in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille ja ihmisille.

Olen juoksija!

: 5.7.2012

Missä vaiheessa ihminen voi kutsua itseään juoksijaksi (kirjoittajaksi, taiteilijaksi…)? Täytyykö juosta kilpaa (julkaista kirja, myydä taideteoksiaan…)? Riittääkö kymppi vai tarvitaanko maraton (antologia/trilogia, oma nettisivu/taidegallerian seinä…)?

Olen aina halunnut juosta. Olen aina tiennyt, että ihan varmasti tykkäisin juoksemisesta jos vain jaksaisin juosta. Useampana kesänä olen juoksennellut, ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten kun asuimme Ranskassa. Mutta en ole saavuttanut sitä mitä olisin halunnut. Olen vain juossut ja sitten juossut vielä vähän lisää kunnes olen todennut että en enää jaksa ja keksinyt jotain muuta.

Tänä kesänä aloitin ystävän kanssa juoksukoulun. Ystäväni Murmeli on juossut ennenkin ja pitempiä matkoja, mutta alkoi silti kiltisti kanssani koulun ihan alusta. Yhden viikon tuplasimme (tai triplasimme tai…) sairastamisten ynnä muiden takia ja välillä vaihtelemme lenkkipäiviä muiden aikataulujen vuoksi, mutta pääpiirteissään olemme noudattaneet ohjelmaa tarkkaan. Aluksi kävelimme/juoksimme osan lenkeistä yksin, mutta nyt lenkkien pidentyessä olemme lenkkeilleet kaikki lenkit yhdessä, yleensä aamulla varhain.

Juoksemisen onnistuminen on vaatinut minulta muutaman oivalluksen ja ihanan asian, joista kirjoitan joskus lisää:

  • Tätä kroppaa ei olekaan luotu liikkumattomaksi!
  • Ystävän, joka myös rakastaa aamuja
  • Astangajoogan

Nyt on menossa juoksukoulun seitsemäs viikko, jahuu! Olen juossut kaksi viiden kilometrin lenkkiä ja minä rakastan juoksemista! Ei joka askel herkulta tunnu, mutta joka kerta lähden lenkille hymyssä suin ja tulen sieltä hymyssä suin ja se on merkki siitä, että juokseminen sopii sekä päälle että kropalle. Voi mikä tunne se onkaan, kun lenkin keskivaiheilla juoksu rullaa kevyesti ja vauhti kasvaa ja juuri sillä hetkellä (pienen hetken ajan :) ) tuntuu että voisin juosta samalla vauhdilla maailman ääriin!

Aiemmin olisin sanonut, että en minä mitään juoksua harrasta, kunhan juoksentelen vähän. Mutta keneltä se on pois jos kutsun itseäni juoksijaksi? Kun sanon että olen juoksija, saan hirveästi lisää virtaa ja ennen kaikkea asennetta. Alan suuremmalla todennäköisyydellä käyttäytyä sen mukaisesti ja juosta. Tämä pätee kaikkeen tekemiseen, ainakin minulla.

Juoksija on se joka juoksee. Minäkin :) Tämä on yksi niistä poluista joilta en enää pois käänny.


21 responses to “Olen juoksija!

  1. Maria kirjoitti:

    Olet varmasti juoksija. Minä taas olen kävelijä, tykkään tehdä kävelylenkkejä.

    • Leena kirjoitti:

      Jee, minäkin olen kävelijä, käveleminen on ihanaa! Pää nollautuu ihanasti kävellessä ja se on sopiva vauhti maisemien katselemiseen.

  2. MariJ kirjoitti:

    Miksei sitten juoksija, kun olet ristipistelijäkin. :) Minä olen kuntopyöräilijä. :D

  3. Pingviini kirjoitti:

    Sää oot ihan Road Runner! Run Lennu, RUN! :)

  4. Virpi kirjoitti:

    Onnea uudelle uralle =D

  5. Marita H kirjoitti:

    No olethan sinä, jo ties monettako vuotta. Minäkin olen – eilen kävin ekaa kertaa juoksulenkillä pariin vuoteen ja juoksin kaksi kertaa kolme minuuttia. Ihana tunne, kun syke nousi ja moottori käynnistyi (= hikeä alkoi pukkaamaan). Siitä se lähtee!

    • Leena kirjoitti:

      Ihanaa! Kyllä se siitä taas, mehän juostiin yhtä aikaa silloin joskus muinoin :) Tsemppiä juoksuihin meille molemmille!

  6. Maria kirjoitti:

    Olipa kiva kirjoitus! Ihanaa, kun olet löytänyt tämän ilon.
    Minä en ole juoksija, toivoisin kuitenkin olevani kuntoilija. Siihen suuntaan olen menossa:)

    • Leena kirjoitti:

      Juu, se on ihan parasta kun löytää niitä omia liikuntajuttujaan joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. Tsemppiä kuntoiluun!

  7. Minna kirjoitti:

    Piti ihan käydä juoksulenkillä hauduttelemassa ja tuumailemassa asiaa ennen kommentointia :) Mietin, että olenko juoksija koska tykään juosta ja käyn juoksemassa. Tulin omalla kohdallani siihen johtopäätökseen, että en halua kategorioida itseäni juoksijaksi tai miksikään muuksikaan. Minä neulon, ristipistelen, kävelen ja juoksen ja teen paljon muutakin vain siksi että MINÄ pidän siitä. Olen tosi, tosi iloinen siitä että me molemmat olemme tahoillamme löytäneet liikunnan ja juoksun ilon ja riemun :)

    • Leena kirjoitti:

      Juokseminen on ihanaa, on niiiiin hauska juttu että sinäkin juokset! Minä olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni ja tuumannut juoksija-termiä. En ehkä tarkoittanut niinkään kategorioida itseäni, vaan ennemminkin ajattelen siirtyneeni satunnaisesta juoksentelijasta säännöllisesti juoksevaksi juoksijaksi. Että termiä ”juoksija” ei ole varattu vain kilpaa juokseville tai hirveän kamalan paljon juokseville :) Yhtä lailla ajattelen olevani paljon muuta, vaikkapa kirjoittaja, koska kirjoitan joka päivä.

      Minusta on mukavaa ja kannustavaa ajatella, että olen ”oikea juoksija”, mikä tarkoittaa sitä, että ihan oikeasti säännöllisesti käyn juoksemassa, ihan oikeita juoksulenkkejä. Sen huomaaminen puolestaan motivoi juoksemaan lisää. Kun on monta, monta, monta vuotta ajatellut että minä olen kaikkea muuta kuin juoksijja, on ihanaa huomata, että ei niin olekaan. Minäkin juoksen täsmälleen siksi, että tykkään siitä.

      Juostaan, juostaan! :)

  8. Marja kirjoitti:

    Juu, minä olen varmaan sitten hihnan perässä raahattava hidastin :) Siltä välillä tuntuu koirien kanssa. Oikeasti nautin kävelemisestä ja juoksentelusta metsässä koirien kanssa. Odotan sitä hetkeä tulevaksi ”pakko päästä, jalat tahtoo mennä”. Valitettavasti kadotin tuon tunteen pari vuotta sitten, jos se vielä jostain löytyisi… Työmatka-autoilu sen tappoi.

    Kuulostaa mainiolta tuo juoksija! Kadehdittava saavutus.

  9. Marja kirjoitti:

    Niin, juu. Kävin lukemassa tuon juoksukoulun ja ainakin paperilla näytti kivalta ohjelmalta :)

    • Leena kirjoitti:

      ”Hihnan perässä raahattava hidastin”, voi miten hauskasti sanottu :) Koirien kanssa varmasti tuntuu siltä, niin minustakin kissojen perässä, kun oikein säntäilevät ympäri pihaa… Metsässä juokseminen on ihan parasta, onneksi täälläkin pääsee metsään juoksemaan, niin ei tarvitse kovalla asfaltilla juosta aina.

      Minä tykkään tuollaisista ohjelmista, ei tartte kuin vain noudattaa sitä ilman miettimistä. Kyllä se ”jalat tahtoo mennä” -tunne sieltä vielä löytyy!

  10. Id kirjoitti:

    Tänään voit olla juoksija, huomenna mitä tahansa. Se on vain omasta asenteesta kiinni, eikä niistä tuloksista ;) Minä ainakin olen juoksija, vaikka meno on vielä kävelyvauhtia. Onnea saavutuksistasi ja nautinnon löytämisestä!

    • Leena kirjoitti:

      Kiitos kommentista, mukava kun löysit blogiini! Ei menovauhti täälläkään päätä huimaa, mutta tänään just juostiin ekat intervalliharjoitukset ja olipa ihanaa huomata että paljon kovempaakin pääsee tarvittaessa :)

  11. Murmeli kirjoitti:

    Kuules, alusta aloittaminen tekee oikein hyvää minulle! Minä juoksen kyllä hyvässä seurassa matkan jos toisenkin, mutta yksin en siitä hommasta ole oppinut tykkäämään. Mutta sekin päivä vielä koittaa, tiedän sen :) Sekin on vain asenteesta kiinni!

    Kiitos juoksu- ja juttuseurasta! Kyllä me juostaan vielä tänäkin kesänä kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä ;)

    • Leena kirjoitti:

      Kiitos itsellesi aivan älyttömästi, minulla olisi jäänyt juoksukoulu kesken ilman sinua! Niinkuin olen sanonutkin (monta kertaa varmasti :) ), että on ihan ihmeellistä että nautin jonkun toisen kanssa juoksemisesta ja liikkumisesta, kun olen aina ennen ajatellut, että ihan yksin vain haluan liikkua :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: