taviksen illallinen XVIII

NeljanTaviksenIllallinenXVIII_1

NeljanTaviksenIllallinenXVIII_2

Tämä ihastuttava Pingviinin tammikuussa tarjoama illallinen on jäänyt esittelemättä. Kaksi seuraavaa tavisillallista on jo sovittu lähitulevaisuuteen, niinpä kipin kapin esittelen tämän että olemma ajan tasalla taasen.

Pingviini oli menestyksekkäästi valinnut teemaksi rennon kokkailun Jamie Oliverin tyyliin. Ihanaa oli! Puitteet Pingviinin luona ovat aina niin kauniit – paljon kynttilöitä, hyvää musiikkia ja muutenkin täydellinen illallistunnelma. Ulkonakin meitä jo tervehtivät kynttilät. Näihin kattaushommiin on meikäläisellä vielä matkaa, mutta onpahan haastetta tulevaisuuteenkin!

Alkuruuaksi saimme seesaminsiemenillä kuorrutettua ja valkosipulissa paistettua halloumijuustoa sekä viikunaa, sitruunaa ja minttua, kastikkeena hunajaa ja neitsytoliiviöljyä. Herkkua!

NeljanTaviksenIllallinenXVIII_3

NeljanTaviksenIllallinenXVIII_4

Pääruuaksi meille tarjoiltiin kanan rintafileitä yrttimarinoituna. Lisänä savupekonia ja tomaattia sekä perunoita ja mitäkähän muuta ihanaa tässä olikaan, nam… Jälkkäriksi Pingviini oli loihtinut appelsiinileivoksia aah ja ihanaa teetä tarjoiltiin myös.

Tämä oli upea illallinen kaikkineen päivineen. Edelleenkin täytyy vaan hehkuttaa, että kyllä nämä tavisillalliset ovat aivan huippujuttu. Suosittelen lämpimästi kasaamaan porukan ja kokkailemaan vuorotellen. Seuraavaa iltaa ei meidän tarvitsekaan enää kauan odotella, viikonloppuna päästään maistelemaan Satun loihtimia herkkuja!

NeljanTaviksenIllallinenXVIII_5

NeljanTaviksenIllallinenXVIII_6

5 Kommentit »

Neljän taviksen illallinen XIX

NeljanTaviksenIllallinenXIX_4

Nyt tulee taviskirjoitus väärässä järjestyksessä, mutta lupasin linkit ja ohjeet tavisystäville, niin siksi tämä viimeisin ensin. Jo yhdeksännentoista kerran tavisteltiin meillä sunnuntaina! Sain ihan mielettömän kivat tuliaiset, aloitan niillä, koska kuva on edes suurinpiirtein esittelykelpoinen. Oletan että ruokaohjeet hämäävät sitten noiden ruokakuvien laadun… Kiitos, kiitos, kiitos tuliaisista, tosi ihania ja mieluisia kaikki.

Taviskokkaaminen on aina uskomattoman jännittävää, lämpimien ruokien ajoituksen säätäminen ehkä kaikkein vaikeinta tällaiselle tavikselle, joka ei ole mikään kokki. Mutta hengissä selvisin taas kerran :) Alkuruuaksi tarjoilin vuohenjuusto-cantaloupeleivät, jotka olivat aavistuksen liian kauan uunissa, kuten vuohenjuustosta näkyy. Ohjeen olen leikannut jostain sanomalehdestä kauan, kauan sitten. Leivät kastetaan oliiviöljyssä, päälle cantaloupe-melonia kuutioina sekä vuohenjuustoa ja hetkeksi uuniin. Sitten päälle rouhitaan mustapippuria ja lorautetaan oliiviöljyä, lautaselle asetellaan kirsikka- tai luumutomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Lautasilla tosin ei ollut basilikaa, koska hukkasin basilikan. Mihin ihminen muka voi hävittää puoliksi käytetyn basilikanipun kesken kokkaamisen?

NeljanTaviksenIllallinenXIX_1
Pääruokana tarjoilin vuohenjuustoisia broilerinfileitä (ohje Hesarista leikattu kauan sitten…), sekä sen kaverina Paolan pastasalaattia (Pastanjauhantaa-blogista, ylläriylläri). Salaatin tein muuten ohjeen mukaan hunajamelonilla, mutta jätin tietty broilerin pois. Ylitin itseni ja tein peston itse, elämäni ensimmäistä kertaa. Olipas se helppoa!

Broilerinfileepihvien päälle tulee tahna johon sekoitetaan 100g vuohenjuustoa, muutama kourallinen tuoretta basilikaa (basilikat olivat tallessa tässä vaiheessa), 3  aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna ja 2 rkl öljyä. Tein vähän isomman satsin, mutta suhde suurinpiirtein tuo. Fileepihvit maustetaan ja kypsennetään ja sitten käytetään kuumassa uunissa juuri ennen tarjoilua vuohenjuustotahnalla päällystettynä.

NeljanTaviksenIllallinenXIX_2
Jälkkäri tuntuu aina varmimmalta ja helpoimmalta, mutta siitä huolimatta tein varalta kaksi jälkkäriä. Toiset naureskelivat, että ilmankos menee päivä kokatessa, kun tekee kaiken tuplana :) No molemmat onnistuivat ja sopivat myös yhteen, niinpä yhdistin unkarilaisen Rigo Jancsin suklaamoussen kanssa. Rigo Jancsin ohjeen olen saanut varmaankin 15 vuotta sitten, mutta en muista olenko koskaan tehnyt. Syönyt olen kerran ja se on niiiiin hyvää! Laitan ohjeen tuonne kuvan alle, löysin pikaisesti googlettamalla enkunkielisen ohjeen, jossa oli pohjaankin laitettu suklaata, mutta minä tein siis tällä ohjeella tällä kertaa. Suklaamoussen tein jonkun netistä löytyneen perusohjeen mukaan, siihen tuli kananmunia (valkuaiset erikseen vaahdotettuna), suklaata ja kermaa.

Tammikuun taviksista tulee kirjoitus vielä tällä viikolla. Helmikuun ja maaliskuun tavisillallispäivätkin on jo sovittuna. Maaliskuussa aloitamme kalakierroksen, koska kukaan meistä ei ole tainnut koskaan tarjota kalaa. Nyt on sitten neljä kuukautta aikaa suunnitella kala-ateriaa!

Auringonpaisteista viikkoa!

NeljanTaviksenIllallinenXIX_3

Rigo Jancsi (tällä ohjeella tulee pellin kokoinen kakku, tein itse vain puolikkaan, koska pienempi on helpompi käyttää pakastimessa)

Suklaakääretorttupohja (tehdään kaksi kertaa):

4 munaa

2 dl sokeria

100 g perunajauhoja

3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

2 tl leivinjauhetta

Tehdään kuten normikääretorttupohja, eli munat ja sokerit vaahdoksi, siihen siivilöidään loput aineet ja paistetaan 225C kypsäksi.

Täyte:

1 l kermaa

rommia (tai rommiaromia)

3 rkl tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

Vatkaa kerma, mausta rommilla maun mukaan, lisää sokeri ja kaakaojauhe.

Kasaaminen:

Tunge valmis täyte hetkeksi pakastimeen. Levitä täyte sitten pohjalle, länttäise toinen pohja päälle ja tunge koko komeus uudemman kerran pakastimeen hetkeksi kovettumaan.

Kuorrutus:

Mittaa 1 dl sokeria ja 1-2 dl vettä (laitoin himpun yli desin) kattilaan. Kuumenna ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Pilko sekaan 200 g tummaa suklaata ja sekoita kunnes kuorrutus on tasaista.

Kaada/levitä kuorrutus tortun päälle ja koveta vielä koko höskää hetki pakastimessa. Paloittele kuumaan veteen kastetulla veitsellä neliöiksi. Raastoin päälle vielä vähän suklaarouhetta ja pursotin siis sen moussen viereen. Voilà!

9 Kommentit »

Sämpylöitä rutiinilla ja AaHRH

Sampylat

Hmm, kuva ei ole kaunis, minulla on edelleen joku asennevamma ruokakuvien ottamista kohtaan. Itse sämpylätkään eivät ole kovin kauniita, mutta hyviä ja tuoreita ja pehmeitä ulkonäöstä huolimatta!

Olen kehittänyt sämpylöiden leipomisesta rutiinin itselleni, niinpä meillä syödään nykyään noin joka toinen aamu tuoreita sämpylöitä, arkiaamuina hyvissä ajoin ennen seitsemää. Vaikka en hirveästi välttämättä liputa asioiden nopeasti tekemisen puolesta, niin sämpylöiden tekemisen olen lähes kellottanut – se vie reilut viisitoista minuuttia tehokasta työaikaa. Huvinsa kullakin :)

Asiaa tietysti auttaa että nousen normaalistikin vähintään tuntia ennen kuin sämpylöiden pitää olla korissa. Pari muutakin käytännön juttua ovat tehneet sämpylöiden leipomisesta aamurutiinin. Tämä voi olla selvää pässinlihaa teille muille, mutta kerronpa silti.

  • Välttämättömyyksiä minulle ovat pomminvarma ohje sekä pysyvä (mutta FIFO-periaatteella vaihtuva) tuorehiivavarasto jääkaapissa.
  • Ruokapöydän ääressä hiiva murusiksi isoon muovikulhoon, maito juuri sopivan kokoisessa murokulhossa mikroon puoleksitoista minuutiksi.
  • Siinä ajassa ehtii nostaa pöydälle suolan, sokerin, leseet, hiutaleet ja jauhot, viedä maitopurkin takaisin jääkaappiin ja ottaa sieltä juoksevan Becelin.
  • Maito, suola, sokeri, desi leseitä, kaksi hiutaleita, kolme sämpyläjauhoja. Sekaisin lusikalla. Ruutaus Beceliä pullosta sekaan ja sitten vielä vajaa toinen mokoma hiivaleipäjauhoja tai sämpyläjauhoja tai jotain ja jälleen sekaisin lusikalla. Löysä taikina!
  • Kulho sivupöydälle liinan alle ja Becel jääkaappiin ja jauhot takaisin kaappiin paitsi leipomista varten hiivaleipäjauhot jätetään pöydälle. Ruokapöydän pyyhkiminen ja tsadaa, 10 minuuttia tehokasta työaikaa on mennyt siitä kun kännykkä herätti.
  • Sitten onkin vajaat puoli tuntia aikaa vaikkapa lukea kirjaa tai venytellä.
  • Uuni päälle, puolet taikinasta veitsellä kulhosta ulos leipomista varten varatulle auringonkeltaiselle alustalle ja eikun sämpylöiksi. Toinen puoli samalla tavalla ja sämpylät liinan alle pellille kohoamaan siksi aikaa kun uuni lämpenee loppuun. Viisi minuuttia tehokasta työaikaa ja juuri tämän takia niistä ei tule kovin kauniita.
  • Sämpylät uuniin kymmeneksi minuutiksi, auringonkeltaisen alustan pesu käsin, muut astiat koneeseen, sivupöydän pyyhintä ja loput syöjät sängyistä ylös. Leipomissotkut on hävitetty ja sämpylät paistettu siinä vaiheessa kun kaikki ovat keittiössä.

Ah kun joskus on niin hauskaa olla tehokas. Ehdotuksia prosessin kehittämiseksi vastaanotetaan!

x x x x x

Saaran innoittamana kaivoin Autumn at Hawk Run Hollow -mallin esille ja jatkoin tänään pistelyä. Teen tätä Floballe yhden yli DMC:n langoilla, tosin yksi erikoislanka tähän tarvittaisiin jota minulla ei ole, mutta keksin ehkä jotain korvaavaa tilalle. Ihan niin paljon en ollut tätä tehnyt kuin mitä muistelin, hah, mutta siitä se pikkuhiljaa.

Kiitos tuhannesti kaikille ihanaakin ihanimmista pussukkakommenteista! Ompelukoneen kanssa pärjää kyllä kun tekee kaiken päinvastoin kuin sämpylöitä leipoessa. Rauhassa ja kiireettä ja tarvittaessa käyttää aikaa ompeluun päivätolkulla. Minulla on yli kaksikymmentä vuotta vanha perusompelukone, jonka sain vanhemmiltani ylioppilaslahjaksi. Hyvin toimii edelleen ja kavereita ollaan silloin kun molemmilla on hyvä päivä.

CarriageHouseSamplingsAutumnAtHawkRunHollow080212

22 Kommentit »