Siivosin sähköpostin, digiboksin, tasot ja nurkat. Heitin roskikseen (paperinkeräykseen) lukemattomat lehdet, joita säästin siltä varalta, jos joskus ne luen tai edes selaan. Laitoin roskakoriin sähköpostit, joita säästin siltä varalta, jos joskus niitä tarvitsen. Tyhjensin digiboksilta elokuvat ja sarjat joita säästin siltä varalta, jos joskus ne katson.
Olen jatkanut sellaisten blogien poistamista Google Readeristä, joiden lukemisesta en saa mitään. Nyt luen vain niitä blogeja joista oikeasti saan jotain – ystävien blogeja, tuttujen kivoja ristipistoblogeja ja sellaisia muita blogeja joita lukiessa hymyilyttää, aivot tuulettuvat tai positiivisuus ja energia lisääntyvät.
Olen vähentänyt uutisten lukemista entisestään ja tehnyt päätöksiä mitä lehtiä luen ja miltä nettisivuilta tai millä kännykkäsovelluksella luen uutiseni. Ehkä kerran päivässä, ehkä harvemmin. En halua täyttää päätäni niillä liikaa.
Jotta nurkat pysyvät tulevaisuudessakin tyhjinä, en haali turhia sähköposteja, lehtiä tai elokuvia. Peruutin monia uutiskirjetilauksia. Lopetin muutamien sarjojen tallentamisen digiboksille. Olen myös jo hyvin vakavassa harkitsemisvaiheessa ainoan paperisen sanomalehtitilauksen muuttamisessa sähköiseksi. Koska minun ei enää nyt tarvitse työn puolesta tuijottaa tätä ruutua koko päivää, niin jaksan varmaan tuijottaa sitä sen hetken kun luen lehteni. Tuumaan vielä.
Kaikkea ei voi lukea, kaikkea ei voi seurata, kaikkea ei voi katsoa, kaikkea ei voi hallita. On vapauttavaa päästää irti ja saada sekä huoneiden nurkat että pään sisäiset nurkat tyhjiksi ja vapaiksi.
PS. Lisäinspiraatiota enkuksi, Leo Babautan kirjoitus Beating the Anxiety of Online Reading.
PPS. Niinkuin arvelinkin, en enää yhtään muista mitä ne muka niin tärkeät säästettävät lehdet olivat. En muista mitä elokuvia tuhosin digiboksilta, enkä ole kaivannut yhtään sarjaa enkä poistettua sähköpostia. Nurkat ovat puhtaammat!
PPPS. Älkääkä vain luulko, että KAIKKI nurkat ovat nyt tyhjät. Aloitin helpoimmista eikä tämäkään kaikki ollut helppoa, mutta ihanaa, ihanaa, voi miten ihanaa! Kyllä ne muutkin tyhjääntyvät pikkuhiljaa.
in angulo cum libro 
Hui, sulla on tosiaan siivous menossa :D.
Juu, tämä on totista hommaa :D
Mietin kuinkahan monta kertaa elämässä ihminen tekee tuon urakan; turhasta eroon, eikä uutta tilalle. No, jään laskeskelemaan sitä.
SUURKIITOKSET biscornusta. Oikein olit värit valinnut. Tykkäsin kovasti!
Kiva kun tykkäsit biscornusta!
Sitä sitä itse kukin saa laskeskella, turhan karsimisen määriä… Tällä kertaa tuntuu että olen oikeasti sisäistänyt jotain vastaisen varalle, mutta nähtäväksi jää :)
Minusta tuntuu että ”yksinkertaistamista” ei voi tehdä liikaa. Olen aika tyytyväinen kotimme olemukseen viime muuton jälkeen…mutta varasto ja autotalli, tuskin kukaan kaipasi niistä tavaroista montaakaan jos ne jollakin ihmeellisellä tavalla olisivat häipyneet. Sukset ovat ainoa joita kaipaisin:)
Minä myös luulen, että liikaa ei voi yksinkertaistaa. Ihana kun olet tyytyväinen, se on pääasia! Voi, varasto ja autotalli ovat asia erikseen ja monta muutakin sellaista nurkkaa täällä on, joista paljon saisi hävittää eikä kukaan kaipaisi… Pikkuhiljaa!
Minä sain oikein innostuksen meidän viime lenkkikerran keskustelusta, kun tästä aiheesta juteltiin (tai minä lähinnä kuuntelin :) Niinpä eilen siivotessa sain kasaan ainakin 30 kg lehtiä, jotka nyt lähtee roskiin! Eikä tämä minullakaan lopu kyllä tähän! Todellakin vapauttava tunne heittää turhaa rompetta pois (ja käyttökelpoiset tavarat lähtee tietenkin sitten jonnekin kierrätykseen).
Jee! Eikö olekin vapauttavaa! Minä NIIN nautin kun olen saanut laitettua pois paljon kaikenlaista. Jatkakaamme toistemme inspiroimista :)
Kyllä se elämä vaan kummasti helpottuu, kun saa siivottua turhaa sälää pois niin kotoa kuin tietokoneeltakin. Minäkin olen jo kauan ottanut samanlaisia siivousoperaatioita, ja aina vaan tuntuu, että sitä pärjää vähemmällä ja vähemmällä…
Näin on, tosi vähällä varmasti pärjää ja jotenkin ajatuskin kirkastuu kun saa turhan pois. Jossain vaiheessahan täytyy tulla vastaan se tilanne, että turhaa sälä ei paljoa enää ole. Siinä toivossa on hyvä elää (ja siivota…) :)
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.