640 sivua tekstiä ja millaista tekstiä! Haruki Murakamista tuli viimeistään tämän kirjan myötä yksi lempparikirjailijoistani. Minä tykkäsin tästä aivan hirveästi. Tarina on ihanan kummallinen ja silti Murakami saa tapahtumat vaikuttamaan jokseenkin tavallisilta. Hän ei sorru ihmettelemään, ihastelemaan tai selittämään kehittämiään kummallisuuksia. Tykkään tällaisista taitavista tarinankertojista, jotka kertovat oudon tarinan tavallisilla sanoilla ja selkeillä lauseilla. Ihan parasta kirjoissa on se, jos ei lukiessa ymmärrä kaikkea, mutta voi kuitenkin luottaa siihen että kirjailijalla on homma hanskassa.
Kirjassa viipyili pääosin lämmin tunnelma, no, yhtä kamaluutta lukuunottamatta, mutta sekin kuului tarinaan. Ehkä lämmin tunnelma johtui siitä, että keskeisistä henkilöhahmoista oli helppo pitää. He olivat hyvinkin erilaisia ihmisiä, mutta omalla tavallaan sympaattisia kaikki.
Kirjassa viitataan paljon minulle tuntemattomiin asioihin, Japaniin ja länsimaiseen kirjallisuuteen muun muassa. Paljon meni varmasti ohikin. Toisaalta viittaukset herättivät mielenkiintoa uutta kohtaan ja ajattelin että josko lukisin jonkun Franz Kafkan kirjan. En ole lukenut kirjallisuuden suuria klassikoita juuri ollenkaan. Oletteko te lukeneet Kafkaa?
Tämä on mielestäni paras lukemistani Murakamin kirjoista. Varasin loputkin suomennetut kirjastosta, pakkohan nämä kaikki on lukea. Kafka rannalla tosin tullee pitämään luettujen kirjojen kärkisijaa pitkään ja järkähtämättä – kuin kivi.
*****
”…mutta minä inhoan mielikuvituksettomia ihmisiä. Niitä, joita T.S.Eliot sanoi ”ontoiksi ihmisiksi”. Niitä, jotka korvaavat mielikuvituksen puutteensa sydämettömällä vihjailulla eivätkä edes itse tajua, mitä tekevät. Tunteettomia ihmisiä, jotka syytävät tyhmiä sanoja ja yrittävät pakotttaa toiset tekemään sellaista, mitä nämä eivät haluat tehdä… … …Homot, lesbot, heterot, feministit, fasistit, kommunistit, harekrishnat – eivät ne minua häiritse. Minulle on ihan sama, mitä lippuja he heiluttelevat. Minä en vain siedä onttoja ihmisiä. Kun joudun sellaisten seuraan, tulen sanoneeksi kaikenlaista mitä ei pitäisi sanoa… … … Sanon ja teen asioita, joita ei pitäisi. En pysty hillitsemään itseäni. Se kuuluu minun heikkouksiini. Tiedätkö miksi se kuuluu minun heikkouksiini?”
”Koska jos ottaa jokaisen mielikuvituksettoman ihmisen tosissaan, niille ei tule loppua ollenkaan”, minä sanon.
in angulo cum libro 
Ahaa, tutustumisen arvoinen kirja; täytyypä katsoa, mistä löytyisi :).
Kafkaa olen lukenut joskus muinoin opiskeluaikana – olisi kyllä hyvä taas (ainakin Muodonmuutoksen ja Hiilisangolla ratsastajan). Olisi varmaan kyllä aihetta taas palata hänenkin pariinsa :). Albert Camusta ajattelin ottaa seuraavaksi ohjelmaan, Sivullisen lainasin, näin aluksi. Voihan sitä välillä lukea näitä ”aikuistenkin” kirjoja, ettei aina vaan teinifantasiaa :D.
Tuosta edellisen postauksen menoyhteenvedosta tuli mieleeni: kuvitteles, meidän kuntojooga ei maksa kuin vähän reilu 50 (olisikohan ollut 53) € koko vuodelta, eli syys- ja kevätlukukaudelta! (Saa kadehtia :).) Se on niin uskomattoman edullinen juttu, että osa kurssilaisista jäi keväältä pois osittain siksi, kun eivät olleet hoksanneet, että olivat jo maksaneet koko vuoden, ja olivat sitten sopineet jo keväälle muuta. Minäkin kyllä koen, että jooga on niin ”mun juttu”. Saas nähdä, saadaanko tähän lähiseudulle vastaavaa ensi vuonna. Nythän tätä pidetään tuossa lähikoululla, 3 km:n päässä meiltä, eli ei voisi paremmaksi palvelu tulla! (Ja meidän tyttökin on jo harrastukseen lämmennyt; alkuun lähti hieman vastahakoisesti, mutta joululoman jälkeen on vaikuttanut jo ihan innostuneelta :).)
Välillä on mukava vaihtaa erilaisiin kirjoihin. En ole vielä päässyt tuumasta toimeen, mutta tässä keväällä kyllä!
Hurjan halpa jooga teillä tosiaan! Täälläkin olisi opistoissa halvempia joogatunteja, mutta astangaa ei taida olla missään muualla kuin tuolla missä käyn. Ihanaa kun löytää näitä omia juttuja ja kiva kun olet saanut tytönkin mukaan :)
Kehuit niin hyvin, että tilasinpa opuksen bookdepositorystä itselleni englanniksi=o)
:) Toivottavasti tykkäät, kerro sitten kun olet lukenut! Kaikkia Murakamin kirjoja ei ole mielestäni suomennettu, täytyy sitten katsoa mistä niitä hankkisi kun saan kaikki suomenkieliset kahlattua läpi.
Tämän jälkeen minunkin piti käydä selaamassa Murakamia ja latasinkin – varmaan arvaat – Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Näytteen perusteella vaikutti ainakin raikkaalta, ei yhtään tunkkaiselta.
Ah, ihanaa! Minä tykkäsin juoksukirjasta kovasti, kerrohan sitten tunnelmia! Ei ole tunkkainen, ei.
Kiitos tästä! Nyt varmasti tartun Kafkaan uudestaan, kun saan välikirjat pois käsistäni.Tuossa se odottelee, vieressä :)
Hyvä, kevään tuoksuista, valoisaa viikkoa!
Mukava kuulla, toivottavasti tykkäät, minä ainakin ihastuin kovasti :)
Ihanaa viikkoa sinullekin!