”Ei työ meitä uuvuta, vaan kaikki se mikä on vielä tekemättä.”
Tällä viikolla alkoi taas arki, ihana arki ihanan loman jälkeen! Olen hyrrännyt ja hykerrellyt hissukseen, sain pitkän kesän ja nyt taas tämän arjen, juuri sellaisena kuin olen halunnutkin. Arkirutiinit löytyvät kyllä, niitä on mukava hakea rauhassa ja hiljalleen. Blogiin kirjoittamisen arkirytmikin löytyy muiden rutiinien myötä.
Elämän muuttaminen sellaiseksi, että keskittyy itselle tärkeisiin asioihin vaatii ajattelun lisäksi raakaa työtä ja konditionaalien kesyttämistä. Muutkin konditionaalit kuin pitäisi osaavat olla joskus varsin vaikeita kesyttää. Haluaisin on melkein yhtä hankala. Mitä järkeä on huokailla itsekseen vuodesta toiseen, että haluaisin juosta, haluaisin herätä aikaisemmin, haluaisin siivota kaikki nurkat tai pestä kaikki matot ja ikkunat? Onneksi kesyttäminen helpottuu ensimmäisen jälkeen. Kun yhden saa ruotuun, niin seuraavat tulevat perässä melkein pelkästä hihkaisusta.
Tänä kesänä sain kesytettyä monta konditionaalia ja jos-sanaa siinä sivu(lausee)ssa. Nyt liikun enemmän, herään paljon aikaisemmin ja olen pessyt niitä mattoja ja ikkunoita. Olen siivonnut nurkkia, kantanut tavaraa kirpparille ja roskikseen. Ja roskikseen. Ja roskikseen. Olen aloittanut juoksemisen, olen joogannut ja uinut meressä, järvessä ja joessa. Olen lopettanut lehtitilauksia, vaihtanut digilehteen, siivonnut sähköpostin. En ole moneen kuukauteen ostanut juurikaan mitään uutta tavaraa, en ainakaan tarkkaan harkitsematta. Talossa on jo nyt monta tyhjää hyllyä ja laatikkoa, vaikka läheskään kaikkea en ole vielä käynyt läpi.
Miten ihmeessä onnistuin? Kaikki nuo ovat asioita, joista ennen ajattelin että haluaisin, jos... Nyt olisi kestämätöntä palata entiseen enkä ymmärrä, mikä monessa muutoksessa tuntuikaan etukäteen niin vaikealta. Olen saanut pois elämästäni monta turhaa juttua ja niiden tilalle ihania asioita, joista ennen haaveilin. Taktiikkani on iskeä sekä mattojen että konditionaalien kimppuun yksi kerrallaan. En pidä matonpesupäiviä, kaikkien mattojen peseminen kerralla väsyttää jo ajatuksenakin! En myöskään pidä konditionaalinkesyttämispäiviä enkä edes -viikkoja, kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Täytyi vain aloittaa jostakin ja ensimmäisen muutoksen jälkeen on ollut joka päivä voittajaolo.
Vapiskaa konditionaalit! Minun pitäisi – ei yhtään mitään, minä haluaisin – en yhtään mitään, minä olisin – en yhtään mitään muuta kuin nyt.
in angulo cum libro 
Tuli vaan yhtäkkiä mieleeni, kun voitin siinä arvonnassa, että oletkos laittanut sen arpavoiton postiin? Ei ole nimittäin tullut perille. Jos et oo ehtinyt postittaa sitä, niin eipä hätiä mitiä, mutta ajattelin vain kysäistä, ettei vaan ole posti kadottanut.
Juu nyt vihdoin on postissa arvontavoitot, anteeksi kun kesti! Ei siis ole hukassa, mikä lienee pääasia :)
No hyvä juttu, huh! ;)
Tykkään ;). Juurikin näin! Tervetuloa ihana arki piiiiitkän kesän jälkeen ja ne konditionaalit ovat taittunneet pois täälläkin, sillai sopivasti, vähän kerrallaan. Minä hykertelen jo etukäteen maanantaita. innolla palaamassa töihin :).
Leppoisaa perjantaita!
Oi ihanaa, sinäkin pääset töihin maanantaina :) Kivaa perjantaita perjantaikamulle ja mukavaa viikonloppua ja ihanaa maanantaita!
Susta on tullu ihan mun idoli <3
Älä viitti, sä oot mun idoli ja yksi inspiraation ja motivaation lähde! Kiitos ♥
Ihana kirjoitus! Täynnä energiaa ja tekemisen meininkiä – eikä suinkaan väkisin vääntäen, vaan hetkistä nauttien. Näin se onnistuu!
Kiitos! Näin on, tämä on ainakin minulle paras tapa tehdä asioita valmiiksi asti.
Hienoa työtä! Eiköhän tässäkin asiassa, niin kuin muissakin, saa voimaa siitä itsetunnon kohotuksesta, kun jokin asia lähtee toimimaan, niin on entistä enemmän voimia saada myös seuraava toimimaan. Täällä asustelee pari pahaa konditionaalia, joita lupaan tänään vähän kesytellä!
Kiitos! Ihan totta, se ihan ensimmäinen aloittaminen on se vaikein, sen jälkeen huomaa että kaikki on mahdollista. Tsemppiä konditionaalien kesyttämiseen!
Siis eipä tätä voisi paremmin sanoa. Kiitos muuten inspiraatioista, mitä aina saan yhteisillä lenkeillä, kun jutellaan kaikennäköstä… siis juoksemallakin voi parantaa maailmaa, just nyt sen tajusin! :)
Ja sinun ottamat kuvat on ihan parhaita!
Voi kiitos itsellesi, kyllä tunne on molemminpuolinen. Maailma on parantunut niin älyttömästi tänä kesänä :)
Sometimes taming conditional is not possible, because a must and many musts have taken their place. And those musts you must do, or you suffer yourself. That’s how it is sometimes. You can’t change some things no matter how hard you’d try, because they follow you from crib to grave.