in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille, matkustamiselle ja ihmisille.

Place des Vosges

PlaceDesVosges0313_1

Place des Vosges, Paris

Tämä on kyllä varmasti yksi kauneimmista aamutorkkupaikoista! Varsinkin tähän aikaan keväästä, kun aurinko jo lämmittää, mutta nurmikko on vielä talvilevossa eivätkä ihmiset häiritse. Place des Vosges on yksi lempparini Pariisin aukioista ja Marais’n kaupunginosa ylipäätään on mukavaa seutua. Aukiolla on ihana istuskella ja lukea kirjaa ja seurata tämän kissan paistattelua auringossa. Mistäkähän talosta se on aukiolle tassutellut?

Paras tapa viettää lomanloppumissunnuntai on herätä aikaisin hiljaiseen taloon lukemaan ranskankielistä kirjaa, juoda teetä ja syödä pala tummaa ranskalaista suklaata. Sitten myöhemmin kuunnella kun teinit häärivät keittiössä ja tekevät amerikkalaisia pannukakkuja itselleen aamupalaksi (ja minulle lounaaksi…). Ranskalaisfiiliksissä muistin yhtäkkiä myös Piilomajassakin linkatun Le Ballon Rouge -leffan, sekin sopi tämän päivän tunnelmaan täydellisesti.

Ihanaa sunnuntaita!

PlaceDesVosges0313_3

PlaceDesVosges0313_2

Mainokset
15 Kommentit »

Unta

Olen ollut hereillä reilun tunnin verran ja nauttinut rauhallisesta aamusta – kynttilöistä, hiljaisuudesta ja sylissä nukkuvasta kissasta. Kesällä viimeksi taisin kirjoitella vuorokausirytmin kääntämisestä ja olen niin iloinen että muutos on ollut pysyvä. Muistan selvästi kun usein illalla ajattelin että en jaksa enää tehdä mitään järkevää, ainoastaan katsoa telkkaria tai surffata netissä. Kuitenkin halusin tehdä muuta ja minua ärsytti kun en jaksanut. Onneksi käänsin rytmiä ja sain tunnit illasta aamuun.

Menen nukkumaan niin aikaisin, että ehdin nukkua kuudesta seitsemään tuntia. Se riittää useimmiten ja herään virkeänä ennenkuin kello soi. Tärkeintä minusta tässä(kin) on se, että täytyy tehdä niin kuin hyvältä tuntuu eikä pakottaa itseään mihinkään. Jos kellon soidessa väsyttää niin laitan kellon soimaan uudelleen puolen tunnin tai tunnin päästä ja jatkan unia. Jos illalla tuntuu että en jaksa seuraavana aamuna aikaisin nousta, niin laitan kellon herättämään reilusti myöhemmin. Viikonloppuisin herään yleensä ilman herätystä, joskus aikaisin ja joskus myöhemmin. Rytmistä pidän kuitenkin kiinni niin, että hirveän myöhään en viikonloppuisinkaan valvo kuin poikkeustilanteissa, eli jos olen menossa jossakin tai vietetään vaikka teinien kanssa leffailtaa tai meillä on yövieraita tai muuta vastaavaa.

Aamuissa parasta on hiljaisuus, lukeminen, kirjoittaminen ja kissat. On myös ihana seurata hiljalleen heräilevää taloa, omat rutiininsa jokaisella. Myös kissoilla, ne nukkuvat yleensä yönsä vakipaikoissa ja Tiikeri on se sylikissa, joka tulee silitettäväksi aamulla ensimmäisenä.

PS. Kissakuvat on tällä kertaa ottanut tytär, ihania!

6 Kommentit »