in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille ja ihmisille.

Keskinkertaisuuden ylistys

: 4.10.2012


Olen tuijottanut tuota säätä tässä tovin, teetä juodessani näin iltapäivällä harvinaiseen aikaan ja harvinaisesti yksin tyhjässä talossa. Tykkään ihan valtavasti tällaisesta harmaasta, tihkusateisesta syksyisestä päivästä. Pari keltaista puuta näkyy ikkunasta, mutta pääasiassa vihreää havumetsää – märkiä männynrunkoja, havunneulasia polulla ja koivunlehtiä nurmikolla. Tänään on hiljaista ja rauhallista, tavallisen lokakuista.

Tykkään lokakuun harmaudesta paljon enemmän kuin heinäkuun helteistä tai helmikuun pakkasista. En välitä äärimmäisyyksistä, en säässä enkä päässä. Fanaattisuus, tiukat periaatteet tai ehdottomuus eivät sovi minulle. Innostun helposti uusista asioista, mikä saattaisi johtaa äärimmäisyyksiin jos en olisi varuillani. Olen kuitenkin huomannut, että kohtuus kaikessa on kauniimpaa, yksinkertaisempaa ja ennen kaikkea minulle parempaa.

Kohtuus, keskinkertaisuus ja tavallisuus ovat väärinymmärrettyjä ja kaltoinkohdeltuja. Ne saattavat kuulostaa jopa tylsiltä sanoilta. On helpompi mennä kerralla äärimmäisyyksiin ainakin hetkellisesti, jos vaikka haluaa tehdä muutoksia elämässään. Minulle sellainen ei tee hyvää. Haluan olla avoin uudelle, mutta en halua hylätä kaikkea vanhaa uuden tieltä. Enkä halua muutoksia muutosten vuoksi.

Ei epäilystäkään, että valitsisin tauottoman arjen tauottoman juhlan sijaan. Toivotan keskinkertaisen arjen tervetulleeksi milloin tahansa, ole hyvä, käy peremmälle ja jää pysyvästi!

PS. Merikuvat tältä (↓) ja viime (↑) viikolta uintireissuilta. Ihana, ihana syksyinen merenranta!


10 responses to “Keskinkertaisuuden ylistys

  1. MariJ kirjoitti:

    Minustakin on kivaa olla keskinkertainen, tavallinen ja ehkä vähän tylsäkin. ;) Kirjoitin muutama päivä sitten blogiini keski-ikäisyydestä, joka minusta on paljon mukavampi termi kuin esimerkiksi ”nuori” – on mukavaa, kun ei ole nuori eikä vanha, vaan jotain siltä väliltä. Tykkään myös arjesta miljoona kertaa enemmän kuin juhlasta, ja juhlatkin yritän viettää aina mahdollisimman matalalla profiililla.

    Minusta tuntuu, että kun ikää tulee lisää, sitä jotenkin mieluummin haluaa asettuakin yksinkertaisuuteen ja keskinkertaisuuteen, ei ole enää sellaista äärimmäisiin menevää fanaattisuutta kuin nuorempana. Huomaa, että elämässä ei ole vain mustaa tai valkoista, vaan on ehkä vähän harmaitakin sävyjä, mutta ennen kaikkea myös niitä sateenkaaren värejä. :)

    Ihania syksyisiä merenrantakuvia! :)

    • Leena kirjoitti:

      Kiitos kommentista! Keski-ikä on mukavaa aikaa. Mustavalkoisuus häviää tosiaan elämänkokemuksen myötä melkoisella vauhdilla, onneksi.

      Oi minä tykkään kyllä juhlistakin silloin kun niiden aika on ja haluan viettää juhlat juhlina enkä matalalla profiililla, ihanaa kun niistäkin saa jokainen tehdä ihan oman näköisensä :)

  2. Maria kirjoitti:

    Tämä tekstisi ei todellakaan ole keskinkertaista:). Kyllä, tavallinen arki on sitä elämää. Juhlat ovat mausteita.
    Olen aika helposti innostuva, tunnen tuon haasteen. Tätä asiaa täytyy kyllä pysähtyä miettimään. Kiitos näistä pohtimaan haastavista kirjoituksistasi!
    Leppoisaa lokakuuta!

    • Leena kirjoitti:

      Voi kiitos kovasti kauniista sanoista, lämmittävät mieltä! Hyvin sanottu tuo että tunnet haasteen, se tunnistaminen on tärkeää minullekin että ei mene överiksi :) Leppoista lokakuun loppua sinullekin!

  3. Marika kirjoitti:

    Lokakuu ja syksy, ihanaa. Tykkään toki kesästä ja kuumasta ja talvesta ja kylmästä, mutta syksyssä on sitä jotain. Minä jos kuka olen helposti innostuvaa sorttia, mutta olen huomannut sen, että ne tavalliset asiat, arki ja tietynlaiset rutiinit ovat kuitenkin se asia, joka on se tärkein. Se luo turvallisuutta ja rauhaa elämään. Siihen on sitten hyvä lisätä aina silloin tällöin niitä kokeiluja ja jopa äärimmäisyyksiä, sopivassa määrin, mausteeksi aivan kuin Mariakin kommentoi :)

    • Leena kirjoitti:

      Kyllä! Syksy on mielettömän ihana, varsinkin tänä syksynä kun olen jotenkin tosi tarkkaan seurannut tuota luontoa lenkkeillessä ja uidessa. Ja kun löytää ne omat äärimmäisyyteensä ja extreme-kokeilunsa rajat niin hyvä tulee :)

  4. Virpi kirjoitti:

    Oon kyllä samaa mieltä topsta äärimmäisyyksiin menemisestä. Nuorempana olin hyvinkin ehdoton monien asioiden suhteen, mutta aika tasoittaa ja tekee elämisen paljon helpommaksi. Koitan olla pingottamatta.

    Sää siellä on muuten aika samanoloinen kuin täälläkin.Kaunis ruska. Vettä on satanut riittävästi, mutta nyt oli upea viikonloppu. Pihatyöt tehty urakalla, ei haittaa vaikka sateet nyt jatkuisivat taas. Tai saa tulla vaikka lunta!

    • Leena kirjoitti:

      Aika tasoittaa, kyllä vaan ja tuo on niin totta, että sen myötä ennen kaikkea eläminen helpottuu.

      Ruska on ollut kyllä nätti täällä ja on ihana seurata lehtien tippumista ja tätä luonnon riisuutumista. Voi ihana ensilumi, kohta se on täällä!

  5. Sandy kirjoitti:

    Ihana kirjoitus! Olen arki- ja syysihminen, joten löysin paljon omaa tästä. Toisaalta tunnistan itsessäni joitain äärimmäisyyksiä, joissa nykyisin käväisen silloin tällöin, mutta vain hetkellisesti. Ne ovat itselleni sopiva mauste.

    • Leena kirjoitti:

      Kiitos Sandy! Arki- ja syysihminen kuulostaa tosi hyvältä ja kauniilta yhdistelmältä. Aivan näin, kun itsensä tuntee ja tietää ne omat juttunsa ja rajansa, niin se on pääasia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: