in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille – kirjoittamiselle ja lukemiselle, joogalle ja muulle liikkeelle, ihmisille ja kissoille, matkustamiselle ja käsitöille sekä maailman pelastamiselle. Koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

Kirjoittamisesta

: 17.2.2018

Kirjoita

Minä tykkään kirjoittaa, olen aina tykännyt. Siksi tämä blogikin on olemassa! Lapsena minulla oli hirveästi kirjeenvaihtokavereita, osallistuin kaiken maailman kirjoituskilpailuihin, pidin päiväkirjaa ja kirjoittelin runoja tilauksesta luokkakavereille :)

Aikuisena olen jatkanut samoja juttuja, paitsi tilauksesta en kyllä enää runoja kirjoita. Kirjoitan harvakseltaan päiväkirjaakin, mutta välillä kaikki säännöllinen kirjoittaminen on jäänyt. Päiväkirjan kanssa törmään aina samaan ongelmaan, kenelle sitä nyt aikuisena kirjoitan ja miksi? Itsellenikö tuntemuksia rehellisesti? Uh, kuka niitä haluaa myöhemmin lukea… Vaiko tyyliin ”mitä tein tänään”, uh edelleen… Lapsille dokumenttia elämästäni? Uh uh ketä kiinnostaa…

Minulla on joku asennehaaste tässä selkeästi. En näe tarpeellisena jättää tuollaista jälkeä itsestäni. Mieluummin juttelen ihmisten kanssa nyt kuin lukisin heidän päiväkirjojaan vuosien päästä. Tämä blogikin toimii jonkunlaisena päiväkirjana, samoin Instagram-tilillä on historiaa jos haluan esimerkiksi jonkun tapahtuman ajankohtaa tsekata. En oikein osaa kirjoittaa päiväkirjaa ennen kuin hahmotan miksi. Kirjoitatteko te päiväkirjaa ja jos juu niin miksi ja kenelle?

Nyt olen aloitellut uudelleen aamuajatusten kirjoittamista, eli kirjoittamista matalalla kynnyksellä vain itselleni siihen hetkeen. Pointtina on: kunhan kirjoitan. Alun perin törmäsin näihin ”morning pages” -kirjoituksiin jossain oppaassa, olisiko ollut juuri Julia Cameronin The Artist’s Way. Siinä hän kehottaa kirjoittamaan paperille aamulla ensimmäisenä kolme sivua mitä tahansa ajatuksia päässä liikkuukaan.

Olen ottanut tavakseni kirjoittaa aamupäivisin vihkoon mielessä olevat ajatukset, että päähän mahtuu uusia. Ajatusten kirjoittaminen paperille selkeyttää mieltä! En säästä näitä aamuajatuksia, vaan kirjoitan ne tällä hetkellä vanhaan muistivihkoon, jonka aion hävittää kun se on täysi. Enkä lue näitä kirjoituksia, paitsi jos joku ajatus on säästämisen arvoinen niin sellaisen laitan heti kirjoittamisen jälkeen muualle talteen.

On mielenkiintoista huomata, mihin suuntaan ajatus milloinkin lähtee menemään. Kaikenlaista mielessä onkin kun sensuroimatta vaan vapaasti kirjoittaa eikä mieti että tämä on jotain muuta kuin itseäni ja tätä hetkeä varten. Suosittelen kokeilemaan! Oletteko koskaan kirjoittaneet tuolla tavalla?

Tärkeää minulle on myös kirjoittaa käsin. Kirjoitan niin paljon koneella, että välillä käsin kirjoittaminen tuntui jopa hankalalta. Edelleen pitää keskittyä että pidän kynää oikein kädessä ja että ranteen asento on hyvä. Rakastan kirjoittamista juuri tuollaisella kuvassa näkyvällä mustesäiliökynällä. Noita säiliöitä minulla on siis erivärisiä jemmassa Ranskassa asumisen ajoilta. Kynän ostin nyt Espanjasta ja olin hyvin tyytyväinen kun sain espanjankielentaidoillani selitettyä pienen paperikaupan myyjälle mitä etsin. Hän myös kertoi, että Espanjassa lapset eivät koulussa enää kirjoita noilla kynillä, vaikka Ranskassa kirjoittavat kuulemma edelleen. Omatkin lapset toistakymmentä vuotta sitten kirjoittivat.

Tuollaisesta kynästä tulee kaunis jälki, varsinkin kun voi käyttää erivärisiä musteita. Se liukuu paperilla juuri sopivan verran. En oikein tykkää kuulakärkikynistä, tai sanotaanko että pitää olla oikeanlainen että sillä on kiva kirjoittaa. Hyvä lyijykynä on paras, sellaisella teen mieluiten kalenterimerkinnätkin.

Kirjoitatteko te käsin jotain?

Mainokset

2 responses to “Kirjoittamisesta

  1. Aika vähän tulee käsin kirjoiteltua. Minulla on muutama vihko, joista yksi on sekalaisille merkinnöille (esim. tehtävien asioiden suunnittelua, muistiinpanoja koulutustilaisuuksista yms.) ja yhteen olen suunnitellut käsitöitä ja kirjoittanut ohjeita ylös (vaikkapa tilkkuompelusta piirrellyt mistä kohtaa ompelukoneella surautellaan yms.). Ruokaohjeita tulee myös välillä kirjoitettua käsin vieläkin, vaikka kamerakännykät on keksittykin. Jotenkin on niin mukava lukea se mummon ruunebergin tortun tai siskon antaman kasvispiirakan ohje ihan paperilta. Siinä on erilainen tunnelma heti <3 Vaikka lähes kaikki ruokaohjeet tallettuu nykyisin sähköisesti, niin ne rakkaimmat pitää vieläkin rustata käsin vihkoon ylös.

    • Leena sanoo:

      Onhan tuossa jo monenlaista kirjoittamista! Minäkin tykkään tehdä suunnitelmia, jotenkin on helpompi hahmottaa joitain asioita paperilta kuin tietokoneen ruudulta. Ja runot tai ajatelmat omasta päästä kirjoitan aina käsin paperille, muuta tekstiä voi kirjoittaa koneellakin.

      Käsin kirjoitetut ruokaohjeet on ihania! Olen pyytänyt paria ystävää/sukulaista kirjoittamaan joskus ohjeen käsin vihkooni, siitä on kiva katsoa ohjetta ja miettiä samalla sitä ihmistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: