Lukupäiväkirja laahaa koko ajan pikkuisen perässä, niinpä päätin, että kirjoitan edes muutaman sanan jokaisesta lukemastani kirjasta heti kun olen lukenut. Ei näistä mitään syvällisiä analyysejä tule, mutta tämä ei olekaan kirjablogi. Ehkä joku kuitenkin löytää luettavakseen täältä kirjan silloin, toisen tällöin. Lisäksi en itse muista lukemistani kirjoista ajan päästä kuin päällimmäisen tunnelman, niin jääpähän jotain mustaa valkoiselle.
Antti Tuurin matkakirjan bongasin jostain lehtijutusta muistaakseni ja hain kirjastosta luettavaksi. Ihan mukavaa luettavaa ja luin loppuun asti, mikä tarkoittaa tietysti että kirja ei ollut huono. Tähän kai on pakko jatkaa, että voisiko Antti Tuurilta huonoa matkakirjaa odottaakaan, no ei. Antti Tuuri matkustaa mielellään junalla ja kuvaa tässä matkojaan muun muassa Saksaan ja Italiaan. Pariisistakin on pari lukua, odotin tietysti että päästäänkö kirjassa sinne.
Kirjasta huokuu rauha ja kiireettömyys, juuri sellaista matkustamista josta itsekin tykkään. Tuuri kirjoittaa eleettömästi, mutta elävästi. Hän kirjoittaa kirjoittamisesta, aikaisista aamuista ja päivällisistä italialaisissa ravintoloissa. Laivamatkoista Saksaan ja lentomatkailun hankaluuksista. Hän kirjoittaa kohtaamistaan ihmisistä Norjassa ja Neuvostoliitossa ja muistelee aikaisempia matkojaan. Aamuihmisenä nostan esiin tällaisen lainauksen, joka hymyilytti:
”Hotellin tietokone on vastaanoton kanssa samassa huoneessa, ovettomassa syvennyksessä, ja tietokonetta käyttäessäni kuulen kaikki vastaanoton henkilökunnan kiihkeät keskukustelut, joiden sisältöä en ymmärrä; tuntuu kuitenkin hyvältä, että maailmassa on ihmisiä, jotka jo näin varhain aamulla jaksavat suhtautua intohimoisesti maailman menoon.”
Kirja nostaa matkakuumetta ja varsinkin junamatkakuumetta. InterRail on kerran jo koettu, mutta joskus kyllä täytyy lähteä Pariisiin junalla. Miten ihana olisikaan saapua jonain keväisenä iltapäivänä Gare du Nordille reppu selässä.
PS. Alla merikuva eilisaamulta, varpaita paleli, mutta vielä käytiin meressä, ainakin yhden kerran marraskuun puolella siis. Kevättalvella tuohon kohtaan kasaantuu yleensä korkeat ahtojäävallit, sitä on niin vaikea uskoa nyt tätä maisemaa katsoessa!
in angulo cum libro 
Tämä kirja on minullakin ollut to-read -listalla jo hirveän kauan. Ja junamatka eteläiseen Eurooppaan kiehtoisi kovasti mutta olen tällä hetkellä ainoa meidän perheessä, jota se kiehtoo. ;-)
Kun yhden matkakirjan lukee niin tekee mieli lukea lisää :) Nyt on kesken yksi vaelluskirja. Heh, ei ehkä teinejä kamalasti kiehdo junamatka etelään, en usko että meilläkään. Minä tosin luulen, että haluan junamatkalle lähteä ihan yksin, pienenpienen repun kanssa.
Antti Tuuri on ihan lemppari-kirjailijoitani ,tätä kirjaa en tosin vielä ole lukenut 1 :)
Minä en ole kovin montaa kirjaa Tuurilta lukenut, Uunin luin, mutta siinä taitaa olla ehkä. Tykkään kyllä kovasti!
Tuo täytyy pitää mielessä. Kiitokset kivanoloisesta kirjavinkistä! Itse en ole aiemmin Antti Tuuria lukenut. Tällä hetkellä on menossa Anna Gavaldan ”Lohduttaja” ja Riikka Pulkkisen ”Vieras” odottaa vuoroaan :)
Kiitos itsellesi vinkeistä! Anna Gavaldaa olen lukenut joskus (en tuota kirjaa), Ranskasta aikoinaan bongasin ja luin ekan kirjan ranskaksi, Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Tykkäsin kyllä! Riikka Pulkkisen kirjoja en ole lukenut, mutta Raja on nyt teatterissa täällä, en tosin ole nähnyt.
Suosikkini Gavaldan kirjoista on ”Kimpassa”. Lohduttaja ei ole n i i n hyvä, mutta luettava kuitenkin. Minäkään en ole vielä lukenut yhtään Riikka Pulkkisen kirjaa, mutta olen kuullut niistä hyvää ja pidän lehtihaastattelujen perusteella R. Pulkkista hyvänä tyyppinä :).
Kiitos edelleen vinkeistä, täytyy lukea tuo Kimpassa! Haa, jos tyyppi on hyvä niin yleensä hän kirjoittaakin siten että tyylistä tykkää. Tämän olen huomannut joskus niinkin päin että kun en jostain syystä ole tykännyt kirjasta niin jälkeenpäin on selvinnyt että kirjailijakaan ei ole mielestäni hyvä tyyppi :) Täytynee siis lainata Pulkkistakin!
Hei ja kiitos paljon kauniista kommentista blogissani! Ilahdutit todella, on niin hyvä kuulla ajatuksia siitä, mitä omat kuvat ja tekstit herättävät.
Oi interrail! Olin muinoin kolme kertaa, ja polte on hiljalleen palannut kun ikää tulee lisää :) Pitäisi päästä matkan tekoon, rauhassa, elämään sitä matkalla olon taivalta. Kiitos kirjavinkistä.
Kaunista viikon jatkoa sinne!
Ole hyvä, blogisi on yksi suosikkejani :)
Juuri tuota hidasta matkalla oloa haluan vielä kokea, kyllä se jonain päivänä onnistuu!
Kiva tuo merikuva! En ole itse ollut ikinä interraililla, mutta yhtenä kesänä kyllä Saksassa ajelin junalla aika paljon. Aika kultaa muistot, se tuntuu nyt kaukaiselta ja niin ihanalta asialta. Poikanikin oli niin pikkuruinen, just 5 v. täyttänyt, mukana oli hänkin kaikilla junaseikkailuilla :)
Lasten kanssa seikkailut on kyllä asia erikseen! Eräitäkin seikkailuita on tullut pienten lasten kanssa tehtyä, Irlannissa muun muassa kerran kun nuorempi oli vuoden, ikimuistoinen reissu :)
Nice picture! I hope you liked the book. I have not read it myself.