in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa tärkeille asioille – kirjoittamiselle ja lukemiselle, joogalle ja muulle liikkeelle, ihmisille ja kissoille, matkustamiselle ja käsitöille sekä maailman pelastamiselle. Koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous

: 9.2.2018

MitaJalkeenJaa

(Kuva kustantajan sivulta)

”Jotkut ihmiset eivät uskalla puhua kuolemasta tai edes ajatella sitä. Heidän jäljiltään jää usein hirvittävä siivo. Kuolemattomiksiko he itseään luulevat?”

Odotin tätä kirjaa siitä asti kun viime kesänä törmäsin eka kertaa termiin kuolinsiivous. Nyt sain sen kirjastosta ja lukaisin junamatkalla viime viikolla Helsingistä kotiin. Kirja ei ole mitenkään paksu ja se oli kivasti kirjoitettua hyväntuulista luettavaa, joten lukiessa ei kauan nokka tuhissut.

En tiedä johtuiko reissuväsymyksestä ja edellisen yön erittäin lyhyistä yöunista, että en muista kirjasta juurikaan mitään täsmällistä. Saattaa myös johtua siitä, että siinä ei sinänsä ollut mitään uutta ja mullistavaa ohjetta minulle. Tykkäsin kyllä kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Kirjailija sanoo olevansa jossain 80 ja 100 ikävuoden välillä, minkä kyllä huomasi – jotain ihanaa iän tuomaa perspektiiviä kirjasta huokui.

Tämän kirjan luettuani ja reissusta virtaa saatuani aloin taas käydä läpi tavaroita. Nehän ovat vuosien kuluessa vain vähentyneet ja vähentyneet, mutta vieläkin on liikaa ja sellaista mitä en tarvitse. En halua omistaa yhtään minulle turhaa tavaraa.

Jos ei kuolinsiivous-termistä tykkää, niin yhtä hyvinhän voi ajatella kuten Kalevan kirja-arvostelussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoi, että ”Sitä ei tarvitse ajatella minään kuolinsiivouksena, sillä riittää, että omassa kodissa on hyvä olla ja tavarat palvelevat sinua eikä toisinpäin.” Hän muuten sanoi myös näin: ”Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina.” Voilà!

Minusta on ihana kyseenalaistaa ihan kaiken tarvitsemista, on mahtava tunne kun huomaa että ei tarttekaan omistaa jotain mitä on ennen pitänyt itsestäänselvänä. Esimerkiksi kun yhtäkkiä tajusin joulun alla että muovinen (vanhaaaaa…) taikinakulho näyttää siltä, että hus roskiin, oli siis sen verran kulunut että en enää halunnut käyttää.

Ensimmäinen ajatus oli tietysti ostaa uusi. Sitten aloin miettiä olisiko minulla joku muu astia jota voisin käyttää taikinakulhona. Yleiskonetta minulla ei ole ollut vuosiin, vaan olen tehnyt pulla- ja sämpylätaikinat käsin tuossa isossa kulhossa. Kakkutaikinoita ynnä muita varten minulla on hyvälaatuinen pienempi kulho, jossa siis esim. vatkaan sähkövatkaimella kermavaahdot jne.

Hoksasin että minullahan on iso Pentikin keraaminen tarjoilukulho joka sopii vallan mainiosti taikinakulhoksi. Jee, ei tarttenut ostaa muovia tai muuta! Hyvin syntyy siinä taikinat.

Nyt minulta sitten hajosi hiustenkuivain. Se oli kuusi vuotta vanha pieni matkamalli. Pohdin tuolla Facebookin puolellakin kommentissa, että tartteeko ihminen hiustenkuivaajaa? Olen nyt ollut viikon ilman ja tukka on kuivunut yllätys yllätys kun vaan muistaa illalla pestä eikä aamulla pakkaseen lähtiessä. Minun ei tartte pestä tukkaa joka päivä, että ajattelin kokeilla nyt näin. Elääkö joku teistä ilman hiustenkuivaajaa, miten sujuu?

Mainokset

8 responses to “Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous

  1. Sanna Brauer sanoo:

    He! Kampaaja kuivaa kuivaajalla ja joskus maltan uimahallissa seisoa hetken pömpelin alla. Eli en nyt ihan ilman elä, mutta muuten on tukka usein jäässä. :)

    • Leena sanoo:

      Totta! Kampaaja käyttäköön ihan rauhassa kuivaajaa kun sitä kuivaajaa ei tartte itse omistaa :) Uimahallissa en käy vaan talvella avannossa, eikä siellä päätä laiteta veteen, että siinä en tartte pömpeliä. Mutta nuo on kyllä niitä paikkoja joista ei pakkasella voi kotiin lähteä pää märkänä.

  2. Lotta sanoo:

    ”Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina.” Oh, olipa hyvin sanottu. Olen yhdenlainen aarteiden keräilijä, mutta ei niillä minunkaan esineilläni ole oikein kenellekään muulle mitään tunnearvoa. Toisaalta joskus tavarat saattavat oikeasti muistuttaa tärkeästä ihmisestä; minulla on jokunen isomummulta peritty esine, joiden tarinoita en sinällään tiedä, mutta joista pidän ihan siksi, että ne ovat mummun vanhoja. Kaikkea ei kuitenkaan ole tarvetta säästää, jokunen tarkkaan valikoitu yksilö riittää minulle.

    Itsellänikin on raivausprojekti menossa, vaikka parikymppisenä yksiössä asuvana opiskelijana tavaramäärä on väkisinkin vielä aika hillitty. Kaikkea kuitenkin kertyy, ja yksi tärkeä osa omaa projektiani on säilyttää jäljelle jäävät tavarat loogisesti siellä, missä niitä tarvitaan.

    Ai niin, ja hiustenkuivaajaa minulla ei ole ollut sen jälkeen, kun omilleni muutin. Tukka kuivuu itsekseen ja otsatukka ojentuu pienellä matkasuoristusraudalla. Jumpan jälkeen käytän pukuhuoneen kuivaajaa samasta syystä kuin Sanna – ettei nyt tukka ihan jäätyisi kotimatkalla. Mutta hyvin pärjää ilmankin! :D

    • Leena sanoo:

      Kiitti Lotta kommentista, löysin blogisi uudestaan :) Olen joskus sitä lukenutkin mutta oli unohtunut jonnekin!

      Minulla on myös esimerkiksi mummin vanhoja tavaroita joita käytän tai jotka ovat kauniita koristeina ja saa ollakin. Tykkään että kotona ympärillä on nättiä ja värikästä. On ihanaa että voin pitää esimerkiksi kirjeitä ja kortteja mummin vanhassa puisessa kirjetelineessä. Toisaalta minulla on sellaisia mummin vanhoja kirjoja, joilla ei oikeasti ole minulle mitään merkitystä, mutta joita en ole osannut hävittää vain siksi, että ne ovat mummilta. Mutta tiedän että niistä tulen luopumaan, koska minulla on myös niitä sellaisia mummin vanhoja kirjoja, joita luen tai joilla on minulle tunnearvoa, ne haluan pitää.

      Parikymppisenä on hyvä pitää raivausprojekti tai ainakin tavaranhallintaprojekti mielessä! Ah jos itselläkin olisi ollut silloin edes jotain tämän suuntaista ajatusta, niin elämä olisi ollut paljon helpompaa jossain vaiheessa myöhemmin :D

      Ihanaa kun niin monet ihmiset pärjäävät ilman hiustenkuivaajaa, aivan uusi juttu minulle!

  3. Marika sanoo:

    Heti kun luin facesta viestisi, että tarviiko ihminen hiustenkuivaajaa hoksasin, että minulla on tosi vähän käytetty hiustenkuivaaja, jota käytän ehkä kerran kahdessa vuodessa! En sitä tarvii, vaikka tukka on pitkä (tai ehkä juuri siksi en tarvii :D ). Päätin siis tässä hetkessä siitä luopua, joten kiitos kun aloitit kylppärin kaappien siivoilut puolestani <3 :D

    • Leena sanoo:

      Sinäkin Brutukseni! :D Olen jotenkin aina ajatellut, että ihmiset joilla on niinkin pitkä tukka kuin sinulla, varmasti käyttävät hiustenkuivaajaa.

      Ole hyvä, kylppärin kaapit on kiva siivota.

  4. Sari sanoo:

    Mulla on hiustenkuivaaja, mutta käytän sitä vain pari kertaa vuodessa. Että hyvin pärjää tällaisenkin hiusmäärän kanssa. 😁 Mutta en mä siitä kyllä luopua aio, koska niinä parina kertana vuodessa itkisin muuten katkeria kyyneliä. 😁

    • Leena sanoo:

      Voi vitsit, onpa kiva kuulla että sinäkään et käytä hiustenkuivaajaa :) Ihan oikeasti olen vaan olettanut että hiustenkuivaaja on kaikilla enkä ole koskaan kyseenalaistanut sen käyttöä. Mutta siis aivan loistavasti olen pärjännyt nyt ilman.

      Juu eikähän mistään sellaisesta tavarasta kannatakaan luopua, mitä käyttää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: