Suuresti hymyillen toivotan syyskuun tervetulleeksi! Olen aina rakastanut syksyä ja syyskuuta kaikkein eniten. Päivät saattavat vielä olla lämpimiä ja ihanan kesäntuoksuisia, mutta kuitenkin syksy saapuu vahvasti. Rakastan luonnon riisuutumista ja syksyn värejä, raikkaita syysaamuja ja sadepäiviä. Aamuisin kun herään on jo ihan pilkkopimeää ja kynttilät tuovat valoa ja voimaa uuteen päivään heräämiseen.
Syyskuussa tekee aina mieli aloittaa jotain uutta. Lapsena palasin harrastusten pariin uudella innolla kesän jälkeen ja aikuisenakin tekisi mieli haalia kaikenlaista. Nyt menen kuitenkin toiseen suuntaan. Tältä syksyltä olen karsinut itseltäni vihdoin pois yhden ihan mukavan, mutta aikaa vieneen harrastuksen. Pari vuotta piti lopettamista kypsytellä, nyt oli juuri oikea aika. Jostakin täytyy aina luopua, että saa tilaa tehdä sitä mitä tosissaan haluaa.
Mutta jotain uutta syyskuu tuo mukanaan! Aloitin vihdoin juoksufiilispäiväkirjan tuohon sivuun ja kirjoitin sinne ääneen tavoitteen, josta on jo hiljempaa haaveiltu tovi. En ole kovin kunnianhimoinen, eli jos jossain vaiheessa juoksu ei tunnukaan hyvältä, niin tavoite saa jäädä ilman sen suurempia seremonioita. Mutta niin kauan kuin juoksu on ihanaa, niin maaliskuuta odotellaan!
Jostain (MUOKS! Vapaana virtaavia -blogin Facebook-sivulta) bongasin Photo a day -kuvahaasteen syyskuulle. En ole koskaan osallistunut mihinkään tällaiseen, mutta tuossa listassa on jotakin houkuttelevaa. Onhan nyt syyskuu! Julkaisen blogissani joka päivä kuvan listan mukaan, ilman kunnianhimoa tämäkin, niin kauan kuin huvittaa. Tässä ensimmäinen – You, now. Ihan hetki sitten – juoksun, uinnin ja suihkun jäljiltä tukka pystyssä.
in angulo cum libro 