Teoista rutiineiksi

Rakastan rutiineja! Olen monta vuotta julistanut (ainakin itselleni) miten rutiinit ovat ihania. Rutiinit ovat ne, minkä avulla arkea muutetaan! Kun asiasta tekee rutiinin, sitä ei tarvitse enää miettiä ja siitä voi nauttia ilman jahkaamista.

Rutiinit lähtevät tietoisista päätöksistä tehdä joitain asioita säännöllisesti samalla tavalla. Pelkkä päätös ei kuitenkaan riitä, vaan sen jälkeen täytyy tehdä raakaa työtä rutiinien synnyttämiseksi.

Tässä joitakin minun rutiinejani, jotka ovat auttaneet muuttamaan elämääni sellaiseksi kuin haluan.

• Nukkumisrytmi – menen illalla aikaisin nukkumaan, nousen aamulla aikaisin ylös. Tämä toi valtavan muutoksen! Vaihdoin illan väsyneet ja turhanpäiväiset tunnit aamun rauhallisuuteen. Herään virkeänä viimeistään viideltä ja teen aamulla hiljaisuudessa juuri niitä asioita mitä haluan, koskaan ei tule kiire. Kaiken lisäksi nukun enemmän kuin ennen, mikä on hyvin kummallista.
• Aamurutiinit – rakastan aamuja! Herään, juon vettä, sytytän pari kynttilää, herättelen itseni joko venyttelemällä, muutamilla joogaliikkeillä tai vain istumalla ja hengittämällä, kirjoitan ja luen, syön aamupalan. Lukemisen ja aamupalan syömisen vaiheilla herää asteittain muu perhe.
• Aamupala – joka päivä suurinpiirtein sama, tai ainakin samoista elementeistä koostuva. Olen aina tykännyt syödä aamulla, mutta nyt syön hyvin, paremmin ja terveellisemmin kuin ennen.
• Liikkumiset  – juoksu kolmesti viikossa, astangajooga kahdesti. Tämän lisäksi kävelylenkkejä, uintia (pikapulahduksia nyt syksyllä) ja venyttelyjä. Keskimäärin tunti päivässä ja yksi lepopäivä viikossa, niin kaikki on hyvin. Viime talvena ja keväänä kävin paljon jumpissa ja vaikka niistä tykkäänkin, niin juoksusta enemmän.
• Telkkarin katsominen ainoastaan yhdessä teinien kanssa – valitut sarjat / leffat molempien kanssa ja siinä samalla kaikenmaailman asioista rupattelut. Nukkumisrytmin muuttaminen sai aikaan sen, että en enää katso puolinukuksissa telkkarista sellaista, minkä katsomiseen en oikeasti halua aikaani käyttää.

Nämä muutokset ovat tapahtuneet yksi kerrallaan. Kovin montaa uutta asiaa ei hetkessä saa rutiiniksi. Työn alla minulla on tällä hetkellä esimerkiksi liikkumiseen liittyen lihaskuntoharjoitus. Kuntosalilla vai kotona, mikä päivä…? Toinen työn alla oleva rutiini on illan syömisrytmi. Se on jo melkein hanskassa, pientä viilausta vailla.

Rutiini voi sanana kuulostaa tylsältä ja rajoittavalta. Minun elämääni ne eivät rajoita, päinvastoin, koska ne ovat sellaisia asioita joita oikeasti haluan tehdä. Rutiinit eivät pakota, vaan vapauttavat – aikaa ja ajatuksia tietoiseen ja säännölliseen tekemiseen. Rutiinien avulla saan tehtyä joka päivä niitä minulle tärkeitä juttuja, joihin haluan aikani käyttää.

Onko teillä rutiineja vai inhoatteko niitä?

Photo a day: In my mailbox

Täydellinen ajoitus kuvahaasteen suhteen, kiitos äiti :) Sisältökin olisi kelvannut kuvattavaksi, mutta nappasin kuvan ennen ompeleiden ratkomista kun oli niin kiva kuori.

Syysraitoja

Yhtenä aamuna nappasin kaksi lankakerää, tuijotin ja tuumasin hetken. Koulussa kudoin raitoja ja näin ihanasti sopivat yhteen! Onneksi langoista tuli neljä samanlaista tai siis erilaista sukkaa, niin ei tarvinnut tyttären kanssa kovinkaan keskustella. Sopuisasti löysivät sukat oikeisiin jalkoihin.

Kaukaa

Jumiuduin kuvahaasteessa kirjaimiin. Tarkoittaakohan se sitä – no tarkoittaa, tiedänhän minä – että tarinat ovat kuitenkin tärkeämpiä.

Näen vuosiluvut, isoisoisän ja sitten mummin kirjoittamat, mutta en siltikään meinaa käsittää että yli sata vuotta sitten on tätä kirjaa käytetty. Kaukaa, hyvin kaukaa siis. Ihanimpia ovat merkinnät marginaaleissa ja vähän paljon muuallakin. Voi kiitos, kiitos kun kirjoititte!

Kindle

Rakastan kirjoja ja niitä on hyllyssä monta. Aion vähentää kirjojen määrää sen verran, että kaikki mahtuvat kirjahyllyyn vierekkäin, ei päällekkäin eikä kahdessa rivissä kuten nyt. Se tuo selkeyttä, kauneutta ja järjestystä jota kaipaan. Jätän hyllyyn vain ne kirjat joita luen uudelleen ja uudelleen sekä lisäksi esimerkiksi mummin ja hänen äitinsä vanhat kirjat, joista on minulle iloa.

En halua ostaa uusia kirjoja. Suomenkieliset kirjat saan kirjastosta ja ristipistomallikirjoja minulla on tarpeeksi. Ongelmana ovat olleet enkunkieliset kirjat, joita haluan lukea, mutta en tahtoisi ostaa itselle. Niinpä tuumasin pitkään ja Amazonin myymä lukulaite Kindle vaikutti hyvältä ratkaisulta. Posti kulki (sain synttärilahjaksi etukäteen) ja olemme nyt tehneet tuttavuutta muutaman viikon ajan.

Olen rakastunut ♥ Ajattelin ennen, että en voi lukea kirjaa muuten kuin paperilta, koska kirjat tuoksuvat ja tuntuvat hyvältä ja ovat kauniita. Olin väärässä, Kindle sopii minulle, se on täydellinen ratkaisu. En halua enää omistaa kirjaa vain omistamisen takia tai sen takia että se on kaunis, vaan lukukokemus on se millä on enemmän väliä.

En ole kokeillut muita lukulaitteita, niin että tämä on vain puolueellista Kindlen ylistystä. Enkä puutu teknisiin tietoihin, niistä löytyy tietoa muualta. Käytännön jutuista sen verran kuitenkin, että Kindleen voi ostaa kirjoja ainoastaan USA:n Amazonista, koska Eurooppaan se on tilattava sieltä. Oma mallini on kosketusnäytöllä ja Wi-Fillä varustettu, kirjat latautuvat kotona langattoman verkon kautta suoraan Kindleen muutamassa sekunnissa. Kirjoista saa myös halutessaan ilmaisen näytteen. Akku tuntuu kestävän ikuisuuden, en ole vielä kertaakaan ladannut sitä uudelleen, vaikka olen lukenut todella paljon.

Kindlellä kirjaa lukiessa lukukokemus on minusta niin lähellä tavallisen kirjan lukemista kuin mahdollista. Laite on sopivan kokoinen, sitä voi pitää yhdellä kädellä eikä se paina paljon. Taustapuoli on mukavaa materiaalia, se ei liu’u vaan pysyy hyvin kädessä. Tätä jaksaa hyvin kannatella myös selällään maatessaan. Kindlessä on E Ink -näyttö ja vaikka tiesin sen, niin sen laadusta olin positiivisesti yllättynyt. Näyttö ei heijasta valoa, mutta ei tietenkään myös tuota, eli jos kirjaa lukee pimeässä niin täytyy laittaa valot, kuten paperikirjaakin lukiessa. Lukeminen ei rasita silmiä ja teksti näyttää todella paljon samalta kuin paperille painettu teksti.

Kindle muistaa missä kohtaa olen menossa missäkin kirjassa ja lukemista voi jatkaa suoraan siitä missä on menossa. Laitteessa on sisäänrakennettu sanakirja, mikä on aika hyvä juttu. Koskettamalla sanaa avautuu laatikko, josta voi englanniksi lukea mitä sana tarkoittaa.

Koskettamalla voi yliviivata lauseita jotka ovat muistamisen arvoisia sekä kirjoittaa muistiinpanoja tiettyyn kohtaan. Nämä kaikki itse tehdyt merkinnät löytyvät sitten erikseen listasta kunkin kirjan kohdalta.

Omaan Kindleen voi myös lähettää sähköpostilla esimerkiksi pdf-tiedostoja luettavaksi. Tätä olen testannut vasta vähän, mutta hyvin toimii. Opiskelussa tästä voi olla hyötyä, ihan oikeasti inhoan paperikasoja ja kaikenmaailman lippujen ja lappujen printtaamista.

Kauneutta kaipaavalle Kindlessä on ihanat taustakuvat, jotka näkyvät näytössä silloin kun kirjan ”sulkee”. Rumaa laitetta en kyllä olisi halunnutkaan, minun silmääni tuo miellyttää. Tykkään siis kovasti kaikin puolin! Lisää käyttökokemuksia löytyy googlettamalla suomalaisistakin blogeista ja vastailen mielelläni kommenteissa, jos jollakin on kysyttävää.

*****

Photo a day -haasteena tänään Father. Isä on muutaman sadan kilometrin päässä, joten kuvasin tämän kirjoituksen teemaan liittyen isän kirjoittamia sanoja. Minulla on maailman paras isä.

Syyskuun ensimmäinen päivä!

Suuresti hymyillen toivotan syyskuun tervetulleeksi! Olen aina rakastanut syksyä ja syyskuuta kaikkein eniten. Päivät saattavat vielä olla lämpimiä ja ihanan kesäntuoksuisia, mutta kuitenkin syksy saapuu vahvasti. Rakastan luonnon riisuutumista ja syksyn värejä, raikkaita syysaamuja ja sadepäiviä. Aamuisin kun herään on jo ihan pilkkopimeää ja kynttilät tuovat valoa ja voimaa uuteen päivään heräämiseen.

Syyskuussa tekee aina mieli aloittaa jotain uutta. Lapsena palasin harrastusten pariin uudella innolla kesän jälkeen ja aikuisenakin tekisi mieli haalia kaikenlaista. Nyt menen kuitenkin toiseen suuntaan. Tältä syksyltä olen karsinut itseltäni vihdoin pois yhden ihan mukavan, mutta aikaa vieneen harrastuksen. Pari vuotta piti lopettamista kypsytellä, nyt oli juuri oikea aika. Jostakin täytyy aina luopua, että saa tilaa tehdä sitä mitä tosissaan haluaa.

Mutta jotain uutta syyskuu tuo mukanaan! Aloitin vihdoin juoksufiilispäiväkirjan tuohon sivuun ja kirjoitin sinne ääneen tavoitteen, josta on jo hiljempaa haaveiltu tovi. En ole kovin kunnianhimoinen, eli jos jossain vaiheessa juoksu ei tunnukaan hyvältä, niin tavoite saa jäädä ilman sen suurempia seremonioita. Mutta niin kauan kuin juoksu on ihanaa, niin maaliskuuta odotellaan!

Jostain (MUOKS! Vapaana virtaavia -blogin Facebook-sivulta) bongasin Photo a day -kuvahaasteen syyskuulle. En ole koskaan osallistunut mihinkään tällaiseen, mutta tuossa listassa on jotakin houkuttelevaa. Onhan nyt syyskuu! Julkaisen blogissani joka päivä kuvan listan mukaan, ilman kunnianhimoa tämäkin, niin kauan kuin huvittaa. Tässä ensimmäinen – You, now. Ihan hetki sitten – juoksun, uinnin ja suihkun jäljiltä tukka pystyssä.