Keski-Pohjanmaan körttisukat

Pitkästä aikaa näytän käsityökuvia ja jahuu, ihan itse tehtyä. Tein isälle joululahjaksi sukat. Näin tämän kivan mallin (ja luin mallin kivan tarinan) ensin jossain blogissa ja kuviomalli löytyi pienen haeskelun jälkeen netistä. Näitä oli mukava tehdä, senkin vuoksi että kuviot tehdään nostetuilla silmukoilla eikä tarvitse kutoa kirjoneuletta. Lanka on Novitan Nalle, käytin tummempaa ja vaaleampaa harmaata.

Sukat on tässä kuvattuna ennen joulua pojan jalassa ja vaikka iso on jalka pojallakin, niin vähän on tyhjää täynnä kärjet. Isälle olivat suurin piirtein sopivat onneksi.

Nuorempana kudoin enemmän, kuinkahan monta puseroa olenkaan kutonut elämäni aikana, aika monta! Parhaiten muistan puuvillaiset pitsineuleet joita kudoin ollessani kesätöissä leirintäalueella. Käytössä noista vanhoista puseroista on enää yksi kirjoneulevillapusero, josta tykkään edelleen. Se on ihan paras kovalla pakkasella ulkoillessa.

Nyt en ole pitkään aikaan kutonut mitään sukkia, lapasia, kämmekkäitä tai huiveja suurempaa. Kahdet puserolangat odottavat kuitenkin tuolla ja ajattelin kohta aloitella, josko kesäksi saisin lyhythihaisen valmiiksi? Ai niin ja neulomistahan se puikoilla kutominen taitaa oikeasti olla, mutta minä nyt vaan kudon aina enkä neulo.

Meillä on kaunis ja talvinen lumisateinen lauantaiaamu. Ihanaa päivää!

Arvotaan kissa!

Minutko?!

Ei sentään Tiikeriä, vaan tämä suurempi, hiljaisempi ja kaikin puolin rauhallisemmin käyttäytyvä metallikissa, jota yritin eilen kuvata huonolla menestyksellä…

Ihanan kissan lahjoitti arvottavaksi ystäväni Tuulia Silk It -kaupasta, kiitos hurjasti! Sain myös (onneksi) luvan käyttää tuota alimmaista kuvaa, jonka on ottanut ammattilainen paremmalla menestyksellä. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen. Jättäkää myös sähköpostiosoitteenne jos olette uusi tuttavuus, niin saan voittajaan yhteyden. Osallistumisaikaa on yksi viikko, ensi viikon perjantaihin (25.1.) asti. Arvon voittajan lauantaina ja postitan kissan seuraavalla viikolla.

Arvottava kissa on 40 cm korkea ja se on valmistettu käsityönä Intiassa. Käykää lukemassa Tuulian kaupan tarina, sieltä löytyy lisää tietoa tuotteista. Kaupassa on tällä hetkellä tammiale, nuo meidän sohvalta löytyvät hehkuvan oranssit tyynytkin ovat alennuksessa. Tyynyjä ja kankaita ylipäätään on muuten ihan älyttömän vaikea kuvata, noissakin silkkityynyissä sävy muuttuu eri kulmista katseltaessa. Tuulian kaupan sivuilla on paljon parempia kuvia.

Ihanaa tätä päivää! Meillä ei ole kuin kymmenisen astetta pakkasta, kaunis talvinen päivä, just sopiva juoksulenkki- ja avantopulahdussää.

Neljän taviksen illallinen XVII

Ruokateemalla jatketaan! Loppuviikosta on luvassa muutakin jo sentään, että pelko pois, ei tämä ihan ruokablogiksi muutu.

Vieläkin laahaan perässä tavisillallisten suhteen, mutta tässä siis seitsemännentoista illallisen kuvia. Seitsemästoista illallinen Murmelin luona oli kaikkien mielestä ehkä huipuin tähän mennessä ikinä, vaikka ainahan meillä on hurjan hyvät herkut.

Alkuruuaksi saimme valkoista joulusalaattia ja piimäjuustoa. Aivan älyttömän ihanaa! En tiedä olenko koskaan syönyt tuolla tavalla itse tehtyä juustoa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Salaatin päälle oli kauniisti aseteltu saaristolaisleivästä leikatut sydämet. Leipäkin oli toki Murmelin itse tekemää.

Pääruuaksi saimme routapaistia, joka oli muhinut tuntitolkulla uunissa. Ohjekin tähän löytyy jo Murmelin blogista. Tämä oli kyllä aika lailla lihaa parhaimmillaan. Murmelin blogista suoraan on seuraava teksti, kun enhän minä enää kuollaksenikaan muista että mitä ihanuuksia söimme: ”Lisukkeena oli paahdettuja, balsamicomarinoituja juureslastuja sekä hasselbackan perunoita. Lihalle oli myös kylmä, smetanasta, kermaviilistä ja mausteista sekoitettu kastike.”

Jälkkäriksi iiiihana crème brûlée! Oi että oli hyvää ja täydellisen rapsakka kuori, jonka Murmelin poika taitavasti brûlétti.

Minulla on sentään vielä vajaat viisi viikkoa armonaikaa suunnitella seuraava menu, iik!

Pysytään keittiössä

Viime kirjoituksessa selitin jotain ruokapainotteisesta bloggausviikosta, hah! Onhan tässä onneksi vielä viikkoa jäljellä, että aivan höpöjä en puhunut. Keittiöteemaa siis ja vieläkin jouluaiheisia juttuja! Meillä on vielä joulukuusikin, huomenna Nuutin päivänä kannetaan vasta pihalle. Kuten kuvista näkyy, niin alaoksat on jo riisuttu koristeista (ja neulasista…). Tiikerin suurinta hupia tällä hetkellä on kiivetä puoliksi kuuseen ja järsiä oksia.

Nämä kuusen vieressä kuvatut ihanuudet sain Murmelilta joulukalenterista. Värikkääseen pannunalustaan on villat kuulemma aseteltu vapaasti päällekkäin, sitten koko komeus kääritty muovin kanssa rullalle ja tungettu sukkahousuun ja pesukoneeseen. Aivan mahtava lopputulos! Värit ovat kuvissa hailakammat kuin luonnossa, mutta halusin näyttää juuri nämä kuvat (enkä jaksa säätää värejä). Manteli nimittäin harvemmin nykyään työntää kuononsa valokuviin, mutta villa tuoksui hyvältä ilmeisesti.

Myös alakuvan pannunalusta on siis Murmelin tekemä, se on puolestaan virkattu ja huovutettu. Ihania, ihania molemmat, kiitos vieläkin!

Neljän taviksen illallinen XVI

Eilen nautimme jo kahdeksattatoista Neljän taviksen illallista Pingviinin luona, mutta pysytäänpä aikajärjestyksessä tässäkin asiassa! Marraskuussa pääsimme ekan kerran uusimman tavisjäsenemme Satun luokse nauttimaan kreikkalaishenkistä illallista. Alkuruuaksi saimme raikasta kreikkalaista salaattia tsatsikin ja patongin kera.

Pääruuaksi Satu oli kokannut kanajuvetsia, nam! Tämä on helppotekoista herkkua, ainoastaan aikaa täytyy varata uunissa muhitukseen.

Jälkkäriksi halvajäädykettä, voi ihanuus! Minä rakastan ehkä eniten maailmassa halvasta tehtyjä jälkiruokia, ne ovat aivan superherkkua. Tämä jäädyke oli niin ihanaa, tätä täytyy tehdä itsekin joskus. Illan päätteeksi saimme vielä höyryävää teetä.

Tarjoilut ja seura olivat taas tietysti mitä parhaimmat ja oli tosi mukava käydä Satun luona ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen on ehditty tavistella jo kahdesti, mutta nämä minun kirjoitukset vaan laahaavat perässä. Luvassa saattaa olla ruokapainotteinen bloggausviikko, koskapa seuraavienkin tavisillallisten kuvat ovat jo esittelykunnossa.

Yhdeksännentoista kerran treffaamme meillä reilun kuukauden päästä, katsotaan mitä keksin tällä kertaa. Tavoitteeksi täytynee asettaa jonkin sortin jättiloikka oman tason yli, hiphei, sen verran upeita ovat tämän kierroksen illalliset olleet.

Viime vuoden kirjat

Jatketaan vielä hetki tällä vuodenvaihde-teemalla. Tykkään tuumailla kulunutta ja tulevaa vuotta, vaikka en uskokaan uudenvuodenlupauksiin ja olen päättänyt vähentää tavoitteiden asettelua entisestään. Näistä asioista ehkä kirjoitan joskus lisää ajan ja ajatuksen kanssa. Kuitenkin vielä vuosi sitten asetin tavoitteen – yksi kirja viikossa. Ihan niin montaa kirjaa en lukenut, vaan luin yhteensä 38 kirjaa, joista 24 voi löyhästi lukea kategoriaan sadut, fantasia ja muu kumma. 5 kirjaa kertoi matkustamisesta tai liikkumisesta, 6 kirjaa liittyi jollakin tapaa elämän yksinkertaistamiseen ja loput kolme olivat ihan tavallisia romaaneja.

Kaikki lukemani kirjat löytyvät Luetut kirjat 2012 -sivulta ja siellä on linkit kirjoituksiin, jos olen niistä blogiin kirjoittanut. Listassa on muutamia tosi hyviäkin kirjoja joista en ole enempää kirjoittanut, mutta nostan tähän nyt silti vain parhaat.

Ehdoton ykkönen kaikista on Emmi Itärannan Teemestarin kirja, joka voitti Teoksen kirjoituskilpailun. Ihan parasta kotimaista kirjallisuutta, genreen katsomatta!

Liikkumisen saralla paras lukemani oli Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Vekkelin ja Jäppisen Tätinä taipaleella oli myös aiheeltaan kivaa luettavaa, mutta kirjalliset ansiot kallistuvat selkeästi Murakamin puolelle. Tuurin Matkoilla Euroopassa puolestaan pärjäsi loistavasti kirjallisella tasolla, mutta Murakamin vahvuus on sekä aihepiiri että kerronnan taso.

Yksinkertaistamisteksteistä tykkään eniten Leo Babautan (Zen Habits) kirjoitustyylistä, eivätkä minimalistit Millburn & Nicodemus paljon hänelle häviä. Saan valtavasti näiden kaikkien herrojen kirjoituksista itselleni – motivaatiota, mielenrauhaa ja käytännön vinkkejä.

Normiromaaneista ranskaksi lukemani Siilin eleganssi oli aivan loistava! Ihastuttava kirja.

Kertakaikkisen hyvä kirjavuosi minulla oli, tästäkin kirjavuodesta tulee varmasti samanlainen. Pari kirjaa on kesken nyt ja lukemisesta ei tule pula koskaan. Jatkan samaan tyyliin, luen vain mielestäni hyviä kirjoja ja jätän huonosti kirjoitetut tai muuten tylsät surutta kesken. Aikaa ei kannata käyttää huonojen kirjojen lukemiseen!

Ihanaa lukuvuotta jokaiselle! Mikä teille oli viime vuoden paras kirja?

Pariisin puolimaraton

Melko tarkkaan kahden kuukauden päästä ihailen ystävän kanssa näitä maisemia taas, ihanaa! Juoksemme siellä elämämme ensimmäisen puolimaratonin –  Semi-Marathon de Paris, iik! Kisaan on ilmoittauduttu, lentoliput Pariisiin ostettu ja pikkuruinen appartement on varattu. Pääasiaan eli juoksemisen harjoitteluun on vielä aikaa siis se kaksi kuukautta, joka juuri tällä hetkellä tuntuu hyvin, hyvin lyhyeltä.

Tavoite on selvä, selvitä maaliin juosten noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Reilut 36 000 muutakin ihmistä on mukana juoksemassa. En ole ikinä osallistunut yhteenkään juoksukilpailuun enkä ole ikinä juossut yhtämittaisesti yli kymmentä kilometriä. Aloitin juoksemisen nollasta viime keväänä ja nyt juoksemme hyvänä viikkona kolme kertaa viikossa. Päätimme tänään että tästä lähtien tulee vain noita hyviä viikkoja, että oikeasti selviämme maaliin saakka. Juoksuharjoittelua puolimaratonille voi seurata blogin Kohti puolikasta -sivulta, jonne olen jo neljän kuukauden ajan kirjannut liikkumiseni.

Jännittää hyvällä tavalla, vaikka en oikein tiedä että mikä tässä jännittää eniten! No ainakaan Pariisiin matkustaminen ei jännitä, matkustan kotoa kotiin. Olen asunut Pariisin kyljessä parin vuoden ajan, tulimme takaisin kymmenen vuotta sitten. Iso pala sydäntä jäi sinne ikuisiksi ajoiksi ja kymmenen vuoden aikana olen onneksi päässyt käymään Pariisissa monta kertaa. Aionkin fiilistellä tässä kevään mittaan ja kirjoitella tunnelmia ja vinkkejäkin aikaisemmilta reissuilta.

Nämä kuvat ovat parin vuoden takaa, kun kävin ihanan ystäväporukan kanssa Pariisissa L’Aiguille en fête -käsityömessuilla.

Uteliaana uuteen vuoteen!

Ihana uusi vuosi! Mitähän kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan?

Siivosin vähän tätä blogia uuden vuoden kunniaksi. Järjestin vanhoja kirjoituksia järkevämmin kategorioihin ja lisäilin avainsanoja, että eri aihepiireihin liittyvät tekstit löytyisivät helpommin. Luulen että kaikkia lukijoita eivät kaikki aihepiirit välttämättä kiinnosta samalla tavalla. Niinpä kategorioista ja Aloita tästä -sivulta löytyy nyt helpommin eri aihealueet niin ristipistoista, yksinkertaistamisesta tai kirjoista kiinnostuneille. Lisäsin myös Tällainen minä olen -sivun, johon keräsin muutaman otsikon alle joitakin kirjoituksiani. Ne lukemalla saa kuvan siitä mitä täällä nurkassa tapahtuu.

Tervetuloa uusi vuosi! Kiitokset kaikille lukijoille viime vuodesta ja erityiskiitos kaikista kommenteista, ihana kun jätätte puumerkkiä käynnistänne. Kommentteja on aina mukava lukea ja samalla nähdä ketä täällä käy. Vastailen kaikkiin kommentteihin, yleensä seuraavaa kirjoitusta kirjoittaessani.

Leppoisaa, jännittävää ja ihanaa matkaa tähän vuoteen, avoimin mielin uutta kohti!