Syysloma!

Oi ihana syysloma! Minun lomani alkoi oikeastaan jo eilen ja loppuu pari päivää aiemmin kuin alun perin oli tarkoitus, hyvä näin. Kuvien myötä palataan vielä kesälomatunnelmiin, syksy on mennyt niin vauhdilla tähän asti, että tuntuu kuin kesästä olisi hetki vain. En ole oikein edes tajunnut että kohta on talvi, vaan olen tepastellut käännetyin farkunlahkein ja ilman sukkia. Kun lämpömittari näytti tällä viikolla aamulla ekan kerran pakkasasteita, niin vaihdoin kesän lempparikengät syksykenkiin ja laitoin sukat.

Eikä tämä tarkoita, että haikailisin kesän perään, syksy on ihanaa, parasta aikaa ja nautin jokaisesta päivästä. Eilenkin sumuili niin kauniisti aamukävelylenkillä ja tänään saatiin se kaivattu vesisade juoksulenkille. Loma on kyllä erittäin tervetullut. Minnekään reissuun en ole lähdössä, vaan touhuilen tässä kotosalla kaikenlaista. Lomalla lepuutan ennen kaikkea aivoja ja puuhastelen noiden teinien kanssa. On ihanaa kun saa tehdä kaikenlaista rauhassa tai olla tekemättä, eikä tarvitse ajatella juurikaan mitään monimutkaista.

Lomasuunnitelmiin on mahdollisesti hivuttautunut frisbeegolfia, leffareissu, Neljän taviksen illallinen, valmistautumista kirpparille, uuden pään hakeminen (ulkopuolelta vain uusataan…), siivoustalkoot, maalaamista ja tietysti astangaa, juoksua ja uintia sekä käsitöitä, lukemista ja lorvimista. Ehkä myös Star Wars -leffamaratooni kotisohvalla ja näistä kaikista toteutetaan täsmälleen ne mitkä halutaan. Minulle loman syvin olemus on opiskelun/työn unohtaminen hetkeksi ja aivojen nollaaminen. Tämä onnistuu parhaiten touhuamalla kaikkea ihanaa sopivassa suhteessa yksin, perheen ja ystävien kanssa.

Myös blogi päivittyy joka päivä loman ajan! Valmistelut on tehty jo, että ei käy niin hullusti kuin Photo a day -haasteelle :) Tulossa on kissakuvia, lukupäiväkirjaa, käsitöitä, tavisillallista ja muuta höpinää.

Tänään on perjantai ja virallisesti syyslomani eka päivä, ihanaa tätä iltaa kaikille!

Haaveista teoiksi

Olen armollinen haaveilija. Olen myös positiivinen optimisti. Nämä kaksi eivät ole välttämättä ollenkaan hyvä yhdistelmä, vaikka pidän molempia hyvinä ominaisuuksina. Pystyn nimittäin uskottelemaan itselleni iloisesti että teen kaikenlaista, mutta tarkemmin tuumaten huomaankin tekeväni asioita vain haaveissani. Optimisti osaa selittää kaiken parhain päin ja armollinen huijaa. Huomenna ehtii! Ei kaikkea tarvitse kerralla!

Tietoinen päätös siitä, että teen tietoisia päätöksiä, on auttanut tässäkin asiassa. Ennen kesää esimerkiksi listasin asioita, joista pidän kesässä ja joita haluan tehdä. Tämä on minulle iso juttu senkin vuoksi, että rakastan eniten syksyä, enkä suinkaan kesää. Vuosi vuodelta olen kuitenkin oppinut pitämään kesästä enemmän, eikä se enää ole vain välttämätön välikausi syksyyn pääsemiseksi.

Kesälistaan kuului muun muassa uiminen. Haaveissani käyn kesäisin monta kertaa meren rannalla uimassa ja kuuntelemassa aaltojen ääntä ja haistelemassa meri-ilmaa. Todellisuudessa nämä kerrat ovat aiemmin olleet laskettavissa yhden käden sormilla, jos niilläkään.

Uiminen saa minut tuntemaan olevani hyvin paljon elossa. Talviturkin heitin helatorstaina ja nyt syksyllä olemme päättäneet ystävän kanssa jatkaa uimista niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä. Talveen ja avantoon astiko? Tälle viikolle tulee kolme uintikertaa. Nämä kuvat ovat (kännykällä) toissaillalta, jolloin meri näytti kauniilta, mutta tuntui ensimmäisen kerran todella kylmältä. Aivan erilaiselta kuin viikko takaperin jolloin aallot olivat suuret, mutta vesi lämmintä. Nyt lähdetään aamulenkille ja -uinnille kokeilemaan miltä vesi tänään tuntuu. Viikonloppuna vuorostaan testataan taas joki.

Minulle järvi on aina ollut se tutuin vesi. Tänä kesänä olen uinut järvessä ja joessakin, mutta meressä eniten. Meri on niin kaunis, joka päivä erilainen. Meren rannalla mahtuu hengittämään ja ajattelemaan. Eihän siellä kylmässä vedessä kovin kauan tarkene olla, mutta juoksulenkin jälkeen on mielettömän ihanaa kahlata kylmään veteen! Luulen että se tekee hyvää lihaksille ja palauttaa, tuntuu että juoksulenkin aiheuttama kropan väsymys jää mereen. Takuuvarmasti tiedän että uinti tekee hyvää mielelle, ajatuksetkin putsautuvat.

Kotikulmilla

Tämä kesä oli todellinen ”Suomi tutuksi” -reissukesä, mutta nyt on kesän viimeinen viikonloppureissu takana. Syksyfiilis! Viikonloppuun mahtui piipahdus ristipistotapaamisessakin, Outin luona. Kiitokset Outille ja kaikille muillekin, oli ihana nähdä teitä etelämpänä asuvia pistelijöitä, osaa pitkästä aikaa ja osaa jo toistamiseen tänä kesänä!

Matkan varrella pysähdyin Pälkäneellä, Rauniokirkon naapurissa Keltaisessa Talossa. Voi miten tunnelmallinen ja ystävällinen taukopaikka, suosittelen lämpimästi jos vaikka Lahden ja Tampereen väliä joskus ajatte! Rauniokirkon lähellä kuvattiin hääparia ja aurinko paistoi. Keltaisen Talon pihalla vietin mukavan rupatteluhetken kakkupalan äärellä lähistöltä kahville poikenneen naisen kanssa. Ihanaa kun joskus tuikituntemattoman ihmisen kanssa löytyy paljon yhteistä juteltavaa. On niin mielenkiintoista päästä hetkeksi sukeltamaan jonkun toisen harrastuksiin ja ajatusmaailmaan, oma pää avartuu!

Mutta ah, tykkään olla kotona taas. Kotikulmilta löytyy kaikenlaista uutta vielä vuosienkin jälkeen. Nämä kuvat on napattu kännykällä ehkä viikko sitten kun kävimme iltalenkillä taas uusissa maisemissa ystävän kanssa. Tänä kesänä läheltäkin on löytynyt vaikka mitä ihania lenkkipolkuja, kiitos Murmelin! Itse niin helposti jumittuu pyörimään tutuissa paikoissa ja ajatuksissa.

Kuten Keltaisen Talon kahvipöydässä totesimme, riittää että lähtee aina välillä, jotta ajatukset tuulettuvat ja pää avartuu. Aina ei tarvitse lähteä kauas, yleensä on tarpeeksi että avaa oven, astuu ulos ja aukaisee silmät. Ja katsoo vähän mennessään mihin astuu.

“It’s a dangerous business, Frodo, going out your door.

You step onto the road, and if you don’t keep your feet,

there’s no knowing where you might be swept off to.”

– J.R.R. Tolkien –

Loppukesä

Maariankämmekät käytiin laskemassa aiemmin kesällä ilta-auringon paistaessa.

Elokuussa tuoksuu jo loppukesä

ja syksy, ihana syksy

tuulahtelee metsän takaa.

Vielä pääsin järveen iltauinnille kuikan huudellessa.

Pitsiä – Bobbin lace

Satuin Raumalle pitsiviikon aikaan, kuvat puhukoot puolestaan tällä kertaa. Ihana päivä, ihania ihmisiä ja ihanaa pitsiä!

*****

Lace week is organized in Rauma every year and this year I happened to be near. Beautiful, isn’t it?

Kesän viimeinen reissu

Olen oppinut tykkäämään kesästä, tykkään siitä oikeasti ja kovasti paljon. Kesällä kaikki on toisin. Syksyihminenhän minä olen henkeen ja vereen, ehkä siksikin juuri nämä loppukesän päivät tuntuvat parhailta. Syksy on jo ystävällinen henkäys nurkan takana. Ihana arki ja rutiinit odottavat, mutta vielä saan nauttia joutilaista päivistä.

On ihanaa kun olen päässyt tänä kesänä reissaamaan niin paljon, maailma on kaunis! Kesän viimeisellä reissulla istuin ratin takana 1600 kilometriä, mukavaa oli reissata, mutta ihan hyvä että se oli viimeinen.

Ensi viikolla ohjelmassa normiarjen metsästystä, syksytukan nouto ja joogatunnit kesätauon jälkeen. Ensi viikko on myös kirppariviikko, blogiinkirjoitusviikko, blogienlukemisviikko, kommentteihinvastaamisviikko, kynäpenaalinompelemisviikko ja siis viimeinen kokonainen kesälomaviikko.

Ihanaa uutta viikkoa jokaiselle, mitä ikinä se sisältääkään!

Paris, je t’aime ♥

Kauhean vähän on aina sanoja, kun tulen kotoa kotiin. Melkein kymmenen vuoden ajan oli joka kerta niin ikävä, että tuntui kuin sydän ihan oikeasti rinnasta irti repeäisi. Nyt ei enää – jäljellä on ”ainoastaan” hurjasti kiitollisuutta siitä, että arki oli kahden vuoden ajan siellä ja onnellisuutta siitä, että pääsin taas käymään.

Ihan hirveästi rakastan tuota maata, kaupunkia ja kieltä. On niin vaikeaa eritellä miksi, mutta vähintään puoli sydäntä jäi aikoinaan Ranskaan ja siellä olkoon ihan rauhassa. Että olenkin saanut kokea jotain mitä ikävöidä näin suurella sydämellä!

Nämä heinäkuun blogikirjoitukset ovat olleet kevyehköjä ja lyhyehköjä, lähinnä siellä täällä reissaamisen vuoksi. Osan olen kirjoitellut aiemmin valmiiksi ja osan naputtelen tässä hetkessä. Tulossa on piakkoin ainakin arvontaa, lisää reissukuvia ja lukupäiväkirjaa. Yksinkertaistaminen ja organisointi on jatkunut samalla innolla kuin alkukesästäkin, mutta kirjoitukset niistä vaativat hieman enemmän keskittymistä.

Perjantaiaamun aurinko paistelee ja houkuttelee aamulenkille ennen junaan hyppäämistä. Ihanaa viikonloppua!

*****

We went to Paris for some days, it was wonderful as always! I just love that city so much and I left at least half of my heart there when we lived in France for two years, ten years ago.

I bought couple of tiny giveaway prizes in Paris and will organize the first giveaway of this blog soon. It’s Friday morning and the sun is shining. I’ll soon be jumping into a train. Have a happy weekend everyone!

Itä-Suomi yhdessä yössä tai jotain sinne päin

Viikonloppu meni reissatessa, pitkästi toista tuhatta kilometriä auton kyydissä ja ratissa. Tapasin ystäviä ja muutenkin mukavaa seuraa oli koko viikonlopun ajan, kiitokset kaikille ihanille ihmisille joiden kanssa sain heinäkuun ensimmäistä viikonloppua viettää!

Keräsin tähän samaan kirjoitukseen kännykällä otettuja kuvia vähän sieltä sun täältä. Otsikko voisi olla siis muutakin, mutta keksittiin Murmelin kanssa tämä jossain vaiheessa kun tajuttiin minkälaisen ajomatkan olimme itsellemme haalineet yhdelle illalle ja yölle. Ainakin puoli Itä-Suomea :)

Nuo ensimmäiset kuvat tosin ovat ihan kotimaisemista, lenkkipolun varrelta. Tänä kesänä on kotinurkilta löytynyt monta ihanaa, uutta lenkkipolkua! Rakastan metsäpolkuja ja säät ovat olleet ihan parhaat lenkkeilyyn – sadetta ja raitista ilmaa sateen jälkeen.

Pääosan viikonlopusta vietin mukavassa seurassa ristipistoja tehden etelämpänä Pohjanmaalla, mutta sunnuntaina aloitimme Murmelin kanssa Itä-Suomen kierroksen. Savonlinna on ihana kaupunki! Olavinlinna oli määränpää, siellä kuuntelimme kun pojat soittivat sellolla oopperaa ja vähän muutakin, mielettömän hienoa! Minä niin rakastan kunnon musaa.

Keskinen Itä-Suomi on kaunista seutua, yölläkin, tykkään järvistä ja vedestä ylipäätään. En muista olenko koskaan aiemmin käynyt Nurmeksessa, ehkä ihan pienenä kun hetken aikaa asuimme Pielisen rannoilla. Puu-Nurmes on kaunis alue ja tasaiseen tottunutta yhä vaan viehättävät mäkiset maastot.

Kotona kukkivat sireeni ja juhannusruusut, mikä tuoksu! Arki on ihanaa, rakastan rauhaisaa arkea, mutta kyllä tällaiset viikonloput silloin tällöin lataavat akkuja. Uudet asiat ja uudet maisemat avartavat päätä.

Kiitokset kaikille kommenteista, ne aina ilahduttavat kovasti paljon! Olen testaillut miltä tuntuu vastailla kommentteihin tuonne kommentteihin, toivottavasti olette löytäneet ne sieltä, aion jatkaa samaan tyyyliin.

*****

These are all taken by my mobile phone in various places during the weekend, I just collected them to this one post. I spent a lovely weekend stitching with friends, listening to the good music and driving around Eastern Finland.

The first two photos are taken near here when we were jogging with a friend. I have loved jogging this summer, it’s been raining a lot and the air has been so fresh!

The castle is Olavinlinna castle where Savonlinna Opera Festival is organized every summer. We weren’t exactly listening to the opera, even though the boys played some opera music as well :)

The flowers in the last two photos bloom in our yard, I love the smell of those roses!

Kesäviikonloput ♥

Mitä minä olen?

Tiedättekö sen tunteen, kun olet ajatellut ja pohtinut jotain ja sitten luet jostain kun joku on osannut pukea sen kaiken sanoiksi selkeämmin kuin olet koskaan itse osannut edes ajatella? Se on ihanaa, oli kyse sitten pikkuasiasta tai isommasta.

Minä olen useamman vuoden ajan välttänyt käyttämästä pitäisi-sanaa. Vielä se lipsahtaa silloin tällöin, mutta huomaan sen nyt joka kerta. Pitäisi on minusta kertakaikkisen turhanpäiväinen sana. Jos minun pitää tehdä jotain, niin minä teen. Jos taas en saa aikaiseksi tehdä jotain, niin voivoi, sitten en tee ja elän sen kanssa. Oli kyse mistä tahansa. Näiden muutaman vuoden aikana ei ole kertaakaan tullut eteen sellaista tilannetta, jossa tuota sanaa ei voisi korvata jollain muulla positiivisemmalla sanalla. Pitäisi syö energiaa, kasvattaa negatiivisuutta ja keskittää ajatuksia epäonnistumisiin, kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä, mutta missä en ole onnistunut.

Toinen asia mitä olen tehnyt jo vuosia on to do -listat. Rakastan listoja ja kirjoittamista ylipäätään, ne selkiyttävät ajatuksia ja auttavat jäsentämisessä. Jos on paljon tehtävää, kirjoitan listan mitä teen ja missä järjestyksessä. Sitten vain seuraan listaa ja ylimääräinen miettiminen ja jahkaaminen jää pois. Mutta teen listoja myös muista jutuista kuin töistä, kaikista ihanista asioista ja ajatuksista. Minulla on pieni muistikirja, johon kirjoitin pitkin kevättä asioita, joita teen kesälomalla. Siinä lukee parikymmentä asiaa, kuten esimerkiksi että kuuntelen hiljaisuutta. Ja että joogaan paljon. Ja että harjoittelen kirjoittamista. Ja että siivoan talon :)

Sitten eräänä päivänä luin kirjoituksen, jossa nämä kaksi asiaa yhdistyivät. Voilà! Kirjoituksen seurauksena minä kirjoitin muistikirjaani listan minulle tärkeistä asioista, eli niistä asioista, joita teen ja mitä olen. Englannin must-sana ei kuitenkaan sovi minulle vaikka sitä makustelin, en halua määritellä itseäni sen kautta mitä minun pitää tehdä. Minun pitää hyvin vähän.

Listassani lukee esimerkiksi että liikun joka päivä. Siinä lukee myös että luen joka päivä ja kirjoitan joka päivä. Listassani lukee myös muuta ja monimutkaisempaa. Lista ei ole sitä varten, että tuijottelen sitä jatkuvasti, ei minun tarvitse koska monet listan asiat ovat selkäytimessä enkä unohda niitä. Mutta listaa on hyvä vilkuilla silloin tällöin ja tarkistaa etten ole unohtanut mitään ja että se edelleen sisältää oikeita asioita.

En elä listan mukaan, lista ei pakota minua mihinkään, vaan listasin niitä asioita mitä teen elämässäni ilolla. Asioita jotka jossain vaiheessa olivat sellaisia mitä haluan tehdä mutta jotka nyt ovat niitä mitä teen. Lista auttaa minua keskittymään olennaiseen, siihen mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan aikani käyttää. Niinpä minun ei tarvitse enää miettiä vaikkapa sellaista että liikkuisinko tänään, koska tiedän että liikun joka päivä. Piste.

PS. Kuvan kuningatar ei mitenkään liity juttuun. Hän on vessamme kumiankkakokoelman uusi hallitsija, sain ihanana tuliaisena sateisesta saarivaltiosta. Ankat lähtevät lapsen matkaan sitten kun lapsi lähtee maailmalle, mutta kuningatar on kuulemma niin ruma, että hän saa jäädä meille vessaa hallitsemaan senkin jälkeen.