Olen armollinen haaveilija. Olen myös positiivinen optimisti. Nämä kaksi eivät ole välttämättä ollenkaan hyvä yhdistelmä, vaikka pidän molempia hyvinä ominaisuuksina. Pystyn nimittäin uskottelemaan itselleni iloisesti että teen kaikenlaista, mutta tarkemmin tuumaten huomaankin tekeväni asioita vain haaveissani. Optimisti osaa selittää kaiken parhain päin ja armollinen huijaa. Huomenna ehtii! Ei kaikkea tarvitse kerralla!
Tietoinen päätös siitä, että teen tietoisia päätöksiä, on auttanut tässäkin asiassa. Ennen kesää esimerkiksi listasin asioita, joista pidän kesässä ja joita haluan tehdä. Tämä on minulle iso juttu senkin vuoksi, että rakastan eniten syksyä, enkä suinkaan kesää. Vuosi vuodelta olen kuitenkin oppinut pitämään kesästä enemmän, eikä se enää ole vain välttämätön välikausi syksyyn pääsemiseksi.
Kesälistaan kuului muun muassa uiminen. Haaveissani käyn kesäisin monta kertaa meren rannalla uimassa ja kuuntelemassa aaltojen ääntä ja haistelemassa meri-ilmaa. Todellisuudessa nämä kerrat ovat aiemmin olleet laskettavissa yhden käden sormilla, jos niilläkään.
Uiminen saa minut tuntemaan olevani hyvin paljon elossa. Talviturkin heitin helatorstaina ja nyt syksyllä olemme päättäneet ystävän kanssa jatkaa uimista niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä. Talveen ja avantoon astiko? Tälle viikolle tulee kolme uintikertaa. Nämä kuvat ovat (kännykällä) toissaillalta, jolloin meri näytti kauniilta, mutta tuntui ensimmäisen kerran todella kylmältä. Aivan erilaiselta kuin viikko takaperin jolloin aallot olivat suuret, mutta vesi lämmintä. Nyt lähdetään aamulenkille ja -uinnille kokeilemaan miltä vesi tänään tuntuu. Viikonloppuna vuorostaan testataan taas joki.
Minulle järvi on aina ollut se tutuin vesi. Tänä kesänä olen uinut järvessä ja joessakin, mutta meressä eniten. Meri on niin kaunis, joka päivä erilainen. Meren rannalla mahtuu hengittämään ja ajattelemaan. Eihän siellä kylmässä vedessä kovin kauan tarkene olla, mutta juoksulenkin jälkeen on mielettömän ihanaa kahlata kylmään veteen! Luulen että se tekee hyvää lihaksille ja palauttaa, tuntuu että juoksulenkin aiheuttama kropan väsymys jää mereen. Takuuvarmasti tiedän että uinti tekee hyvää mielelle, ajatuksetkin putsautuvat.
in angulo cum libro 
Kiitos, olipas aivan huippu-aloitus tälle päivälle! Siis juoksu ja uinti :) Kylmää oli, mutta NIIIIN ihanaa! Ja nytten kuuma kahvikuppi käsien välissä tuntuu maailman parhaalta ajatukselta :)
Ihanaa tätä päivää!
PS. Meri on kyllä yksi maailman ihanimmista asioista (vaikka itsekin positiivisena ihmisenä pystyn toki listaamaan vaikka koko päivän niitä maailman ihanimpia asioita ;)
Kiitos taas täältäkin :) Voi, kylläpä hymyilytti tuo PS. minkä kirjoitit, näinhän se juuri on. Ihanaa, ihanaa, voi miten ihanaa kaikki!
Merenranta on kyllä ihan paras!
Arvasin että kommentoit ja tykkäät tästä :)
Pysähdyttävät upeat kuvat meren ääreltä! Jäin ihan haaveisiin näitä katsellessa.
Meri – rakastan sitä, olenhan kasvanut meren rannalla ja nähnyt sen monet kasvot, alati muuttuvat, aina yhtä ihanat. Yksi haaveistani onkin, että joskus vielä voisin katsoa koti-ikkunasta meren selkää, nauttia sen monimuotoisuudesta aamutuimaan tai iltamyöhään, pulahtaa sen vilvoittavaan kylpyyn silloin kun hyvältä tuntuu. Tätä ei ole kovin helppo toteuttaa, mutta ihana edes haaveilla :).
Ihanaa kun Irmeli kirjoitit meriajatuksiasi! Minä en nuorempana voinut yhtään ymmärtää miltä olisi tuntunut kasvaa meren rannalla, järvi oli se kaikkein tutuin ja rakkain. Nyt olen niin onnellinen siitä, että meri on ihan muutaman kilometrin päässä.
Hyvä haave sinulla, toivottavasti se toteutuu jonain päivänä!
Upeita kuvia! Olen ollut aina kevät- & kesäihminen … joulua unohtamatta :), mutta viime aikoina minulle on käynyt syksyn kanssa samalla lailla kuin sinulle kesän. Olen alkanut suhtautua siihen suopeammin ja löytänyt syksystäkin jotakin hyvää. …muutakin kuin vain joulun odotuksen :).
Kiitos Ninnu! On se ihanaa kun meillä on kunnon vuodenajat, että saadaan nauttia ja oppia uutta jokaisesta. Joulun odotus on kyllä yksi syksyn hyvistä puolista ilman muuta, vielä tässä vaiheessa ei voi ymmärtää, että vajaan neljän kuukauden päästä on hanget korkeat nietokset. Ehkä ei tarvitsekaan ihan vielä :)
Kauniita merenranta kuvia.
Kiitos Emma!
Jälleen oon ottanut huiipu hienoja valokuvia!
Meri on mulle tutuin vesistö kun rannikolta oon kotoisin..kummasti vaan silti oon tänne
”maan keskelle” soputunut ja Lapuan-joki on kaunis eri vuodenaikoina ..
Muistuttaa syvää ja leveää
Vantaan-jokea lapsuusmaisemista…Vantaakin tulvi välillä kuin Missisippi ikään :)
Kiitos! Syvät ja leveät joet ovat ne kaikkein tuntemattomimmat minulle, mutta pienen joen penkereellä lapsena kuljettiin ja poimittiin metsämansikoita…
Kaunista! Ja taas kerran puet sanoiksi olennaisen. Tunnistan tämän haaveilija-piirteen itsessäni:). Tekstisi ovat todella antaneet ajatuksia. Ihanaa syksyä!
Voi kiitos! Ihanaa jos näistä kirjoituksista on ollut iloa. Ihanaa syksyä sinullekin!
Uiminen on ihanaa! (Järveen olen lapsesta asti tottunut, kun järven rannalla silloin asuin, ja nytkin näitä prutakoita on tässä lähellä monia :D. Mutta varmaan merikin on ihana, kun on niin avara ympäristö. Tampereen Näsijärvessä uiskentelin silloin, kun rippileirejä pidin, ja sehän on melkein kuin meri, kun vastarantaa ei näy :).)
Juu, monta vettä nähtiin teille ajellessa :D Järvet ovat jotenkin hallittavia, merta lähestyy eri tavalla kun se on niin valtava. Uiminen on tosiaan ihanaa, tämän kesän uintireissujen jälkeen ei tee yhtään mieli mennä uimahalliin ainakaan, ennemmin vaikka avannossa hui!
Uiminene on mukavaa. Hienoja kuvia sinulla taas. Keep up the good work.