Olen ollut hereillä reilun tunnin verran ja nauttinut rauhallisesta aamusta – kynttilöistä, hiljaisuudesta ja sylissä nukkuvasta kissasta. Kesällä viimeksi taisin kirjoitella vuorokausirytmin kääntämisestä ja olen niin iloinen että muutos on ollut pysyvä. Muistan selvästi kun usein illalla ajattelin että en jaksa enää tehdä mitään järkevää, ainoastaan katsoa telkkaria tai surffata netissä. Kuitenkin halusin tehdä muuta ja minua ärsytti kun en jaksanut. Onneksi käänsin rytmiä ja sain tunnit illasta aamuun.
Menen nukkumaan niin aikaisin, että ehdin nukkua kuudesta seitsemään tuntia. Se riittää useimmiten ja herään virkeänä ennenkuin kello soi. Tärkeintä minusta tässä(kin) on se, että täytyy tehdä niin kuin hyvältä tuntuu eikä pakottaa itseään mihinkään. Jos kellon soidessa väsyttää niin laitan kellon soimaan uudelleen puolen tunnin tai tunnin päästä ja jatkan unia. Jos illalla tuntuu että en jaksa seuraavana aamuna aikaisin nousta, niin laitan kellon herättämään reilusti myöhemmin. Viikonloppuisin herään yleensä ilman herätystä, joskus aikaisin ja joskus myöhemmin. Rytmistä pidän kuitenkin kiinni niin, että hirveän myöhään en viikonloppuisinkaan valvo kuin poikkeustilanteissa, eli jos olen menossa jossakin tai vietetään vaikka teinien kanssa leffailtaa tai meillä on yövieraita tai muuta vastaavaa.
Aamuissa parasta on hiljaisuus, lukeminen, kirjoittaminen ja kissat. On myös ihana seurata hiljalleen heräilevää taloa, omat rutiininsa jokaisella. Myös kissoilla, ne nukkuvat yleensä yönsä vakipaikoissa ja Tiikeri on se sylikissa, joka tulee silitettäväksi aamulla ensimmäisenä.
PS. Kissakuvat on tällä kertaa ottanut tytär, ihania!
in angulo cum libro 
Minäkin olen aamuihmisiä. Tosin muiden heräilyä ei voi seurata muulloin kuin viikonloppuisin, sillä heidät täytyy herättää ja osa useampaankin otteeseen =D Kivat kuvat!
Nämä hiljaiset aamut ovat ihan parhaita, kissojen tassuttelut kuuluu ja näkyy vaan meillä, mutta muuten on niin, niin hiljaista. Kynttilöitten valossa täällä taas :)
Olin pari vuotta sitten kuuntelemassa Pirkko Lahden (Suomen mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja,nyt jo eläkkeellä) luentoa ja siitä on jäänyt mieleen mm. se että ihmisen olisi hyvä nukkua parillinen määrä tunteja eli lähinnä 6 tai 8 tuntia. Unen laatu muuttuu jotenkin kahden tunnin sykleissä.
Juu, jotenkinhan ne unisyklit menee ja kai sitä tiettyyn aikaan on uni sellaisessa vaiheessa että herää virkeämpänä. Minusta ihaninta on se jos saa herätä silloin kun haluaa ilman kelloa, silloin herään yleensä 6,5 – 7 tunnin päästä nukahtamisesta niinkuin tänä aamuna.
Minua vähän harmittaa, kun oma rytmini on vähitellen alkanut taas siirtyä iltalvalvomiseksi ja aamulla nukun seitsämään.. luulen että se johtuu tästä pimeydestä, mikä väsyttää ja illalla haluaa sitten venyttää iltaa jostain kumman syystä. Mahtava kyllä, että sinulla on tuo uusi unirytmi säilynyt, aamut on niin ihania!
Ja aivan ihanat on kyllä tyttäresi ottamat kuvat! Suloiset kissat :)
Pimeys vaikuttaa varmasti väsyttävästi! Kohtahan päivä alkaa pidentyä taas ja mieti, sitten on kesä :) Ei kai sillä rytmillä niin kamalasti väliä ole, jos itse on tyytyväinen. Tietysti sitten jos harmittaa iltavalvomiset, niin on eri juttu. Aamut on kyllä minusta ihan parhaita, tämä hiljaisuus on jotenkin voimia antavaa.