in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille – kirjoittamiselle ja lukemiselle, joogalle ja muulle liikkeelle, ihmisille ja kissoille, matkustamiselle ja käsitöille sekä maailman pelastamiselle. Koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

Muriel Barbery: L’élégance du hérisson

Siilin eleganssi siis – oi mikä kirja! Jotenkin olen onnistunut väistämään tämän aiemmin, mutta sitten joku vinkkasi. Reissukirjaksi tämä hyllystä lähti mukaan, täytyihän Ranskan reissulla olla luettavana ranskankielinen kirja.

Tämä oli ihmeellisen hauska ja traaginen kirja yhtä aikaa. Hymyilin ja hykertelin hirveästi tätä lukiessa, niin että kanssamatkaajat välillä hyssyttelivät. Kaunista ja rikasta kieltä, tyylikästä huumoria ja koko asetelma jotenkin niin ranskalainen ja minusta hyvin uskottava. Lisäksi tarinaan kuului kirjoja, teetä ja kissa, mitä muuta voi kaivata?

En tapani mukaan kirjoita juonesta mitään, kaikki löytävät halutessaan siitä tietoa. Mutta jos ette sisällöstä halua tietää, niin älkää lukeko arvosteluja etukäteen, joissakin paljastetaan ainakin minun makuuni ihan liikaa. Kirjassa on paljon ihania ajatuksia, kääntelin sivujen kulmia merkiksi ja luin uudelleen. Parhaita elämäntaito-oppaita ovat tällaiset, joita ei sellaisiksi ole suoraan kirjoitettu. Osa filosofisesti lennokkaimmista kohdista meni varmasti vähän ohi kielen takia ja tuumaan tässä että haenko saman kirjastosta suomenkielisenä luettavakseni.

Kirjan loppu oli erilainen kuin kuvittelin, mutta kyllä se oikea oli sittenkin. Kirjablogeissa on varsin vaihtelevia kommentteja tästä. On vaikea analysoida tässä enempää paljastamatta mitään, mutta kyllä kirjassa loppua pohjustettiin, sen tosin huomasi vasta jälkikäteen. Toisaalta en jaksa edes kamalasti analysoida jotain kirjan osaa, lukukokemus kokonaisuutena on se millä on väliä minulle. Tämä kirja herätti tunteita – paljon ja laidasta laitaan – varmaan enemmän kuin mikään muu tänä vuonna lukemani, että lukukokemuksena juuri nyt vertaansa vailla.

On ihanaa kun jonkun aikaa kirjaa luettuaan tietää että tähän kirjailijaan voi luottaa loppuun saakka. Finnconin kunniavieras Liz Williams sanoi Hesarin haastattelussa, että ”lukijan pään saa pistää sekaisin, kunhan hänestä pitää huolta.” Tätäkin kirjaa lukiessa onneksi tiesi, että kirjailija tietää mitä tekee, vaikka hän veisi lukijan minne tahansa. Kaikki kirjailijat eivät valitettavasti pidä lukijasta huolta, epäilen että he eivät osaa, sinisilmäisenä uskon että kaikki haluaisivat.

Lukekaa ihmeessä tämä jos filosofiset pohdinnat eivät ideana yökötä. Tässä kirjassa minusta niitä ei alleviivattu tai päälleliimattu liikaa kuitenkaan, vaan ne sopivat luontevasti päähenkilöiden ajatuksiksi. En siis ole suomennosta lukenut, mutta voi, toivon että se on hyvä!

”Que le silence serve à aller à l’intérieur, qu’il soit nécessaire pour ceux qui ne sont pas interessés que par la vie au-dehors, je ne crois pas qu’elle puisse le comprendre parce que son intérieur à elle est aussi chaotique et bruyant que l’extérieur de la rue.”

Mainokset
4 Kommentit »

Robin Hobb: Forest Mage

Tässä, hyvät ihmiset, on mielestäni parasta fantasiaa sitten Tolkienin. Robin Hobb (oikealta nimeltään Margaret Astrid Lindholm Ogden) kirjoittaa eeppistä fantasiaa, jossa on syvyyttä ja vahvaa kerrontaa. Ihan parhaita kirjoja, joista parhaita ei ole suomennettu.

Aloitin aikoinaan Hobbin lukemisen Näkijän taru – ja Lordi Kultainen -trilogioista. Sitten luin The Liveship Traders -trilogian, joka oli mielestäni vielä paljon parempi kuin nuo suomennetut. Nyt on menossa Soldier Son -trilogia, josta olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa ja kolmannen aloitin juuri.

Kuten kuvasta näkyy, näitä kirjoja on kuljetettu mukana kassissa siellä ja täällä. Reissukirjoina Hobbin pokkarit ovat ihan täydellisiä – ei tarvitse ottaa mukaan kuin yksi kirja eikä lukeminen siltikään takuulla lopu kesken. Minun kirjani saavat olla luetun näköisiä, tykkään että niissä on elämisen ja lukemisen jälkiä. Nämä kirjat jäävät kun muut lähtevät hyllystä. Vielä en tosin ole aikeissa hyökätä kirjahyllyn kimppuun, mutta sitten kun järjestäminen ulottuu siihen asti, niin hyllyyn jäävät vain ne kirjat, joita luen uudelleen ja uudelleen. Kirjahyllyn raivaus tulee olemaan vaikein kaikesta, koska minä rakastan kirjoja. Ajattelin ottaa ensi alkuun tavoitteeksi kirjojen vähentämisen siten, että kaikki kirjat mahtuisivat hyllyyn normaalisti vierekkäin, eikä niitä tarvitsisi tunkea toisten päälle tai taakse…

Mutta Forest Mage! Tästä kirjasta on vaikea sanoa mitään ilman että sanoisi jotain sarjan ensimmäisestä osasta. Enkä oikein muutenkaan osaa sanoa mitään. Kun olin lukenut ensimmäisen osan, ajattelin että toisen osan täytyy olla huonompi tai ainakin sellainen, mistä vähemmän tykkään, sen verran ihmeelliseen tilanteeseen kirja loppui. Mutta Forest Mage oli kyllä hyvä, suorastaan loistava. Robin Hobbin kuvaileva, monisanainen ja hidaskin kerronta on minun mieleeni. Näitä kirjoja luen tarkoituksella hitaasti ja nautin ajatuksesta, että vielä on monta sataa sivua luettavaa.

Tällä hetkellä luen sarjan kolmatta osaa aina aamuisin kun toiset nukkuvat, yleensä Tiikeri sylissä :) Tänään piti vaihtaa uusi kirjanmerkki, kun Tiikeri varasti sylistäni edellisen ja repi sen kappaleiksi… Sivuja on vielä jäljellä yli kuusisataa, ihanaa!

Onneksi Robin Hobb kirjoittaa koko ajan lisää, seuraavaksi lukemista odottaa The Dragon Keeper, joka on The Rain Wild Chronicles -sarjan ensimmäinen osa. Hobbin lukeminen kannattaa mielestäni aloittaa Näkijän tarusta, sen ensimmäinen osa on Salamurhaajan oppipoika ja sitä löytyy kirjastoista. Hobbin kirjat ovat hyvää ja laadukasta fantasiaa aikuisille. Vaikka luen Hobbin kirjoja hitaasti, niin nämä ovat tärkein lukemistoni, muut kirjat ovat mukavia välipaloja.

*****
I’ll write couple of words in English as well, even though normally I only write in English when I show my stitching. I read these books in English and I think they are best fantasy for adults since The Lord of the Rings. I’ve now read three trilogies by Robin Hobb and this is the fourth. I loved The Liveship Traders more than the other two, but this Soldier Son trilogy certainly is good! If you like epic fantasy, this is something worth reading.
12 Kommentit »

Sari Peltoniemi: Ainakin tuhat laivaa

Forest Mage on luettu, mutta kirjoitanpa ensin tästä aiemmin Teettärien lukupiirissä luetusta novellikokoelmasta. Sari Peltoniemi on yksi suomalaisista lempparikirjailijoistani, tykkään hänen tyylistään kirjoittaa ja hän kirjoittaa sujuvasti ja hyvää kieltä. Hän oli muuten aikoinaan Noitalinna huraa! -yhtyeen laulaja ja sanoittaja ja on kirjoittanut muun muassa laulun Pikkuveli.

Olen aiemmin lukenut pari Peltoniemen kirjoittamaa nuortenfantasiaa, Hämärän renki (2009) ja Kuulen kutsun metsänpeittoon (2011), muistan että tykkäsin tuosta uudemmasta erityisesti. Vuonna 2005 julkaistu Ainakin tuhat laivaa on jäänyt lukematta, niinpä otimme sen lukupiirikirjaksi. Kirja jakautuu kahteen osaan, se sisältää neljä novellia otsikolla Muualta ja neljä novellia otsikolla Täältä. Minua miellyttivät enemmän täältä olevat kertomukset, vaikka Varis-klaanin pojat muualta-osiossa oli kyllä ihana.

Jos jonkun lempinovellin mainitsen, niin eniten tykkäsin ehkä novellista Tyttö, joka ei halunnut tietää.

Hän yritti suojautua ja me yritimme suojella häntä niinkuin Prinsessa Ruususta. Mutta Ruususen aikoihin värttinöitä oli yksi ja meidän maailmassamme kuljetaan värttinöiden päällä.

Peltoniemen kirjoja kannattaa ehdottomasti lukea! Tykkään novellikokoelmista yleensäkin, että jos miettii mistä aloittaa niin vaikka tästä. Minä niin tykkään tällaisista kirjoista joita voi lukea hiljaa hymyssä suin ja kauniista kielestä ja tarinoista nauttien.

Äiti oli aina ollut ihmeellinen kimppu valittamista ja välittämistä.

3 Kommentit »

Ritva Toivola: Tuomas Karhumieli

Luin sittenkin välipalana (Robin Hobbin Forest Magea lopetellessa) vielä yhden nuorten fantasiakirjan. Tai satukirjan, voi että näitä on ihan mahdoton välillä yrittää laittaa johonkin lokeroon, eikä oikein edes huvittaisi. Onko lokerolla hirveästi väliä?

Joka tapauksessa, tämä oli kiva kirja, oikein mukava satu, jossa oli paljon kansanperinneaineksia. Ei mikään maita ja taivaita järisyttävä lukukokemus, niitä on harvassa, mutta tämä oli ihan hyvä kirja. Hyvää kieltä ja sujuva juoni, jossa kuljetettiin useampaa asiaa yhtä aikaa. Tarinaan ujutetut kansantarinat olivat mukavaa luettavaa.

Nyt on Forest Mage siinä vaiheessa, että enää ei malta lukea välipaloja! Seuraava kirjakirjoitus siitä siis. Tosin se on niin hyvä kirja, että en tiedä osaanko siitä mitään kirjoittaakaan.

PS. Tämä päivä alkoi aamulenkillä vesisateessa ystävän kanssa, ihana aloitus päivälle, mutta nyt nukuttaa :) Huomenna olosuhteiden pakosta paaaaljon aikaisempi herätys ja vielä aamulenkki päälle kukonlaulun aikaan, hyvää yötä siis!

 

3 Kommentit »

Kotimaista nuortenfantasiaa

Luen aika vähän mitään tietokirjallisuutta koulukirjojen lisäksi. Ihmeen tuntua kuitenkin löytyi sattumalta kirjastosta ja täytyihän se lainata. Kirja on artikkelikokoelma, jossa kotimaisen fantasiakirjallisuuden tutut nimet kertovat eri näkökulmista mitä lasten ja nuorten fantasiakirjallisuudelle kuuluu. Tai siis kuului vuonna 2006, mutta ei muutama vuosi mitään haittaa tässä tapauksessa. Kirjaan ovat kirjoittaneet artikkeleita muun muassa pari kotimaista lempparikirjailijaani, kuten Pasi Jääskeläinen, Anne Leinonen ja Sari Peltoniemi. Suosittelen lämpimästi jos asia kiinnostaa, oli mielenkiintoinen!

Aiemmin keväällä luin Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Devoted Souls – peliromaanin ja nyt loman alkaessa Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Tähystäjäneidon.  En tiedä onko näistä kahdesta kirjasta samassa kirjoituksessa kirjoittaminen ihan asiallista, mutta menkööt. Molemmat ovat selkeästi nuortenkirjoja ja niistä hulluna nauttiakseen minun pitäisi ilmiselvästi olla nuori.

Lappalainen ja Leinonen kirjoittavat taitavasti ja minun mielestäni saumattomasti yhdestä suusta. Kirjaan oli kivasti yhdistetty pelimaailmaan liittyvä sarjakuvakuvitus, hyvä ja erilainen idea huolellisesti toteutettuna. Tämän luin oikeastaan siksi, että halusin tutustua heidän muuhun tuotantoonsa Hiekkasotilaat-kirjaa (Routasisarukset-sarjan toinen osa) odotellessa. Tykkään Lappalaisen ja Leinosen kielestä ja tavasta kirjoittaa ja siksi tämä olikin ihan mukavaa luettavaa.

Tähystäjäneidon taisin bongata Portin tai Tähtivaeltajan kirja-arvosteluista. Tarina vaikutti takakannen perusteella lupaavalta ja siinä tapahtuikin monenmoista. Kirjailijoiden kirjoitustyyli ei vain ollut ihan minun mieleeni enkä saanut kirjasta oikein mitään. Rakenteesta tykkäsin, kirjassa oli välillä lukuja, jotka oli kirjoitettu kirjeiden muotoon tarinan eri ihmisiltä toisille. Niiden kielikin kuulosti luontevammalta. Tällaista kirjaa lukiessa herää joskus kysymys, että mikä oikein tekeekään kirjasta fantasiaa? Se, että tapahtumat sijoitetaan jollekin keksitylle saarelle ja hahmoille keksitään oudot nimet? Minä kaipaan fantasiaan jotain kummempaa ja oudompaa. Muitakin kysymyksiä heräilee, mutta jätetään toiseen kertaan.

Hiekkasotilaat on kuitenkin nyt varattu kirjastosta ja paljon monenmoista muutakin on hyllyssä odottamassa. Taidan hetkeksi jättää nuortenkirjat ja lukea kesken olevan Robin Hobbini loppuun. Tuli kaipuu lukea tosi, tosi, tosi hyvä kirja.

4 Kommentit »

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (ja ihan vähän siivoamisesta…)

Uusia kirjoja on jo useampi luettavana, eli jospa kirjoitan parista jo aiemmin luetusta, että joku järjestys säilyy. Kaikista alkuvuonna luetuista kirjoista en tänne kirjoittele, vaikka niitä ei järin monta olekaan ollut… Helmikuussa luetut Lymyvuoren peikot, Kuningas Tulle ja Ruohometsän tarinoita olivat kivoja kirjoja, erityisesti tykkäsin Kuningas Tullesta. Se on Irmelin Sandman Liliuksen 70-luvulla kirjoittama lastenkirja, jonka satuin bongaamaan kirjaston poistomyynnistä. Jatko-osakin on muistaakseni hyllyssä. Kirjailijasta voi lukea lisää vaikka Risingshadow’n sivulta.

Teemestarin kirjasta puolestaan sanon pari sanaa. Emmi Itäranta voitti tällä kirjalla Teoksen suuren fantasia- ja scifikirjoituskilpailun reilu vuosi sitten ja kirja on hänen esikoisromaaninsa. Tykkäsin kovasti, kirja on sujuvasti kirjoitettu, siinä on paljon oivia oivalluksia ja tarina oli kiehtova. Kirja kertoo siitä, millainen voisi olla pelottava tulevaisuumme kun vesi on loppumassa. Silti kirja on kuitenkin hyvin kaunis, eikä yhtään ahdistava. Tietysti teemestarin näkökulma tuo vielä lisäarvoa tällaiselle teen rakastajalle.

En tykkää kirjoitella tänne kirjojen juonesta, kun en itsekään lue juonikuvauksia etukäteen. Minusta ne paljastavat usein liikaa ja yllätyksellisyys häviää. Sitä paitsi tämä ei edelleenkään ole kirjablogi, vaan lukupäiväkirja :)

PS. Päivän siivousvinkki: Latasin kehutun Evernoten ja opettelen käyttämään. Tämä on toinen yritys, en välttämättä ekalla kerralla lämpene uusille ohjelmille. Toimii sekä puhelimessa että koneessa ja sinne saa talteen suurinpiirtein kaiken säästämisen arvoisen. Tosi helppo napata tietoa talteen nettisivuilta ja sähköpostista voi lähettää viestit suoraan Evernoteen. Haaveissa on siivota paperisaaste, eli aion skannata harvat säilytettävät paperit ja tallettaa sähköisesti. Mutta kuten muussakin siivouksessa, kaikki alkaa sähköpostiin (ja taloon…) tulevan tavaran määrän minimoimisesta, mikä myös on alkanut. Henkisesti olen valmistautunut tähän koko kevään, ihanaa päästä tositoimiin ja aloitinpa sitten tästä koneesta kuumeen vuoksi.

4 Kommentit »

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Image

Teettärien lukupiirissä luemme ystävän kanssa kirjan kuukaudessa. Sitten juomme yhdessä teetä ja keskustelemme erittäin henkeviä, aivan ihanaa! Luemme normaalisti aikalailla erityylisiä kirjoja ja niinpä olemme valinneet kirjat suurinpiirtein vuorotellen, jotta ajatukset tuulettuvat.

Hytti nro 6 oli vuoden ensimmäinen. En ole lukenut ensimmäistäkään Liksomia aiemmin ja tämäkin olisi ilman teetä jäänyt lukematta. Muistui niin mieleen oma junamatka Neuvostoliittoon kahdeksankytäluvulla.

Monessa mutkassa leijui jonkinlainen murhe.

Myös Teettärien lukupiiri on sitä mieltä, että tämä on Finlandiansa ansainnut. Kirja siis voi olla hyvä ja siitä voi tykätä, vaikka ei sen henkilöhahmoista tykkääkään. Kyllä Liksom kirjoittaa taitavasti! Vähillä sanoilla välillä, ja rumillakin, voi saada aikaan kaunista tekstiä.

…uniset silmät, kuiva haiseva suu, hytissä unen tahmea löyhkä, hengittämätön ikkuna, hiljaiset teelasit pöydällä, vaienneet muruset lattialla.

2 Kommentit »

Anu Holopainen: Welman tytöt

Vuosi olisi mukava aloittaa jollakin erityisellä kirjalla, mutta tänä vuonna en jaksanut miettiä asiaa. Niinpä nappasin hyllystä sen kirjan, jonka palautuspäivä lähestyi uhkaavimmin.

Welman tytöt on nuorten fantasiaa, hyvinkin selkeästi. Tarina oli ihan mukaansatempaava, mutta kieli (vai kirjoitustyyli?) vähän turhan pelkistettyä minun makuuni. Useimmiten lopetan kirjan kesken juuri siksi, että kieli jostain syystä tökkii. Tämä ei ollut kuitenkaan sellainen, ei huonoa kieltä missään nimessä. Luin siis loppuun asti eikä tehnyt tiukkaakaan, pakko oli saada tietää miten kirja päättyy. Jatko-osiakin olisi olemassa, mutta tuskin niitä lähitulevaisuudessa luen, vaikka vähän kiinnostaisi kyllä tietää miten sarja jatkuu.

Kirjassa oli paljon hyviä ideoita, jotka ihastuttivat. Mielenkiintoisia hahmoja, joista olisin voinut lukea tuplasti lisää. Tolkien- ja Hobb-fanina kaipaan pitkiä kuvauksia ja esimerkiksi hahmojen sielunelämän perusteellisempaa avaamista. Kirjassa montaa asiaa raapaistiin minun mielestäni liian pinnallisesti.

Genren yleissivistyksen kannalta kannatti lukea juu.

1 kommentti »