in angulo cum libro

Yksinkertaistan talon ja mielen nurkkauksia, että sinne jää tilaa minulle tärkeille asioille – kirjoittamiselle, lukemiselle, juoksulle, joogalle, käsitöille, kissoille, matkustamiselle ja ihmisille.

Kotimaista nuortenfantasiaa

: 6.6.2012

Luen aika vähän mitään tietokirjallisuutta koulukirjojen lisäksi. Ihmeen tuntua kuitenkin löytyi sattumalta kirjastosta ja täytyihän se lainata. Kirja on artikkelikokoelma, jossa kotimaisen fantasiakirjallisuuden tutut nimet kertovat eri näkökulmista mitä lasten ja nuorten fantasiakirjallisuudelle kuuluu. Tai siis kuului vuonna 2006, mutta ei muutama vuosi mitään haittaa tässä tapauksessa. Kirjaan ovat kirjoittaneet artikkeleita muun muassa pari kotimaista lempparikirjailijaani, kuten Pasi Jääskeläinen, Anne Leinonen ja Sari Peltoniemi. Suosittelen lämpimästi jos asia kiinnostaa, oli mielenkiintoinen!

Aiemmin keväällä luin Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Devoted Souls – peliromaanin ja nyt loman alkaessa Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Tähystäjäneidon.  En tiedä onko näistä kahdesta kirjasta samassa kirjoituksessa kirjoittaminen ihan asiallista, mutta menkööt. Molemmat ovat selkeästi nuortenkirjoja ja niistä hulluna nauttiakseen minun pitäisi ilmiselvästi olla nuori.

Lappalainen ja Leinonen kirjoittavat taitavasti ja minun mielestäni saumattomasti yhdestä suusta. Kirjaan oli kivasti yhdistetty pelimaailmaan liittyvä sarjakuvakuvitus, hyvä ja erilainen idea huolellisesti toteutettuna. Tämän luin oikeastaan siksi, että halusin tutustua heidän muuhun tuotantoonsa Hiekkasotilaat-kirjaa (Routasisarukset-sarjan toinen osa) odotellessa. Tykkään Lappalaisen ja Leinosen kielestä ja tavasta kirjoittaa ja siksi tämä olikin ihan mukavaa luettavaa.

Tähystäjäneidon taisin bongata Portin tai Tähtivaeltajan kirja-arvosteluista. Tarina vaikutti takakannen perusteella lupaavalta ja siinä tapahtuikin monenmoista. Kirjailijoiden kirjoitustyyli ei vain ollut ihan minun mieleeni enkä saanut kirjasta oikein mitään. Rakenteesta tykkäsin, kirjassa oli välillä lukuja, jotka oli kirjoitettu kirjeiden muotoon tarinan eri ihmisiltä toisille. Niiden kielikin kuulosti luontevammalta. Tällaista kirjaa lukiessa herää joskus kysymys, että mikä oikein tekeekään kirjasta fantasiaa? Se, että tapahtumat sijoitetaan jollekin keksitylle saarelle ja hahmoille keksitään oudot nimet? Minä kaipaan fantasiaan jotain kummempaa ja oudompaa. Muitakin kysymyksiä heräilee, mutta jätetään toiseen kertaan.

Hiekkasotilaat on kuitenkin nyt varattu kirjastosta ja paljon monenmoista muutakin on hyllyssä odottamassa. Taidan hetkeksi jättää nuortenkirjat ja lukea kesken olevan Robin Hobbini loppuun. Tuli kaipuu lukea tosi, tosi, tosi hyvä kirja.

Mainokset

4 responses to “Kotimaista nuortenfantasiaa

  1. Virpi sanoo:

    Mun on nyt pakko tähän kommentoida, että jos nuorten fantasiaa lukeva on nuori itsekin niin mä olen sitten ihan kakara vielä. Ostin nimittäin eilen pojalle Ronja Ryövärintyttären ja meinaan sen lukea itsekin, jälleen kerran. Aikuisikäisenä se on tullut jo kertaalleen luettua, mutta siitä lienee kymmenisen vuotta… Jo on siis aika palata uudestaan klassikon pariin.

    Ja niin, se pupupäivä olikin nyt kesällä. Mä muistan tän jutun ja ehdinkin jo miettiä oletko ehtinyt tälle vuodelle pupun muistopistelyä tehdä…. Hieno siitä tuli!

    • Leena sanoo:

      Juu ei, en tarkoittanut sitä, että pitäisi olla nuori lukeakseen nuorten fantasiaa, vaan että nimenomaisesti NÄISTÄ kirjoista HULLUNA nauttiakseni MINUN pitäisi olla nuori. Huonosti muotoiltu :) Minä yleensäkin rakastan lasten- ja nuortenkirjoja ja luen niitä paljon. Mitä enemmän satu, sitä parempi. Astrid Lindgrenin kirjat ovat tietysti huippuja ja luen hyvin kirjoitettuja, puhtaita satuja enemmän kuin mielelläni, niinkuin vaikka tänä vuonna Kuningas Tulle tai Lymyvuoren peikot tai Ruohometsän tarinoita.

      Mutta nämä kaksi kirjaa mistä tässä kirjoitin on kirjoitettu selkeästi nuorille, teini-ikäisille (tai esiteineille) lukijoille. Sama juttu vuoden ekan kirjan, Welman tytöt, kohdalla. Jos olisin lukenut just näitä kirjoja joskus teini-iässä, niin olisin varmasti nauttinut niistä enemmän.

      Tämä itse asiassa on yksi niistä kysymyksistä joita Tähystäjäneito herätti, enkä oikein osaa pukea sanoiksi ajatuksiani ja siksi en nyt tästä kirjoittanutkaan enempää, tarttee tuumata ensin :) Miten nuorille kirjoitetaan? Minkälaista kieltä nuoret haluavat lukea? Tykkäävätkö nuoret tällaisesta kirjasta? Eikö nuorille voi kirjoittaa samalla tavalla kuin heille puhutaan, ihan tavallisesti?

      En osaa nyt paremmin aukaista, mutta ehkä joku toinen päivä. Eikä minun näistä tarttekaan ihan hulluna tykätä, pääasia tietysti on jos kohderyhmä tykkää.

      Juu pupupäivä tulee aina vähän yllättäen! Nyt laitoin sen kunnolla kalenteriin, niin tiedän olla ensi vuonna valmis hyvissä ajoin :)

  2. Yritin lukea tuota Tähystäjäneitoa, vaan enpä jostain syystä jaksanut innostua… Sen sijaan juuri lukemani Sankarittaret (ei tosin valitettavasti kotimainen, mutta fantasiaa sekin, omalla tavallaan) imaisi mukaan. Tyttärelle sen kirjastosta lainasin, mutta minä ihastuin, tytär ei. Ehkäpä syynä oli se, että kirjaa lukiessa oli hyötyä siitä, että tunsi maailmankirjallisuutta taustaksi, en tiedä…

    • Leena sanoo:

      Olipa mielenkiintoisen kuuloinen kirja, kiitos vinkistä, ihan uusi tuttavuus! Hauska idea kirjassa, mikäli pikaisesti googlettamalla löytyi oikeaa tietoa. Tuohan voisi olla sopivaa kesälukemista :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: