in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille – kirjoittamiselle ja lukemiselle, joogalle ja muulle liikkeelle, ihmisille ja kissoille, matkustamiselle ja käsitöille sekä maailman pelastamiselle. Koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

Maaliskuun ostokset ja otokset

LeTempsNousEgare

(Isa Vautier: Le Temps nous égare -ristipistotyö, valmistui kauan sitten)

Ihanaa huhtikuu, kevät ja räystäältä tippuva vesi, ai että! Takapihalla on vielä sikapaljon lunta, mutta etupihalla on jo muutama neliömetri sulaa, siinä varaston oven vieressä mihin aurinko aina aamupäivisin paistaa. Toin varastosta pari kukkapurkkia sisälle ja iskin avocadon siemeniä multaan, saapa nähdä tapahtuuko ikinä mitään. Vuosikausiin minulla ei ole ollut sisällä viherkasveja, mutta nyt yhtäkkiä tuli olo että oispa kiva. Katsotaan kyllästynkö odottamaan itämistä jossain vaihessa vai mitä tapahtuu.

Maaliskuussa en hurjasti mitään ostellut tai otellut ylipäätään, mutta nämä tavarat:

  • Ostin yhden kirjan lahjaksi Akateemisesta Hesan reissulla. Ihana erilainen lastenkirja, joka menee kummilapselle joululahjaksi. Maksoi 5 euroa, oli alennuskorissa alle puoleen hintaan. En juurikaan osta tavaralahjoja kenellekään, mutta listaan nyt nämäkin vähät tänä vuonna sitten, varsinkin kun tämä tulee marinoitumaan omassa hyllyssä jouluun asti.
  • Sain ystävältä ilmaiseksi pimennysverhot makuuhuoneeseen sillä puheella, että jos ne eivät sovi, niin laitan kiertoon.
  • Ostin kaksi kangaspalasta, yhteensä 30 euroa. Heräteostos siinä mielessä, että en ajatellut juuri nyt ostavani leggingseihin kangasta, vaan eksyin pop up -kangasmyymälään toisen kangastyypin kanssa. Vaarallista aina! No, toisaalta minulla on juuri piirretyt leggingsien kaavat eikä kangasta, niin ei ihan heräteostos, ajatuksissa on ollut. Enkä edes viitsi täällä kertoa vakikotikalsareidenhousujen tilasta mitään ääneen, että sanoisin että tarpeellinen ostos, vaikka en aikonutkaan vaatteita ostaa.

Siinä olivat maaliskuun tavaraostokset. Pari kukkaa ostin ja sain sisälle pääsiäiseksi, mutta en laske tavaroiksi kukkia, jotka ovat joko leikkokukkia tai myöhemmin pihalle istutettavia. Hesan reissulla teki niin mieli ostaa moooonta ranskan- tai enkunkielistä kirjaa! Mutta vastustin kiusausta ja hyvä niin. Pari kirjan nimeä on muistissa, josko ostaisin ne Kindleen luettavaksi jossain vaiheessa.

Myös joogafestareilta olisin voinut ostaa vaikka sun mitä. Siellä oli toistasataa näytteilleasettajaa, ihania joogavaatteita esimerkiksi pilvin pimein. Mutta kun nuo entiset ovat vielä justjust ehjät ja siistit, niin en ostanut. Sitä paitsi tuumaan josko tekisin itse nekin uudet joogahousut ja -puseron. Saisin ehkä ekologisimmat sillä tavalla.

Lopulta joogafestareilta ostin vain mustaa teetä Teemaan hyllystä. Hyvä musta tee on ollut ostoslistalla, kun Espanjasta ostamani on juotu loppuun, eikä kaapissa ollut enää kuin yhtä mustaa pussiteetä.

Että ei kai tässä, sama meno jatkuu mahdollisimman vähin ostoksin. Saatuja tavaroita on nyt vähän välitilassa, koska sain entisestä kodistani muutamia itse tekemiäni ristipistotauluja (kuvassa yksi) ja muuta. Kävin niitä jo läpi ja laitoin osan kiertoon ja osan roskiin ja osa on mietinnässä. Yksi ihana äidin ja isän tekemä ryijy päätynee seinälle. Miinuksella kuitenkin olen tavaran määrässä tässä kuussa reippaasti, myin esimerkiksi vieläkin ylimääräisiä käsityötarvikkeita ystäville ja Facebook-kirppiksellä ihan kivasti.

Huhtikuulle ei ole suuria ostosuunnitelmia, paitsi lupasin ommella surauttaa tytölle (ja itselle samalla) muutaman kestopussin hedelmille, eikä minulla ole siihen kangasta. Kesäkenkätilannetta tuumaan myös. Minulla ei ole yksiäkään umpinaisia kesäkenkiä jotka voisi tökätä avojalkaan, olen ne todennut kuitenkin kaikista käytännöllisimmiksi. Nyt talvella oli pakko nakata roskiin järkyttävän näköisiksi kulutetut kahdet samanlaiset pinkit Merrellin paljasjalkaballerinat, joita olen pitänyt vuosikaudet (6 vuotta) lähestulkoon ainoina kesäkenkinä! Olivat aivan loistavat, että jotain samantapaista on hakusessa. En taida osata olla pelkillä sandaaleilla koko kesää kuitenkaan, vaikka ensin ajattelin että pärjään. Katsotaan.

Mainokset
2 Kommentit »

Tavarahaaveita onko heitä?

KorviksetDubai

Kuva Dubain reissulta kolmen vuoden takaa.

”Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” – Nuuskamuikkunen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (Tove Jansson)

Olen Nuuskamuikkusen kanssa kovasti paljon samaa mieltä. Elämäni on paljon helpompaa kun tavaroita on vähemmän. Niitä ei tarvitse koko ajan järjestellä eikä etsiä, vaan minulla on tavaroita joita käytän ja jotka ovat kauniita ja oikeissa paikoissaan. Sen lisäksi jossain takaraivossa on koko ajan ajatus lähtemisestä, se jos mikä on suurin motivaatio tavaran vähentämiselle edelleen. Kun muutan seuraavan kerran, mitä haluan oikeasti ottaa mukaan? En todellakaan aio pakata laatikollisia ja taas laatikollisia turhaa tavaraa. Minua houkuttaa ajatus repullisesta. Mitä kantaisin jos lähtisin ja pakkaisin vain repun? Sama filosofia ohjaa uuden tavaran hankkimista. Mietin onko juuri tämä tavara oikeasti kaiken sen vaivan arvoinen, mikä sen säilyttämisestä ja mahdollisesta hävittämisestä ja kierrättämisestä seuraa?

Vaikka edelleen vähennän ja vähennän tavaraa, niin onhan niitä haaveita! Tykkään väreistä, kauniista tavaroista kotona ja siitä että arki toimii minulle sopivalla tavalla. Minimalismin myötä ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet. Vaikka täällä blogissa näistä asioista kirjoitan, niin ostaminen tai ostamattomuus, kaupat tai tavarat ovat mielessä hyvin vähän. Ajattelen muita asioita ja ennen kaikkea teen muita asioita. En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta ostin ennen ”kivoja” tavaroita hetken mielijohteesta. Nyt en juurikaan tee niin. Viimeksi ostin hetken mielitekona korvakorut viime vuonna. Toki ostaessa silloinkin oli mielessä, että parit vanhat kuluneet nakkaan roskiin. Koska kahden on aina lähdettävä, että yhden saa tuoda kotiin.

Ostamista hillitsee myös se jos minulla on jo joku tavara, niin en vaan pysty enää ostamaan uutta sen takia että haluan kauniimman tai erilaisen. Mihin sen entisen laitan? On väärin laittaa jotain käyttökelpoista roskiin vain sen vuoksi että haluan uuden. Tai viedä ylettömät määrät rojua kirppikselle. Se on vastuutonta kuluttamista enkä pysty enää elämään niin.

No mutta kaikesta huolimatta, olen tuuminut parin päivän ajan huvikseni tätä kirjoitusta varten, mitä tavaroita kuitenkin haluaisin? Mitä minulla oikeastaan onkaan haave- tai hankintalistalla edes teoriassa?

  • Vessan roskis. Eräässä kyläpaikassa näin monta vuotta sitten Alessin roskiksen. Ulkonäöltään roskis olisi kyllä enemmän minun tyylinen jos se olisi kukallinen tai vaikka edes turkoosi. Mutta ihaninta roskiksessa oli se, että siitä ei kuulunut mitään ääntä. Inhoan syvästi nykyistä vessan roskista, joka on sellainen perusruma metallinen, muovisisäsankoinen ja ennen kaikkea kirskuva poljinroskis. Se on kai ainoa tavara jota kotona inhoan. Miksi en sitten osta? Todennäköisesti tuo nykyinen ei mene rikki kirveelläkään eikä käytettyä vessan roskista viitsi viedä kirpparille. Voisiko siihen istuttaa kesällä ulkona kukan? Sitä paitsi Alessin roskis on ilmeisesti jotain muovia ja kallis. Mutta tämä on hupaisallakin tavalla mieleen iskostunut tavarahaave joka käy mielessä joka kerta kun vessan roskikseen jotain laitan. Ainakin muistan aina tuon äänettömän roskiksen ja ne ihanat ihmiset kenen kotona se on!
  • Joogan sydän -kirja. Janne Kontalan kirja on kestolainassa minulla kirjastosta ja käytän sitä ahkerasti apuna joogaharjoituksissani. Mikä estää ostamasta? En vaan ole vielä ylittänyt ostokynnystä, koska saan kirjan kirjastosta. Toisaalta mieluusti ostaessani ostan juuri tuollaista tavaraa, osoittaen samalla tukeni kirjailijan hyvälle työlle. Onko kestolainaaminen kirjaston, kirjan tai kirjailijan väärinkäyttöä? Harrastan sitä kyllä muidenkin kirjojen kohdalla. Ehkä kirjoitan joulupukille?
  • Uusi joogamatto. Entinen matto näyttää vähän kuluneelta, siitä on alkanut lähteä hiukan irti pintaa, mutta ei vielä pahasti. Mattoa voi sanoa iäkkääksi, ainakin 8 vuotta. Mikä on joogamaton ikä? Pesen sitä kyllä tarpeen mukaan ja kotona joogaan ihan räsymatonkin päällä, jos en mitään hikijoogaharjoitusta tee.
  • Meditaatiotyyny. Mielipaikassa on myynnissä ihania, kauniita, värikkäitä meditaatiotyynyjä, siis tyyny jonka päällä istutaan. Tämä tavarahaave on syntynyt ihan puhtaasti siitä että näin nuo tyynyt, eikä mistään todellisesta tarpeesta. Käytän aina jotain koroketta että saan paremman istuma-asennon, tällä hetkellä joogabolsteria tai joogatiiltä tai vaikka sohvatyynyä. No, nyt asetin itselleni aikatavoitteen, että kunhan olen tietyn ajan meditoinut säännöllisesti joka päivä ilman yhtäkään taukopäivää, saan tosissani harkita tyynyn ostoa.
  • Vaatteita. En tällä hetkellä osta vaatteita. Yritän oikeasti minimoida ainakin vielä tänä vuonna vaatteiden ostamisen, vaikka haluaisin ostaa. Teen tästä taiteenlajin! Miten pitkään pärjään ilman mustia housuja tai uusia kenkiä? Miten pitkään pärjään entisillä joogavaatteilla? Haluaisin todella testata miten vähiin vaatevaraston voi saattaa. Uskon nimittäin että eläisin hyvin (paremmin!) erittäin pienellä mutta oikeanlaisella vaatekaapillisella. Siihen on tosin aikaa, koska vaatteita on vielä monta. Vaatteista tulee blogikirjoituksia myöhemmin, tämä on niin iso asia.
  • Pari lamppua. Haluaisin makuuhuoneeseen sängyn päätyyn lukulamput. Haluaisin olohuoneeseen jonkun tunnelmavalon. Aina välillä olen esimerkiksi tori.fi:stä näitä katsellut, mutta en kauheasti jaksa aikaa käyttää etsimiseen. Yhden ihanan kerran jo varasin ja olin menossa hakemaan, mutta myyjä oli seinästä irrottaessaan tiputtanut sen ja se oli mennyt rikki. No kesä ja valo tulee nyt taas ja joskus sitten sopivat lamput osuvat kohdalle.

En keksinyt muuta. Voi olla että unohdin jotain mitä olen suunnitellut ostavani tai mistä haaveilen. Huomaan että nämä kaikki ovat olleet haaveena jo pitempään ja hyvin pärjään näköjään ostamatta. Tämä on kuitenkin hyvä lista ja taidan tätä päivittää silloin tällöin kun tavaroiden kuvia mieleen leijailee.

Onko tavarahaaveita, haikailuja, suunnitelmia, ostoksia, ajatuksia?

You don’t need to own the universe. Just see it. – Doctor Who

KankaatPakistan

Kuva Pakistanin reissulta viime vuodelta.

2 Kommentit »

Mitä maksaa reissuaminen?

Alicante10

En ole ikinä koskaan milloinkaan ennen laskenut paljonko joku reissu on kaiken kaikkiaan maksanut. Nyt Alicanten reissun kustannukset laskin, kun ajattelin että on ihan mielenkiintoista tietää vastaisenkin varalle. Ja kun kerta yksin reissusin niin oli helppo laskea. Kirjoitan tämän blogikirjoituksen siksi, että todella harvoin missään kirjoitetaan rahasta ja myös siksi, että seuraan tavaraostoksia tänä vuonna – mahtuu ikään kuin samaan teemaan.

Valitsin matkakohteen ihan sillä perusteella, että minne eteläpuoliskolle Espanjaa sain halvimmat lennot. Junalla menin Helsinkiin siksi että se oli halvin vaihtoehto päästä täältä pohjoisesta pois, mikä on aina luku sinänsä. (Muoks: Tai siis bussilla pääsisi halvemmalla, mutta siinä menee minun istumisensietoraja, en pysty-kykene-halua yhtä soittoa niin pitkää matkaa). Sitä paitsi tykkään matkustaa junalla, se on jo lomaa itsessään. Reissufiilis alkaa kun astuu kotiovesta ulos ja lähtee kävelemään! Majoituksen otin Airbnb:n kautta, tällä kertaa halusin sellaisen huoneen, joka olisi jonkun ainoastaan espanjaa puhuvan luona, kielikylpyä nääs. Matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla, eli mukana oli keskikokoinen reppu ja pieni olkalaukku.

  • Lentoliput Helsinki – Alicante – Helsinki (Norwegian): 97,09 euroa
  • Junaliput Oulu – Helsinki – Oulu: 53,40 euroa
  • Airbnb 5 yötä Alicantessa: 93,19 euroa

Palatessa yövyin pääkaupunkiseudulla tyttären luona joka asuu aivan älyttömän kätevän matkan päässä lentokentältä ja junaradasta. Lisäksi näihin välttämättömiin matkakuluihin tuli taksimatkat 24,00 euroa (Alicante) ja 24,90 euroa (Helsinki-Vantaa). Alicantessa oli pakko mennä taksilla kentältä kaupunkiin koska viimeinen bussi yöllä meni jo. Helsingissä lento oli 1,5 tuntia myöhässä keskellä yötä ja viimeinen juna meni jo. Yöbussi olisi mennyt kyllä mutta missasin just edellisen ja seuraava olisi mennyt vasta tunnin päästä, enkä jaksanut jäädä odottelemaan kahdelta yöllä.

Ruokaan Espanjassa käytin koko reissun aikana 81,01 euroa. En pyrkinyt erityisemmin minimoimaan tuota summaa, enkä missään nimessä halunnut tällä reissulla itse kokata. Söin joka päivä aamupalan ja myöhäisen lounaan kaikessa rauhassa jossain ravintolassa. Kävin myös kahvilla ym. aina kun siltä tuntui ja ostin vielä illaksi yleensä jotain smoothieta ja pientä syötävää. Espanjassa ruoka vaan on niin halpaa! Halvimmillaan 10 eurolla sain alkukeiton, ison leivän, salaatin, pääruuan, vesipullon, viinilasillisen sekä jälkiruuan ja kahvinkin. Lounaalla elin kyllä päivän aivan hyvin, ei tarvinnut toista kunnon ruokaa syödä, enkä olisi pystynytkään. Elche-päivänä minulla oli piknik-eväät, kun siellä oli ihania puistoja ja aurinkoista. Lauantaina sain onnenpotkuna ilmaisen lounaan, kun Airbnb-emäntäni halusi kokata minulle paellaa ja rupattelimme viinilasillisen kera pari tuntia siinä samalla, aivan ihana hetki!

Tekemiseen (kulkemisiin ja nähtävyyksiin) käytin 29,75 euroa. Tämä sisälsi junamatkat Elcheen ja Villajoyosaan sekä bussimatkan lähtiessä lentokentälle plus kaikki sisäänpääsymaksut. Kävin yhteensä noin kymmenessä nähtävyydeksi laskettavassa paikassa – museossa, kirkossa, linnassa, puutarhassa tms. ja osa näistä oli ilmaisia.

Kustannuksista puuttuvat matkaeväät Suomessa junassa + lentomatkoilla/-kentillä, yhteensä noin 20 euroa. Johonkin piti raja vetää mitä laskea mukaan varsinaisiin kustannuksiin, koska vietin hieman aikaa Helsingissä sekä mennessä että palatessa ja otin kotoa evästä junaan jne. Tuliaisia itselle ja perheelle en myöskään kirjannut ylös, tosin tavaraostokset olen tietysti listannut tammikuun blogikirjoitukseen. Tuliaisiksi läheisimmille perheenjäsenille ostin syötäviä juttuja. Kotiin ostin vielä suklaata ja muuta ruokaa vähän, käsimatkatavaroihin ei hirveästi mahtunut. Tykkään kuitenkin ostaa reissusta paikallisia herkkuja, niitä on kiva syödä hissukseen ja muistella reissua! Toiseksi viimeinen suklaalevy on muuten menossa juuri nyt.

Eli yhteensä:

  • kulkemisiin (lennot, junat, taksit, bussit) 211,74 euroa
  • nähtävyydet (sis. hissiliput linnoitukseen) 17,40 euroa
  • majoitus 93,19 euroa
  • ruoka 81,01 euroa

Kokonaiskustannukset 403,34 euroa.

Ihan kohtuuhalpa tuollaiseksi reissuksi kaikin puolin, vai mitä sanotte? Alicanteen saavuin siis maanantai-iltana puoliltaöin ja takaisin Helsinkiin sunnuntain puolella keskellä yötä. Ainahan reissuun rahaa menee ja kun täältä pohjoisempaa lähtee, niin Helsinkiin kulkeminen täytyy huomioida. Airbnb on hyvä majoituspaikkojen arvosteluineen ja kun tammikuu on kaikista hiljaisin kausi, niin halvalla sain todella siistin ja kivan huoneen.

Pääasia on huomata, että omasta mielestäni kohtuuhinnalla saan itselleni sopivan, mukavan reissun. Toinen ihana asia on huomata, että oikeasti osaan jo hyvin pakata kevyesti just oikeat vaatteet ja kamat reissuun mukaan niin, että käsimatkatavaroihin jää vielä tilaa syötäville tuliaisille. Plus että en kaipaa lomalla millään tavalla tavaroiden ostelua. Tee ja suklaa sun muut on vakituliaisia, koska niistä tykkään eniten!

Alicante11

 

Jätä kommentti »

Mitä ostin helmikuussa?

Piano

Helmikuu meni ja tavaraotokset ja varsinkin -ostokset olivat aika simppelit ja vähäiset:

  • Ostin Satokausikalenterin. Viime vuonna jo ajattelin ostaisinko mutta en sitten kuitenkaan. Nyt olin kyllä täysin vastoin omia puheitani mainoksen uhri, myivät loppuvaraston pois 30%:n alennuksella ja ilman toimituskuluja. Kalenteria on niin paljon kehuttu, että tilasin. Varmasti tulee vielä lisäämään kasvisten ja hedelmien syöntiä entisestään, kun tulee kokeiltua sellaisia sesonkikasviksia joita en ennestään tunne.  Rahaa kului tähän 14 euroa ja siinäpä olikin helmikuun ainoa tavaraostos. Nähtäväksi jää oliko kannattava.
  • Sain ilmaiseksi kotiin oman satavuotiaan pianoni, tämä oli pitkään suunniteltu juttu. Kuljetuksesta maksoin, mutta se on palvelu. Vielä kun pianon saa vireeseen, niin pääsen kunnolla soittelemaan taas omaksi iloksi vuosien tauon jälkeen! Jee! Pianon mukana tuli äänirauta, metronomi ja sen semmoista plus muutamia nuotteja. Nuotit siivoilen nyt kunnolla kun vihdoin sain pianon, niitä on takuulla turhia.
  • Saimme myös lahjaksi uuden kauniin tv-tason. Telkkaria meillä ei kyllä oikeastaan katsota, mutta joskus on kiva katsoa leffoja Netflixistä isolta ruudulta. Joka tapauksessa, kun kerta meillä on telkkari (pikkuveljeltä saatu aikoinaan), niin pitää olla sille joku paikkakin. Toinen pikkuveli on tehnyt pitkään ja hartaasti käsityönä puusta tuota uutta ja se on ihana! Ehkä kirjoittelen siitä joskus oman postauksen. Taso on tehty ajatuksella, että se käy ihan tavallisena pöytänäkin, jos kun ei telkkaria jossain vaiheessa taas ole. Vanha tv-taso (aikoinaan minun, sitten tytön ja taas minun…) lähtee kai Konttiin jos kukaan ei sitä tartte, huutelen hetken vielä.
  • Sain hiustenkuivaajan äidiltä, kun hän ei käytä ja se oli turhaan laatikossa. Pitkään tuumin että otanko, mutta otin sitten kuitenkin. Katsotaan nyt rauhassa tarttenko sitä, vielä en ole käyttänyt.

Muuta tavaraa en helmikuussa ostanut enkä ottanut. Kosmetiikkaa ostin pari putelia, uuden hiustenhoitoaineen ja vartalovoiteen, kun entiset loppuivat. Hoitoaineesta kirjoittelinkin viikko sitten jo pitkästi Instagramiin (@mantelipipari), että ei siitä tässä enempää. Vartalovoiteena olen käyttänyt viime kesästä asti Organic Shopin ihania, edullisia voiteita, mutta nyt ostin vaihteeksi Urtekramin kookosvoiteen Prismasta. Eipä ollut kallis sekään. Tsekkailen näitä luonnonkosmetiikan Cheap & Chic -kategorian suosituksia yleensä Katja Kokon blogista, kun en jaksa itse ollenkaan perehtyä valmistusaineisiin enkä edes tajua niistä mitään.

Poispäin on lähtenyt tavaraa aikalailla, lainassa ollut kitara ja sen kotelo ja vähän sitä sun tätä muuta (astioita jne.) kulkeutui perheelle muualle. Myinkin jotain, esimerkiksi Muumimukeja. Hyvä niin, kyllä täältä taas huomattavasti enemmän lähti kuin mitä tänne tuli! Mööbleerasin pianon tieltä makkariin yhden hyllykön ja sieltäkin löytyi kierrätettävää roskia vielä…

Maaliskuulle ei ole kummemmin tavaraostosuunnitelmia, joogavaatteet vähän natisee liitoksistaan, hetken ovat olleet jo tuumauksen alla, mutta en haluaisi ostaa mitään… Yhdelle julisteelle/taululle täytyy löytää kehys, mutta mietin ensin miten tekisin sen itse ettei tarttis ostaa. Tavaranhävityssuunnitelmia on sitäkin enemmän, myytäviä juttuja jotain ainakin.

Miten teillä meni helmikuu vaikka ostosmielessä tai ihan missä vaan mielessä?

1 kommentti »

Minun minimalismini

Seina

Huomasin että en ole pitkään aikaan kirjoittanut yleisiä ajatuksia elämän yksinkertaistamisesta ja minimalismista. Niinpä kerään tähän perusasiat omasta minimalismistani uusille lukijoille tiedoksi, vanhoille tiivistykseksi ja aina itselleni muistutukseksi.

Miksi minimalismi?

Haluan käyttää kallisarvoisen elämäni eli jokaisen päivän ihanien asioiden tekemiseen. Huomisesta en voi tietää, mutta tämä päivä minulla on. Haluan keskittyä olennaiseen ja minulle tärkeään. Sen takia yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille. Haluan myös että kaunis maapallomme on olemassa tulevillekin sukupolville.

Milloin minimalismi?

Muutin toistakymmentä vuotta sitten Ranskaan perheen ja lähes yhden omakotitalollisen tavaraa. Parin vuoden päästä muutimme saman määrän (tai enemmän) takaisin. Muuttojen jälkeen näin vuosikausia ahdistavia unia muuttamisesta. Talo oli joka kerta eri, valtavan suuri! Muuttoauto oli aina tilattu huomiselle, mutta mitään en ollut pakannut, enkä ollut hankkinut yhtään pahvilaatikkoa.

Ymmärsin jossain vaiheessa noin seitsemän vuotta sitten, että unet johtuvat siitä että tavaraa on niin valtavasti. Käytin jatkuvasti hirveästi aikaa jonkun hukassa olevan etsimiseen. Muutenkin oli aivan liian kiire juosta paikasta toiseen, tehden ja harrastaen kyllä mieluisiakin asioita.

En halunnut enää käyttää yhtään hetkeä tavaroiden etsimiseen ja siivoamiseen! Halusin keskittyä tekemään ihanimpia asioita.

Miten?

Luin paljon minimalismista, lähinnä blogeista ja kirjoista. Uskon että yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

  • Tee lista asioista joita haluat tehdä elämässä – tänään.
  • Tee lista asioista joita teet tällä hetkellä.
  • Vertaa listoja ja poista turha.

Minä muutin radikaalisti ajankäyttöäni ja elämääni ylipäätään, töistä ja ihmissuhteista lähtien. Hitaasti mutta varmasti jätin esimerkiksi pois pari mukavaa mutta aikaa vievää harrastusta, jotka eivät olleet niitä ihanimpia juttuja elämässäni.

Samalla aloin myös poistamaan turhaa tavaraa ja uskon että homma menee näin:

  • Pysäytä sisään tulevan tavaran virta. Tämä on oikeasti se tärkein ja ensimmäinen askel, jota ennen ei kannata tehdä mitään. Älä osta mitään. Älä ota mitään. Vaihda kaikki postilaatikkoon tuleva paperi sähköiseksi.
  • Ala karsia kotona olevaa tavaraa.

Tärkeintä on uskoa että kaiken voi siivota!

Minun minimalismini

Unet muuttamisesta loppuivat siihen kun aloin siivota nurkkia. Olen seitsemässä vuodessa tehnyt niin mielettömän matkan, että en ikinä kyllästy siitä puhumaan! Tavara on vähentynyt murto-osaan ja elämässä on aikaa juuri sille mitä haluan tehdä.

Minun minimalismini on sitä, että kotona on aina siistiä. Siivoaminen tarkoittaa imuroimista eikä tavaroiden paikoilleen viemistä tai kasojen selvittämistä. Tiedän missä jokainen tavara on, eikä minun tarvitse etsiä mitään. Missään kaapissa tai hyllyssä ei ole kaaosta, vaan kaikki tavarat mahtuvat omille paikoilleen eikä mistään pursua mitään.

Minun minimalismini on väriä, iloa ja ihanaa elämää! Olen tässä. Joogaan joka päivä. Juttelen ja juon kahvia ihanien, tärkeiden ihmisten kanssa. Makaan sohvalla ja silitän kissoja. Kirjahyllyni on järjestetty sateenkaaren väreihin. Minulla ei juuri koskaan ole kiire minnekään. Nukun tarpeeksi. Vaatekaapissani on värikkäitä vaatteita. Suunnittelen sitä seuraavaa reissua.

Meneekö ikinä pieleen?

Menee. Menee hermot, kun löytyy jotain, joka saa aikaan ”ei ole todellista” -efektin. Että kaiken tämän seitsemän vuoden siivoamisen ja kahden pienempään ja pienempään asuntoon muuton jälkeen löytyy kansion takakanteen liimautuneena joku Saunalahden puhelinlasku kymmenen vuoden takaa.

Menee. Ostan joskus sellaista mitä ei olisi pitänyt.

Menee. Tuskastun kun en raaski laittaa roskiin jotain millä en tee mitään ja mikä ei tuota iloa.

Tavoitteita onko heitä?

On!

  • Kotona on vieläkin liikaa tavaraa. Vähennän koko ajan, enkä halua ostaa mitään. Jos tuon sisälle jotain, kannan kaksi samasta tavararyhmästä ulos.
  • Vaatekaappi. Olen vähentänyt ja vähentänyt ja ollut ostamatta. Pitkän tähtäimen tavoite on tunnistaa mitä vaatteita oikeasti pidän ja luoda ihana, eettinen, pitkäikäinen, hyvin pieni vaatevarasto.
  • En halua laittaa käyttökelpoista roskiin, vaan yritän löytää kotoa poistettavalle mahdollisimman järkevän paikan.
  • Että kaikki mitä hankin, olisi eettisesti ja ekologisesti tehtyä.
  • Käytän rahaa matkustamiseen ja muuhun tekemiseen, en tavaraan. Säästän rahaa. Kirjaan ylös mitä tavaraa ostan.
  • Haluan tulevaisuudessa asua jossain missä paistaa aina aurinko ja missä en tarvitse autoa. Sitä varten on suunnitelma ja toinen. Sitä varten jatkan myös tavaroiden vähentämistä niin, että kun se aika tulee, voin pakata laukun, helposti lähteä ja jättää loput.
Jätä kommentti »

Mitä jäi elämään vegaanihaasteesta?

Vegaanihaasteesta on kulunut hetki ja tuumaan että mitäs siitä jäikään käteen. Tammikuu meni loistavasti, ostin kotiin ainoastaan vegaanituotteita enkä syönyt lihaa kuin muistaakseni kerran brunssilla ravintolassa jossain piirakassa/salaatissa. Ai niin ja toisen kerran ulkona syömässä kun tarjoilija sotki ystävän ja minun tilaukset, olikos sekin tammikuussa… :D

Olin kuun vaihteen Espanjassa enkä syönyt lihaa sielläkään. Kalaa söin tarkoituksella plus myös sellaista kasvisruokaa, mikä ei ollut vegaanista. Positiivinen yllätys oli löytää Alicantesta kahvila/leipomo jossa tehdään vain vegaanisia herkkuja ja hyviä vegaanisia ruokavaihtoehtoja muualtakin. Croissant kahvilassa oli aivan uskomattoman hyvä. (Sivuhuomautus: Oulussa Makiastakin saa aamupalalla vegaanisia croissantteja!) Kasvisruokaa Alicantesta löytyi helposti ja kysyessä tarjoilijat esittelivät auliisti kaikki kasvisvaihtoehdot ja ehdottivat miten jonkun ruuan sai muokattua kasvisruuaksi. Tutuksi tulivat ilmaisut con carne ja sin carne!

Mutta siis mitä nyt? Aion jatkaa samalla tiellä, en keksi miksi minun pitäisi ostaa pääasiassa muuta kuin vegaanista. Maitotuotteisiin olen jo ihan tottunut muutenkin, kauramaito ja -kerma ynnä muut sujahtavat jo automaattisesti ostoskoriin ja maistuvat hyvältä. Meillä ei käytetä oikeastaan ollenkaan eineksiä ja ihan perusruuan valmistaminen vegaaniseksi on helppoa ja kivaa, mukava kokeilla uusia reseptejä ja tuotteita! Vegaanista suklaatakin löytyy vaikka kuinka ja herkkujen leipominen kotona vegaaniseksi on helppoa. Leivät teen pääasiassa itse ja mitäs muuta sitä sitten vielä syödäänkään? Kasviksia tulee tietysti syötyä paljon, ihan paras aamun aloitus on porkkanamehu, johon lisään vaikkapa inkivääriä ja selleriä tai joskus omenaakin, nam!

Helmikuussa olen syönyt lihaa pari kertaa, esimerkiksi poropizzan palasen ja kylässä yhden kerran jotain lihajuttua myös. Mutta lihaa en halua syödä edelleenkään ja välttelen sitä niin paljon kuin pystyn.

Olen kuitenkin päättänyt toistaiseksi syödä kalaa. Tykkään kalasta, se on terveellistä, enkä näe sen syöntiä niin pahana asiana eettisesti kuin lihan syöntiä. Varsinkin jos seuraan WWF:n Kalaoppaan ohjeita. Jätän myös nuo Katan kanalan kananmunat herkuttelukäyttöön niinkuin viimeksi kirjoitin.

Eli hurjasti oli hyötyä tämän vuoden Vegaanihaasteesta, se sai minut muuttamaan ruokailua paljon vegaaniseempaan suuntaan. Suosittelen lämpimästi osallistumaan ensi vuonna! Tänä vuonna otin myös tutorin ja oli mukava vaihtaa hänen kanssaan vähän ajatuksia sähköpostitse ja saada reseptivinkkejä. Suosittelen sitäkin siis :) Lisään tähän vielä uudemman kerran Vegaanituotteet-sivuston linkin, se on tosi kätevä apu.

Onko teillä ajankohtaisia ruoka-ajatuksia, vegaanisia tai muita?

3 Kommentit »

Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous

MitaJalkeenJaa

(Kuva kustantajan sivulta)

”Jotkut ihmiset eivät uskalla puhua kuolemasta tai edes ajatella sitä. Heidän jäljiltään jää usein hirvittävä siivo. Kuolemattomiksiko he itseään luulevat?”

Odotin tätä kirjaa siitä asti kun viime kesänä törmäsin eka kertaa termiin kuolinsiivous. Nyt sain sen kirjastosta ja lukaisin junamatkalla viime viikolla Helsingistä kotiin. Kirja ei ole mitenkään paksu ja se oli kivasti kirjoitettua hyväntuulista luettavaa, joten lukiessa ei kauan nokka tuhissut.

En tiedä johtuiko reissuväsymyksestä ja edellisen yön erittäin lyhyistä yöunista, että en muista kirjasta juurikaan mitään täsmällistä. Saattaa myös johtua siitä, että siinä ei sinänsä ollut mitään uutta ja mullistavaa ohjetta minulle. Tykkäsin kyllä kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Kirjailija sanoo olevansa jossain 80 ja 100 ikävuoden välillä, minkä kyllä huomasi – jotain ihanaa iän tuomaa perspektiiviä kirjasta huokui.

Tämän kirjan luettuani ja reissusta virtaa saatuani aloin taas käydä läpi tavaroita. Nehän ovat vuosien kuluessa vain vähentyneet ja vähentyneet, mutta vieläkin on liikaa ja sellaista mitä en tarvitse. En halua omistaa yhtään minulle turhaa tavaraa.

Jos ei kuolinsiivous-termistä tykkää, niin yhtä hyvinhän voi ajatella kuten Kalevan kirja-arvostelussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoi, että ”Sitä ei tarvitse ajatella minään kuolinsiivouksena, sillä riittää, että omassa kodissa on hyvä olla ja tavarat palvelevat sinua eikä toisinpäin.” Hän muuten sanoi myös näin: ”Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina.” Voilà!

Minusta on ihana kyseenalaistaa ihan kaiken tarvitsemista, on mahtava tunne kun huomaa että ei tarttekaan omistaa jotain mitä on ennen pitänyt itsestäänselvänä. Esimerkiksi kun yhtäkkiä tajusin joulun alla että muovinen (vanhaaaaa…) taikinakulho näyttää siltä, että hus roskiin, oli siis sen verran kulunut että en enää halunnut käyttää.

Ensimmäinen ajatus oli tietysti ostaa uusi. Sitten aloin miettiä olisiko minulla joku muu astia jota voisin käyttää taikinakulhona. Yleiskonetta minulla ei ole ollut vuosiin, vaan olen tehnyt pulla- ja sämpylätaikinat käsin tuossa isossa kulhossa. Kakkutaikinoita ynnä muita varten minulla on hyvälaatuinen pienempi kulho, jossa siis esim. vatkaan sähkövatkaimella kermavaahdot jne.

Hoksasin että minullahan on iso Pentikin keraaminen tarjoilukulho joka sopii vallan mainiosti taikinakulhoksi. Jee, ei tarttenut ostaa muovia tai muuta! Hyvin syntyy siinä taikinat.

Nyt minulta sitten hajosi hiustenkuivain. Se oli kuusi vuotta vanha pieni matkamalli. Pohdin tuolla Facebookin puolellakin kommentissa, että tartteeko ihminen hiustenkuivaajaa? Olen nyt ollut viikon ilman ja tukka on kuivunut yllätys yllätys kun vaan muistaa illalla pestä eikä aamulla pakkaseen lähtiessä. Minun ei tartte pestä tukkaa joka päivä, että ajattelin kokeilla nyt näin. Elääkö joku teistä ilman hiustenkuivaajaa, miten sujuu?

8 Kommentit »

Mitä ostin tammikuussa?

2018/02/img_9712.jpg

Aloitan uudelleen ostettujen tavaroiden seuraamisen, haluan nähdä mitä oikeasti ostan. Minulla on sellainen tunne, että en osta/ota suurinpiirtein ikinä koskaan milloinkaan mitään tavaraa kotiin, mutta viimeksi seurasin tätä muutaman kuukauden vuonna 2013! Kovin paljolta näyttävät nuo silloiset tammikuun rahasummat, että ehkä oikeasti olen asiassa edistynyt.

Aion toimia suurinpiirtein samalla tavalla, joten kopioin tekstit viiden vuoden takaa:

”Haluan päästä eroon turhasta tavarasta ja ostaa tietoisesti vähemmän, painon ollessa sekä sanoilla tietoisesti, että vähemmän. En pyri välttämättä ostamaan halvinta mahdollista, vaan haluan pohtia laatua, eettisyyttä ja ekologisuuttakin, vaikka en pidäkään itseäni mitenkään kamalan vastuullisena kuluttajana. Pyrin kuitenkin parempaan. En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa.

En siis seuraa ruokamenoja, enkä normiruokakaupasta ostamiani välttämättömyystarvikkeita, kuten pesuaineita, hammastahnaa, leivinpaperia ja sitä rataa.”

Lähes kaiken allekirjoitan edelleen, tosin olen päässyt vuosien varrella eroon hirveästä määrästä tavaraa plus pidän itseäni paljon vastuullisempana kuluttajana kuin viisi vuotta sitten. Tämä lause – ”En maksimoi kurjuutta, mutta en halua tehdä heräteostoksia enkä hankkia juurikaan tavaraa” – tuo minulle ihan mielettömän hyvän fiiliksen, koska se kertoo eniten siitä miten olen viidessä vuodessa päässyt siihen suuntaan mihin haluan mennä.

Tällä hetkellä ei tulisi mieleenkään sanoa että ostamisen vähentämisessä olisi kyse edes etäisesti kurjuuden maksimoinnista! Päinvastoin, koen eläväni kaikin puolin ihanampaa elämää nyt kun en osta niin paljon. Nautin siitä kun minun ei tarvitse lähteä alennusmyynteihin katsomaan onko siellä mitään, eikä tarjouksista tule sellainen olo, että tuo juttu pitää saada. Uskallan väittää että ostan tavaraa tietoisesti harkiten ja hyvin vähän, enkä tee heräteostoja.

Rahankulutusfilosofiani on siis, että käytän rahaa mieluummin tekemiseen, elämyksiin ja palveluihin kuin tavaraan. En edelleenkään raportoi ruokaostoksia ynnä hammastahnoja, paitsi jos ostan jotain kosmetiikkaa tms. silloin kun entinen ei ole loppu. En myöskään raportoi junalippuja, leffalippuja, mitään palveluita ym. koska niihin rahan käyttäminen on suotavaa. Seuraan niitä kyllä itse ja saatan jonkun sanasen täälläkin blogissa sanoa.

Tavarafilosofiani puolestaan on ollut jo kauan sellainen, että jokaista kotiin kantamaani (ostettua/otettua/saatua) tavaraa kohti kierrätän/hävitän vähintään kaksi samasta tavarakategoriasta. Olen huomannut että tämä nostaa kummasti kynnystä ostaa mitään, kun vastaavasti pitää löytyä kaksi pois laitettavaa! Tarkoitus kun on edelleen vähentää.

Tammikuussa tavaraa tuli taloon:

  • Sain joululahjaksi ihanalta ystävältä ihanan soljen. Hävitin viisi aikansa elänyttä (kulunutta, kamalaa :D ) kaulariipusta, joita en ole pitänyt vuosiin.
  • Tilasin kissanhiekkaa ja samalla käytin bonuspisteitä kahteen kissanleluun (ilmaiseen siis). Laitoin siitä hyvästä roskiin neljä huonoa vanhaa lelua.
  • Keittiön sälekaihdin ja repun vetoketju menivät rikki. Sain uudet osat ilmaiseksi (sälekaihdinnarua sekä vetoketjun).
  • Kävin tammi-helmikuun vaihteessa Espanjassa lomareissulla, kirjoitan reissusta lisää myöhemmin. Ostin sieltä 4 kirjaa kielenopiskeluun, mikä oli suunniteltu juttu, tästäkin lisää myöhemmin. Siitä hyvästä vein 13 kirjaa Konttiin, eikä ollut enää ihan helppoa valita noita! Kirjoistakin on kirjoittamista myöhemmin…
  • Espanjasta löysin myös kynän jonka sisälle laitetaan mustepatruuna, on ollut tarkoitus ostaa sellainen jo pitkään, mutta unohdin viimeksi Ranskanreissulla etsiä. Minulla on kauniita erivärisiä musteita Ranskassa asumisen ajoilta mutta kynät eivät enää toimineet ja tykkään kovasti kirjoittaa tuollaisella mustekynällä. Laitoin roskiin ne kaksi toimimatonta mustekynää + kaksi muuta mainoskynää.
  • Ostin reissusta myös neljät sukat, kun löysin hyviä ja halvalla. Laitoin roskiin huonoja/rikkinäisiä sukkia/alusvaatteita 11 kappaletta. Voi että niitäkin vielä löytyi…
  • Ostin yhden jääkaappimagneetin + sain lahjaksi toisen. Vein Konttiin 4 magneettia.
  • Yhdestä museosta sain ilmaisen muistivihkon, laitoin roskiin 3 puoliksi käytettyä jotka ovat vain pyörineet laatikon pohjalla vuosia…

Muuta tavaraa en tammikuussa ostanut, en tällä kertaa edes muuta päivittäistavaraa kuin uuden kasvovesipullon koska entinen loppuu just. Kirjaan kaikki ylös itselleni vihkoon pitkin kuuta sitä mukaa kun ostan jotain, koska kuun lopussa ostoksia ei takuulla muista. Yhteensä tavaroihin käytin tammikuussa 78,90 euroa joista suurin osa (50,24 euroa) meni noihin espanjankirjoihin.

Innostuuko kukaan kaverina seurailemaan ostoksia jollain itselle sopivalla tavalla tänä vuonna?

6 Kommentit »

Wannabe-vegaanin ajatuksia Vegaanihaasteen puolivälissä

Vegaanihaaste

(Kuva kopsattu Vegaanihaasteen Facebook-tapahtumasivulta)

Osallistun tänä vuonna toista kertaa Vegaanihaasteeseen. Päivittäisistä uutiskirjeistä saa hurjasti hyvää tietoa ja vinkkejä ja ihania reseptejä (Vegaanihaasteen blogista löytyy samoja asioita). Olen ollut tällainen wannabe-vegaani ehkä vuoden verran ja pääasiassa kasvisruokaa olen syönyt jo vähän pitemmän aikaa.

Ylistän edelleen kohtuutta ja keskinkertaisuutta, täysin vegaani tai edes kasvissyöjä en luultavasti tule ainakaan hetkeen olemaan. Tässä tammikuussa halusin silti tietoisesti miettiä taas asioita ja ottaa muutamia uusia juttuja rutiiniksi. Plus kokeilla uusia tuotteita, kaupoissa on vaikka mitä hyvää!

Päätin siis että tammikuussa en osta mitään muuta kuin vegaanisia tuotteita kotiin, että tulee testattua kaikkea uutta. Vegaanituotteiden löytäminen on helppoa Vegaanituotteet-sivuston avulla. Tässäpä niitä puolivälin ajatuksia siis.

Miksi kasvisruokaa? Miksi wannabe-vegaani?

Pääasiassa siksi, että kasvissyönti on ekologisesti parempi vaihtoehto. En usko että maapallo tulee kestämään tällaista lihankulutusta ja -tuotantoa. Wannabe-vegaani myös eettisistä syistä – en halua että eläimet kärsivät siksi että minun tekee mieli syödä niitä. Tehotuotanto yäk! Sekä tietysti myös siksi, että tykkään kasvisruuasta ja minulla on parempi olo kun syön vähemmän tai en ollenkaan lihaa.

En ole koskaan erityisemmin tykännyt ruuanlaitosta, mutta nykyään on mukava kokeilla kaikenlaisia kasvisjuttuja ja mausteita. Eineksiä en syö oikeastaan koskaan, että ihmeesti kokkaamisesta voi oppia tykkäämään kun kerta haluaa nauttia hyvästä ruuasta. Syön tällä hetkellä terveellisemmin ja herkullisempaa ruokaa kuin koskaan aiemmin elämässäni.

Näistä kaikista on kirjoitettu paljon ja monessa paikassa tsiljoonalla tyylillä, googlettamalla löytyy tietoa laidasta laitaan. Lukea voi vaikka Vegaanihaasteen sivuja, missä asiasta on kirjoitettu mukavan positiivisesti ja nätisti ja lyhyesti:

8 hyvää syytä osallistua Vegaanihaasteeseen

Eläintuotanto on haitallista ympäristölle

Maitotuotteet?

Olen aina tykännyt hirveästi maidosta ja maitotuotteista. Ehkä vuoden verran olen juonut pääasiassa kasvimaitoja. Niihin siirtyminen tuntui ajatuksena vaikealta etukäteen, mutta toteutus olikin yllättävän helppo, niin kuin muuten sokerin jättäminen pois kahvista. Luulin että millään en pysty ja hups, parissa päivässä unohtui koko sokeri!

Mutta siis eniten tykkään mantelimaidon mausta ja sitä saatan juoda joskus ruokajuomana veden lisäksi. Hyvää! Kahviin laitan kauramaitoa tai mantelimaitoa tai mitä jääkaapissa sattuu olemaan. Pullan teen yleensä mantelimaitoon ilman kananmunaa, enkä ikinä ennen ole saanut korvapuusteja onnistumaan niin hyvin!

Jugurteista parhaalta maistuu tällä hetkellä maustamaton soijajugurtti omatekoisella myslillä. Kaurajugurttia söisin mieluummin, ne vaan ovat monesti vähän vetisiä. Onko joku löytänyt oikein hyvän? Lohtajalainen on parasta tähän mennessä ja sitä pitäisi saada myös kaupoista juuri nyt. Kaikenlaisia makeutettuja soijavirityksiä löytyy myös, mutta en niitä juurikaan syö kun olen tottunut maustamattoman jugurtin makuun. Jukkolan lehmänmaitojugurttia on kyllä välillä ikävä. *(lue PS. lopusta)

Ruuanlaittoon ja leipomiseen tarkoitettuja maidottomia kermoja ja muita on niin älyttömästi valittavana, että eri tuotteiden kokeileminen on suorastaan hauskaa.

Nyt Vegaanihaasteessa olen kokeillut ensimmäisen kerran maidottomia juustoja, vau! Niitäkin on vaikka mitä, Violifen ”parmesaani” maistuu ihan parmesaanijuustolta, loistolöytö varsinkin sen jälkeen kun luin Ylen uutisen parmesaanilehmien kohtelusta, ei kiitos.

Viime kesänä maistelin erilaisia kasvimaitojäätelöitä ja minusta monet niistä maistuvat paljon paremmalta kuin maitoon tehdyt. Talvella jätskiä ei tule edes syötyä, että kesällä sitten taas testiin.

Kananmunat?

Kaikista vaikeinta minulle on luopua kokonaan kananmunista. Tykkään niistä kovasti sekä paistettuna että keitettynä, mutta en vaan kestä ajatusta tehokanalasta. Niinpä otin käytännöksi, että en käytä kananmunia leivonnassa enkä ruuanlaitossa, koska oikeasti kananmunia ei tartte paljon mihinkään. Kamomillan konditoriossa on hyvä kirjoitus munien korvaamisesta tai oikeastaan pois jättämisestä. Olen jo pitkään leiponut esimerkiksi kaikki pullat ja letut ilman kananmunaa, ne voi vaan jättää pois.

Tällä hetkellä ostan kananmunat Reko-lähiruokapiiristä Katan kanalasta, jossa kanoja kasvatetaan mahdollisimman eettisesti. Ne ovat myös ainoa poikkeus vegaaniudesta tämän kuun ostoksissa. Ostin levyllisen kun kerta ajelin Rekosta hakemaan muutakin. Näitä munia syön vain paistettuna ja keitettynä herkkuna tietoisesti makustellen ja nauttien. Parempi edes näin tähän hätään!

Lihaa…?

…ei kyllä tee mieli oikeastaan koskaan, paitsi jos tarjolla on itsetehtyä pakistanilaista liharuokaa… Leivän päälle olen laittanut joskus kalkkunaa, mutta taidan jättää senkin vähän nyt pois, ihan turhaa. Leipää tulee syötyä nykyään vähemmän, niin ei tartte niin paljon leivänpäällisiäkään. Varsinkin kun itse leipoo leipää, niin ei sen tuoreen leivän päälle tartte juuri mitään.

Reissuilla kaukaisiin maihin saatan tulevaisuudessa liharuokaa maistaa, mutta täällä kotona liha on se mistä minun on kaikista helpoin luopua.

Kalaa?

Kala on kysymysmerkki. En tiedä mitä sen kanssa tekisin. Nyt tammikuussa en ole syönyt mutta en näe estettä sille, että esimerkiksi kesämökillä söisin ahventa. Entäs lohi? Ehkä menen toistaiseksi WWF:n Kalaoppaan mukaan kuten tähänkin asti, tuumataan.

Jotain muuta?

En ole testaillut vielä juurikaan härkistä, nyhtökauraa, seitania tai muita lihankorvikkeita, että kokeilemista riittää jossain vaiheessa. Tällä hetkellä vaan ihan rehelliset kasvikset ehkä linsseillä ja pavuilla höystettynä maistuvat parhailta. Kierrätän monesti vakiruokia tai testaan uusia jonkun toisen hyväksi havaitsemia. Tässä pari linkkiä viime päivien lemppareihin:

Suvin linssikeitto (tämä on ollut ruokalistalla kyllä jo vuoden, nam!)

Värikäs papusalaatti (kelaa sivua alaspäin)

Tomaatti-cashewpasta

Vegaaniliiton sivulta löytyy runsaasti tietoa vegaanisen ruokavalion toteuttamisesta, kuten tietoa mistä sitä proteiinia sitten saa ynnä muuta. Reseptejä löytyy netistä pilvin pimein, esimerkiksi Kamomillan konditoriosta, Chocochilin blogista ja Pidempi korsi -blogista olen nyt itse kokkaillut ja leiponut.

Vegaanihaasteen puolivälin lopputulos siis?

Jatkan tämän kuun samaan malliin, eli en osta kaupasta muuta kuin vegaanisia tuotteita. Vielä on testaamatta monenlaista! Tarkoitus on tietysti siirtyä enemmän ja enemmän vegaanisiin tuotteisiin tämän kuun jälkeenkin. Esimerkiksi lehmänmaitotuotteita tuskin ostan ollenkaan, en keksi perusteluja miksi enää ostaisin.

Keskityn siis vegaaniruokiin kotioloissa sekä ulkona syödessä. Ystävien luona, juhlissa ja ulkomaan reissuissa syöminen on määrällisesti niin pieni osa syömistäni että en ala kenenkään luona kyselemään mitä ruokiin on laitettu tai siitä numeroa tekemään. Hiljaisesti voi ainakin valita kasvisvaihtoehdon melkein kaikkialla. Ravintoloista sen sijaan alkaa olla tosi helppoa löytää vegaanista ruokaa näilläkin korkeuksilla!

Niinkuin Vegaanihaasteen sivuilla lukee: ”Vegaaniksi ei tarvitse alkaa yhdessä yössä. Sinulla on koko loppuelämä aikaa. Jokainen yksittäinen kasviperäinen valinta entisen eläinperäisen sijaan on hyvä asia niin sinun, ympäristön kuin eläintenkin kannalta.”

Sillä tiellä siis, pikkuisen lähempänä jo vegaania kuin wannabe-vegaania :)

* PS. Yhtenä haasteena on yhdistää ajatus vegaanisesta ruuasta sekä luomuruuasta, lähellä tuotetusta ruuasta ja mahdollisimman puhtaista raaka-aineista valmistettavasta ruuasta. Kun lukee jotain soijajugurttipurkin ainesosalistaa, tuntuu välillä että tämäkö on kaikenkaikkiaan parempi vaihtoehto kuin joku lähellä tuotettu luomumaitojugurtti, jossa ainesosana on vain maito ja hapate? Sen jälkeen päädyn yleensä keittämään kaurapuuroa ja etsimään entistä parempaa vaihtoehtoa kaupasta.

4 Kommentit »

Siivousta ennen kuolemaa

KirjeetMinimalismi

Sanomalehti Kalevassa haastateltiin tänään 19.7. ruotsinsuomalaista emeritapiispaa Tuulikki Koivunen Bylundia, joka täyttää 70 vuotta. Pääasiassa hän puhuu haastattelussa ihmisarvosta, mutta iästä puhuessaan hän sanoo ajattelevansa paljon tulevaa kuolemaansa, ”…jotta olisin valmis. Siivoan tarpeettomia tavaroitani pois, ”dödsstädar” niinkuin täällä sanotaan.”

Ihan hihkaisin kun tuon luin! En ole vastaavaa termiä suomeksi kuullut, enkä edes tuota ruotsinkielistä tätä ennen. Heti täytyi googlettaa lisää. Ruotsinkielentaitoni ei ole erinomainen, mutta ilmeisesti myös termiä döstädning käytetään yhtä lailla ja se voi tarkoittaa myös jonkun toisen ihmisen tavaroiden siivousta hänen kuolemansa jälkeen.

Expressen-lehden toimittaja Lars Lindström kirjoittaa döstädningistä kesäkuussa muun muassa, että se on vastuun ottamista omasta elämästään, tavaroistaan ja kuolemastaan. Erotella arvoton ja löytää arvokas. Kolumni on kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen, jos ruotsia taitaa.

Lindström mainitsi Ruotsissa lokakuussa ilmestyvän kirjan, Margareta Magnussonin The Gentle Way of Swedish Death Cleaning. Sen oikeudet on näköjään myyty jo 20 kielelle, Suomessa Tammelle. Kirjailija sanoo olevansa 80 ja 100 vuoden välimaastossa ja on alkanut vähentää tavaroitaan oman miehensä kuoltua. Kirjassa tullaan antamaan ohjeita mm. sellaisiin asioihin kuin miten toimia salaisuuksien kanssa, miten käsitellä kuvia ja kirjeitä sekä miten estää jälkikasvua tappelemasta tavaroista.

Kirja tulee painottamaan elämisen tärkeyttä, mikä kuulostaa loistavalta lähestymistavalta. Mielenkiinnolla odotan tuota kirjaa! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuoleman tajuaminen auttaa elämään. Ei sitä nyt koko aikaa pidä märehtiä, mutta elämän rajallisuuden ymmärtäminen varmasti saa olemaan läsnä tässä hetkessä. Jokainen uusi päivä kun on ihme. Että tänäänkin heräsin ja tämän päivän saan elää!

Yksi lisämotiivi vain ihanan ja tärkeän omistamiselle – ja siis kaiken turhan tavaran hävittämiselle – on sekin, että kun (toivottavasti vasta jokusen vuosikymmenen päästä) kuolen, niin kenenkään läheiseni ei tarvitse mitään sekalaista tavarakaaosta setviä. Muutakin tekemistä ja ajattelemista heillä varmasti siinä vaiheessa on kuin nakata roskiin tavaraa joka ei heille merkitse mitään. Tai lukea jotain teiniangstipäiväkirjaani tai vanhoja rakkauskirjeitä. Tai kantaa iänikuisia koulupapereitani paperinkeräykseen.

En todellakaan halua että hirveä siivousurakka on viimeisin mitä minusta muistetaan. En halua että joku joutuu käyttämään aikaansa sotkujeni selvittämiseen. Tosiasia on, että joku muu jossain vaiheessa nämä ihanatkin tavarat tässä ympärilläni joutuu käymään läpi. Aivan yhtä hyvin voin itse ainakin miettiä mitkä niistä ovat turhia. Oikeastaan se on suorastaan velvollisuuteni. Itse asiassa teen sen myös takuulla paljon paremmin ja vaivattomimmin itse.

Mikä parasta, mitä aiemmin ennen kuolemaansa turhan siivoaa, sitä kauemmin ehtii nauttia ihanasta huushollista ympärillään. Minä nautin joka päivä, ei minulla ole enää hirveän monta turhaa tavaraa eikä varsinkaan sotkuja. En onneksi tiedä milloin kuolen, mutta aivan varmasti jonain päivänä. Aikaa nauttia elämästä on aina enemmän tänään kuin huomenna.

Jätä kommentti »