Muriel Barbery: L’élégance du hérisson

Siilin eleganssi siis – oi mikä kirja! Jotenkin olen onnistunut väistämään tämän aiemmin, mutta sitten joku vinkkasi. Reissukirjaksi tämä hyllystä lähti mukaan, täytyihän Ranskan reissulla olla luettavana ranskankielinen kirja.

Tämä oli ihmeellisen hauska ja traaginen kirja yhtä aikaa. Hymyilin ja hykertelin hirveästi tätä lukiessa, niin että kanssamatkaajat välillä hyssyttelivät. Kaunista ja rikasta kieltä, tyylikästä huumoria ja koko asetelma jotenkin niin ranskalainen ja minusta hyvin uskottava. Lisäksi tarinaan kuului kirjoja, teetä ja kissa, mitä muuta voi kaivata?

En tapani mukaan kirjoita juonesta mitään, kaikki löytävät halutessaan siitä tietoa. Mutta jos ette sisällöstä halua tietää, niin älkää lukeko arvosteluja etukäteen, joissakin paljastetaan ainakin minun makuuni ihan liikaa. Kirjassa on paljon ihania ajatuksia, kääntelin sivujen kulmia merkiksi ja luin uudelleen. Parhaita elämäntaito-oppaita ovat tällaiset, joita ei sellaisiksi ole suoraan kirjoitettu. Osa filosofisesti lennokkaimmista kohdista meni varmasti vähän ohi kielen takia ja tuumaan tässä että haenko saman kirjastosta suomenkielisenä luettavakseni.

Kirjan loppu oli erilainen kuin kuvittelin, mutta kyllä se oikea oli sittenkin. Kirjablogeissa on varsin vaihtelevia kommentteja tästä. On vaikea analysoida tässä enempää paljastamatta mitään, mutta kyllä kirjassa loppua pohjustettiin, sen tosin huomasi vasta jälkikäteen. Toisaalta en jaksa edes kamalasti analysoida jotain kirjan osaa, lukukokemus kokonaisuutena on se millä on väliä minulle. Tämä kirja herätti tunteita – paljon ja laidasta laitaan – varmaan enemmän kuin mikään muu tänä vuonna lukemani, että lukukokemuksena juuri nyt vertaansa vailla.

On ihanaa kun jonkun aikaa kirjaa luettuaan tietää että tähän kirjailijaan voi luottaa loppuun saakka. Finnconin kunniavieras Liz Williams sanoi Hesarin haastattelussa, että ”lukijan pään saa pistää sekaisin, kunhan hänestä pitää huolta.” Tätäkin kirjaa lukiessa onneksi tiesi, että kirjailija tietää mitä tekee, vaikka hän veisi lukijan minne tahansa. Kaikki kirjailijat eivät valitettavasti pidä lukijasta huolta, epäilen että he eivät osaa, sinisilmäisenä uskon että kaikki haluaisivat.

Lukekaa ihmeessä tämä jos filosofiset pohdinnat eivät ideana yökötä. Tässä kirjassa minusta niitä ei alleviivattu tai päälleliimattu liikaa kuitenkaan, vaan ne sopivat luontevasti päähenkilöiden ajatuksiksi. En siis ole suomennosta lukenut, mutta voi, toivon että se on hyvä!

”Que le silence serve à aller à l’intérieur, qu’il soit nécessaire pour ceux qui ne sont pas interessés que par la vie au-dehors, je ne crois pas qu’elle puisse le comprendre parce que son intérieur à elle est aussi chaotique et bruyant que l’extérieur de la rue.”

---