Neljän taviksen illallinen (55)

Edellisen kirjoituksen pyöräilykuvat ovat matkalta tälle tavislounaalle Merjan luokse. Oli ihana aurinko, kiireetön päivä polkea reilut 40 kilometriä ja hyvää seuraa matkalla ja perillä. Enpä paremmin sitä kesäistä päivää olisi voinut viettää!

Minusta on ihana kun jokaisen meidän neljän kotona on omanlaisensa tunnelma. Jokaiseen kotiin on aina yhtä mukava mennä ja jokaisen kotona on jotain erityistä, mikä tekee ihanan fiiliksen juuri siihen yhteiseen hetkeen. Hädin tuskin malttaa odottaa seuraavaa kertaa!

Tällä kertaa jatkettiin pastateemaa. Nam nam alkupalojen jälkeen saimme raikasta, herkullista sitruunapastaa.

Ah ihana tiramisu jälkkäriksi kahvin kanssa!

Seuraavan kerran tavistellaankin meillä ihan kohta jo jee! Menu on melkein valmis :)

Neljän taviksen illallinen (54. kerta)

Jotain tapahtuu ihan tuoreeltaankin täällä blogissa, tänä lauantaina nimittäin tavisteltiin taas. Viime kerrasta ei ole edes kokonaista kuukautta, jahuu! Marika aloitti uuden kierroksen, pääruokateemana on pasta, mutta muuten vapaat kädet ja ajatukset.

Alkupaloiksi syötiin kasvissushia, ihanan värisiä! Koko illallinen taisi olla kokonaan vegaaninen. Pääruuaksi sitä pastaa, Marika teki pastankin itse alusta loppuun. Soosina pari tuntia muhineita linssejä ja seassa kaikenlaista muuta joka haihtui mielestä nopeammin kuin ehti herkkua haarukoida suuhunsa… ainakin fenkolia mausteena!

Marikan luona saa aina ihanaa leipää, nämäkin sämpylät olivat vielä ihan lämpimiä.

Jälkkäriksi kahvia ja ihana raakasuklaaherkku, jossa maistui ainakin minttu ja banaani.

Puhuttiin perheistä, villasukista, lapsista, töistä, mekoista, kaupoista, tavaroista, kahvikupeista, kissoista, suklaasta, elämästä. Sotkettiin, siivottiin, tiputeltiin, kompasteltiin, kauhottiin, saksittiin, naurettiin, mutta yhtään ei itketty!

Ihan taviksia siis <3

 

Neljän taviksen illallinen numero 53!

Onkin tosi pitkä aika kun olen blogiin kirjoittanut meidän Neljän taviksen illallisjutuista, enemmän on tullut jaettua Instragramissa tai Facebookissa vaan pikaiseen kuvia. Nyt kuitenkin nappasin kameran mukaan Satun luokse kun tavistelimme 53. kerran! Tein salapoliisityötä ja laskin sitten viime laskemisen että montako kertaa ollaankaan nähty. Pitkään pähkäilin että ei voi olla oikein, kun pitäisi olla tässä vaiheessa neljällä jaollinen luku, mutta sitten muistin ylimääräisen kerran Roosterissa brunssilla. Tadaa, mätsää siis ja oikein on!

Tulevana kesänä tulee kuluneeksi 7 vuotta siitä kun me neljä hädin tuskin toisilleen tuttua tavallista ihanaa ihmistä tähteä aloitimme toisillemme kokkailun. Yksi jäsen on vaihtunut muuton takia, Tarulle vilkutuksia jos näet tämän! Alkuun tahti oli kerran kuussa, mutta nykyään nähdään vähän harvemmin, aina kun aikataulut saadaan sovitettua.

Meillä on ihana porukka, emme tosiaan kunnolla tunteneet toisiamme kun aloitimme, mutta ystävyksiä ollaan nyt <3 Onneksi uskaltauduin uuteen juttuun mukaan kun pyydettiin, vaikka kauhea kynnys oli tehdä ruokaa lähes vieraille ihmisille ne ekat kerrat, kun en yhtään ruuanlaitosta tykännyt. Tavistelu on ehdottomasti yksi syy siihen, että ruoka ylipäätään kiinnostaa minua nykyään.

Satu kokkaili brunssikierroksen viimeisen kattauksen. Ihania salaatteja, piirakkaa, leipää, levitettä, juomaa ja tietysti ihan paras suklainen jälkiruoka. Aurinkoinen keväinen valo tulvi jo ikkunasta ja tunnelma oli raikas, reipas ja leppoisa.

Elämäntilanteet vaihtelevat, on tullut uusia koteja, vauvoja, töitä ja miehiä. Työpaikat ovat (onneksi) vaihtuneet näistä tiheimpään, kukaan ei enää ole samassa paikassa töissä kuin 7 vuotta sitten. Niinpä välillä ollaan käyty ulkoruokinnassakin, jos on ollut muuten hankala järjestää yhteistä hetkeä. Pääasia että nähdään säännöllisesti ja päästään hyvän ruuan ja ennen kaikkea seuran ääreen rennolla meiningillä.

Edelleen suosittelen tällaista systeemiä lämpimästi ja ihan paras idea oli aloittaa sellaisten ihmisten kanssa, ketä en vielä tuntenut. Uudet ystävät ovat harvinaisia ihanuuksia aikuisiällä!

Neljä tavista ulkoruokinnassa

Tomo Sushibar

Puistokahvila Makia

Grill it! -brunssi

Sauraha

 

Onpa ihana kirjoittaa pitkästä aikaa neljän taviksen illallisistakin! Tänä vuonna tulee kuusi vuotta täyteen tavistelua, ei meinaa käsittää. Kokoonnumme siis noin kerran kuussa ja kokkailemme vuoron perään toisillemme. En tiedä onko kukaan enää kärryillä monesko kerta meillä on menossa, mutta jossain viidenkymmenen tuntumassa mennään.

Kuukausi on nääs välillä pikkuisen pitkä, kun aikatauluja yritetään säätää, mutta väliäkö hällä! Tänään saatiin ulkonasyömiskierros loppuun, se taidettiin aloittaa viime kesänä. Seuraavaksi syödään herkkuja taas Murmelin luona.

Ja klik, klik, kuvateksteissä näkyy missä ollaan syöty tai ruokaa noudettu, jokainen on valinnut paikan omalla vuorollaan. Kaikki kuvat ovat nyt ihan kännykkäkuvia, en ole kameraa raahannut mukana. Illallisia näistä ei kyllä tainnut olla yksikään, vaan aamiaista, brunssia ja lounaita on nautittu.

Tänään ei tarttekaan enää syödä mitään, jos vaan sulattelisi kynttilänvalossa kaikessa rauhassa. Ihanaa loppiaista ihmiset!

 

Neljän taviksen illallinen XX

Nyt vallataan nurkka taas! Ihana heinäkuu on hurahtanut melkein kokonaan ja on ollut täynnänsä vaikka mitä mukavia kesäjuttuja. On se ihmeellistä, että kesästäkin voi oppia näin paljon tykkäämään, viime kesänä pääsin jo hyvään vauhtiin.

Tavisillallisia meillä on ollut vaikka kuinka monta sitten helmikuisen (ups…), josta olen viimeksi kirjoitellut. Maaliskuussa tavisteltiin Satun luona, huippuherkkuja oli meille tarjolla taas. Satun kotona on lämmin tunnelma ja keittiössä jotenkin ihana valo, vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta. Valo muistui mieleen nytkin ensimmäisenä kun aloin miettimään mitä siellä syötiinkään.

Alkupaloiksi saimme Väinämöisen palttoonnappeja ja juustoleipää, tai siis leipäjuuston nimellä se tarjoiltiin toki kun täällä päin Suomea ollaan. Pääruokana oli mielettömän hyviä aurajuustolihapullia, jugurttikastiketta ja salaattia, tosi hyvä yhdistelmä oli tämä. Jälkkäriksi lakritsipommikakku, joka oli tietysti ihan taivaallisen hyvää. Kyllä meillä kaikki ruuat aina on huippuja, mutta jälkkärit on huipuimpia!

Mahtavan tuulinen päivä täällä tänäänkin. Aurinko paistaa ja aamulla oli kiva herätä avoimesta ikkunasta kuuluvaan tuulen kahinaan. Vaikka kesä tuntuu hienolta, niin kyllä syksyihmiselle nämä tuuliset ja viileämmät päivät tuovat sen kaivatuimman tuulahduksen. Eilen juoksulenkillä joen rannoilla pietaryrtit tuoksuivat ja tuosta ikkunasta näkyy jo punertavia pihlajanmarjoja. En haikaile vielä syksyn perään, toistaiseksi riittää tuo tuulen mukana hiipivä lupaus tulevasta ♥

Neljän taviksen illallinen XVIII

Tämä ihastuttava Pingviinin tammikuussa tarjoama illallinen on jäänyt esittelemättä. Kaksi seuraavaa tavisillallista on jo sovittu lähitulevaisuuteen, niinpä kipin kapin esittelen tämän että olemma ajan tasalla taasen.

Pingviini oli menestyksekkäästi valinnut teemaksi rennon kokkailun Jamie Oliverin tyyliin. Ihanaa oli! Puitteet Pingviinin luona ovat aina niin kauniit – paljon kynttilöitä, hyvää musiikkia ja muutenkin täydellinen illallistunnelma. Ulkonakin meitä jo tervehtivät kynttilät. Näihin kattaushommiin on meikäläisellä vielä matkaa, mutta onpahan haastetta tulevaisuuteenkin!

Alkuruuaksi saimme seesaminsiemenillä kuorrutettua ja valkosipulissa paistettua halloumijuustoa sekä viikunaa, sitruunaa ja minttua, kastikkeena hunajaa ja neitsytoliiviöljyä. Herkkua!

Pääruuaksi meille tarjoiltiin kanan rintafileitä yrttimarinoituna. Lisänä savupekonia ja tomaattia sekä perunoita ja mitäkähän muuta ihanaa tässä olikaan, nam… Jälkkäriksi Pingviini oli loihtinut appelsiinileivoksia aah ja ihanaa teetä tarjoiltiin myös.

Tämä oli upea illallinen kaikkineen päivineen. Edelleenkin täytyy vaan hehkuttaa, että kyllä nämä tavisillalliset ovat aivan huippujuttu. Suosittelen lämpimästi kasaamaan porukan ja kokkailemaan vuorotellen. Seuraavaa iltaa ei meidän tarvitsekaan enää kauan odotella, viikonloppuna päästään maistelemaan Satun loihtimia herkkuja!

Neljän taviksen illallinen XIX

Nyt tulee taviskirjoitus väärässä järjestyksessä, mutta lupasin linkit ja ohjeet tavisystäville, niin siksi tämä viimeisin ensin. Jo yhdeksännentoista kerran tavisteltiin meillä sunnuntaina! Sain ihan mielettömän kivat tuliaiset, aloitan niillä, koska kuva on edes suurinpiirtein esittelykelpoinen. Oletan että ruokaohjeet hämäävät sitten noiden ruokakuvien laadun… Kiitos, kiitos, kiitos tuliaisista, tosi ihania ja mieluisia kaikki.

Taviskokkaaminen on aina uskomattoman jännittävää, lämpimien ruokien ajoituksen säätäminen ehkä kaikkein vaikeinta tällaiselle tavikselle, joka ei ole mikään kokki. Mutta hengissä selvisin taas kerran :) Alkuruuaksi tarjoilin vuohenjuusto-cantaloupeleivät, jotka olivat aavistuksen liian kauan uunissa, kuten vuohenjuustosta näkyy. Ohjeen olen leikannut jostain sanomalehdestä kauan, kauan sitten. Leivät kastetaan oliiviöljyssä, päälle cantaloupe-melonia kuutioina sekä vuohenjuustoa ja hetkeksi uuniin. Sitten päälle rouhitaan mustapippuria ja lorautetaan oliiviöljyä, lautaselle asetellaan kirsikka- tai luumutomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Lautasilla tosin ei ollut basilikaa, koska hukkasin basilikan. Mihin ihminen muka voi hävittää puoliksi käytetyn basilikanipun kesken kokkaamisen?

Pääruokana tarjoilin vuohenjuustoisia broilerinfileitä (ohje Hesarista leikattu kauan sitten…), sekä sen kaverina Paolan pastasalaattia (Pastanjauhantaa-blogista, ylläriylläri). Salaatin tein muuten ohjeen mukaan hunajamelonilla, mutta jätin tietty broilerin pois. Ylitin itseni ja tein peston itse, elämäni ensimmäistä kertaa. Olipas se helppoa!

Broilerinfileepihvien päälle tulee tahna johon sekoitetaan 100g vuohenjuustoa, muutama kourallinen tuoretta basilikaa (basilikat olivat tallessa tässä vaiheessa), 3  aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna ja 2 rkl öljyä. Tein vähän isomman satsin, mutta suhde suurinpiirtein tuo. Fileepihvit maustetaan ja kypsennetään ja sitten käytetään kuumassa uunissa juuri ennen tarjoilua vuohenjuustotahnalla päällystettynä.

Jälkkäri tuntuu aina varmimmalta ja helpoimmalta, mutta siitä huolimatta tein varalta kaksi jälkkäriä. Toiset naureskelivat, että ilmankos menee päivä kokatessa, kun tekee kaiken tuplana :) No molemmat onnistuivat ja sopivat myös yhteen, niinpä yhdistin unkarilaisen Rigo Jancsin suklaamoussen kanssa. Rigo Jancsin ohjeen olen saanut varmaankin 15 vuotta sitten, mutta en muista olenko koskaan tehnyt. Syönyt olen kerran ja se on niiiiin hyvää! Laitan ohjeen tuonne kuvan alle, löysin pikaisesti googlettamalla enkunkielisen ohjeen, jossa oli pohjaankin laitettu suklaata, mutta minä tein siis tällä ohjeella tällä kertaa. Suklaamoussen tein jonkun netistä löytyneen perusohjeen mukaan, siihen tuli kananmunia (valkuaiset erikseen vaahdotettuna), suklaata ja kermaa.

Tammikuun taviksista tulee kirjoitus vielä tällä viikolla. Helmikuun ja maaliskuun tavisillallispäivätkin on jo sovittuna. Maaliskuussa aloitamme kalakierroksen, koska kukaan meistä ei ole tainnut koskaan tarjota kalaa. Nyt on sitten neljä kuukautta aikaa suunnitella kala-ateriaa!

Auringonpaisteista viikkoa!

Rigo Jancsi (tällä ohjeella tulee pellin kokoinen kakku, tein itse vain puolikkaan, koska pienempi on helpompi käyttää pakastimessa)

Suklaakääretorttupohja (tehdään kaksi kertaa):

4 munaa

2 dl sokeria

100 g perunajauhoja

3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

2 tl leivinjauhetta

Tehdään kuten normikääretorttupohja, eli munat ja sokerit vaahdoksi, siihen siivilöidään loput aineet ja paistetaan 225C kypsäksi.

Täyte:

1 l kermaa

rommia (tai rommiaromia)

3 rkl tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

Vatkaa kerma, mausta rommilla maun mukaan, lisää sokeri ja kaakaojauhe.

Kasaaminen:

Tunge valmis täyte hetkeksi pakastimeen. Levitä täyte sitten pohjalle, länttäise toinen pohja päälle ja tunge koko komeus uudemman kerran pakastimeen hetkeksi kovettumaan.

Kuorrutus:

Mittaa 1 dl sokeria ja 1-2 dl vettä (laitoin himpun yli desin) kattilaan. Kuumenna ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Pilko sekaan 200 g tummaa suklaata ja sekoita kunnes kuorrutus on tasaista.

Kaada/levitä kuorrutus tortun päälle ja koveta vielä koko höskää hetki pakastimessa. Paloittele kuumaan veteen kastetulla veitsellä neliöiksi. Raastoin päälle vielä vähän suklaarouhetta ja pursotin siis sen moussen viereen. Voilà!

Neljän taviksen illallinen XVII

Ruokateemalla jatketaan! Loppuviikosta on luvassa muutakin jo sentään, että pelko pois, ei tämä ihan ruokablogiksi muutu.

Vieläkin laahaan perässä tavisillallisten suhteen, mutta tässä siis seitsemännentoista illallisen kuvia. Seitsemästoista illallinen Murmelin luona oli kaikkien mielestä ehkä huipuin tähän mennessä ikinä, vaikka ainahan meillä on hurjan hyvät herkut.

Alkuruuaksi saimme valkoista joulusalaattia ja piimäjuustoa. Aivan älyttömän ihanaa! En tiedä olenko koskaan syönyt tuolla tavalla itse tehtyä juustoa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Salaatin päälle oli kauniisti aseteltu saaristolaisleivästä leikatut sydämet. Leipäkin oli toki Murmelin itse tekemää.

Pääruuaksi saimme routapaistia, joka oli muhinut tuntitolkulla uunissa. Ohjekin tähän löytyy jo Murmelin blogista. Tämä oli kyllä aika lailla lihaa parhaimmillaan. Murmelin blogista suoraan on seuraava teksti, kun enhän minä enää kuollaksenikaan muista että mitä ihanuuksia söimme: ”Lisukkeena oli paahdettuja, balsamicomarinoituja juureslastuja sekä hasselbackan perunoita. Lihalle oli myös kylmä, smetanasta, kermaviilistä ja mausteista sekoitettu kastike.”

Jälkkäriksi iiiihana crème brûlée! Oi että oli hyvää ja täydellisen rapsakka kuori, jonka Murmelin poika taitavasti brûlétti.

Minulla on sentään vielä vajaat viisi viikkoa armonaikaa suunnitella seuraava menu, iik!

Neljän taviksen illallinen XVI

Eilen nautimme jo kahdeksattatoista Neljän taviksen illallista Pingviinin luona, mutta pysytäänpä aikajärjestyksessä tässäkin asiassa! Marraskuussa pääsimme ekan kerran uusimman tavisjäsenemme Satun luokse nauttimaan kreikkalaishenkistä illallista. Alkuruuaksi saimme raikasta kreikkalaista salaattia tsatsikin ja patongin kera.

Pääruuaksi Satu oli kokannut kanajuvetsia, nam! Tämä on helppotekoista herkkua, ainoastaan aikaa täytyy varata uunissa muhitukseen.

Jälkkäriksi halvajäädykettä, voi ihanuus! Minä rakastan ehkä eniten maailmassa halvasta tehtyjä jälkiruokia, ne ovat aivan superherkkua. Tämä jäädyke oli niin ihanaa, tätä täytyy tehdä itsekin joskus. Illan päätteeksi saimme vielä höyryävää teetä.

Tarjoilut ja seura olivat taas tietysti mitä parhaimmat ja oli tosi mukava käydä Satun luona ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen on ehditty tavistella jo kahdesti, mutta nämä minun kirjoitukset vaan laahaavat perässä. Luvassa saattaa olla ruokapainotteinen bloggausviikko, koskapa seuraavienkin tavisillallisten kuvat ovat jo esittelykunnossa.

Yhdeksännentoista kerran treffaamme meillä reilun kuukauden päästä, katsotaan mitä keksin tällä kertaa. Tavoitteeksi täytynee asettaa jonkin sortin jättiloikka oman tason yli, hiphei, sen verran upeita ovat tämän kierroksen illalliset olleet.

Neljän taviksen illallinen XIV

Tänä iltana tavistellaan meillä, jipii ja iik! Menu on suunniteltu ja mukavaa saada tavikset taas meille, vaikka kokkausosio edelleenkin vähän jännittää. Ennen tätä viidettätoista kattausta on paikallaan kertoa neljännestätoista illallisesta, kuvat ihanasta illasta Pingviinin luona olivat unohtuneet jonnekin kameran sisuksiin.

Pingviinin luona on aina niin kaunista ja tunnelmallista, paljon kynttilöitä ja kaunis kattaus. Tietysti myös tosi hyvää ruokaa! Alkupalaksi saimme kesäkurpitsa-pekonipannua, yksinkertaisesti suussasulava yhdistelmä.

Pääruuaksi kasvislasagnea…

…ja jälkkäriksi uuniomena, brownie ja marjapiirakka vaniljavaahdolla. Ihan mielettömän maistuva illallinen eikä nähty nälkää tosiaankaan tämän jälkeen.

Ilta hurahti melkoisen pitkäksi jälkkärin jälkeen rupatellen ja sukkia kutoen, täydellinen yhdistelmä kaikkien mielestä. Kotimatkalla kävimme vielä Murmelin kanssa kuutamouinnilla joessa. Ihanaa oli, mutta paleli kamalasti johtuen varmaan siitä, että painelimme jokeen suoraan syönnin jälkeen ilman minkäänsortin lämmittelyä.

Nyt jälkkärin tekoon ja päivällä vielä frisbeetä nakkelemaan ennen iltaa. Ihanaa sunnuntaita!