Teettärien lukupiirissä luemme ystävän kanssa kirjan kuukaudessa. Sitten juomme yhdessä teetä ja keskustelemme erittäin henkeviä, aivan ihanaa! Luemme normaalisti aikalailla erityylisiä kirjoja ja niinpä olemme valinneet kirjat suurinpiirtein vuorotellen, jotta ajatukset tuulettuvat.
Hytti nro 6 oli vuoden ensimmäinen. En ole lukenut ensimmäistäkään Liksomia aiemmin ja tämäkin olisi ilman teetä jäänyt lukematta. Muistui niin mieleen oma junamatka Neuvostoliittoon kahdeksankytäluvulla.
”Monessa mutkassa leijui jonkinlainen murhe.”
Myös Teettärien lukupiiri on sitä mieltä, että tämä on Finlandiansa ansainnut. Kirja siis voi olla hyvä ja siitä voi tykätä, vaikka ei sen henkilöhahmoista tykkääkään. Kyllä Liksom kirjoittaa taitavasti! Vähillä sanoilla välillä, ja rumillakin, voi saada aikaan kaunista tekstiä.
”…uniset silmät, kuiva haiseva suu, hytissä unen tahmea löyhkä, hengittämätön ikkuna, hiljaiset teelasit pöydällä, vaienneet muruset lattialla.”
in angulo cum libro 
Minä pidin myös Hytti nro 6:sta. Kuvaukset ja fiilis olivat niin aitoja. Ahdistuksessakin oli lopulta helpotus, ehkä ohut, mutta helpotus kuitenkin.
Jostain luin, että kirjan myötä suomalaisissa on herännyt kiinnostus junamatkoihin Siperiaan.
Aitoja nimenomaan! Kyllä tuli itsellenikin kirjan luettuani sellainen olo (ainakin hetkellinen :) ), että oi kun olisi ihanaa lähteä junareissulle kauas.