in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille ja ihmisille.

Mitä minä olen?

Tiedättekö sen tunteen, kun olet ajatellut ja pohtinut jotain ja sitten luet jostain kun joku on osannut pukea sen kaiken sanoiksi selkeämmin kuin olet koskaan itse osannut edes ajatella? Se on ihanaa, oli kyse sitten pikkuasiasta tai isommasta.

Minä olen useamman vuoden ajan välttänyt käyttämästä pitäisi-sanaa. Vielä se lipsahtaa silloin tällöin, mutta huomaan sen nyt joka kerta. Pitäisi on minusta kertakaikkisen turhanpäiväinen sana. Jos minun pitää tehdä jotain, niin minä teen. Jos taas en saa aikaiseksi tehdä jotain, niin voivoi, sitten en tee ja elän sen kanssa. Oli kyse mistä tahansa. Näiden muutaman vuoden aikana ei ole kertaakaan tullut eteen sellaista tilannetta, jossa tuota sanaa ei voisi korvata jollain muulla positiivisemmalla sanalla. Pitäisi syö energiaa, kasvattaa negatiivisuutta ja keskittää ajatuksia epäonnistumisiin, kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä, mutta missä en ole onnistunut.

Toinen asia mitä olen tehnyt jo vuosia on to do -listat. Rakastan listoja ja kirjoittamista ylipäätään, ne selkiyttävät ajatuksia ja auttavat jäsentämisessä. Jos on paljon tehtävää, kirjoitan listan mitä teen ja missä järjestyksessä. Sitten vain seuraan listaa ja ylimääräinen miettiminen ja jahkaaminen jää pois. Mutta teen listoja myös muista jutuista kuin töistä, kaikista ihanista asioista ja ajatuksista. Minulla on pieni muistikirja, johon kirjoitin pitkin kevättä asioita, joita teen kesälomalla. Siinä lukee parikymmentä asiaa, kuten esimerkiksi että kuuntelen hiljaisuutta. Ja että joogaan paljon. Ja että harjoittelen kirjoittamista. Ja että siivoan talon :)

Sitten eräänä päivänä luin kirjoituksen, jossa nämä kaksi asiaa yhdistyivät. Voilà! Kirjoituksen seurauksena minä kirjoitin muistikirjaani listan minulle tärkeistä asioista, eli niistä asioista, joita teen ja mitä olen. Englannin must-sana ei kuitenkaan sovi minulle vaikka sitä makustelin, en halua määritellä itseäni sen kautta mitä minun pitää tehdä. Minun pitää hyvin vähän.

Listassani lukee esimerkiksi että liikun joka päivä. Siinä lukee myös että luen joka päivä ja kirjoitan joka päivä. Listassani lukee myös muuta ja monimutkaisempaa. Lista ei ole sitä varten, että tuijottelen sitä jatkuvasti, ei minun tarvitse koska monet listan asiat ovat selkäytimessä enkä unohda niitä. Mutta listaa on hyvä vilkuilla silloin tällöin ja tarkistaa etten ole unohtanut mitään ja että se edelleen sisältää oikeita asioita.

En elä listan mukaan, lista ei pakota minua mihinkään, vaan listasin niitä asioita mitä teen elämässäni ilolla. Asioita jotka jossain vaiheessa olivat sellaisia mitä haluan tehdä mutta jotka nyt ovat niitä mitä teen. Lista auttaa minua keskittymään olennaiseen, siihen mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan aikani käyttää. Niinpä minun ei tarvitse enää miettiä vaikkapa sellaista että liikkuisinko tänään, koska tiedän että liikun joka päivä. Piste.

PS. Kuvan kuningatar ei mitenkään liity juttuun. Hän on vessamme kumiankkakokoelman uusi hallitsija, sain ihanana tuliaisena sateisesta saarivaltiosta. Ankat lähtevät lapsen matkaan sitten kun lapsi lähtee maailmalle, mutta kuningatar on kuulemma niin ruma, että hän saa jäädä meille vessaa hallitsemaan senkin jälkeen.

11 Kommentit »