”Mitä tekemistä minulla on metsässä, jos ajattelen jotain muuta kuin metsää?”
– Henry Thoreau –
Olen kirjoittanut monta blogikirjoitusta yksinkertaistamisesta melkein valmiiksi, mutta on ollut vaikea päättää mistä päästä aloittaisin niiden julkaisemisen täällä. Asiat liittyvät toisiinsa ja aiheet tuntuvat solmuilevan niin, että kaikesta tulisi helposti yksi maratonin mittainen kirjoitus. Jostakin on hyvä kuitenkin pätkäistä poikki.
Kaikki tiivistyy läsnä olemiseen. Läsnä olemiseen omassa elämässäni ja läsnä olemiseen siinä hetkessä mitä kulloinkin elän. En pidä ajelehtimisesta enkä ajan livahtamisesta johonkin mitä en oikeasti olisi halunnut tehdä. Haluan tehdä tietoisia päätöksiä ja valintoja ajankäyttöni suhteen ja iloita jokaisesta hetkestä.
Jotta voi olla aidosti läsnä, on turha karsittava. Jotta voi karsia turhan, täytyy tietää mikä on itselle tärkeää. Sitä yksinkertaistaminen kohdallani on. Toiset kutsuvat sitä minimalismiksi, mutta minusta yksinkertaistaminenkin on kaunis ja itselleni sopiva sana.
Kauan sitten aloitin juuri tästä, kirjoitin itselleni konkreettisen listan asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Listalla on isoja tärkeitä asioita ja pieniä tärkeitä asioita – muun muassa uuden ammatin opiskeleminen, ystävät, liikkuminen, tee, lukeminen ja kirjoittaminen. Sitten kirjoitin toisen listan niistä asioista, mitkä myös täyttivät elämääni, mutta mitkä halusin pois. Tältä listalta löytyi esimerkiksi muutama harrastus, paljon tavaraa, huonoa ruokaa, television katselu ja myöhään valvominen.
Sen jälkeen aloitin karsimisen. Asiat alkoivat muuttua, kun uskoin että kaiken voi siivota. Tämä on minun mantrani tällä hetkellä. Kaikki tarkoittaa jokaista yksittäistä lehtikoteloa joka on täynnä epämääräistä paperia, mutta se voi tarkoittaa myös vaikkapa asioita, elintapoja, harrastuksia tai ihmissuhteita. On vain aloitettava ja tartuttava toimeen. Omalla kohdallani se tarkoitti ensin vakavaa ajattelua ja sen jälkeen reipasta työn tekemistä, että ajatukset muuttuivat teoiksi.
Uskon, että kun elämässä on vähemmän asioita, on helpompi olla läsnä. On ihanaa keskittyä ja nauttia monenlaisesta tekemisestä ja ajatella illalla, että tänäänkin oli hyvä päivä.
Hyvää tätä päivää!
in angulo cum libro 
Olipas kiva kirjoitus. Minunkin pitäisi aloittaa miettimään kuka oikein itse olen ja mitä haluan. Sitä on niin monta vuotta elänyt muille ja toteuttanut muiden tarpeita, että on hukannut itsensä.
Kiitos Virpi! Sehän on kyllä selvä, että pienten lasten kanssa varsinkin helposti omat jutut jää taka-alalle. Miettiminen on välillä hyväksi ja joskus vaan tulee se aika että täytyy alkaa itseäänkin miettiä ettei hukkaan joudu ihan kokonaan.
Asiaa!
Tein itselleni kollasin, johon keräsin ajatuksia. ”Elämä on tässä” ”Luksusta on elää omaa elämääni” ”Tärkeimmät hetket ovat tavallisissa päivissä, jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään. Ne pitää vain huomata” ”Ihaninta juuri nyt” ”5 asiaa riittää onnelliseen elämään: kiitollisuus, myönteisyys, ystävällisyys, omien vahvuuksien käyttäminen ja arvojen mukaan eläminen”
ja niin edelleen. Täytyisipä ihan printata tuo sinun tekstisi ja lukea joka aamu:)
Hyvää aurinkoista päivää!
Voi kiitos kommentista! Ihania ajatuksia olet kerännyt kollaasiin. Minä myös saan paljon virtaa just tuollaisista ajatuksista ja toisten kirjoituksista. Ihanaa uutta viikkoa sinulle!
Kiitos tästä, kylläpä kolahti. Vähän samaa olen yrittänyt tehdä jo hetken, ja kirjoituksestasi sain vähän lisäpuhtia oikeasti muuttaa asioita. :)
Kiitos Lorainne! Ihana jos tästä tuli sinulle lisäpuhtia :)
Mahtava kirjoitus.
Kiitos Pingviini.
Sinusta on kehkeytynyt viime aikoina oikea filosofi :).
Olen minäkin omalla tavallani täällä järjestellyt ja karsinutkin, mutta isäntä kun on vielä säilyttävämpi hamsteri kuin minä, se ei ole helppoa. Ja juuri, kun sain oman työnurkkani siivottua, tytär siivosi oman huoneensa ja kiikutti mulle ison kasan koristeita, askartelutavaraa ja leluja, että: ”Teetkö sinä näillä vielä jotain. Minä en näitä halua.” Tässä sitten painin sen kanssa, paljonko haluaisin muistoja säilyttää… Lasten vauvanvaatteita oli tosi pitkään iso pino varastossa, mutta tänä kesänä maltoin niistä suurimmaksi osaksi luopua. On se silti haikeaa, kun tuntuu, että samalla se ihana vauva-aika valuu käsistä :D. Onneksi on valokuvia – ja ne vievät sentään aika vähän tilaa nykyään!
Hah, ei nyt sentään filosofi, kunhan päätin että kirjoitan vähän mitä päässä liikkuu :)
Ymmärrän tunteen! Joku kompromissi on aina löydettävä kun talossa asuu muitakin, mutta kyllä se siivousinto saattaa tarttuakin lopulta, täällä ainakin lähes pelottavaa vauhtia välillä jopa. Viikonloppuna naurettiin jälkikasvun kanssa että tässä sitä heitellään lapsia roskikseen, kun laitettiin yhdessä jotain muistoja ja sen sellaisia pois. Aina ennen olen kynsin hampain säästänyt kaikki lasten tekemät jutut ja suurinpiirtein jokaikisen kortin ja muut, kun roskiin laittaminen on tuntunut just siltä, että heittää lapsen roskiin :) Nyt olen päässyt siitä, toki muistoja pitää jäädä ja lapsille olen sanonut että kaiken saavat säästää mitä haluavat, pakko ei ole samalla innolla tavaraa laittaa kiertoon.
Hieno kirjoitus, kiitos tästä! Varmasti itsellekin olisi taas hyödyllistä tehdä siivoustalkoot – sekä nuo konkreettiset että ajatuksen tasolla.
Oi kiitos! Suosittelen lämpimästi, kyllä se on hyödyllistä ja ennen kaikkea vapauttavaa – aikaa vapautuu ja ajatukset tuulettuvat.
Tässä kiteytyi niin paljon sellaista, jota olen mielessäni hahmotellut omaan blogiini. Läsnäolo ja karsiminen – elämäni avainsanoja!
Kolahti myös tuo kommenttisi lasten tekemistä aarteista ja niistä luopumisesta. Ihan sama tunne! Ja tietoinen (kenties ikuisesti jatkuva) opettelu siitä pois, rakkaiden muistojen vaalminen ilman, että ne kuormittavat meitä.
Kiitos Sandy kommentista! Nuo ovat tosi hyviä elämän avainsanoja, eikö vaan.
Aarteista luopumista olen harjoitellut urakalla, kirjoittelen jossain vaiheessa lisää ajatuksia siitä.