Neljän taviksen illallinen XIX

Nyt tulee taviskirjoitus väärässä järjestyksessä, mutta lupasin linkit ja ohjeet tavisystäville, niin siksi tämä viimeisin ensin. Jo yhdeksännentoista kerran tavisteltiin meillä sunnuntaina! Sain ihan mielettömän kivat tuliaiset, aloitan niillä, koska kuva on edes suurinpiirtein esittelykelpoinen. Oletan että ruokaohjeet hämäävät sitten noiden ruokakuvien laadun… Kiitos, kiitos, kiitos tuliaisista, tosi ihania ja mieluisia kaikki.

Taviskokkaaminen on aina uskomattoman jännittävää, lämpimien ruokien ajoituksen säätäminen ehkä kaikkein vaikeinta tällaiselle tavikselle, joka ei ole mikään kokki. Mutta hengissä selvisin taas kerran :) Alkuruuaksi tarjoilin vuohenjuusto-cantaloupeleivät, jotka olivat aavistuksen liian kauan uunissa, kuten vuohenjuustosta näkyy. Ohjeen olen leikannut jostain sanomalehdestä kauan, kauan sitten. Leivät kastetaan oliiviöljyssä, päälle cantaloupe-melonia kuutioina sekä vuohenjuustoa ja hetkeksi uuniin. Sitten päälle rouhitaan mustapippuria ja lorautetaan oliiviöljyä, lautaselle asetellaan kirsikka- tai luumutomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Lautasilla tosin ei ollut basilikaa, koska hukkasin basilikan. Mihin ihminen muka voi hävittää puoliksi käytetyn basilikanipun kesken kokkaamisen?

Pääruokana tarjoilin vuohenjuustoisia broilerinfileitä (ohje Hesarista leikattu kauan sitten…), sekä sen kaverina Paolan pastasalaattia (Pastanjauhantaa-blogista, ylläriylläri). Salaatin tein muuten ohjeen mukaan hunajamelonilla, mutta jätin tietty broilerin pois. Ylitin itseni ja tein peston itse, elämäni ensimmäistä kertaa. Olipas se helppoa!

Broilerinfileepihvien päälle tulee tahna johon sekoitetaan 100g vuohenjuustoa, muutama kourallinen tuoretta basilikaa (basilikat olivat tallessa tässä vaiheessa), 3  aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna ja 2 rkl öljyä. Tein vähän isomman satsin, mutta suhde suurinpiirtein tuo. Fileepihvit maustetaan ja kypsennetään ja sitten käytetään kuumassa uunissa juuri ennen tarjoilua vuohenjuustotahnalla päällystettynä.

Jälkkäri tuntuu aina varmimmalta ja helpoimmalta, mutta siitä huolimatta tein varalta kaksi jälkkäriä. Toiset naureskelivat, että ilmankos menee päivä kokatessa, kun tekee kaiken tuplana :) No molemmat onnistuivat ja sopivat myös yhteen, niinpä yhdistin unkarilaisen Rigo Jancsin suklaamoussen kanssa. Rigo Jancsin ohjeen olen saanut varmaankin 15 vuotta sitten, mutta en muista olenko koskaan tehnyt. Syönyt olen kerran ja se on niiiiin hyvää! Laitan ohjeen tuonne kuvan alle, löysin pikaisesti googlettamalla enkunkielisen ohjeen, jossa oli pohjaankin laitettu suklaata, mutta minä tein siis tällä ohjeella tällä kertaa. Suklaamoussen tein jonkun netistä löytyneen perusohjeen mukaan, siihen tuli kananmunia (valkuaiset erikseen vaahdotettuna), suklaata ja kermaa.

Tammikuun taviksista tulee kirjoitus vielä tällä viikolla. Helmikuun ja maaliskuun tavisillallispäivätkin on jo sovittuna. Maaliskuussa aloitamme kalakierroksen, koska kukaan meistä ei ole tainnut koskaan tarjota kalaa. Nyt on sitten neljä kuukautta aikaa suunnitella kala-ateriaa!

Auringonpaisteista viikkoa!

Rigo Jancsi (tällä ohjeella tulee pellin kokoinen kakku, tein itse vain puolikkaan, koska pienempi on helpompi käyttää pakastimessa)

Suklaakääretorttupohja (tehdään kaksi kertaa):

4 munaa

2 dl sokeria

100 g perunajauhoja

3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

2 tl leivinjauhetta

Tehdään kuten normikääretorttupohja, eli munat ja sokerit vaahdoksi, siihen siivilöidään loput aineet ja paistetaan 225C kypsäksi.

Täyte:

1 l kermaa

rommia (tai rommiaromia)

3 rkl tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

Vatkaa kerma, mausta rommilla maun mukaan, lisää sokeri ja kaakaojauhe.

Kasaaminen:

Tunge valmis täyte hetkeksi pakastimeen. Levitä täyte sitten pohjalle, länttäise toinen pohja päälle ja tunge koko komeus uudemman kerran pakastimeen hetkeksi kovettumaan.

Kuorrutus:

Mittaa 1 dl sokeria ja 1-2 dl vettä (laitoin himpun yli desin) kattilaan. Kuumenna ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Pilko sekaan 200 g tummaa suklaata ja sekoita kunnes kuorrutus on tasaista.

Kaada/levitä kuorrutus tortun päälle ja koveta vielä koko höskää hetki pakastimessa. Paloittele kuumaan veteen kastetulla veitsellä neliöiksi. Raastoin päälle vielä vähän suklaarouhetta ja pursotin siis sen moussen viereen. Voilà!

Vielä kerran jouluihanuuksia

Vielä ei ole myöhäistä puhua joulusta, eihän? Olen ollut aivan käsittämättömän saamaton näiden Virpiltä saamieni ihanuuksien kuvaamisessa. Sitten kun sain aikaan ottaa kuvia, niin niistä tuli aina huonoja, mutta nyt en anna sen enää häiritä. Katsokaa kuvien laadun ohi ja ihailkaa upeita töitä jotka sain Virpiltä joulukalenterissa!

En tunne ketään toista pistelijää, joka pistelee yhtä hillitöntä vauhtia kuin Virpi. Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun olen Virpiltä saanut ihania pistelyitä. Sain siis tuon joulutyynyn (joka on iso!) ja joulusukan (jossa myös on tsiljoona pistoa!) ja sitten alapuolella olevat meriaiheiset taulut. Virpi oli ne tuonne merivessan seinälle suunnitellut ja siellä ovatkin jo. Joulupistelyt löysivät tietysti paikkansa joulukuistilta. Pikkuruinen lumiukko ei itse asiassa tullut joulukalenterista, vaan sain sen Virpiltä kiitokseksi autokyydistä ristipistotapaamiseen. Ihana kiitos vaikkakaan matka ei montaa kilometriä ollut, että ei olisi tosiaankaan tarvinnut mitään.

Kiitos Virpi hirveän paljon vielä tätäkin kautta, tuo teidän joulukalenteri oli mahtava! En nyt mene vannomaan että olenko kaikista teidän tekemistä joulukalenteri-ihanuuksista laittanut kuvan blogiin, ainakin Murmelin tekemät herkut katosivat parempiin suihin yleensä ennen kuvaamista :)

Alimpana vielä AaHRH:n tilanne tällä hetkellä. Pikkuisen on edistynyt tämänkin viikon aikana. Viikkoon on mahtunut monenlaista touhua ja hyvin vähän olen pistellyt. Nyt on kuitenkin viikon paras ilta ja viikonloppu aloitettu perinteisesti juoksulla ja jokipulahduksella. Ihanaa viikonloppua!

Hyvää mieltä

Maria Sinisen linnan kirjastosta haastoi minut kertomaan kymmenen asiaa, jotka tuovat minulle hyvää mieltä. Kiitos! Tämä oli sopivaa puuhaa tänä perjantai-iltana, kun flunssa ei vieläkään ole kokonaan väistynyt, mutta hyvää mieltä on silti tulla tupsahtanut monesta asiasta tänään.

1. Kissan kehräämisen ääni. Jokapäiväinen juttu, josta ihan varmasti tulen aina hyvälle tuulelle. Ihanat katit <3

2. Vesi – joki, meri, järvi. Veden äärellä on tilaa ja aikaa ja virtaa hengittää.

3. Jooga ja juoksu ja joki. Melkoinen kolminaisuus, ilman voisi olla jo vaikeaa ja näin pitkä tauko raastaa hermoja.

4. Rauhallinen teehetki. Yksi tällainen joka päivä, sillä elää.

5. Hiljaiset aamut. Uusi aamu ei voi tuoda tullessaan mitään muuta kuin hyvää mieltä. Kuulostaa kliseeltä, mutta että sain tänäkin aamuna herätä uuteen päivään!

6. Kohtaamiset. Joskus niin kovin pienistä kohtaamisista saa hurjasti hyvää mieltä. Kauniista kirjoitetuista ja sanotuista sanoista, saaduista ja annetuista kehuista. Seurasta, avusta ja hymystä (anteeksi, tosi huono, mutta en vaan voinut vastustaa…).

7. Villasukat. Muita sukkia ei juuri tarvita, vuosi jakautuu villasukka-aikaan ja ilman sukkia -aikaan. Ihmisellä on hyvä olla ainakin univillasukat, kotivillasukat, ulkokenkävillasukat ja uintireissuvillasukat.

8. Sauna. Vaikka en ole vilukissa, niin ulkoa tarttuu joskus kylmä, joka ei lähde kuin saunassa. Ainakin jos useamman tunnin metsässä rämpii, niin saunaan pitää päästä nostamaan jalat seinälle.

9. Hyvä musiikki. En kuuntele musiikkia jatkuvasti, oikeastaan varmaan aika vähän. Tykkään hiljaisuudesta, mutta pidän myös hyvästä musiikista. Olen herkkä huonolle musiikille ja pakkosyötetty huono musiikki on niitä harvoja asioita, joista oikeasti ärsyynnyn hetkessä. Silti hyvä musiikki säännöllisesti on elinehto pään nollaamisessa ja tuulettamisessa.

10. Käsillä tekeminen. Ristipistot, kutominen – minkä tahansa kauniin luominen ja hetken rauhoittuminen siinä samalla.

Haastan mukaan Murmelin ja Niiskuneidin, koska kaipaan teidän blogipäivityksiänne :) Toisetkin saavat tämän täältä napata jos kiinnostaa, tai kertokaa kommenteissa omia hyvän mielen juttujanne.

Hyväntuulista viikonloppua!

Valoa metsästämässä

Etsin metsästä

valon häivääkö edes

tokkopa löysin.

Sämpylöitä rutiinilla ja AaHRH

Hmm, kuva ei ole kaunis, minulla on edelleen joku asennevamma ruokakuvien ottamista kohtaan. Itse sämpylätkään eivät ole kovin kauniita, mutta hyviä ja tuoreita ja pehmeitä ulkonäöstä huolimatta!

Olen kehittänyt sämpylöiden leipomisesta rutiinin itselleni, niinpä meillä syödään nykyään noin joka toinen aamu tuoreita sämpylöitä, arkiaamuina hyvissä ajoin ennen seitsemää. Vaikka en hirveästi välttämättä liputa asioiden nopeasti tekemisen puolesta, niin sämpylöiden tekemisen olen lähes kellottanut – se vie reilut viisitoista minuuttia tehokasta työaikaa. Huvinsa kullakin :)

Asiaa tietysti auttaa että nousen normaalistikin vähintään tuntia ennen kuin sämpylöiden pitää olla korissa. Pari muutakin käytännön juttua ovat tehneet sämpylöiden leipomisesta aamurutiinin. Tämä voi olla selvää pässinlihaa teille muille, mutta kerronpa silti.

• Välttämättömyyksiä minulle ovat pomminvarma ohje sekä pysyvä (mutta FIFO-periaatteella vaihtuva) tuorehiivavarasto jääkaapissa.
• Ruokapöydän ääressä hiiva murusiksi isoon muovikulhoon, maito juuri sopivan kokoisessa murokulhossa mikroon puoleksitoista minuutiksi.
• Siinä ajassa ehtii nostaa pöydälle suolan, sokerin, leseet, hiutaleet ja jauhot, viedä maitopurkin takaisin jääkaappiin ja ottaa sieltä juoksevan Becelin.
• Maito, suola, sokeri, desi leseitä, kaksi hiutaleita, kolme sämpyläjauhoja. Sekaisin lusikalla. Ruutaus Beceliä pullosta sekaan ja sitten vielä vajaa toinen mokoma hiivaleipäjauhoja tai sämpyläjauhoja tai jotain ja jälleen sekaisin lusikalla. Löysä taikina!
• Kulho sivupöydälle liinan alle ja Becel jääkaappiin ja jauhot takaisin kaappiin paitsi leipomista varten hiivaleipäjauhot jätetään pöydälle. Ruokapöydän pyyhkiminen ja tsadaa, 10 minuuttia tehokasta työaikaa on mennyt siitä kun kännykkä herätti.
• Sitten onkin vajaat puoli tuntia aikaa vaikkapa lukea kirjaa tai venytellä.
• Uuni päälle, puolet taikinasta veitsellä kulhosta ulos leipomista varten varatulle auringonkeltaiselle alustalle ja eikun sämpylöiksi. Toinen puoli samalla tavalla ja sämpylät liinan alle pellille kohoamaan siksi aikaa kun uuni lämpenee loppuun. Viisi minuuttia tehokasta työaikaa ja juuri tämän takia niistä ei tule kovin kauniita.
• Sämpylät uuniin kymmeneksi minuutiksi, auringonkeltaisen alustan pesu käsin, muut astiat koneeseen, sivupöydän pyyhintä ja loput syöjät sängyistä ylös. Leipomissotkut on hävitetty ja sämpylät paistettu siinä vaiheessa kun kaikki ovat keittiössä.

Ah kun joskus on niin hauskaa olla tehokas. Ehdotuksia prosessin kehittämiseksi vastaanotetaan!

x x x x x

Saaran innoittamana kaivoin Autumn at Hawk Run Hollow -mallin esille ja jatkoin tänään pistelyä. Teen tätä Floballe yhden yli DMC:n langoilla, tosin yksi erikoislanka tähän tarvittaisiin jota minulla ei ole, mutta keksin ehkä jotain korvaavaa tilalle. Ihan niin paljon en ollut tätä tehnyt kuin mitä muistelin, hah, mutta siitä se pikkuhiljaa.

Kiitos tuhannesti kaikille ihanaakin ihanimmista pussukkakommenteista! Ompelukoneen kanssa pärjää kyllä kun tekee kaiken päinvastoin kuin sämpylöitä leipoessa. Rauhassa ja kiireettä ja tarvittaessa käyttää aikaa ompeluun päivätolkulla. Minulla on yli kaksikymmentä vuotta vanha perusompelukone, jonka sain vanhemmiltani ylioppilaslahjaksi. Hyvin toimii edelleen ja kavereita ollaan silloin kun molemmilla on hyvä päivä.

Yksi joulu-, synttäri- ja ystävänpäivälahja

Jos tämä olisi ystävänpäivälahja, niin sehän olisi vallan ajoissa, että sanotaan vaikka niin! Kun näin tämän Filigramin mallin Ranskan ristipistoyhdistyksen jäsenlehdessä (Le Marquoir), niin tiesin että maailman parhaalle ristipistonaapurillehan tuo suloinen ’neulan kumppani’ täytyy pistellä.

Kesästä asti tämä onkin ollut työn alla – pisto silloin, toinen tällöin. Mutta vasta viime viikolla pistelyn valmistuttua keksin miten tämän viimeistelen. Näin jossain kuvan tämäntapaisesta projektipussukasta, mahtoi olla joku samaisen ristipistoyhdistyksen lehti. Hetken aikaa piti pähkäillä ja myös äitiä konsultoida puhelimessa, että kuinkas tällaisen saan järkevimmin kasaan ja läjääntyihän se siitä.

Tungin väliin tukihuopaa, tikkailin sieltä täältä kasassapitämiseksi ja koristeeksi. Reunakäänteen ompelin loppujen lopuksi käsin, kun epäilin, että nurkkia en saa koneella siistiksi millään ilveellä.

Kaikki sisäosan kankaat ovat taskuja. Pistelyn alle jää iso tasku ohjeelle tai kankaalle, samoin kuin toiseen päähän pussukkaa. Keskellä on yhteensä neljä pienempää taskua, vaikka langoille, saksille ja sen sellaiselle tilpehöörille. Lykkäsin taskuihin mallin, kankaan sekä langat ja aloitinkin pistelyn valmiiksi, tämähän on sentään keskeneräisille töille tarkoitettu pussukka.

Tätä oli  t o s i  mukava tuumata ja toteuttaa, ompeluinnostuskin on löytynyt taas! Kaikenlaista ommeltavaa on mielessä, katsotaan mitä seuraavaksi syntyy.

no inspiration

Muutama ristipistotyö kaipaa ompelukoneviimeistelyä, niinpä herättelin asennetta ompelemiseen. Ristipistoihin asti en kuitenkaan päässyt tänään ennen kuin neiti muistutti, että olen ainakin neljä kurssia sitten luvannut ommella laskimelle pussukan. Kotelo laskimella toki on, mutta se on musta ja tylsä, kuka sellaisen kanssa jaksaa logaritmeista inspiroitua!

Neiti valitsi laatikoista kankaat ja koristeet ja minä ompelin. Kankaat sommittelimme yhdessä. Läjäsin pussukan saman ohjeen mukaan kuin Kindlen pussukan syksyllä. Siksakkasin sarvipään toisen puuvillakankaan päälle tukikankaiden avulla. Vuorin ja päällisen välissä on tukihuopaa tai jotain sen semmoista. Tikkaukset kehittelin sitä mukaa kun ompelin. ”Made with love” -koriste oli oma ehdotus ja ”no inspiration” on neidin huumoria. Ompelin tekstin ympärille kuitenkin toivon mukaan inspiroivia funktioiden kuvaajia, koska toisen puolen tikkaukset ovat tylsiä ensimmäisen asteen polynomifunktioita (sanasto hallussa ehkä vielä?).

Valmis pussukka aiheutti lähes pienoista riemunkiljuntaa yhdestä suusta. Kyllä siitä tuli erittäin hyvä, ellei täydellinen! :)

Jos logaritmien derivointiin ei neidiltä löydykään hirveästi inspiraatiota, niin kuvankäsittelyyn löytyy sitäkin enemmän. Enää minun ei tarvitse viime vuoden copyright-leimoja lätkiä kuviin, kun sain noin hienon uuden! Jätin sen nyt tarkoituksella vähän tummempana näkyville muutamaan kuvaan, että erottuu. Manteli vahtii.

Haruki Murakami: Kafka rannalla

 

640 sivua tekstiä ja millaista tekstiä! Haruki Murakamista tuli viimeistään tämän kirjan myötä yksi lempparikirjailijoistani. Minä tykkäsin tästä aivan hirveästi. Tarina on ihanan kummallinen ja silti Murakami saa tapahtumat vaikuttamaan jokseenkin tavallisilta. Hän ei sorru ihmettelemään, ihastelemaan tai selittämään kehittämiään kummallisuuksia. Tykkään tällaisista taitavista tarinankertojista, jotka kertovat oudon tarinan tavallisilla sanoilla ja selkeillä lauseilla. Ihan parasta kirjoissa on se, jos ei lukiessa ymmärrä kaikkea, mutta voi kuitenkin luottaa siihen että kirjailijalla on homma hanskassa.

Kirjassa viipyili pääosin lämmin tunnelma, no, yhtä kamaluutta lukuunottamatta, mutta sekin kuului tarinaan. Ehkä lämmin tunnelma johtui siitä, että keskeisistä henkilöhahmoista oli helppo pitää. He olivat hyvinkin erilaisia ihmisiä, mutta omalla tavallaan sympaattisia kaikki.

Kirjassa viitataan paljon minulle tuntemattomiin asioihin, Japaniin ja länsimaiseen kirjallisuuteen muun muassa. Paljon meni varmasti ohikin. Toisaalta viittaukset herättivät mielenkiintoa uutta kohtaan ja ajattelin että josko lukisin jonkun Franz Kafkan kirjan. En ole lukenut kirjallisuuden suuria klassikoita juuri ollenkaan. Oletteko te lukeneet Kafkaa?

Tämä on mielestäni paras lukemistani Murakamin kirjoista. Varasin loputkin suomennetut kirjastosta, pakkohan nämä kaikki on lukea. Kafka rannalla tosin tullee pitämään luettujen kirjojen kärkisijaa pitkään ja järkähtämättä – kuin kivi.

*****

”…mutta minä inhoan mielikuvituksettomia ihmisiä. Niitä, joita T.S.Eliot sanoi ”ontoiksi ihmisiksi”. Niitä, jotka korvaavat mielikuvituksen puutteensa sydämettömällä vihjailulla eivätkä edes itse tajua, mitä tekevät. Tunteettomia ihmisiä, jotka syytävät tyhmiä sanoja ja yrittävät pakotttaa toiset tekemään sellaista, mitä nämä eivät haluat tehdä… … …Homot, lesbot, heterot, feministit, fasistit, kommunistit, harekrishnat – eivät ne minua häiritse. Minulle on ihan sama, mitä lippuja he heiluttelevat. Minä en vain siedä onttoja ihmisiä. Kun joudun sellaisten seuraan, tulen sanoneeksi kaikenlaista mitä ei pitäisi sanoa… …  … Sanon ja teen asioita, joita ei pitäisi. En pysty hillitsemään itseäni. Se kuuluu minun heikkouksiini. Tiedätkö miksi se kuuluu  minun heikkouksiini?”  

”Koska jos ottaa jokaisen mielikuvituksettoman ihmisen tosissaan, niille ei tule loppua ollenkaan”, minä sanon.