Minä rakastan joulua! Tämä aika on ihan parasta, kun syksy on kääntymässä jouluun. Pimeässä, sateen ropistessa kattoon saan odottaa joulua ja sytyttää valoja ja kynttilöitä. Odottaminen on sellainen kutkuttava tunne että jotain ihanaa on nurkan takana. Juhlan valmisteleminen, rauhan ja hiljaisuuden tervetulleeksi toivottaminen.
Tykkään perinteistä, mutta en halua kynsin hampain pitää kiinni jostain. Tänä vuonna en odottanut ekaan adventtiin, vaan sytytimme jo viikko sitten valoja ulos ja kuistille kun alkoi tuntua liian pimeältä. Mitä sillä on väliä? Joulun jälkeen loppiaisena tai Nuutin päivänä viimeistään tulee kuitenkin sellainen tunne, että haluan pakata valot pois odottamaan seuraavaa joulua. Muutaman päivän olen tuumannut että josko torttuja paistaisin, mutta ehkä odotan hetken vielä. Ehkä. Kesällä paistoin kyllä kun teki mieli.
Olen kuullut kun vakavat ihmiset ovat kertoneet, että joulu saattaa tarkoittaa stressiä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä. Kyselen tyhmänä että miksi ja miten joku ylipäätään voi saada aikaan joulustressin? Mistä se syntyy, kuka sen synnyttää? Ketä varten pitää stressata? Onko kauppoihin pakko mennä jos ei halua, onko koristeita siellä pakko tuijottaa? Onko lahjoja pakko hankkia tai tehdä jos ei halua, onko kortteja pakko lähettää? Loppujen lopuksi hyvin vähän on ihmisen pakko tehdä yhtään mitään, eivätkä jouluasiat tosiaankaan ole niitä.
Rakastan odottamista ja valmistelemista, mutta en ajattele että kaiken pitää olla valmista jouluun mennessä, koskaan ei kaikki ole valmista! Näpertelen joitain lahjoja itse, koska haluan. Joulukortteja en tee, koska en tykkää askarrella. Siivoan, koska suhteellisen siistissä talossa on mukavampi olla. Otan esille kynttilöitä ja koristeita, koska ne ovat mielestäni kauniita.
Kinkku paistetaan jos huvittaa ja jos ei huvita niin ei paisteta. En leivo juuri mitään varastoon enkä varsinkaan pakastimeen, tortut ja piparit ja pullat maistuvat tuoreena parhailta. Leivomme teinien kanssa joulun aikaan vaikka joka päivä kynttilöiden valossa jos huvittaa. Ei ruokaa jouluna tarvitse sen enempää kuin muulloinkaan, vähän jotain erityisen hyvää jokaiselle joka päivä. Jos joku meillä haluaa syödä jouluna porkkanalaatikon ja rosollin kaverina tomaattikeittoa tai voileipäkeksejä niin minä en sano ei. Riisipuuroa jouluaamuna, koska siitä tykkäävät kaikki ja minä tykkään riisipuuron keittämisestä jouluaamuna varhain.
Jokainen saa tehdä tai olla tekemättä joulustaan (ja vuoden muista päivistä) juuri sen näköisen kuin haluaa. Minä rakastan joulua ja lunta ja valmiita jouluruokia. Rakastan joulutunnelmaa ja yhdessäoloa ja joululauluja kirkossa ja lautapelien pelaamista. Rakastan partiolaisten adventtikalenteria ja Hoosiannaa. Rakastan lukemista, Mozartin kuulia ja nukkumista patjalla kuusen valojen alla. Rakastan piparkakkutaloa ja Hehku-juomaa. Minä rakastan joulua ja se on ihan kohta!
in angulo cum libro 
Ihana kirjoitus joulusta ja sen odotuksesta, olisin itse voinut kirjoittaa melkeimpä tismalleen samanlaisen! Poikkeuksena että minä kyllä leivon jo edeltä käsin, mutten ylettömästi, samaten ruuat teen pääosin aatonaattona. Ja riisipuuron keittäminen joulupäivän aamuna varhain on aina yhtä mieluisaa ja siitä todella tykkäävät kaikki:)
Kiitos Eila! Leipominen on niin mukavaa, ruuanlaitosta en juurikaan välitä, mutta aina välillä inspiraatio iskee :) Ihana kun on jo eka adventti, nostin kyntteliköt ikkunalle ja heti lisääntyi joulutunnelma hurjasti! Mukavampi tehdä kaikkia hommiakin kun on jouluista.
Tässä toinen joulua rakastava ihminen (ja uskon, että heitä/meitä on paljon). Enpä minäkään koe joulustressiä. Jouluvalmistelut on hyvä aloittaa ajoissa, itselleen sopivaan tahtiin, niin ei stressi iske. Ehtii orientoitua ja nauttia tästä joulunajasta. Partiolaisten joulukalenteri on ihan paras. Onneksi siinä ovat pysyneet lippu, Lucia-neito ym
Luettelit niin hyvin monia ihania asioita…
Rakastan kuusen valoa ja Oi jouluyö’n kuuntelemista (O Holy Night) sitten kun hiljaisuus on laskeutunut aattoiltaan.
Sadunhohtoista, onnellista ja hyvää joulun odotusta! Hoosiannaan on kaksi viikkoa… :)
Orientoituminen ja nauttiminen on ihaninta ja tärkeintä! Vielä saadaan kolme viikkoa nauttia tästä ihanasta joulunodotusajasta. Ja hoosiannasunnuntaikin on täällä jo. Vielä en ole kurkannut ikkunasta, että joko viime yönä satoi lunta meillekin. Eilen sateli pikkuisen pakkaslunta, mutta ei niin paljon että maa olisi peittynyt. Jospa tänään! Ihanaa ekaa adventtia ja joulunodotusta!
Ihana kirjoitus. Minun on kyllä pakko myöntää, että minulle tulee stressi lasten joululahjoista. Niitä on niin hankala ostaa salaa, kun aina on lapsista yksi tai useampi mukana ostoksilla. Ja toinen stressin aiheuttaja on mistä saada joulupukki vierailulle. Yleensä valinnanvaraa ei ole ja joskus kyllä harmittaa, että kaikenlaisia pukkeja sitä onkin liikkeellä… Onneksi pienin on vielä niin tohkeissaan, että sellainen ”valepukki” menee ihan täydestä =D
Kiitos Virpi! Lasten joululahjat voivat kyllä olla pulmallisia, netistä ehkä voisi jotain ostaa niin ei tartte kaupoissa juosta? Meillä on niin isoja nuo teinit jo, että ei ole tuota eikä joulupukkiongelmaa :) Toivottavasti selviät stressittä näistä tänä vuonna!
Minultakin saat painokkaan aamenen tuohon joulustressiasiaan! Leivon ja valmistelen sen verran kuin jaksan, nyt jo tyttö on innokas ja arvokas apu siinä. Pojat ja isäntä saavat olla joulutouhuilta ihan rauhassa, elleivät halua/ehdi/jaksa/viitsi osallistua (noh, leivonnaisten maisteluun sentään haluavat – ja pojat tekevät kyllä mielellään lahjalistaa :D). Tyttö tykkää touhuta joulunvalmisteluita mun kanssa, eikä meillä ole mitään tavoitteita. Silti koskaan ei kukaan ole jäänyt ilman ruokaa tai lahjoja, joten mukavasti aina menee. Nautimme perinteistä niin valmisteluissa (Kauneimmat Joululaulut, Eläinten joulurauhanjulistus, vanhat, hassut joulukoristeet) kuin joulunpyhinäkin (aattokirkko ja rentoa kotonaoloa kirjojen ja tv:n parissa – ja riittävästi suklaata; me isännän kanssa kävelemme kirkkoon joulupäivänäkin, kun lapset nukkuvat puoliin päiviin). Luulenpa, että lapsille tärkeintä on loma ja vapaus, ja meille vanhemmille – edellisten lisäksi – lasten iloinen mieli :).
Näin on! Kaikki valmistelu ja touhotus on ihanaa kun ei tee siitä mitään pakkoa. Meillä on hyvä työnjako teinien kesken myös – tytön kanssa pääasiassa leivotaan ja pojan kanssa syödään piparkakkutaikinaa, minä saan osallistua molempiin :D
Joulu tulee joka vuosi, halusi tai ei :) Pari tuntia sitten kirjoitin itselleni ostoslistaa säilyvistä joulutavaroista eli taateleita, jauhoja, sinappia, joulukarkit. Nyt kun ne ostaa, niin voi sitten joulun alla ostaa vain sitä ruokaa… Meillä ainoat jouluruoat on kinkku ja joulupuuro. Kalaa ostetaan jos muistetaan. Työkaverit vuosi sitten ihmettelivät, että mitä me syödään jouluna jos ei kerta syödä laatikoita tms.? Vastasin, että ruokaa :) Joulustressin ainoa lähde on hillittömän pituiset joululahjatoivelistat – no toinen lista on onneksi jo hoidettu… Ja jos vaikka muistais tänä vuonna laittaa niitä koristeita esiin vähän aiemmin…
Kyllä vaan :) Minä kirjoittelin ylös juuri eilen jokaisen jouluruokatoiveita, ei niitä paljon ole eikä kummallisia. Muutamat perinteiset pikkkuleivät leivotaan aina (yleensä vasta joulun aikaan), niistä tulee jouluolo monelle. Laatikoita meillä syödään kun tykkään niistä kovasti, mutta niitä saa kaupastakin ja kenenkään ei ole pakko syödä. Kinkkua ei varmaan tule tänä vuonna, ostetaan jotain savustettua hyvää leikkelettä vaikka sen sijaan, tai jotain.
Kiitos tästä myös, kuten tuosta allaolevasta :) Minä olen stressaaja pahimmasta päästä, mutta nyt taidan tulostaa tämän tekstisi ja iskeä seinään tauluksi, sopiiko? :) Sanoin miehelle juuri tänään, että voi kun joulunalusaika voisi olla rauhaisaa ja lempeää ja kaunista. Hän oli sitä mieltä, että tehdään siitä sellainen. Liiat menot tuppaavat tekemään sen stressin ja siinä kohtaa iskee aikapula, kun haluaisi koristella ja askarrella ja väkertää paketteja itse. Mutta jos nyt ajattelen pienesti, kaiken ei tarvitse olla täydellistä, vaan pienet kauniit onnenpalat riittävät.
Minä rakastan sitä hetkeä, kun saa kuusen valossa käpertyä sohvan nurkkaan kirjan ja punaviinilasin kera :) Tänä jouluna pääsen ekan kerran kuulemaan joulurauhan julistuksen ihan paikan päällä.
Ihana tämä ja sinä siellä, lempeää odottelua!
Ole hyvä ja kiitos itsellesi!! Pienesti ajatteleminen on hyvä juttu, niin hyvältä kuulosti tuo suunnitelmasi. Rauhaisa ja kiireetön joulunalusaika on tärkeintä, siihen yritän keskittyä minäkin. Ikinä kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, että turha stressata sellaiseen pyrkimisestä.
Minä niin odotan joulukuustakin, kuusen valossa sohvan nurkassa on ihan parasta!
Ihanaa odottelua sinullekin!
Täyttä asiaa kirjoitat! Omalta kohdalta olen huomannut, että mitä enemmän ikää on karttunut, sitä enemmän ovat jouluun liittyvät toiveet ja odotukset pienentyneet. Joulu on toki ihanaa aikaa, mutta sen vietto onnistuu ilman suurta hössötystä ja stressiä. Joulukoristeet voi laittaa esille silloin kun haluaa, tai jättää laittamatta. Musiikkia voi kuunnella/soittaa jos haluaa (olen jo tämän joulun soittamisen aloittanut…) Minulla asiaa auttaa toki se, että pääsen ”valmiiseen pöytään” vanhempieni luo; lahjat pidämme pieninä, tarpeellisina, eikä niitä tarvitse koko suvulle jakaa; leivon sen mitä jaksan ja ennätän.
Joulurauhan julistus kuuluu suosikkiperinteisiin. On myös hienoa kun pääsee jouluaattona käymään hautausmaalla, jättämässä kynttilät isovanhempien haudoille ja pääsee sukuloimaan vaikka pikaisesti (vanhempani kun muuttivat joku aika sitten vanhalle kotipaikkakunnalleen).
Kiitos Katri! Kyllä tässä asiassa niinkuin monessa muussakin tärkeää on se, että pysähtyy hetkeksi miettimään mitä itse haluaa. Ei joulua eikä muutakaan elämää tarvitse suunnitella kenenkään toisen tekemän mallin mukaan.
Mekin käymme vanhempieni luona aina välipäivinä jossain vaiheessa, sinne tulevat silloin veljetkin perheineen ja on ihana nähdä kaikkia.
Ihanaa joulun odottelua!
Joulunaika on ihanaa!!! Joululaulut ovat soineet jo pari viikkoa ja ekat jouluvalot laitoin marraskuun alussa :) Lahjoja teen ja nautin niiden teosta! Ekat joulutortut olen jo leiponut ja syönyt, nam!
Kertakaikkiaan IHANAA ja NAUTINNOLLISTA aikaa :)
Eikö olekin! Ihan parasta aikaa tämä, nytkin on niin ihanan rauhallinen aamu, kynttilöitä ja kaksi kissaa kaverina tässä :) Ekat joulutortut meillä leivotaan tänään.
Joulunodotus, ah, ihan parasta! Minä tykkään kans tehdä lahjoja, leipoa, laittaa jouluruokia (niitä perinteisiä ja uusiakin), paketoida yllätyksiä paketeihin, kierrellä kaupoissa ihailemassa kaikkea ihanaa ja kaunista, ihailla jouluvaloja Rotuaarilla, kuunnella ja laulaa joululauluja… hössötän joo, mutta en halua stressaantua joulusta. Nautitaan pimeästä ja pakkasesta ja siitä lumesta, kunhan sitä tulee :) Ja jännityksestä, tekemisestä, joulunodotuksesta!
Ja tänään aukesi ensimmäinen luukku! :)
Hössöttäminen ja touhottaminen on ihanaa välillä kun ei stressaa! Maa on valkoinen, jee, nautitaan tuostakin vähästä :) Toka luukku aukesi jo, ihania possupipareita, olivat hyviä aamuteellä, kiitos!!